Ortodoksinen kirkko ja usko

Kirkko
2325

The Orthodox Study Bible sivu 1529 (Roomalaiskirjeen 5. luvun alun yhteydessä). Spoilerin takana pitempi osalainaus englanniksi, olen suomentanut joitakin kohtia tähän:

Ortodoksiset uskovat eivät näe vanhurskautumista juridisena vapauttavana tuomiona Jumalan edessä, vaan he näkevät vanhurskauttamisen uskosta Jumalan kanssa tehtynä liittosuhteena, joka perustuu yhdistymiseen Jumalan kanssa (Room. 6:1–6).

Vanhurskaaksi tuleminen uskosta, vaikka se ei olekaan ortodokseille merkittävin Uuden testamentin oppi niin kuin protestanteille, ei ole ongelma. Mutta vanhurskaaksi tuleminen yksin uskosta vaatii vastalauseen. Se on ristiriidassa Raamatun kanssa, joka sanoo: ”Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.” (Jaak. 2:24.) Me tulemme vanhurskaiksi, kun me uskomme, ilman lain vaatimia tekoja (Room. 3:28), mutta missään Raamattu ei sano, että me tulemme vanhurskaiksi ”yksin” uskosta. Päinvastoin, yksinään, ilman tekoja, usko on kuollut (Jaak. 3:18).

Todellinen usko ei ole pelkkä ratkaisu vaan elämäntapa. Siten ortodoksinen kristitty näkee pelastuksen ainakin kolmesta näkökulmasta: (a) minut on pelastettu, kun minut yhdistettiin Kristukseen pyhässä kasteessa; (b) minua pelastetaan, kun kasvan Kristuksessa kirkon sakramentaalisen elämän yhteydessä; ja ( c) minut pelastetaan Jumalan armosta viimeisellä tuomiolla.

Vanhurskauttaminen uskosta

The Orthodox Study Bible p. 1529 (Roomalaiskirjeen 5. luvun alun yhteydessä):

The Reformation debate in the West raised the question for the Orthodox East: Why this new polarization of faith and works? It had been settled since the apostolic era that salvation was granted by the mercy of God to righteous men and women. Those baptized into Christ were called to believe in Him and do good works. An opposition of faith versus works was unprecedented in Orthodox thought.

The Orthodox understanding of justification differs from the Protestant in several ways.

  1. Justification and the new covenant. When Orthodox Christians approach the doctrine of salvation, the discussion centers around the new covenant. Justification – being or becoming righteous – by faith in God is part of being brought into a covenant relationship with Him. Whereas Israel was under the old covenant, in which salvation came through faith as revealed in the law, the Church is under the new covenant. Salvation comes through faith in Christ, who fulfills the law. We receive the gift of the Holy Spirit, who dwells in us, leading us to the knowledge of God the Father. Rather than justification as a legal acquittal before God, Orthodox believers see justification by faith as a covenant relationship with Him, centered in union with Christ (Rom 6:1–6).

  2. Justification and God’s mercy. Orthodoxy emphasizes it is first God’s mercy – not our faith – that saves us. “Therefore, having been justified by faith, we have peace with God through our Lord Jesus Christ, through whom also we have access by faith into this grace in which we stand, and rejoice in hope of the glory of God” (Rom 5:1, 2). It is God who initiates or makes the new covenant with us.

  3. Justification by faith is dynamic, not static. For Orthodox Christians, faith is living, dynamic, continuous – never static or merely point-in-time. Faith is not something a Christian exercises only at one critical moment, expecting it to cover all the rest of his life. True faith is not just a decision, it’s a way of life. Thus, the Orthodox Christian sees salvation in at least three aspects: (a) I have been saved, being joined to Christ in Holy Baptism; (b) I am being saved, growing in Christ through the sacramental life of the Church; and (c) I will be saved, by the mercy of God at the Last Judgment.

