Siihen on useita erilaisia sävelmiä.
1 tykkäys
Ja papit nyt eivät yleisesti ottaen osaa laulaa.
Kokeilu, ehtoollista pleksin takaa:
“Kirkko opettaa, että ehtoollinen ei voi olla sairauden lähde. Samalla todetaan kuitenkin, että me ihmiset voimme olla.”
Onko kuvan viitta vihreä vai tekeekö valo tepposet?
Viitta saattaa olla vihreäkin, niin kuin jotkut papit käyttävät tummansinistä tai harmaata viittaa eikä aina mustaa, mutta jos tämä olisi oikeasta ehtoollisenjaosta, papilla olisi jumalanpalveluspuku päällä tai ainakin epitrakiili ja hihat, jos ehtoollista jaetaan nyt poikkeusaikana muussa tilanteessa kuin heti liturgian jälkeen, vaikkapa seurakuntasalissa. Sitä paitsi artikkelissa sanotaan, että Espoossa otetaan kesän aikana käyttöön pleksisuoja, se ei siis ole vielä käytössä.
2 tykkäystä
Uusin blogikirjoitukseni on teologinen, eikä liity kirkon ongelmiin ym. Aiheena nykyinen lemppariteologini Sergei N. Bulgakov.
Lukijamäärät pienemmät kuin Corpus permixtum -avautumisessa. Tuttu ilmiö. 
Ystävällisin terveisin.
Lars Ahlbäck
Pappi
Helsinki
Miksi se on lemppari?
Koska internet, tähän varmaan pitää sanoa, että kysymys ilman sarvia ja hampaita. En tiedä miehestä mitään, joten olen utelias, että mikä tässä erityisesti viehättää.
Lue ortodoksi teologiaa, niin tiedät, se tekee hyvää.
Nyt jäi kiinnostamaan, pitääkö tuo heitto lukea että lue ortodoksiteologiaa vai lue, ortodoksi, teologiaa.
Mutta joka tapauksessa hieno ohje. SanGennaro rientänee nyt lähikirjastoon lainaamaan ortodoksisen teologian esityksiä selvittääkseen, mikä Bulgakovissa kiehtoo.
3 tykkäystä
Erityisen hyödyllistä on juosta kirjastoon selvittääkseen jonkun kolmannen osapuolen ajatukset. Esimerkiksi voin lukea Jörn Donnerin tuotantoa ymmärtääkseni Bill Gatesin ajattelua.
4 tykkäystä
Kannattaa lukea tämä.
Andrew Louth: Hyvyyttä ja kauneutta etsimässä. Ortodoksisia ajattelijoita Filokaliasta nykypäivään
Kirjassa käsitellään seuraavia kirjoittajia: Vladimir Solovjov, Pavel Florenski, Sergei Bulgakov, Nikolai Berdjajev, Georges Florovski, Myrrha Lot-Borodine, Vladimir Losski, pyhittäjämarttyyri Maria Pariisilainen, Dumitru Stăniloae, pyhittäjä Justin Ćelijeläinen (Popović), Paul Evdokimov, John Meyendorff, Alexander Schmemann, Joannis Foundoulis, isä Vasileios, John Zizioulas, John Romanides, Philip Sherrard, Dimitrios Koutrobis, Kristos Jannaras, Stelios Ramfos, Elisabeth Behr-Sigel, Olivier Clément, äiti Thekla, pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen, pyhittäjä Sofroni Essexiläinen (Saharov), Aleksandr Men ja metropoliitta Kallistos Ware.
"Teos sisältää alun perin luentoihin perustuvia lukuja, joissa professori Andrew Louth esittelee lähes kolmekymmentä kahden viimeisen vuosisadan merkittävää ortodoksista ajattelijaa. Teoksen läpi kulkeva teema on Filokalia-teos, joka kirjoittajan mukaan merkitsi eräänlaista käännekohtaa ortodoksisen teologian historiassa.
Kirjoittaja tarkastelee Filokalian syntyhistoriaa ja sen vaikutuksia Athosvuorelta Venäjälle ja edelleen Eurooppaan ja sieltä Yhdysvaltoihin, Kreikkaan ja Englantiin. Kirjoittaja ei pyri niinkään pohtimaan ortodoksisen ajattelun tai teologian historiaa tai dogmeja vaan peilaamaan näitä eri ajattelijoiden elämän ja kokemuksen kautta. Kirjan kirjoittaja Andrew Louth on Durhamin yliopiston patristiikan ja bysanttilaisen tutkimuksen emeritusprofessori, eräs nykypäivän tunnetuimmista ortodoksisuuden asiantuntijoista. Vuodesta 2001 hän on toiminut myös pappina Englannissa Moskovan patriarkaatin alaisessa Suroshin hiippakunnassa."
1 tykkäys
Kiitos kirjavinkistä. Bulgakov ja Louth ovat varmaan oikein hyviä teologeja, mutta minä nyt ihan oikeasti halusin kysyä i. Larsin mielipidettä asiasta. Minulla on tämmöinen ajatus, että ihmiset ovat erilaisia ja erilaisia ihmisiä saattaa viehättää erilaiset asiat.
Vastaan iltapäivällä tai illalla. Nyt olen kaupungilla 5 v. tyttäreni kanssa. First things first.
