Kiitos kirjavinkistä. Bulgakov ja Louth ovat varmaan oikein hyviä teologeja, mutta minä nyt ihan oikeasti halusin kysyä i. Larsin mielipidettä asiasta. Minulla on tämmöinen ajatus, että ihmiset ovat erilaisia ja erilaisia ihmisiä saattaa viehättää erilaiset asiat.
Vastaan iltapäivällä tai illalla. Nyt olen kaupungilla 5 v. tyttäreni kanssa. First things first. 
Lars Ahlbäck
Pappi
Helsinki
1 tykkäys
Nyt on ristiriitaista viestintää. Ensin perustellaan vastaamattomuutta tyttärellä, mutta sitten kuitenkin sanotaan, että First things ensin, eli oikeasti aikomuksena onkin vain lukea joko nettiartikkeleita tai sitten paperilehteä. Kai sitäkin voi 5-vuotiaan kanssa tehdä, mutta en yrittäisi kaupungilla.
1 tykkäys
Eihän tuossa mitään ristiriitaa ole, tarvitaan kärsivällisyyttä, odota hetki käy vaikka lenkillä.
Minusta on ihan kunniakasta, että preferoi korkealentoisia teologisia nettiartikkeleita ihmisten väliseen kommunikaatioon.
Minä olen ilmeisesti huono vitsailija. Noh, kaikilla ei ole AnttiValkaman tai SanGennaron armolahjaa.
5 tykkäystä
Ei minun vastaukseni estä isä Larsia vastaamasta sinun kysymykseesi. Me emme täällä vastaa vain sille, jonka viestiin vastaamme, vaan vastauksestamme saattaa olla hyötyä jollekin toiselle foorumilaiselle, joka ehkä on kiinnostunut tai kiinnostuu Bulgakovista.
3 tykkäystä
Nyt on hetki aikaa kirjoittaa. Viisivuotias käytetty kampaajalla ja nyt odotan kaksi muuta lasta leiriltä.
Sergei N. Bulgakov oli yksi 1900-luvun suurista (ortodoksi)teologeista. Häntä ei tule sekoittaa Sergei V. Bulgakoviin tai Mikhail Bulgakoviin.
Hän kuului samaan sukupolveen kuin Nikolai Berdjajev ja muut venäläiset älyköt. Hän kuului siihen joukkoon ajattelijoita, jotka karkotettiin vallankumouksen jälkeen. Hän päätyi lopulta Parisiiin ja sen ortodoksiseen teologiseen instituuttiin.
Samassa kaupungissa vaikutti myöhemmin myös Georgi Florovski ja Vladimir Losski. John Meyendorff ja Alexander Schmemann olivat nuoria miehiä siihen aikaan. He jatkoivat Florovskin ja Losskin koulukunnassa, vaikka Schmemann on yllättävän paljon “velkaa” Bulgakoville.
Yllä mainitut muodostivat uuspatristisen koulukunnan ytimen. He saivat lähes monopoliaseman ortodoksisessa teologiassa. Koulukunta jopa toisinaan samaistetaan ortodoksiseen teologiaan - ihan 1:1. He nojaasivat erityisesti Gregorios Palamakseen ja pariin muuhun kirkkoisään.
(Uus)palamismista tuli ortodoksiteologiaa, ihan isolla O:lla. Onneksi tämä alkaa olla jo mennyttä. Hyvä on Ilarion Alfejevin artikkeli aiheesta.
Nämä yllä mainitut kirkkoisät olivat toki tuttuja Bulgakoville. Hän tunsi Palamaksen opetusta ainakin niin varhain kuin vuonna 1910. Hän myös osasi hyvin kreikkaa. Vuonna 1910 Losski oli 7 v. Florovski oli toki jo 17 v.
Bulgakovilla voisi sanoa olleen teologinen projekti. Sofiologia oli avainsana. Sen selittäminen olisi nyt liian vaikeaa. Peruspointti on kuitenkin helppo selittää.