Justification by faith, though not the major New Testament doctrine for Orthodox as it is for Protestants, poses no problem. But justification by faith alone brings up an objection. It contradicts Scripture, which says, “You see then that a man is justified by works, and not by faith only” (Jam 2:24). We are “justified by faith apart from the deeds of the law” (Rom 3:28), but nowhere does the Bible say we are justified by faith “alone.” On the contrary, “faith by itself, if it does not have works, is dead” (Jam 2:17).

2 tykkäystä
2326

Kiitos @Filonilla:lle, joka näkyy tuntevan ortodoksista kirjallisuutta varsin laajalti. Yleensäkin on kiva käydä nettikeskustelua, kun saa asiallisiin kysymyksiin asiallisia vastauksia (ihan kaikkialla ei siihen päästä).

Teos “The Orthodox Study Bible” ihmettelee, miksi usko ja teot asetetaan reformaatioajan teologiassa vastakkain. Selitys on lähinnä keskiajan läntisessä teologiassa. On kiistatta osoitettavissa, että siihen aikaan kansalle yleisesti opetettiin, että ihmisten teot (parannuksentekijän omat tai pyhimysten teot) voisivat ansaita syntien anteeksiantamusta. Tästä syystä oli silloin ja on vieläkin välttämätöntä muistuttaa, että Kristuksen työ on yksinään sekä välttämätön että riittävä tuottamaan syntien sovituksen ja pelastuksen. Ja Kristuksen ansiot vastaanotetaan “uskosta” ja “uskossa” (Room.5:1,2).

Hiukan pitää ihmetellä sitä, että tuo selitysraamattu haluaa (jos oikein ymmärrän) poissulkea vanhurskautumisesta juridisen vapauttavan tuomion ja korvata sen Jumalan kanssa tehdyllä liittosuhteella. Vanhurskautumisessa on molemmat, juridinen anteeksiantamus (Room.3:23-26) ja liitto, eikä niiden välillä ole mitään ristiriitaa.

Ehkä pitäisi todeta, että sanaa “vanhurskaus” käytetään Raamatussa usessa merkityksessä. Aivan asiallisesti tuo selitysraamattu erottaakin kolme pelastumisen näkökulmaa a) kasteessa b) kristillisessä vaelluksessa ja c) viimeisellä tuomiolla. Jo vaiheessa a, eli kristillisen vaelluksen alussa, kristityllä on vanhurskaus ja rauha Jumalan kanssa, hän on armossa, ja hän voi jopa kerskata toivostaan, kuten Room.5:1,2 selkeästi sanoo. Mutta samalla se, joka on tähän armoon päässyt, on velvollinen vaeltamaan uudessa elämässä, kuten Room.6:1-7 yhtä lailla selvästi sanoo. Uudessa elämässä taas tehdään vanhurskaita tekoja, joita niitäkin voi tietystä näkökulmasta kutsua “vanhurskaudeksi”.

2 tykkäystä
2327

Ortodoksi teologiassa halutaan torjua yksipuolinen juridinen, forenssinen vanhurskauttamis näkemys. Sitä pidetään liian kapeana kuvauksena kokonaisuuteen nähden. Ortodoksit ovat myös nähneet, että luterilainen vanhurskauttaminen ei ole tasapainossa suhteessa hyviin tekoihin nähden. Tässä on se yksi merkittävä tekijä joka nähdään ongelmana.

2328

Esitän seuraavassa muutaman kristinuskon mukaisen teesin ja perustelen ne Raamatulla. Toivon sinun esittävän argumentein perustellen kritiikkiä noita teesejä vastaan missä kohden olet eri mieltä niiden kanssa?

Vanhurskauttaminen ei ole fyysinen tai lääkinnällinen toimi, jonka kautta epävanhurskas ihminen muutetaan sisäisen muutoksen kautta vanhurskaaksi ihmiseksi, vaan juridinen toimi, jonka kautta itsessään epävanhurskas persoona julistetaan vanhurskaaksi.

Room. 4: 4-5. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi

.
Vanhurskauttamisessa ei ole asteita, se ei ole asteittain tapahtuva prosessi. Kun Jumala vanhurskauttaa ihmisen, hän vanhurskauttaa hänet kokonaan.

