Tsaariperheen jäsenet on kanonisoitu kärsimyksenkantajina. Kirkko käyttää nimitystä kärsimyksenkantaja pyhistä ruhtinaista, jotka kuolivat sukulaistensa tai vihamiestensä surmaamina ja ottivat kuoleman vastaan evankeliumin hengessä, vaikka heitä ei voidakaan pitää uskonsa tähden kuolleina marttyyreina. On joitakin muitakin, jotka on kanonisoitu kärsimyksenkantajina.
1 tykkäys
Jokainen Venäjän alamainen tarvitsi kotimaan passin, joka on siellä käytössä vieläkin. Maaorjuuden aikana siihen oli merkitty mihin ko henkilö sai matkustaa. Talonpojat eivät saaneet matkustaa ilman isännän lupaa kuin naapurikaupunkiin. Siihen oli merkitty myös esim, että ihminen oli suorittanut vuosittaiset uskonnolliset velvollisuutensa eli käynyt ripillä ja ehtoollisella.
Suomen suuriruhtinaskunnassa ei ollut käytössä kotimaan passia, mutta jos suomalainen matkusti Venäjän puolelle, niin hänkin tarvitsi silloin passin niin kuin muutkin Venäjän alamaiset. Suomalaisilla oli Venäjän kansalaisuus, mutta Venäjällä asuvilla venäläisillä ei ollut suuriruhtinaanmaan kansalaisuutta. Piti asua aika kauan Suomessa, että sai suuriruhtinaskunnan kansalaisuuden.
Suomen ja Venäjän raja oli avoin, mutta sen ylittäessään piti maksaa tulleja. Tullit suojelivat suomalaisia tuotteita… Suomesta Karjalan Kannakselta vietiin Pietariin mm maitoa, voita ja halkoja. Kaikille Kannaksen miehille Pietarin kauppa oli tuttu asia. Ilmeisesti Venäjällä ei elintarvikkeista tarvinnut maksaa tullia tai tullimaksu oli pieni, koska kauppa kannatti. Suomi oli osa Venäjän imperiumia, mutta sillä oli erikoisoikeuksia. Minusta on ihan oikein sanoa, että Suomi oli osa Venäjää ts Venäjän keisarikuntaa.
4 tykkäystä
Taisipa olla päinvastoin: Venäjä suojeli tulleilla omia tuotteitaan suomalaisilta tuotteilta, jotka olivat jo siihen aikaan laadukkaampia kuin venäläiset tuotteet. Suuriruhtinaskunnan teollisuus oli kehittyneempää kuin Venäjän. Sen sijaan Suomeen päin piti saada tuoda vapaammin, mutta eiväthän suomalaiset ole koskaan ostaneet laajassa määrin esim. venäläisiä elintarvikkeita, vaan omavaraisuutta on pidetty itseisarvona.
Suomen Tullimuseon sivuilla sanotaan, että tulliraja maidemme välillä perustui “pääosin Venäjän tarpeisiin”. Siis juuri siihen, että Venäjä pyrki suojelemaan omaa kehittymätöntä teollisuuttaan. Tilanne oli sama kuin nykyäänkin: jos venäläinen kuluttaja saa valita vapaasti esim. suomalaisen ja venäläisen juuston tai voin välillä, niin hän valitsee suomalaisen vaihtoehdon, koska se on laadukkaampi. Nythän se ei ole oikein mahdollista, kun Venäjä on asettanut kauppapakotteita, jotka rajoittavat elintarvikkeiden vientiä.
1800-luvulla tullimaksut olivat tärkein veronkeräämisen muoto: 75 % suuriruhtinaskunnan verotuloista koostui tullin keräämistä maksuista. Sortokausien aikana venäläiset alkoivat vaatia, että tulliraja poistetaan ja oman tullialueensa muodostanut Suomi yhdistetään Venäjän tullialueeseen, mutta niin ei kuitenkaan koskaan tehty. Sen sijaan autonomia toi sen muutoksen, että ns. maatullit poistettiin kaupunkien porteilta: Ruotsin vallan aikaan talonpoikien piti maksaa maatullia kaupungin portilla viedessään tuotteitaan kaupunkiin torilla myytäväksi. Ruotsi rajoitti talonpoikien harjoittamaa kauppaa muutenkin enemmän. Esimerkiksi ulkomaille suuntautuva ns. talonpoikaispurjehdus oli tarkkaan säädeltyä. Monarkia on aina merkinnyt vapaalle talonpojalle vain turhanpäiväisiä kahleita ja tulonmenetyksiä.
