Serafimia on kyllä mukava kuunnella ja minusta hän kirjoittaakin sikäli hyvin että tällainen tollukka ymmärtää lukemansa.
Pidin hänen kirjastaan Vapaus aikanaan kovasti. Voisi oikeastaan lukea sen uudestaan ja katsoa, mitä pidän siitä nyt.
Serafimilla oli myös suomennettuja armenislaisia runoja se pieni vihreä kirja. Olikohan sen nimi Valon aamu, en muista enää. Sekin oli kiva.
Sitten toisenlaiseen Serafimiin. Linkin takana kuvia pappismunkki Serafim Rosen haudalla vietetystä liturgiasta viime kirkkaalta viikolta.
https://m.facebook.com/245439212243550/albums/972625166191614/
Nillinkillin: Liturgiaa ei vietetä, se toimitetaan.
En tiedä mitä Kotus sanoo, mutta liturgia on juhla. Juhla vietetään.
Se on pyhä palvelus ja kaikki palvelukset kasteesta polkupyörän siunaamiseen ja siltä väliltä toimitetaan.
Minusta toimittamisessa on kauhean sellainen tekninen virkamiessävy. Kuulostaa vähän liian valtionkirkolta. Puhun siis viettämisestä. Koska voin.
Mokomakin rontti, tuohan vaatisi kirjautumista PläsiKirjaan, ja siitä roskapostigeneraattorista katkoin piuhat jo vuosia.
Mösjöö SokeriVuori, tai kuka kapistalinisti tälle hetkellä omistaneekaan kyseisen maailmanmahdin ja mainosplakaattipohjan, saa olla ilman niitä kurjia klikkauksiani.
Minä taas ajattelen, että toimittaminen merkitsee sitä, että palvelus toimitetaan hyvässä järjestyksessä kaavan mukaan. Viettäminen tuntuisi jotenkin epämääräiseltä ja yksilölliseltä; esim. kukin viettää kesälomansa miten tykkää, mutta pyhät toimitukset toimitetaan prikulleen kirkon säätämän järjestyksen mukaan. Jos asenne on oikea, niin palveleminenkin tuntuu juhlalta.
Toimittaminen vaihtuu omassa kielitajussani viettämiseksi silloin, kun puljun sisällä on paljon vaihtelua: osa viettää tangomessua, osalla on afrikkalaisia rumpurytmejä, osa jotenkin muuten jne.
Läntistä harhaoppia!
Nyt tuli katekumeenille kriisi.
Iski orto-doksisuuden orto-toksisuus 
Orto-liturgiassa on kyllä sielläkin “suitsutamine keeletüd”, mutta sen sijaan suitsutetaan ahkerasti. Minulla taas on vaikea-asteinen ja vaikeahoitoinen keuhkoastma, Pumppu ei tahdo kestää riittäviä astmalääkeannoksia. Ilmeisesti tuli yliannos suitsua.
Nyt kun olen ollut katekumeeniaikana orto-palvelusten heavy-user, ja oli vielä nämä Karjalan Valistajien juhlat, oli palvelus pe-illalla ja la-aamulla, niin la-aamun jälkeen meni pillit kiinni. Tuli tosipaha astmakohtaus, ja pitkä. Hengityskoneella paineella illalla lääkesumuja kolmea sorttia näitten normaalien käsilääkitysteni lisäksi, yötä myöten höyryhengitystä ja yön läpi toisenlaisessa hengityskoneessa aamuneljään asti, jolloin nousin, kun keuhkoissa tuntuva pistäminen loppui. Raahustin postilaatikolle, minkä avattuani muistin, ettei tänään lehteä taida tullakaan. Päivystykseen en sentään lähtenyt. Siellä olisi ollut joku yleislääketieteen kandi, joka tietäisi astmasta itteäni vähemmän, ja jäätäisiin odottamaan maanantaita, jolloin ehkä joku keuhkolääkäri virittelisi lääkityksen. Lutraan ennemmin kotona.
Mutta tuli paha paikka. Jos kirkkokuntaa vaihdan, niin uudessakin tahtoisin harjoittaa uskonelämääni juoksemalla ahkerasti palveluksissa, enkä olemalla remote-user saati dormant-process, näin it-termeillä. Kaasunaamari päässä liturgiaan meno oli vaimon ehdotus, mutta hän on muutenkin suhtautunut, hm “mielenkiintoisesti”, harkitsemaani kirkkokunnan vaihtoon.
Nyt olen aidosti hämmentynyt tämän kysymyksen edessä. Ei tämä ole henkisesti eikä hengellisestikään helppoa, pitääkö vielä tulla ruumiillisia vaikeuksia.
Ikävältä kuulostava tilanne. Helpottaisiko, jos olisit aivan kirkon takaosassa. Ja tosiaan hengityssuojain voisi toimia, vaikka se tietysti on melko hassua ja epäkäytännöllinen.