Room. 5: 1. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

Vanhurskauttaminen tapahtuu riippumatta hyvistä teoista.

Ef. 2: 8-9. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Kuka tahansa katsoo vanhurskauttamisen kasvavan uskovassa, ei usko vanhurskauttamiseen uskosta.

Hepr. 10: 14. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

Näiden näkemysten pohjalta voin myös vastata kysymykseesi “Kuka kristitty ansaitsee omalla uskollisuudella pelastuksen? Tätä samaa ajatusta olet tarjonnut useasti ja minä olen kysynyt kuka tai mikä kirkollinen ryhmä opettaa näin?”

Edelle laittamiini teeseihin vedoten voi sanoa, että kuka tahansa ei noiden teesien usko olevan kristinuskon mukaisia perustaa vanhurskauttamisensa johonkin itsessään olevaan tai siihen mitä hänen pitää olla tai mitä hänen tulisi tehdä ts. lain tekoihin, kuulukoon sitten vaikka luterilaiseen seurakuntaan ja näitä ihmisiä on lukematon joukko.

Matt.7: 14. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

2329

Ei sitä juridista hömpötystä mihinkään tarvita. Ei Jumala ole mikään juristi, joka syyttäisi ihmistä itsensä edessä. Jumala rakastaa luomaansa ihmistä, ei syytä häntä kuin mikäkin palkkionhimoinen lakimies. Olennaisempaa on jumaloituminen eli kirkastuminen Jumalan avulla. Jumala on valmis vuodattamaan armonsa kaikkien Häntä avuksi pyytävien puoleen joka hetki; ei siinä tarvita mitään juridisia anteeksiantamuksia tai lunastuksia teoreettisina rakennelmina ennakkoehdoksi. Ei ole mitään Jumalan vihaa, joka pitäisi lepyttää. On vain Jumalan ääretön rakkaus luomakuntaansa kohtaan. Se luo perustan meidän muuttumisellemme, kirkastumiselle todellisen luontomme mukaisiksi Jumalan kuviksi.

2 tykkäystä
2330

Tuo on virheellinen väite, ja se on osoitettu sinulle täällä lukemattomia kertoja. Ei, siitä että ei yhdy sinun esittämääsi vanhurskautusoppiin, ei seuraa se, että ihminen perustaisi pelastumisensa “lain tekoihin”. Se, että jankutat tuota täysin sivuuttaen siihen esitetyt vastineet osoittaa huonoa netikettiä sinulta. Viljelet olkiukkoa. Ei ole niin, että on joko sinun esittämäsi käsitys tai sitten on vain pelastus lain tekojen avulla. Oikea vaihtoehto on näet theosis ja synergia, niin kuin Kirkko opettaa.

2 tykkäystä
2331

Sanaparia “yksin uskosta” ei liene Raamatussa. Mutta tuo sana “yksin” on tarkoitettu ilmaisemaan, että vanhurskauttaminen ei perustu ihmisen tekoihin, ja se taas on sanottu suoraan Raamatussa, se kun nimenomaan sanoo, että vanhurskauttaminen tulee “lahjaksi” ja “armosta” (Room.3:24); vanhurskaus tulee “uskosta [sentähden], että se olisi armosta” (Room.4:16); vanhurskaus “luetaan” meille “kun uskomme” (ja sitten viitataan Kristuksen pelastavaan työhon meidän tekojemme vastakohtana, Room. 4:22-25). Raamattu kyllä käskee Kristuksen omia tekemään tekoja (mm. Jaakobin kirjeessä, Jaak. 2:14 jne.). Mutta ei luterilaisten suosima ilmaus “yksin uskosta” ole Raamatun kanssa ristiriidassa sen enempää kuin nuo siteeraamani pyhän apostoli Paavalin opetukset.

1 tykkäys
2332

Se, mitä kutsut hömpötykseksi, on Raamatun ja siis myös kirkon selvä oppi – eikä mikä tahansa opinkohta vaan autuutemme perusta.