Edit. Wikipediasta:
Suomen suuriruhtinaskunnan tullijärjestelmä ja tullisäädökset määräytyivät Venäjän tullipolitiikan mukaan. Suomesta tehtiin oma tullialueensa ja maahan perustettiin tullihallitus vuonna 1812. Toiminnan alkuvaiheen keskeinen tavoite oli purkaa suuriruhtinaskunnan riippuvuutta Ruotsista ja estää ruotsalaisten tuotteiden halpatuonti Venäjälle. 1800-luvun alkupuoliskon tullipolitiikkaa leimasivat merkantilistinen suojamuuriajattelu, mutta tilanne muuttui 1850-luvulla. Tullista tuli yksi talouspolitiikan keino suuriruhtinaskunnan kehityksen edistämisessä. Ulkomailta voitiin tuottaa alhaisin tullein raaka-aineita ja koneita Suomen kehittyvälle teollisuudelle, ja toisaalta suuriruhtinaskunnasta Venäjälle vietävien tuotteiden tulli oli alhaisempi kuin Länsi-Euroopasta Venäjälle tuoduilla tuotteilla. Lisäksi Venäjä saattoi antaa suomalaisille tuotteille kiintiöitä vapaaseen tuontiin sen mukaan kuin ao. tuotteista oli emämaassa pulaa. Toisaalta vienti Venäjältä Suomeen oli tullivapaata, mutta tämä ei haitannut suomalaisteollisuutta niin kauan kuin venäläisteollisuus oli kehittymätöntä, ja tullivapaus osin myös ohjasi suuriruhtinaskunnan teollisuuden rakennetta. Tullien vaikutus näkyi suomalaisessa maataloudessa aiemmin kuvatulla tavalla, halvan viljan vapaan tuonnin kautta. Suuriruhtinaskunnassa, 1800-luvun loppupuoliskon voimakkaan talouden kasvun vuoksi tullimaksut olivat maan keskushallinnon suurin ja kasvava tulonlähde, ja muun muassa siksi omasta tullihallinnosta pidettiin tiukasti kiinni.
Eli juuri kuten sanoinkin: Venäjälle vietäessä piti maksaa tullimaksu, mutta se oli alhaisempi kuin Länsi-Euroopasta tuotaessa. Venäjältä piti saada tuoda suuriruhtinaskunnan alueelle tuotteita ilman tulleja, mutta tämä ei haitannut suomalaisia, koska suomalaiset tuotteet olivat laadultaan kilpailukykyisiä.
Muista elintarvikkeista en tiedä, mutta ainakin 1900-luvun puolella viljaa tuotiin Venäjältäkin. Suomi ei ollut sen suhteen omavarainen.
Suomen historiasta keskustelu kiellettiin taannoin poliittisena.
1 tykkäys
9 viestiä siirrettiin toiseen ketjuun: Kirkon avioliittokäsityksen laajentaminen - evl.fi:n kirkolliskokousaloite 2017
Ja jotta puhuisin ketjussa myös aiheesta, niin tämä vanha juttu ortodoksiksi kääntyneestä amishista oli sympaattinen: http://journeytoorthodoxy.com/2010/07/amish-man-follows-his-heart-to-orthodoxy/ (Tuo on tuollainen ortodoksikäännynnäisistä kertova sivu, joka jollain googlauksella tuli vastaan, mielenkiintoisia juttuja)
Kyseinen amishmieshän on vihitty ortodoksipapiksi ja jutussa haaveilee amish-ortodoksiseurakunnasta. Ainakin tuolloin hänen oli myös tarkoitus edelleen noudattaa ainakin osin amishien elämäntapaa. En tiedä miten tuon hankkeen kävi, mutta pappina vissiin toimii edelleenkin, näköjään OCA:ssa ( https://oca.org/clergy/Josef-von-Klarr/ , nimi näyttäisi täsmäävän, vaikkei artikkelissa tuota vonia ollutkaan, vaimon nimi myös sama.)
