Joskus kuulee kritiikkiä, että ortodoksit eivät tee lähetystyötä. Tässä nyt yksi esimerkki, mitä oikeasti tehdään:
Minä olen tosiaan kysellyt ortsujen lähetystyön perään. En ole epäillyt sitä olemattomaksi, mutta väkimäärään nähden kovin vähäiseksi kylläkin. Silti on ihan hyvä nähdä, että sitä tosiaan on olemassa tälläkin vuosisadalla. (1800-luvusta tiesinkin jo, kun luin yhden papin menneen Japaniin lähetyssaarnaamaan.)
Liekö P. Nikolai Japanilainen. Tämän aktiviteetin myötä tosiaan Japaniin syntyi ihan natiivi autonominen paikalliskirkko. Slaavilainen kirkkolaulu japaniksi on vekkulin kuuloista. Erityisen vekkulit ovat piispan viikset.
Jep, hepusta onkin joskus takavuosina foorumillakin puhuttu. Pohjoisessa vaikutti hän. Taisi saada ekan tai lähes ekan käännynnäisen samuraista, joka alkujaan tuli tappamaan inhaa ulkomaalaista.
Koko Amerikan ortodoksisuuden katsotaan olevan valamolaisen pyhän Herman Alaskalaisen ja hänen seurueensa lähetystyön ansiosta syntynyttä. Tosin muut munkkiseurueen jäsenet kuolivat pian Alaskassa tai palasivat Laatokan Valamoon, mutta pyhittäjä Herman sai siellä 40 vuodessa paljon aikaan. Hän lähti Alaskaan vuonna 1793.
Hänestä kertoo pieni kirja F. A. Golder: Pyhittäjäisä Herman Alaskalainen
Englanniksi Alaskan lähetystyöstä on koko joukko kirjoja, mm.
- Michael Oleksa: Alaskan Missionary Spirituality
- Father Gerasim of New Valaam
- New Valaam at Monk’s Lagoon on St. Herman’s Spruce Island
Edesmennyt Lintulan igumenia Marina oli viime vuosisadalla lähetystyössä Afrikassa, ennen kuin hänestä tuli nunna, ja muitakin suomalaisia. Hän on kirjoittanut siitä pienen kirjan: Maria Iltola: Tule ja katso. Ortodoksista lähetystyötä Itä-Afrikassa, Ortodoksinen Lähetys ry 1983, 111 sivua.
Arkkimandriitta Johannes on kirjoittanut paksun kirjan Hiekanjyvä, tomuhiukkanen, sadepisara. Jumalan suuren luomistyön kokonaisuuden osia, Maahenki 2007, 432 sivua, jossa hän kertoo enimmäkseen omasta työstään mutta myös tuntemistaan suomalaisista lähetystyöntekijöistä.
Nykyisin ei ole kai ketään suomalaisia lähetystyössä ulkomailla, mutta jotkut käyvät siellä joskus muutaman viikon matkalla ja siellä toimivia lähetystyöntekijöitä avustetaan taloudellisesti Filantropia ry:n kautta. Filantropia on ortodoksisen kirkon kansainvälisen diakonian ja lähetystyön järjestö.
Ja huomattakoon, että asianmukaisesti hoidetun vedenpyhityksen ansiosta myös krokotiilit pysyvät loitolla.
6 tykkäystä
Tämä on suomalainen tulkinta. Venäläisen näkemyksen mukaan tsaari oli itsevaltias. Tsaarin vakuutus noudattaa tietyn alueen perustuslakia ilmaisi hallitsijan itsekuria, mutta tsaarilla oli aina oikeus muuttaa valtiojärjestystä. Venäjällä oudoksuttiin suomalaisten ilmaisuja, joissa väitettiin tsaarin vallan olevan Suomessa rajallinen, mutta poliittisista syistä tätä ei aina sanottu suomalaisille suoraan.
1 tykkäys
Pyhällä Äiti Venäjällä tsaari oli / on myös kirkon päämies. Vanhauskoisilla tietääkseni pyhiksi julistettuja.
