Kyllä. Kuvittelin, että ekumeenisesti sana “virallinen” olisi ymmärrettävämpi. Taisi olla huono sana .
Tosiaan minut on opetettu niin, että julkisesti, kirkossa, liturgisesti voidaan rukoilla apua vain Kirkon kanonisoimilta pyhiltä kuten vaikkapa mainitsemaltasi pyhältä Johannes Valamolaiselta.
Jos haluat kuitenkin rukoilla apua monien kunnioittamalta Seraphim Roselta saat sen toki omassa yksityisessä rukouksessasi tehdä. Pappi ei kuitenkaan saisi kotonasikaan toimittaa esimerkiksi rukouspalvelusta Seraphim Roselle vaan pitäisi toimittaa panihida (muistopalvelus edesmenneen sielun puolesta, ekumeeninen huomio).
Monilla on esimerkiksi edesmenneen arkkipiispa Paavalin valokuva ikoninurkassaan. Kirkkoon ap Paavalin kuvia ei ennen mahdollista kanonisointia kuitenkaan kunnioitettavaksi tuoda.
Foorumilla on välillä väännetty siitä hyväksyvätkö ortodoksit luterilaisen kasteen vai eivät, ja siitä vääntävät toisinaan ortodoksitkin keskenään. Piispainkokous oli 31.8.23 keskustellut tarpeesta selventää Suomen ortodoksisen kirkon kastekäytäntöä ja asiasta on tulossa piispojen paimenkirje sisältäen teologiset perustelut. Tämä on varmasti erittäin tervetullut paimenkirje. Kiinnostavaa piispainkokouksen pöytäkirjassa oli myös Lammin yhteisön maininta tähän kastekysymykseen liittyen, tosin vasta pöytäkirjan lopussa. Alla ote pöytäkirjasta. Kokonaisuus löytyy mm. Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilta.
Arkkipiispa Leon esitys
25
Paimenkirje kasteesta
Tausta: Varsinkin Helsingin hiippakunnassa kysymys kirkon ulkopuolella jo kastettujen uudelleen kastamisesta ortodoksiseen kirkkoon liittyessä on joissakin piireissä tuotu esille. On tiedossa, että useat henkilöt ovat käyneet kasteella Kreikassa, vaikka ovat jo kerran kastettuja. Suomen kirkossa tällaista käytäntöä ei ole ollut, mikä taas perustuu kirkon vanhaan perinteeseen olla toistamatta vedellä ja Pyhän Kolminaisuuden nimeen toimitettuja kasteita, vaikka nämä onkin toimitettu kanonisen kirkon ulkopuolella. Kun tätä käytäntöä nyt kyseenalaistetaan, aiheuttaen hämmennystä kirkon yhteyteen pyrkiville, piispainkokouksen olisi syytä laatia yhteinen paimenkirje asiasta.
Päätösesitys: Piispainkokous laatii yhteisen paimenkirjeen kasteesta ja pyytää TT Andreas Bergmania yhdessä arkkipiispan teologisen sihteerin, TT Jelisei Heikkilän ja piispainkokouksen sihteerin, TT Mikael Sundkvistin kanssa kirjoittamaan vedoksen piispainkokouksen tulevan paimenkirjeen pohjaksi. Vedoksen tulee esittää teologiset ja kanoniset perustelut Suomen kirkon nykyiselle käytännölle kastekysymyksessä.
Päätös: Esityksen mukaan.
Edit: Korjattu erittäin ruma puhelimella tehty copy-paste-kammotus. Hyvänen aika, olisitte nuhdelleet minua kirjoituksen järjettömästä ulkoasusta! Anteeksi.
Onko tästä oikeasti herännyt jotain laajempaa keskustelua? Minä luulin uudelleenkastamisen ja kasteen kyseenalaistamisen olevan jotain marginaalin marginaalia, joka ei kiinnostaisi oikein ketään.
Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää. Ensin keskustellaan juliaanisesta kalenterista ja sitten käännynnäisten kastamisesta. En sinänsä panisi pahitteeksi sen kummemmin kumpaakaan, mutta hämmentävää nähdä tällaista keskustelua Suomen kontekstissa.
