Jos ei voi ottaa, niin sitten pitää olla ottamatta eikä estää muitakin saamasta oikeaa leipää/viiniä. Ehtoollisaineiden pitää olla täyttä tavaraa, ei mitään korvikkeita.
1 tykkäys
Tästä syystä omassa srk:ssa käytetään allergikkoja huomioivia suitsutuskiteitä. Ulkona tai erittäin isossa kirkkossa ei probleemi. Meidän kirkko on pieni ja savu kasaantuu nopeasti. Tästä syystä suitsutus vain isot pyhät. En tiedä vaikuttaako savumäärä astmassa vai kidelaatu. Meillä pappi laitttaa sitä ja joskus alttarilla toimiessa huomaan että eri papit laittavat eri paljon kiteitä hiilelle.
En tiedä miten Suomessa nykyään opetetaan. Ruotisssa näistä keskustellan paljon ja käytäntö on kirjava. Itse neuvoisin, ja tämä oli pappiskaverin kannatusma, että pahassa allergiassa ottaa vain viini (lut. tilanne). Korvaavassa leivässä usein muita allergeeni: esim. soija tai maissi. Itse tunnen paljon ihmisiä joilla erittäin paha allergia näille!
Ikävää, jos paha allergia estää ortodoksin ehtoollisen ottamisen. Voisiko papisto varata heille erillinen kalkki, josta vain viini?
2 tykkäystä
Tänään en mennyt liturgiaan aamulla, parantelen astmaa ja pidän vähän taukoa.
Suitsuke ja astma onkin sangen epämääräinen yhtälö. Joskus tuntuu, ettei suitsutus haittaa lainkaan, joskus, kuten kuumana päivänä Uspenskin praasniekassa on ihan pakko mennä oven ulkopuolelle. Vaikka Uspenskin kirkkosali onkin avara ja korkea, siellä on toisaalta myös vuosisataisen sauhuttelun patinat pöllyämässä.
Tunnen astmaatikkoja, joita suitsutus ei haittaa lain, ja toisaalta ei-astmaatikkoja, jotka kärsivät siitä.
Omat astmakohtauksetkin ovat ennustamattomia. Yleensä kesäkuumuus ja siitepölyt ovat minulle se pahin juttu. Muita pahoja ärsykkeitä ovat alkydimaaliohenne (lakkakitti!), ja joskus en voi mennä antikvariaatteihin enkä kirjastoihin, jos astma on temppuillut viime aikoina.
Ulos pistäytymiset ja oven suussa pyörimiset ovat toki toimivia (ja käyttämiänikin) konsteja, mutta pilaavat yhden unelmani, sen että joskus osaisin laulaa kuorossa (joka on sijoitettu sinne savustuksen tulilinjalle lähelle ikonostaasia), ja sieltä on noloa juoksennella välillä ulos. Olen evl-kirkoissa vuosia noissa virsilaulukuoroissa ja gregoriaanisessakin laulanut, mutta ne ovat kaikki olleet sellaisia harrastelijatason maallikkopoppoita. Ortsuilla kuulostaa olevan niin kova taso laulajilla, etten tiedä riittäisikö kyvyt harjoittelemallakaan.
No, ei tämä ole ainoa unelma, minkä kehno kehoni ja rapistuva terveyteni on tuhonnut.
Kun on vanha sairas psk, niin on vanha sairas psk.
1 tykkäys
Olen laulanut kirkkokuorossa, mutta koska häiritsin yskimiselläni muita, jouduin lopettamaan. Ortodoksiseen kirkkokuoroon ei oteta yli 60-vuotiaita, monesti yli 60- vuotiaat pitkäänkin laulaneet kuorolaiset passitetaan pois kuorosta.
Astma on sellainen tauti, jota ei yleensä oteta vakavasti. Monet kuitenkin kuolevat siihen. Veljeni kuoli 2 vuotta sitten astmaan.
1 tykkäys
Astman vakavuus on minulle tullut kyllä selväksi, sen verran usein olen ollut keskussairaaloitten päivystysasiakas siitä syystä.
Kuoron yläikäraja oli minulle uusi juttu. Enpä ole kuullutkaan. Ainakin JuuTuutista löytyy varsinaisiua ort.ukkokuoroja? Mutta OK, olen siis paitsi terveydeltäni, myös iältäni noita kuoroon kelpaamattomia. Lienee helpompaa luopua siitä unelmasta.
En minäkään tiennyt että kuoroon on ikäraja. Meillä ainakin kuorolaiset ovat olleet vanhempaa väkeä.
Riippuu tarjonnasta. Helsingin seurakunnassä on paljon kuorolaisia. Kanttorit voivat siksi valita kuoroon nuoret kauniit äänet.
Aika penseää.
2 tykkäystä
Onhan se selvää, että äänet vanhenevat ja kuoron saundi on aivan toisenlainen, jos siellä laulaa nuoria, keski-ikäisiä tai vanhoja.
Luterilaisissa seurakunnissa on joissain “eläkeläiskuoroja”, joissa voi jatkaa laulamista iäkkäämpänkin. Eikö sellainen olisi teilläki hyvä idea. Eläkeläisillä on aikaa päiväsaikaan ja jos teille on paljon palveluksia, ei kai niissä työikäiset ehdi käydä arkisin laulamassa.