Onko se suitsutustilanne sinulle se pahin osuus, eli pystytkö olemaan kirkossa paremmin sen jälkeen kun se suitsutus on mennyt ohi ja se pölinä hälvennyt? Tällöin ainakin voisi pelata niin, että tulee palvelukseen siten että ainakin ne alkuvaiheen suitsuttamiset ovat menneet ohi.
Tuttu jolla on paha astma, käy vissiin välillä ihan ulkonakin ja sitä rataa.
Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että suitsuttamisessa pitäisi ehdottomasti huomioida se että on ihmisiä joille se suitsutus käy henkeen. Olen itsekin ollut palveluksissa, joissa olen meinannut tikahtua, vaikka minulla ei edes ole astmaa. Suitsutuksella on se oma tehtävänsä ja roolinsa jumalanpalveluksessa, mutta olisi varmaan ihan kohtuullista huomioida siinä käytettävän pihkan määrässä se, että toisille voi tulla hengitysongelmia. Tuskin se hommaa sen pyhemmäksi ja korkealentoisemmaksi tekee että osa kirkkokansasta tukehtuu. Eli ei tekisi varmaan pahaa jutella tästä aiheesta seurakunnassa että tällainen seikka ystävällisesti huomioitaisiin.
On nimittäin tosi kurjaa, jos osa ihmisistä joutuu karttamaan palveluksia siksi että niihin tikahtuu.
Minullakin on paha astma, mutta suitsutus ei ole koskaan aiheuttanut minulle oireita. Ulos pistäytyminen on hyvä neuvo. Ei kirkossa tarvitse olla koko ajan läsnä.
On hyvä, että @Sakarja osallistut innokkaasti palveluksiin. Voi olla, että suitsutukselle altistuminen laukaisi astman, mutta toisaalta onhan sinulla ollut samanlaisia kohtauksia aiemminkin, sillä muistan sinun kirjoittaneen niistä - ja silloin ei ollut kyse suitsukkeelle altistumisesta. Joten liikaakaan ei kannata huolestua, kun olet ilmeisesti jo aika monesti käynyt palveluksissa eikä aiemmin ole tullut ongelmia? Toisaalta, jos oireita tulee, niin silloin kannattaa valita, milloin ja missä osallistuu: jos keuhkot eivät kestä palveluksia perättäisinä päivinä, niin ehkä silloin esim. vigilian voi jättää väliin ja osallistua vain liturgiaan. Tällaisista kannattaa jutella rippi-isän kanssa, eikä omankaan järjen käyttö ole ortodoksisuudessa kiellettyä. 
Kun palveluksen kaava tulee tutummaksi, niin pystyt ennakoimaan suitsutuskohdat. Siinä vaiheessa kun diakoni suitsuttaa solealla, ehtii hyvin puikahtaa muutamaksi minuutiksi narteksin puolelle tai vaikkapa ulos asti, jos tuntuu siltä, että saa yliannoksen pyhää savua. Kirkkosalin takaosassa ja keskellä on yleensä vähiten suitsutusta, joten paikanvalintakin vaikuttaa.
Itselläni ei ole astmaa, mutta joskus palveluksissa ilma voi käydä raskaaksi, jos kirkko/tsasouna on pieni ja täynnä, palvelus kestää pitkään ja kaikilla on tuohukset käsissä. Esimerkiksi pääsiäisyön liturgiassa ilma voi käydä raskaaksi nimenomaan alkupuolella, jolloin kirkko on aivan täynnä ja kaikilla on tuohukset. Hätäisimmät, iltaunisimmat ja pienten lasten vanhemmat yleensä kuitenkin lähtevät pois n. 1-2 tunnin jälkeen, ja sen jälkeen on enemmän tilaa hengittää. Olen monesti pääsiäisyön palveluksissa ollut ensimmäisen 0,5-1 tunnin ajan narteksin puolella ja mennyt kirkkosalin puolelle vasta sitten, kun ihmisiä on lähtenyt pois. Kysehän on vaeltamisesta maailmasta kohti “kaikkeinpyhintä”, joten eteisessä odottaminen ei haittaa, kun tiedostaa sen, että palveluksen kuluessa etenee kohti pyhää.
Jos keuhkot eivät kestä koko palvelusta, niin mielestäni on parempi tulla myöhässä kuin lähteä kesken pois. Isoissa kaupungeissa voi ehkä valita useista palveluksista sen paikan, jossa on paras sisäilma. Luulisi, että esim. Uspenskissa suitsuttaminen ei vaikuta astmapotilaaseen, kun huonekorkeus on niin suuri ja voi valita paikkansa niin, että suitsuttaminen ei tapahdu ihan vieressä. Hengenahdistukseenhan voi vaikuttaa sekin, että kuinka suurella liikutuksella palveluksen kokee. Pyrkimys vakauteen ja puikahdukset raittiiseen ulkoilmaan pitkien palvelusten aikana auttavat varmasti kaikkia. Ainahan voit lohduttautua sillä, että jos jäät takaosaan ulko-oven viereen, niin “viimeiset tulevat ensimmäisiksi” jne. Jos palvelus kestää useamman tunnin, niin 10 minuutin tauko ulkoilmassa voi olla astmapotilaalle aivan paikallaan, kun monet terveetkin tekevät niin, että jaksavat paremmin loppuun asti.