Kyse ei ole ainoastaan jo kastettujen uudelleen kastamisesta vaan porukoista joiden profiili on useassa kohtaa Suomen ortodoksisen kirkon linjauksista poikkeava.
Jotenkin näin piispat asian ilmaisivat. Eikä tämä viittaa mielestäni juliaaniseen kalenteriin.
Marginaalista touhua mutta hyvä, että piispat linjaavat kuten uskoon kuuluu. Samalla nähdään kuinka kuuliaisuuden hyve toteutuu. Tai jää toteutumatta.
Juliaaninen kalenteri on tosiaan eri tapaus, kun se oli näköjään kirkolliskokousaloite. Minulta menee nämä kirkolliset instanssit sekaisin, kun en suuremmin seuraa minkäänlaista kirkkopolitiikkaa. Säilyy mielenrauha paremmin, kun on autuaalisen pihalla kaikesta.
Tuo piispainkokouksen pöytäkirjan julkaistu osa tosiaan nimeää vain Lammin yhteisön tämän kasteprobleeman yhteydessä. Itse en asiasta tarkemmin tiedä, epämääräiset kirkkokahvijutut eivät vielä todista mitään. Kiinnostava asia kyllä ja hyvä, että paimenkirje tulee.
Lammin keskuksella on “opetuslapsia” nykyään melko paljon. Sieltä annetaan maallikoiden antamaa etäopetusta ortodoksisuudesta kahden viikon välein ja opetuksesta jaetaan tietoa mm. miesten ja naisten Telegram-ryhmissä. Naisten ryhmässä yksin yli 80 jäsentä ympäri Suomea.
Hieman on piispojen opetuksesta poikkeavaa mielipidettä näissä porukoissa sekä sekaannusta herättävä käsitys että on ihan sama osallistuuko Lammin opetukseen vai oman seurakunnan opetukseen. Maallikoiden ja papiston opetusta pidetään samanarvoisena ja oman porukan mielipiteet tuntuvat olevan
oikeampia ja tärkeämpiä kuin seurakuntapappien ja piispojen mielipiteet.
Siellä piti toissa vuonna järjestää viikon mittainen nykykreikan inteensiivikurssi, mutta se peruittiin osallistujien puutteessa. Ihan kiva alue tuo Παναγια, vierailun arvoinen, sieltä löytyy myös ostettavaa, kirjoja ja lahjatavaroita.
Tämä on tätä päivää nuorempien ortodoksien keskuudessa. Melko yleistä sanoisin. Varsinkin nuoriin käännynnäisiin vetoaa ääriortodoksisuus. Olen ollut kuulemassa kun nuori, ei vielä kirkkoonliitetty katekumeeni haastaa papin ja on sitä mieltä että katekumeenikurssin opetus ei ole ortodoksista.
Nuorten katolilaisten keskuudessa ilmenee samantyyppistä käytöstä.
Elämme fundamentalistisuuden aikaa jossa harhaoppista huudetaan oman kirkkokunnan sisällä aiempaa useammin.
Yksi tekijä on internetin keskusteluryhmien seuraaminen. Niissä tärkeimmät ortodoksisuuden indikaattorit ovat kalenteri, oikea kaste ja kaikenlaisen ekumenismin välttäminen.
En toki lähemmin tiedä miten äärimmäistä nykynuorison ääriortodoksisuus on, mutta eivät kai nuorison ja käännynnäisten äärimielipiteet mitään uutta ole. Ainahan nuoret ovat olleet aatteissaan yli-innokkaita. Ainakin minä muistelen omasta nuoruudestani, että fanaattisimpia olivat nuoret hiljattain kääntyneet ensimmäisen vuoden teologian opiskelijat. Kun aikaa on kulunut, opinnot tehty ja elämää nähty niin he ovat kyllä normalisoituneet. Tai kaikki on tietysti suhteellista .