Ihan nyt silkkaa musta tuntuu ja hihasta vetoa, mutta onkohan niin, että ortodoksipapeista on ihan jonninmoinen osa käännynnäisiä? Jonkunkin verran vuosien varrella jäänyt mieleen tapauksia, joissa joku mies on erilaisten prosessien jälkeen löytänyt ortodoksisuuden, ja päätynyt aina pappiuteen saakka.
1 tykkäys
Kyllähän noita löytyy. Piispoja myöten.
Kirkkomme papistosta enemmistö on syntymäortodokseja. Ortodoksiselle kirkolle tyypillisiä ovat pappissuvut, joiden jäsenet ovat palvelleet pappeina ja diakoneina kirkkoamme jo monta vuosisataa. Piispoissa on viime aikoina ollut joitakin vasta aikuisena kirkkoon liittyneitä, mutta piispat valitaankin munkkipapistosta. Munkiksi voi ryhtyä kuka hyvänsä.
1 tykkäys
Kiukkuisen internets-kirjoittelun parissa pieni muistutus itselle:
Syntymäortodoksi on väärä termi, sillä kukaan ei synny ortodoksina.
Metropoliitta Elia oli selibaatissa elävä seurakuntapappi kun hänet valittiin piispaksi, vasta valinnan jälkeen vihitiin munkiksi. Tiesittekö muuten, että arkkipiispa Leo ei ole munkki, vaan viitankantaja?
Emme käytä käsitettä kehto-ortodoksi vrt kehtokatolinen, mutta syntymäortodoksi tarkoittaa samaa asiaa. Siis ihminen on syntynyt ortodoksiseen perheeseen ja kastettu vauvana. Minusta sinun huomautuksesi menevät jo saivarteluksi…
Arkkipiispa Leo on leski ja hänellä oli pieni lapsi, kun hänet valittiin apulaispiispaksi, joten hän on poikkeustapaus. Näitä poikkeustapauksia tosin on kirkossamme ollut enemmänkin. Muita leskipiispoja ovat kirkossamme olleet arkkipiispa Antoni, (joka tosin oli vihkiytynyt munkiksi sen jälkeen, kun koko hänen perheensä oli kuollut) ja arkkipiispa Herman, joka oli kuuden lapsen yksinhuoltaja, eikä sen tähden munkiksi vihitty. Tietääkseni myöskään Viipurin ja sittemmin Helsingin piispa Aleksanteri, joka hänkin oli leski, ei ollut munkiksi vihitty.
Ilomantsin ortodoksinen seurakunta aloittaa jumalanpalvelusten lähettämisen suorana netin kautta. Jumalanpalvelusta voi seurata verkon välityksellä muutamia kertoja kuukaudessa.
– Kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä itse kirkkoon. Haluamme tuoda jumalanpalvelukset myös heidän ulottuvilleen, kertoo kirkkoherra Ioannis Lampropoulos.
Palveluksia on tarkoitus striimata muutamia kertoja kuukaudessa. Striimattavista palveluksista kerrotaan etukäteen seurakunnan nettisivuilla (https://www2.ort.fi/ilomantsi/jumalanpalvelukset-nettiin ) ja sosiaalisessa mediassa (https://www.facebook.com/Ilomantsinortodoksit/ ).
Ensimmäinen suora lähetys on seurattavissa sunnuntaina 24.6.2018.
Lähetystä pääsee seuraamaan klikkaamalla seuraavaa linkkiä: Liturgia
Sen jälkeen näkyviin tulee teksti Liity tapahtumaan. Tätä klikkaamalla avautuu näkymä Profeetta Elian kirkkoon. Lähetys alkaa 24.6. noin kello 10.
6 tykkäystä
Munkkidiakoni Damaskinos (Jaakko Olkinuora) on vihittyy suureen skeemaan. Athoksella melkein kaikki munkit vihitään suureen skeemaan, toisin kuin Venäjällä.