Itselläni on murhatun tsaari Nikolai II:n perheen pari pientä ikonia. “Kärsimyksen pyhät”, jos oikein muistan.
Pietarin Lavrassa lähellä istuneet mummot tökkäsivät toisiaan kylkeen, kun tsaari Nikolai II:n ikonin tunnistaessani tein sen edessä kohteliaan kumarrukseni sekä pyhän ristinmerkin. (Kävin myös suutelemassa Aleksanteri Nevskin sarkofagia.)
Olihan hän, Nikolai II, myös meidän suomalaistenkin tsaari, käsittääkseni hyvä ja sivistynyt ihminen. (Viittaan tällä mahdollisuuteen, että tsaarikin saattaisi olla lisänimeltään “Julma”.)
Ei se ole suomalainen, vaan silloista valtiosääntöä seuraava laillinen tulkinta. Sinä et ehkä ole tietoinen siitä, millaisia eroja Suomen ja Venäjän välillä autonomian aikana oli: suomalaisille tuotteille oli tullimaksuja (Venäjä yritti suojella omaa, heikkolaatuisempaa teollisuuttaan suomalaisilta tuontitavaroilta), rajan ylittäjä tarvitsi passin, Suomeen muuttava venäläinen tarvitsi senaatilta oleskeluluvan samoin kun jos halusi perustaa Suomeen yrityksen jne.
Hallinnollisesti eräs suurimpia seikkoja, joka asetti Suomen kaikkiin muihin alueisiin nähden eri asemaan oli juuri tuo, että meidän korkein hallitsijamme ei ollut keisari, tsaari eikä kuningas, vaan suuriruhtinas. Tämän takia senaatin ylimmillä virkamiehillä oli suora reitti hallitsijan luo, kun taas Venäjän kuvernementtien virkamiehet joutuivat tyytymään hallintokoneiston alempiin elimiin. Suomen asema oli monessa mielessä paljon parempi kuin niiden alueiden, jotka olivat osa Venäjää. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla oli historiallisten seikkojen nojalla vapautus kutsunnoista Venäjän armeijaan. Jo Ruotsin vallan aikana näet pohjoispohjalaiset olivat saaneet hallitsijalta oikeuden puolustaa itse itseään. Se, kuinka tarkasti kulloinenkin hallitsija piti tästä kiinni ja kuinka paljon yritti painostaa, vaihteli luonnollisesti hallitsijasta riippuen. Mutta Suomella oli kuitenkin Suomen kaarti, ja tämäkin on yksi asia, jossa Suomi oli eri asemassa kuin muut alueet.
Jos joku puhuu “Suomesta osana Venäjää”, hän ei yksinkertaisesti tunne historiaa ja tosiasioita.
Ei ollut. Syistä, jotka olen edellä maininnut. Suomen valtiosäännön mukaan ylin hallitsija oli suuriruhtinas.
Tsaariperheen jäsenet on kanonisoitu kärsimyksenkantajina. Kirkko käyttää nimitystä kärsimyksenkantaja pyhistä ruhtinaista, jotka kuolivat sukulaistensa tai vihamiestensä surmaamina ja ottivat kuoleman vastaan evankeliumin hengessä, vaikka heitä ei voidakaan pitää uskonsa tähden kuolleina marttyyreina. On joitakin muitakin, jotka on kanonisoitu kärsimyksenkantajina.
1 tykkäys
Jokainen Venäjän alamainen tarvitsi kotimaan passin, joka on siellä käytössä vieläkin. Maaorjuuden aikana siihen oli merkitty mihin ko henkilö sai matkustaa. Talonpojat eivät saaneet matkustaa ilman isännän lupaa kuin naapurikaupunkiin. Siihen oli merkitty myös esim, että ihminen oli suorittanut vuosittaiset uskonnolliset velvollisuutensa eli käynyt ripillä ja ehtoollisella.
Suomen suuriruhtinaskunnassa ei ollut käytössä kotimaan passia, mutta jos suomalainen matkusti Venäjän puolelle, niin hänkin tarvitsi silloin passin niin kuin muutkin Venäjän alamaiset. Suomalaisilla oli Venäjän kansalaisuus, mutta Venäjällä asuvilla venäläisillä ei ollut suuriruhtinaanmaan kansalaisuutta. Piti asua aika kauan Suomessa, että sai suuriruhtinaskunnan kansalaisuuden.