Tuo ekumenian kauhistelu on minulle ollut jotenkin riemastuttava ääriortodoksisuuden osa. Miten ortodoksit muka saastuvat jos he juttelevat muiden kristittyjen kanssa
Ekumenia assosioituu varmaan joidenkin mielissä pelkästään yhteisiin rukouksiin, interkommuunioon ja huonoon dogmatiikkaan. Varmaan sukua maahanmuuttokeskustelun karikatyyreille. Monimutkaisten ilmiöiden typistäminen muutamiin tärppeihin lienee yleisinhimillinen piirre, mikä johtaa välillä mopon keulimiseen.
Osittain taustalla vaikuttaa myös erityisesti Moskovan patriarkaatin kaksilla rattailla ajaminen. Ekumeenisissa neuvotteluissa Moskova on ollut vahvasti jo 1970-luvulta lähtien, mutta oman kirkon sisällä ei neuvotteluiden tuloksia tai merkityksellisyyttä ole jalkautettu. Niinpä nyt Moskovan patriarkaattiin kuuluva amerikkalainen paikalliskirkko välittää saman kulttuurin tehokkaasti englanniksi myös suomalaisille kuulijoille.
Toinen tekijänsä ovat tietysti ohjaajavanhukset, joilla on osittain kirkon opetusviran ohittava karismaattisten profeettojen virka. Ekumeeninen patriarkka voi olla vaikka kuinka ekumeeninen, mutta jos Athokselta kaikuu viesti ekumenian turmiollisuudesta, kirkasotsainen Todellista ja Oikeaa etsivä helposti katsoo että se todellinen opetusvirka on siellä missä rankka asketismi ja mystilliset ihmeetkin ja hylkää ekumenian modernin maailman petoksena.
Hyvä huomio, ohjaajavanhuksilla on varmasti paljon vaikutusta tässäkin. He yleensä sijaitsevat maissa joissa ortodokseja on paljon, joten on jossain määrin luontevaa etteivät he kannusta vuorovaikutukseen muiden kirkkojen kanssa. Ja jos ei tunne omaa uskoaan, niin onhan ekumeniassa vaaransa. Suomessa ortodoksina eläminen ilman ekumeenista kanssakäymistä on kuitenkin hieman hankalaa, koska välttämättä edes oman sukunsa kanssa ei voisi olla tekemisissä. Ainakin minun suvussani uskonnosta puhutaan paljon.
Siitä tuleekin mieleen, että ensin pitäisi määritellä mitä ekumenialla tarkoitetaan koska yleensä kaikki ymmärtävät sen eri tavoin. Jos sillä tarkoitetaan sitä, että kaikki kirkot laitetaan pataan ja vatkataan yhteen niin en minäkään halua osallistua. Tai jos kanssakäymisen tarkoitus on vain käännyttää toisia, niin en innostu siitäkään. Pyrkimys asialliseen, toisia kunnioittavaan keskusteluun, avoimuus uuden oppimiseen ja yhteisten asioiden löytämiseen on puolestaan mielestäni hyödyllinen asia.
Pikaisen itsetutkiskelun päätteeksi myönnän kyllä ettei Jevgenia 20-vuotiaana tainnut olla erityinen ekumenian airut. Eli ei pidä minun paheksuman nykyistä ääriortodoksista nuorisoa
Pikemminkin on kyse siitä, että eri kulttuureiden( tässä tapauksessa athoslainen luostari) ominaispiirteitä korostetaan yleisortodoksisuuteen verrattuna. Tässä ei ole mitään uutta ja tilanne esimerkiksi Tukholmassa etnisine ortodoksiryhmineen on paljon valitettavampi.
Ei kovin kummoinen herätysliike, jos ei ole opillisia, eettisiä tai oikein muitakaan eroja. Ainahan luostareissa ollaan vähän änkyrämpiä ja tämä yhteisö taitaa olla de facto luostari
En tiedä onko suomalainen ortodoksisuus aina niin kovin yleisortodoksista…
.
Ihan kiva alue tuo Παναγια, vierailun arvoinen, sieltä löytyy myös ostettavaa, kirjoja ja lahjatavaroita.