1 tykkäys
Tässä on linkin takaa lause joka kuvaa myös itseäni, ennen ehtoolliselle menoani:
Pyrin täysin vaientamaan lihani, keskittyen ainoastaan alttarille menoon ja Kristuksen pyhän ruumiin ja veren vastaanottamiseen. Polvistuessani en ajattele saavani papilta, Kristuksen edustajalta leipää ja viiniä, vaan lihan epäuskon vaientaen keskityn vastaanottamaan Kristuksen sovitustyön ristiltä ja yhdessä ristillä Hänen kanssaan. 
“Vaietkoon jokainen ihmisen liha ja seiskoon pelvolla ja vavistuksella älköönkä mitään maallista itsessänsä ajatelko, sillä kuningasten Kuningas ja herrain Herra tulee teurastettavaksi ja annettavaksi uskovaisille ruoaksi. Hänen edessänsä käyvät enkelein joukot kaiken hallituksen ja valtojen kanssa, monisilmäiset kerubit ja kuusisiipiset serafit, peittäen kasvonsa ja huutaen virttä: Halleluja.”
Tämä lauletaan Jaakobin liturgiassa ja suurena lauantaina (pääsiäistä edeltävä lauantai) kerubiveisun tilalla. Tavallisesti ortodoksisessa kirkossa toimitetaan ehtoollisjumalanpalveluksena pyhän Johannes Krysostomoksen liturgia, kymmenkunta kertaa vuodessa pyhän Basileios Suuren liturgia, josta Krysostomoksen liturgia on lyhennetty, ja kerran vuodessa, jos silloinkaan, pyhän apostoli Jaakobin muistopäivänä lokakuussa Jaakobin liturgia. Tavallisesti lauletaan kerubiveisu.
Kerubiveisu
Nyt me salaisesti kuvaamme,
salaisesti kuvaamme kerubeja.
Nyt me kuvaamme,
salaisesti kuvaamme kerubeja, kerubeja.
Ja eläväksitekevälle Kolminaisuudelle pyhintä virttä
virttä veisaamme,
eläväksitekevälle Kolminaisuudelle pyhintä virttä
virttä veisaamme, veisaamme.
Heittäkäämme pois siis kaikki huolet,
maalliset huolet heittäkäämme pois,
heittäkäämme pois siis kaikki maalliset huolet,
heittäkäämme pois maalliset huolet.
Amen.
Ottaaksemme vastaan kaikkeuden Kuninkaan,
ottaaksemme vastaan kaikkeuden Kuninkaan,
jota näkymättömästi seuraavat,
seuraavat enkelein joukot, enkelein joukot.
Halleluja, halleluja, halleluja, halleluja, halleluja.
1 tykkäys
Kun nuo ed. virret oikein ymmärtää, “pääsee tunnelmaan”, on se huikea kokemus tai ilmestys. Tietää lähestyvänsä jotain suurta näkymätöntä ja että tuo näkymätön on ympärillä, alttarilla vierellä. Saa ikäänkuin sisäisen valon, jota ei voi nähdä ihmissilmin.
Kun ennen ehtoolliselle menoa, niin hyvin kuin voi, sulkee inhimillisen ajattelun eli lihan ulkopuolelle, tuntuu kuin astuisi taivaalliseen juhlaan, jota ei vielä ymmärrä ja josta vasta saa vain aavistuksen.
Ja tuohon juhlaanhan ovat kutsutut juuri syntiset lahjavanhurskaat, kuin kerjäläiset kirkkojen portailla. “Armonkerjäläiset”.
Kun Sahalinin saarella kevättalvella 2014 muuan, ilm. pakanauskoinen mies avasi tulen kohti kirkkoväkeä ja ikonostaasia, kaksi oli, jotka antoivat henkensä muiden puolesta, heittäytyen tulituksen eteen: nunna Ljudmila sekä katukerjäläinen, “koditon Vladimir”.
Voin nähdä kuinka kuollessaan, Taivaaseen noustessaan, myös Vladimir sai uudet, valkeat vaatteet, parta ei enää ollut likainen… (Uutinen ei mainitse Vladimirin nimeä, kuulin tämän sittemmin muualta Suomen ortodoksilta.)