Olen erimieltä. Palvelusta ei pidä muuttaa piiruakaan ihmisten heikkouksien tähden. Jos sille tielle lähdetään, ei loppua tule: siinä menee sitten vehnäleivät ja viinikin vaihtoon, kun aina jollain on keliakia, vilja-allergia tai alkoholismi tmv. Toisille voi tulla hengitysongelmia, vaikka ei suitsutettaisi lainkaan.
Sen sijaan voitaisiin rakentaa isompia ja korkeampia kirkkoja, että pyhä savu pääsisi nousemaan aina taivaisiin asti.
Mitä palveluksen muuttamista se on, jos käytetään kohtuutta ja järkevää harkintaa sen suhteen miten paljon sitä pihkaa oikein laitetaan? Edelleen suitsutetaan, mutta sillä lailla ettei tarvitse ihan ilmaa veitsellä leikata (ja joidenkin tukehtua).
Minusta se ei tee edes juhlasta juhlavampaa, jos suitsutusta on ihan liikaa.
Pihkaa pitää laittaa sen verran, että savu selvästi näkyy ja tuoksuu. Muutaman kerran olen antanut palautetta, että älkää pihdatko pihkan kanssa. Suitsuttaminen näyttää pöhköltä, jos suitsuttimesta ei näy lainkaan tulevan savua.
Niin, kumpi käytäntö taas palvelee ihmisten pelastusta enemmän. Liika suitsuttaminen vai järjen käyttö pihkan määrän suhteen?
Sitä paitsi, se että hengitystiet menevät tukkoon astmakohtauksen takia, ei ole leikin asia.
Jankutat nyt ihan turhaan. Papit ja diakonit laittakoot pihkaa sen verran, että savu varmasti riittää koko suitsutuksen ajaksi. Se, että tuntuuko se jonkun mielestä häiritsevältä tai ottaako jonkun henkeen ei ole olennaista. Pyhä palvelus pitää toimittaa kaavan mukaan aivan riippumatta siitä, millaisia oireita osallistujilla on, tai muuten muutosvaatimuksilla ei ole loppua. Pitäisikö esim. kaavaa muuttaa, jos seisominen ottaa jonkun reumapotilaan jäseniin? Pitäisikö valoja olla sytyttämättä ja sammuttamatta, jos joku saa siitä migreenin?
Palvelus on hyvä ja oikea, mutta ihmisten vaivat ja heikkous estävät ja haittaavat heitä ja tekevät osallistumisesta raskasta. Ne eivät ole kuitenkaan syy muuttaa mitään, vaan ihmiset osallistuvat voimiensa rajoissa eivätkä yritä vaatia muutoksia oman heikkoutensa tähden. Vanhan liiton aikana esimerkiksi heikkonäköisillä ja sairailla papeilla ei ollut mitään asiaa uhritoimituksia toimittamaan.
Minä en ole puhunut “liiasta suitsuttamisesta”, eihän sellaista missään edes ole, vaan joitakin ihmisiä häiritsee - joko sairauden takia tai omien mieltymysten takia - ihan normaali suitsutuskin. Sakarja sen sijaan ei ole valittanut suitsutuksen määrää, vaan harmitellut astmaansa. Eikä oikeastaan sitäkään, vaan vain kuvannut terveydentilaansa neutraalisti.
Vanhan liiton uhripappeja tähän on turha vetää. Heidän fyysinen virheettömyytensä on esikuva Jeesuksen täydellisyydestä, ei vaatimus uuden liiton seurakunnan paimenelle. Kaikkien ihmisten terveydellisiä vaatimuksia ei tietenkään pysty huomioimaan joka tilanteessa, nehän voivat olla jopa keskenään ristiriidassa. Mutta on ihan hyvä lähtökohta tehdä jumalanpalveluksesta kaikille saavutettava, siinä määrin kuin se on mahdollista. Joissain asioissa on niin, että jos kaikki tehdään perinteisellä tyylillä, estyy osallistuminen jonkun henkilön kohdalla kokonaan. Aina ei siis ole mahdollista osallistua “voimiensa rajoissa”, vaan jos ihmisellä on esim. hengenvaarallinen vehnäallergia, niin vehnää sisältävää ehtoollisleipää (tai, ortodoksisessa kirkossa, sen kanssa kosketuksissa ollutta viiniä) ei voi oikeasti ottaa ikinä.