Jumalan viha käy ilmi jo Raamatun alussa, missä Jumala ilmoittaa syntiinlankeemuksen rangaistukseksi kuoleman (1.Moos.2:17). Myös lankeemuksen jälkeen tehdyt synnit herättävät Jumalan vihan, joka “ilmestyy taivaasta” (Room.1:18). Ilman Kristusta kaikki ovat “vihan lapsia” (Ef.2:3). Ilman Kristusta olemme Jumalan vihollisia (Room.5:10), ja siksi tarvitaan nimenomaan pelastuminen “[Jumalan] vihasta” (Room.5:9). Pelastuksen tuo usko Jumalan Poikaan, mutta hänet torjuvien päällä “Jumalan viha pysyy” (Joh.3:36). Ilmestyskirja kuvaa toistuvasti, miten Jumalan tuomiot ilmentävät hänen vihaansa (6:16, 6:17, 14:19, 19:15 ym.).

Jumalan viha pitää nimenomaan lepyttää. Ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamusta (Hepr.9:22), ja siksi Kristuksen antama veriuhri on “välttämätön” (Hepr.9:23). Kristuksen kuolema tapahtui nimenomaan “lunastukseksi rikkomuksista” (Hepr.9:15). Juuri Jumalan Pojan “veri” puhdistaa meidät synnistä (1.Joh.1:7). Pelastusta ei suinkaan ole saatavilla mistään Jumalan epämääräisestä hyväntahtoisuudesta, vaan yksinomaan Kristuksesta (Apt.4:12). Vielä taivaassakin ylistetään Karitsaa, joka on “verellään ostanut Jumalalle” ihmiset eri sukukunnista (Ilm.5:9).

Kaikki tämä on nimenomaan juridiikkaa. Kun ihminen tekee syntiä ja ansaitsee Jumalan vihan, Jumala pelastaa hänet antamalla synnin anteeksi, siis siten että Jumala lukee syyllisen syyttömäksi (ts. vanhurskaaksi; Ps.32:1,2; 2.Kor.5:19). Autuudellamme ei voi olla mitään muuta perustetta, kuin että voimme “valkaista vaatteemme Karitsan veressä” (Ilm.7:14).

4 tykkäystä
2333

Tuo sananpari, ei todellakaan luterilaisuudessa tarkoita, muuta kuin puhdasta juridista julistus toimintaa. Siinä on sen intentio. Tuossa sanassa ei itse asiassa tuomita juutalaista laki hurskautta, vaan kaikki teot. Näin laki ja evankeliumi itse asiassa häivytetään, että olisi vain puhdas vanhurskaus. Kristityn teoilla ei ole mitään tekemistä pelastuksen ja vanhurskauttaminen kanssa. On vain Jumalan puhdas julistustoimi, sillä jos siihen sekoitetaan jotakin muuta, pelastus ei ole armosta.

2334

Puhut aivan täyttä asiaa jos nuo sanat"ja evankeliumi" jätetään viestistäsi pois!:hugs:

2335

Se oli sitä vanhan liiton juutalaisille, kun heillä oli sellainen laki. Meidän ei tarvitse vuodattaa verta saadaksemme tai antaaksemme anteeksi. Parempi elää tätä päivää ja kilvoitella uuden liiton todellisuudessa.

1 tykkäys
2336

Jaa?? Ja Uusi testamentti on siis väärässä, se kun on eri mieltä kanssasi??

1 tykkäys
2337

Vt:n ja Ut:n sovitusoppi, lunastusoppi on kyllä aika selvä. Veren vuodattaminen on merkittävä asia ja verellä on sovittava vaikutus. Ei ole olemassa kristinuskoa ilman uhria. Monet Vt:n typokset viittaavat Jumalan Karitsaan joka ottaa pois maailman synnin.

2 tykkäystä
2338

En minä ainakaan ole koskaan tappanut ketään saadakseni tai antaakseni anteeksi jollekulle. Se ei kuulu meidän lakeihimme tai pelisääntöihimme.