Suomen ja Venäjän raja oli avoin, mutta sen ylittäessään piti maksaa tulleja. Tullit suojelivat suomalaisia tuotteita… Suomesta Karjalan Kannakselta vietiin Pietariin mm maitoa, voita ja halkoja. Kaikille Kannaksen miehille Pietarin kauppa oli tuttu asia. Ilmeisesti Venäjällä ei elintarvikkeista tarvinnut maksaa tullia tai tullimaksu oli pieni, koska kauppa kannatti. Suomi oli osa Venäjän imperiumia, mutta sillä oli erikoisoikeuksia. Minusta on ihan oikein sanoa, että Suomi oli osa Venäjää ts Venäjän keisarikuntaa.
4 tykkäystä
Taisipa olla päinvastoin: Venäjä suojeli tulleilla omia tuotteitaan suomalaisilta tuotteilta, jotka olivat jo siihen aikaan laadukkaampia kuin venäläiset tuotteet. Suuriruhtinaskunnan teollisuus oli kehittyneempää kuin Venäjän. Sen sijaan Suomeen päin piti saada tuoda vapaammin, mutta eiväthän suomalaiset ole koskaan ostaneet laajassa määrin esim. venäläisiä elintarvikkeita, vaan omavaraisuutta on pidetty itseisarvona.
Suomen Tullimuseon sivuilla sanotaan, että tulliraja maidemme välillä perustui “pääosin Venäjän tarpeisiin”. Siis juuri siihen, että Venäjä pyrki suojelemaan omaa kehittymätöntä teollisuuttaan. Tilanne oli sama kuin nykyäänkin: jos venäläinen kuluttaja saa valita vapaasti esim. suomalaisen ja venäläisen juuston tai voin välillä, niin hän valitsee suomalaisen vaihtoehdon, koska se on laadukkaampi. Nythän se ei ole oikein mahdollista, kun Venäjä on asettanut kauppapakotteita, jotka rajoittavat elintarvikkeiden vientiä.
1800-luvulla tullimaksut olivat tärkein veronkeräämisen muoto: 75 % suuriruhtinaskunnan verotuloista koostui tullin keräämistä maksuista. Sortokausien aikana venäläiset alkoivat vaatia, että tulliraja poistetaan ja oman tullialueensa muodostanut Suomi yhdistetään Venäjän tullialueeseen, mutta niin ei kuitenkaan koskaan tehty. Sen sijaan autonomia toi sen muutoksen, että ns. maatullit poistettiin kaupunkien porteilta: Ruotsin vallan aikaan talonpoikien piti maksaa maatullia kaupungin portilla viedessään tuotteitaan kaupunkiin torilla myytäväksi. Ruotsi rajoitti talonpoikien harjoittamaa kauppaa muutenkin enemmän. Esimerkiksi ulkomaille suuntautuva ns. talonpoikaispurjehdus oli tarkkaan säädeltyä. Monarkia on aina merkinnyt vapaalle talonpojalle vain turhanpäiväisiä kahleita ja tulonmenetyksiä.