Riippuu varmaan kanttorista ja kuorosta. Katedraaliin riittänee ihmisiä, mutta ei vättämättä kaikkiin. P. Aleksanterin kappelilla on ainakin näkynyt melko pientä kuoroa.
Aleksanteri Syväriläisen kappelissa ei ole pitkään aikaan ollut vakinaista kanttoria. Nyt siellä taas on, joten luultavasti kuoro siellä taas elpyy.
En löytänyt Kauniita kirkkoja -ketjua, ilmeisesti tällä nykyisellä foorumilla ei vielä ole sellaista, joten laitan tänne. Kaunis kuva Monemvasiasta (Μονεμβασιά) Kreikasta:
4 tykkäystä
Huikea kuva!
Nyt on ilmestynyt vuosikirja 2016:
Hehkuva Hiillos hengellisen elämän syventämiseksi pyhien isien hengessä
Hehkuvasta Hiilloksesta on sanottu, että “kaikki siinä on täyttä asiaa”. Vuosikirjaa julkaisee Ortodoksinen Veljestö ry, päätoimittaja arkkimandriitta Sergei, toimituskunta am. Sergei, pappismunkki Mikael, Raija Kanninen, Paavo Kokotti ja Helena Pavinskij. Tilaushinta 12 euroa. Lehden voi tilata sähköpostitse helena.pavinskij@kotikone.fi. Ortodoksisen Veljestön jäsenet saavat sen “ilmaiseksi” (maksamalla jäsenmaksun 15 euroa). Veljestön jäseneksi pääsee jonkun jäsenen suosituksesta. Veljestön ensimmäinen johtaja vuonna 1944 oli silloinen pappismunkki Paavali, myöhempi arkkipiispa.
Ortodoksinen Veljestö julkaisee harvakseen erinomaista ortodoksista kirjallisuutta. Hehkuva Hiillos ilmestyi aikaisemmin useita kertoja vuodessa, mutta hiillos alkaa hiipua, joten viime vuosina sitä on julkaistu enää vain vuosikirjana (ohut A5-kokoinen moniste, tämänvuotisessa vuosikirjassa on 58 sivua).
Uudessa Hehkuvan Hiilloksen numerossa:
Pastori Mikael Sundkvist: Uusia näkökulmia läntiseen ja itäiseen Paavaliin
Arkkimandriitta Sergei: Munkin osallistuminen sakramentaaliseen elämään
Pastori Lars Ahlbäck: Tieteen ja uskonnon dialogi
Rovasti Jarmo Hakkarainen: Pyhä katumus tarkoittaa Kirkon elämää
Pyhittäjä Paisios Athosvuorelaisen valikoituja opetuksia, suom. nunna Kristoduli
Ym.
2 tykkäystä
@Sakarja, toisessa keskustelussa korostit sitä, että vanhat kirkot eivät ole Suomen evlut kirkon tavoin menneet maailman mukaan, vaan ovat pysyneet uskollisina uskolleen.
Tähän liittyen haluaisin kysyä sinulta, mitä oheisen Ortodoksiviestin sivut 13-14 sinussa herättävät: https://www.lukusali.fi/reader/cd3f0f1c-a7ec-11e6-ab8f-00155d64030a
Kysymys on: onko se riittävää, että kirkko uskoo paperilla oikein, jos käytännössä kuitenkin sallitaan se, että aktiiviseurakuntalaisetkin elävät tietoisesti kirkon uskon vastaisesti? Pahempi ongelma on oikeastaan se, että kirkon lehdessä tuodaan tällaista julkisesti ilmi.
1 tykkäys
Siinähän oli hyviä juttuja aiheesta. Niistä paljastui hyvin myös se, että homoseksuaaleja on tietysti myös ortodoksisessa kirkossa, mutta he eivät pidä meteliä itsestään ja hyväksyvät kirkon sakramenttiopetuksen eivätkä ryhdy niin sanotusti rähjäämään yhden asian takia kirkkoa vastaan tai eroa siitä. Kysehän ei ole vain yhdestä asiasta ja siihen liittyvistä tunteista, vaan kirkon koko elämäntavasta ja siihen liittyvien asioiden kautta saatavasta hengellisestä avusta ja siunauksesta.
Millaisia seksuaalisia mieltymyksiä, identiteettejä, syntejä, taipumuksia, haluja tmv. ikinä ihmisillä onkin, heidän on niistä huolimatta ja niiden takia silti tarkoitus kuulua kirkkoon, vaeltaa yhdessä kirkon kanssa ja käsitellä koko elämäänsä kirkon keinoin. Ja juuri tästä jutussa haastatellut ortodoksit todistavat. On hienoa, että homot eivät lähde taistelemaan kirkkoa vastaan liput liehuen vaan he palvelevat sitä mm. laulaen.
2 tykkäystä
Jutussa haastatelluilla ei ollut tosin kyse pelkästään näkemyseroista ja taipumuksesta, vaan he myös elävät parisuhteessa, joka on kirkon opetuksen vastainen.
2 tykkäystä
7 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Kirkkokurin teoria ja käytäntö
Epähienoa on keskustella yksittäisten ihmisten elämäntilanteista, mutta epähienoa on niitä julistella myöskään lehtien sivulla. Silloin on avannut sen osan yksityiselämästään. Ihan yleisenä huomiona.
4 tykkäystä