Lars Ahlbäck
Pappi
Helsinki
1 tykkäys
Nyt on ristiriitaista viestintää. Ensin perustellaan vastaamattomuutta tyttärellä, mutta sitten kuitenkin sanotaan, että First things ensin, eli oikeasti aikomuksena onkin vain lukea joko nettiartikkeleita tai sitten paperilehteä. Kai sitäkin voi 5-vuotiaan kanssa tehdä, mutta en yrittäisi kaupungilla.
1 tykkäys
Eihän tuossa mitään ristiriitaa ole, tarvitaan kärsivällisyyttä, odota hetki käy vaikka lenkillä.
Minusta on ihan kunniakasta, että preferoi korkealentoisia teologisia nettiartikkeleita ihmisten väliseen kommunikaatioon.
Minä olen ilmeisesti huono vitsailija. Noh, kaikilla ei ole AnttiValkaman tai SanGennaron armolahjaa.
5 tykkäystä
Ei minun vastaukseni estä isä Larsia vastaamasta sinun kysymykseesi. Me emme täällä vastaa vain sille, jonka viestiin vastaamme, vaan vastauksestamme saattaa olla hyötyä jollekin toiselle foorumilaiselle, joka ehkä on kiinnostunut tai kiinnostuu Bulgakovista.
3 tykkäystä
Nyt on hetki aikaa kirjoittaa. Viisivuotias käytetty kampaajalla ja nyt odotan kaksi muuta lasta leiriltä.
Sergei N. Bulgakov oli yksi 1900-luvun suurista (ortodoksi)teologeista. Häntä ei tule sekoittaa Sergei V. Bulgakoviin tai Mikhail Bulgakoviin.
Hän kuului samaan sukupolveen kuin Nikolai Berdjajev ja muut venäläiset älyköt. Hän kuului siihen joukkoon ajattelijoita, jotka karkotettiin vallankumouksen jälkeen. Hän päätyi lopulta Parisiiin ja sen ortodoksiseen teologiseen instituuttiin.
Samassa kaupungissa vaikutti myöhemmin myös Georgi Florovski ja Vladimir Losski. John Meyendorff ja Alexander Schmemann olivat nuoria miehiä siihen aikaan. He jatkoivat Florovskin ja Losskin koulukunnassa, vaikka Schmemann on yllättävän paljon “velkaa” Bulgakoville.
Yllä mainitut muodostivat uuspatristisen koulukunnan ytimen. He saivat lähes monopoliaseman ortodoksisessa teologiassa. Koulukunta jopa toisinaan samaistetaan ortodoksiseen teologiaan - ihan 1:1. He nojaasivat erityisesti Gregorios Palamakseen ja pariin muuhun kirkkoisään.
(Uus)palamismista tuli ortodoksiteologiaa, ihan isolla O:lla. Onneksi tämä alkaa olla jo mennyttä. Hyvä on Ilarion Alfejevin artikkeli aiheesta.
Nämä yllä mainitut kirkkoisät olivat toki tuttuja Bulgakoville. Hän tunsi Palamaksen opetusta ainakin niin varhain kuin vuonna 1910. Hän myös osasi hyvin kreikkaa. Vuonna 1910 Losski oli 7 v. Florovski oli toki jo 17 v.
Bulgakovilla voisi sanoa olleen teologinen projekti. Sofiologia oli avainsana. Sen selittäminen olisi nyt liian vaikeaa. Peruspointti on kuitenkin helppo selittää.
Kyse oli yrityksestä sanoittaa Jumalan ja maailman (ja ihmisen) suhdetta. Taustalla oli maailman eräänlainen puolustus - Bulgakov luo uuden teologisen sanan kuvaamaan sitä - kosmodikea.
Yritystä voi verrata Palamaksen energioihin tai Maksimos Tunnustajan logoihin. Näin tekee esim. jo mainittu Andrew Louth. Bulgakov piti sofiologiansa näiden jatkokehittelynä.
Bulgakov yritti siis ilmaista ihmisen ja kaiken luodun jumalkykyisyyttä ja perimmäistä hyvyyttä. Kaiken pääteasema oli myös Jumalan tykö. Toisinaan hän ajatteli työnsä olevan Khalkedonin neljän kiellon - sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta - kehittämistä. Siis yritys sanoa neljä kertaa kyllä ja ilmaista miten ihminen ja maailma kirkastuu ja jumaloituu.
Vähän samaa on katolisen Henri de Lubacin yrityksessä ylittää ajatus natura purasta. Bulgakov ja hän muuten taisivat tavata.
Bulgakov oli panenteisti ja myös uskoi apokatastasikseen. Hän ei siis vain toivonnut sitä, kuten Hans Urs von Balthasar taisi menetellä.
Helpoin tapa aloittaa tutustumisen Bulgakovin kirjoituksiin on klassikko The Orthodox Church (1988).
Artikkeleista suosittelen hänen osuuttaan kokoelmassa Revelation (1937). Hän on siinä kovassa seurassa yhdessä mm. Karl Barthin, William Templen, Gustaf Aulénin ja T.S. Elliotin kanssa. Artikkelia on sanottu olevan yksi parhaista yhteenvedoista hänen teologiastaan. Se löytyy ihan netissä ilmaiseksi.
P.S. First Things oli hyvä lehti. Onhan se yhä laadukas, mutta ilman David Bentley Hartia en jaksa lukea sitä.
P.P.S. Kirjoitin aikoinaan proseminaarini Bulgakovista. Nyt olen taas alkanut lukemaan häntä.
Ystävällisin terveisin.
Lars Ahlbäck
Pappi
Helsinki
4 tykkäystä