1 tykkäys
2339

Mutta sinäkään et voi saada anteeksi mitään ilman kertakaikkista veriuhria. Se kuuluu myös Uuden testamentin aikaan.

1 tykkäys
2340

Miten kukaan voi ymmärtää tämän niin, että Kristuksen verta ei tarvita? Me uhraamme veretöntä uhria, mutta veri on jo vuodatettu meidän puolestamme.

2 tykkäystä
2341

Vaihteeksi tällaisen yksinkertaisen ja alkeellisesti ajattelevan maallikon mielipide näihin pitkiin pohdiskeluihin.

Itse näen asian siten, että vaikka (ja juuri siksi) että Kristus pelasti meidät kärsumyksellään ja kuolemallaan, pitäisi tavallisen tallaajan kristityn myös vähän kiinnittää huomiota elämäänsä ja tekoihinsa. Eikä esim rillutella ja huijata ja tapella kuten huvittaa, koska kyllähän se riittää että lukee uskontunnustuksen ja uskoo.

Nämä asiat ovat mielestäni niin yhteenkietoutuneina, ettei niitä voi laittaa eri lääkepurkkeihin:
1.purkki - Kristuksen pelastuskuolema & Usko Kristukseen
2.purkki - Tolkullinen oma elämä ja teot

Luterilaisille riittää oppinsa mukaan ottaa purkista 1, vain purkista 1?

Ortodoksit ehdottavat että kannattaisi ehkä ottaa molemmista purkeista. Se ryhtyykö tolkulliseen elämään, on mielestäni paras osoitus uskosta, ehkä jopa parempi kuin zombina toistettu uskontunnustus ja raksi ruutuun: uskon.

Tekoina näkyvä usko on ehkä paras merkki aidosta, sisäisesti omaksutusta uskosta, joten kysymys tarvitaanko tekoja, oikeastaan menettää merkityksensä. Aito usko, tolkullinen elämä ja siinä tehdyt hyvät teot lähimmäisille kulkevat pakettina, yhdessä.

Siinä suhteessa tällainen insinööritollo ei näe suurta riitaa näissä peruskäsityksissä.

Ilman uskoa ei ole toivoa, pelkät hyvät teot eivät riitä, mutta jos aidosti uskoo, tekee hyviä tekoja ihan huomaamattaan.

3 tykkäystä
2342

Ei se näin mene. Oikea elämä ja mahdolliset teot seuraavat uskoa. Nämä eivät ole mikään pelastuksen mitta, mutta seuraus. Ei kukaan tietoisessa synnissä ja valheessa elävä ole pelastunut, ellei edes pyri tekemään niistä parannusta. Silti olemme koko ajan epätäydellisiä ja lankeavia.

1 tykkäys
2343

Teemme myös kaikissa hyvissä teoissammekin syntiä, siksi tarvitsemme jatkuvasti purkkia 1. Siksi purkki yksi riittää ja on tarpeen vanhurskauttamiseen. Purkki 2 kuuluu pyhitykseen ja ei ole purkin 1, vanhurskauttamisen edelletys, emme tarvitse Kristuksen hankkimaan vanhurskauteen täydennystä omista teoistamme. Muutoinhan se ei olisi Kristuksen hankkima, vaan synergistinen prosessi, jossa me sekaatuisimme siihen hyvillä teoillamme. Kristus kantoi koko maailman synnin, myös hyvissä teoissamme tekemämme synnit, joita teemme vääjäämättä. Uudestisyntymisessä, joka omistetaan uskolla saamme syntimme anteeksi ja Kristuksen tähden niitä ei meille enää lueta, ne ovat siis poissa Jumalan edessä, mutta meissä ne vielä ovat lihallisessa luonossamme, jota vastaan henki käy alituista taistelua pitääksen meidät kiinni purkissa 1.

5 tykkäystä
2344

Tosin @timo_k muotoilee viestinsä epämääräisesti, mutta kyllä hän ilmiselvästi haluaa sanoa, ettei hän hyväksy Raamatun oppia Kristuksen verestä. Tai sitten hän trollaa.