Kyse oli yrityksestä sanoittaa Jumalan ja maailman (ja ihmisen) suhdetta. Taustalla oli maailman eräänlainen puolustus - Bulgakov luo uuden teologisen sanan kuvaamaan sitä - kosmodikea.
Yritystä voi verrata Palamaksen energioihin tai Maksimos Tunnustajan logoihin. Näin tekee esim. jo mainittu Andrew Louth. Bulgakov piti sofiologiansa näiden jatkokehittelynä.
Bulgakov yritti siis ilmaista ihmisen ja kaiken luodun jumalkykyisyyttä ja perimmäistä hyvyyttä. Kaiken pääteasema oli myös Jumalan tykö. Toisinaan hän ajatteli työnsä olevan Khalkedonin neljän kiellon - sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta - kehittämistä. Siis yritys sanoa neljä kertaa kyllä ja ilmaista miten ihminen ja maailma kirkastuu ja jumaloituu.
Vähän samaa on katolisen Henri de Lubacin yrityksessä ylittää ajatus natura purasta. Bulgakov ja hän muuten taisivat tavata.
Bulgakov oli panenteisti ja myös uskoi apokatastasikseen. Hän ei siis vain toivonnut sitä, kuten Hans Urs von Balthasar taisi menetellä.
Helpoin tapa aloittaa tutustumisen Bulgakovin kirjoituksiin on klassikko The Orthodox Church (1988).
Artikkeleista suosittelen hänen osuuttaan kokoelmassa Revelation (1937). Hän on siinä kovassa seurassa yhdessä mm. Karl Barthin, William Templen, Gustaf Aulénin ja T.S. Elliotin kanssa. Artikkelia on sanottu olevan yksi parhaista yhteenvedoista hänen teologiastaan. Se löytyy ihan netissä ilmaiseksi.
P.S. First Things oli hyvä lehti. Onhan se yhä laadukas, mutta ilman David Bentley Hartia en jaksa lukea sitä.
P.P.S. Kirjoitin aikoinaan proseminaarini Bulgakovista. Nyt olen taas alkanut lukemaan häntä.
Ystävällisin terveisin.
Lars Ahlbäck
Pappi
Helsinki
4 tykkäystä
Minä ymmärsin vitsisi. Minulle tulee FT paperiversiona. Koko lehden internetversio bugittaa.
D
Miksi niin? Kyllähän p. Greg. Palamaan ajatukset kuuluvat ihan ort. teologian ytimeen.
2 tykkäystä
Jep tuota en huomannut olin niin innoissani tuosta Lars papin ajatuksista. Mutta ehkä hän selittää. Kyllähän tätä kiistaa on ollut voimaakkaasti kirkon sisälläkin ja katolliset teologit ovat hyökänneet patalijoonan voimin.
Toki Gregorios Palamas on keskeinen kirkkoisä, muttei hän ole ainut.
Alfejevin artikkeli on juuri puheenvuoro laajan patristisuuden puolesta - maantieteellisesti ja ajallisesti. Toki hänkin pitää Palamasta arvossa, syystäkin.
Uuspalamismi on toki vähän haukkumasana, mutta kuvaa hyvin Palamaksen uutta tulemista 1900-luvulla. Ähkyksi asti.
P.S. Löysin mielenkiintoisen artikkelin. Joskus lukenut ja hauska kyllä, se on First Things -lehdessä.
Lars Ahlbäck
Omaa, pappien ylempää pastoraalikoulusta varten kirjoitusvaiheessa olevaa postmetafysiikkaa käsittelevää esseetä varten lueskelin kirjaa Exorcising Philosophical Modernity. Siinä on sekä Hartin, että Milbankin artikkeli. Ilmeiseti miesten uusimmat kontribuutiot samasta teemasta. Artikkelikokoelman teemana on katolinen teologi Cyril O’Regan ja hänen gnostisismin -paluu teemansa. Postmetafysiikalla voidaan (yhdessä merkityksessä) tarkoittaa teologian, tai oikeastaan modernin sekularisaation pyrkimystä sanoittaa asiansa ilman metafysiikkaa. Se on tietenkin mahdotonta teknisesti, mutta pikemminkin se on yritys poistaa puheesta metafyysiset oletukset jotka itsessään asettavat ehtoja sille, miten voimme asioista puhua.