Edit. Wikipediasta:
Suomen suuriruhtinaskunnan tullijärjestelmä ja tullisäädökset määräytyivät Venäjän tullipolitiikan mukaan. Suomesta tehtiin oma tullialueensa ja maahan perustettiin tullihallitus vuonna 1812. Toiminnan alkuvaiheen keskeinen tavoite oli purkaa suuriruhtinaskunnan riippuvuutta Ruotsista ja estää ruotsalaisten tuotteiden halpatuonti Venäjälle. 1800-luvun alkupuoliskon tullipolitiikkaa leimasivat merkantilistinen suojamuuriajattelu, mutta tilanne muuttui 1850-luvulla. Tullista tuli yksi talouspolitiikan keino suuriruhtinaskunnan kehityksen edistämisessä. Ulkomailta voitiin tuottaa alhaisin tullein raaka-aineita ja koneita Suomen kehittyvälle teollisuudelle, ja toisaalta suuriruhtinaskunnasta Venäjälle vietävien tuotteiden tulli oli alhaisempi kuin Länsi-Euroopasta Venäjälle tuoduilla tuotteilla. Lisäksi Venäjä saattoi antaa suomalaisille tuotteille kiintiöitä vapaaseen tuontiin sen mukaan kuin ao. tuotteista oli emämaassa pulaa. Toisaalta vienti Venäjältä Suomeen oli tullivapaata, mutta tämä ei haitannut suomalaisteollisuutta niin kauan kuin venäläisteollisuus oli kehittymätöntä, ja tullivapaus osin myös ohjasi suuriruhtinaskunnan teollisuuden rakennetta. Tullien vaikutus näkyi suomalaisessa maataloudessa aiemmin kuvatulla tavalla, halvan viljan vapaan tuonnin kautta. Suuriruhtinaskunnassa, 1800-luvun loppupuoliskon voimakkaan talouden kasvun vuoksi tullimaksut olivat maan keskushallinnon suurin ja kasvava tulonlähde, ja muun muassa siksi omasta tullihallinnosta pidettiin tiukasti kiinni.
Eli juuri kuten sanoinkin: Venäjälle vietäessä piti maksaa tullimaksu, mutta se oli alhaisempi kuin Länsi-Euroopasta tuotaessa. Venäjältä piti saada tuoda suuriruhtinaskunnan alueelle tuotteita ilman tulleja, mutta tämä ei haitannut suomalaisia, koska suomalaiset tuotteet olivat laadultaan kilpailukykyisiä.
Muista elintarvikkeista en tiedä, mutta ainakin 1900-luvun puolella viljaa tuotiin Venäjältäkin. Suomi ei ollut sen suhteen omavarainen.
Suomen historiasta keskustelu kiellettiin taannoin poliittisena.
1 tykkäys
9 viestiä siirrettiin toiseen ketjuun: Kirkon avioliittokäsityksen laajentaminen - evl.fi:n kirkolliskokousaloite 2017
Ja jotta puhuisin ketjussa myös aiheesta, niin tämä vanha juttu ortodoksiksi kääntyneestä amishista oli sympaattinen: http://journeytoorthodoxy.com/2010/07/amish-man-follows-his-heart-to-orthodoxy/ (Tuo on tuollainen ortodoksikäännynnäisistä kertova sivu, joka jollain googlauksella tuli vastaan, mielenkiintoisia juttuja)
Kyseinen amishmieshän on vihitty ortodoksipapiksi ja jutussa haaveilee amish-ortodoksiseurakunnasta. Ainakin tuolloin hänen oli myös tarkoitus edelleen noudattaa ainakin osin amishien elämäntapaa. En tiedä miten tuon hankkeen kävi, mutta pappina vissiin toimii edelleenkin, näköjään OCA:ssa ( https://oca.org/clergy/Josef-von-Klarr/ , nimi näyttäisi täsmäävän, vaikkei artikkelissa tuota vonia ollutkaan, vaimon nimi myös sama.)
Ihan nyt silkkaa musta tuntuu ja hihasta vetoa, mutta onkohan niin, että ortodoksipapeista on ihan jonninmoinen osa käännynnäisiä? Jonkunkin verran vuosien varrella jäänyt mieleen tapauksia, joissa joku mies on erilaisten prosessien jälkeen löytänyt ortodoksisuuden, ja päätynyt aina pappiuteen saakka.
1 tykkäys
Kyllähän noita löytyy. Piispoja myöten.
Kirkkomme papistosta enemmistö on syntymäortodokseja. Ortodoksiselle kirkolle tyypillisiä ovat pappissuvut, joiden jäsenet ovat palvelleet pappeina ja diakoneina kirkkoamme jo monta vuosisataa. Piispoissa on viime aikoina ollut joitakin vasta aikuisena kirkkoon liittyneitä, mutta piispat valitaankin munkkipapistosta. Munkiksi voi ryhtyä kuka hyvänsä.
1 tykkäys