Joidenkin mielestä postmetafysiikka on puhtaasti sekulaari yritys harpata kaiken transsendenssin ohi. Postmetafyysisten teologien (sana on David Tracyn keksimä) mielestä kyseessä on yritys poistaa jumalapuheesta implisiittiset (metafyysiset) rakenteet jotka ovat jumalapuheelle vieraita ja tuovat siihen vieraita elementtejä. Cyril O’Reganin projektissa on kyse, mikäli oikein olen ymmärtänyt, varoitus; kun pohditaan uusia tapoja puhua Jumalasta, niin vaarana on, että Saatana ajetaan ulos Saatanalla ja tuo uusi Saatana on gnostilaisuutta… tai oikeastaan uusgnostilaisuutta. Se näyttää kristilliselle, mutta ei ole sitä. Kirjoittajien eri kirkkokuntalaisuus, kat, ort ja ang (l. prot) kertoo siitä, että asai tiedostetaan kaikissa suurissa kirkkokunnissa.
No, tämä tuli vain mieleen, kun näkee Hartin ja Milbankin nimet samassa yhteydessä. Molempiahan yhdistaa sama ajoittainen nöyryyden puute.
D
2 tykkäystä
Näinkin, mutta Arpadin idioottimaisuutta ja hyvää syytä hyllyttää hänet voi ja tulisi käsitellä ilman näitä “koukkujakin” luterilaisten suuntaan.
Ehkä sulla on joku oma työstöprosessi vs. luterilainen kirkko, samalla kun vaikutat lipuvan (kenties jo olet!?) Kirkkomme suuntaan. Ehkä tämä on sulle jonkinlaista ortodoksista “evankelioimista” luterilaisten suuntaan. Niin tai näin, en pidä toimintatapaasi kovinkaan arvokkaana.
5 tykkäystä
Tiedossani ei ole anarkisti/antifa -toimintaa, johon ortodoksiset papit olisivat osallistuneet, mutta kaikenlaista muuta tai poliittisesti “oikestolaisempaa” johon ovat.
Aina Venäjän, Kreikan kautta Armeniaan. Pyssyjä, armeijan ja militioiden on esitelty, siunailtu ja ortodoksisuudelle vieraita näkemyksiä papin suulla puhuttu.
3 tykkäystä
Näin varmaan tapahtuu monissa maissa, riippumatta kirkkokunnasta. Kaiken näköisiä hölmöyksiä. Onhan Suomessakin papit kannattaneet IKL:llää, sisällis-sodan aikana pappeja oli mukana monenlaisessa toiminnassa. Nämä ovat tietysi liittyneet kriisiaikaan joka keventää hiukan.
Sitten “työstökeskustelut” minulla ei ole mitään traumoja, sinä luot nyt keinotekoista maailmaa, johon minulla ei ole vastausta. Sanoin, että vastaava toiminta ei onnistuisi ortodoksi kirkossa. Voi olla, että ei muuallakaan. Vai onnistuisiko sinä tiedät sen ehkä paremmin.
Oletko ortodoksisen Kirkon jäsen? Meinaan, jos et ole/tai olet vasta liittymässä, tää sijun ortodoksisuuden nimissä tapahtuva anti-luterilainen missio ei ole Kirkomme kannalta suotavaa ja ennenkaikkea läpinäkyvää. Vaikuttaa keinotekoiselta ja itsekkäältä.
1 tykkäys
Juuri näin, kirkon oppi ja pappeuden velvollisuudet eivät taida kohdata. Käsittääkseni ortodoksi kirkolla on erityyppinen johtamisjärjestelmä joka on paljon auktoritäärisempi. Kirkkolain ja järjestyksen sallimat keinot? Ei nyt kyllä heti tule mieleen mitä tarkoitat? Mitä lain soveltamaa kohtaa soveltaisit tähän?
Ja perusteleppa tätä hiukan, niin tiedän enemmän.