Löysitkö sitä Raamatun kohtaa, luettu pyhyys.
Laitoin Roomalaiskirjeen 4. luvun katkelman. Tässä ilmeisesti tullaan nyt siihen ajatukseen, että mielestäsi pyhyys ja vanhurskaus ovat eri asioita. Jos näin on, siinä tapauksessa minun ei kannata keskustelua jatkaa.
Minä luen Roomalaiskirjeestä että Jumalan lihaksitulon kautta kaikilla ihmisillä on nyt sama tilanne kuin se minkä valittu kansa ajatteli kuuluvan vain itselleen. Kaikki voivat odottaa samaa Messiasta ja kaikille Messiaan tulo tulee merkitsemään samaa asiaa, aineellista yhteyttä Jumalaan. Tämä oli siihen aikaan radikaali ajatus, varsinkin juutalaisille mutta myös pakanoille jotka lepyttelivät eri tavoin jumaliaan.
Pyhittymisestä tai taivastilan henkilökohtaisesta toteutumisesta kohdat eivät sano mitään.
Siitä puhuu Jeesus opetuksissaan että kääntykää, uskokaa evankeliumi ja lopulta “syökää minun ruumiini” ja “ottakaa Pyhä Henki” .
Inkarnaation kautta tuleva ihmiskunnan vapautus koskee siis yhtäläisesti kaikkia ei vain Jeesuksen omaa syntymäkansaa, sitä Paavali tuossa selittää. Kaikki voivat saavuttaa pyhyyden, se ei vanhassa maailmassa ollut monillekaan itsestäänselvyys. Oli monenlaista valittua kansaa ja jumalien erityissuosiota. Kristittyjen Jumala taas kohteli kaikkia katolisuuden eli yleisyyden ja yhtäläisyyden periaatteen mukaisesti eli Jumalan oikeuskäsityksen mukaan, iustitia, joka on käännetty Suomessa sanahirviöllä vanhurskaus ja selitetty että se tarkoittaa jotain ihan muuta. Jeesus taas opettaa mitä sitten pitää tehdä kun Jumalan valtakunta on tullut ulottuville. Inkarnaation vaikutus ihmiskuntaan on pyhittymisen alkupiste. Loppupiste on se rekapitulaatio (Rekapitulaatiosta Ef. 1:10 ja kirkko isistä esim. Irenaeus Lyonilainen.) jonka Kristus tekee ruumissaan niin että lopulta Kristus on “kaikkea kaikessa” . Viimeinen tuomio -ikonissa Kristus on kaikkea kaikessa. Hänen ympärilleen on rekapituloitunut myös peto ja pedon kitaan joutuvat olennot joita sieltä myös enkelit pelastavat. Rekapitulaatio johtaa väistämättä siihen että vaikka Jumala antaa yleisen ja yhtäläisen mahdollisuuden kaikille, jotkut voivat päättää elää elämänsä niin että syntyy tietty yhteensopimattomuus Jumalan kanssa mikä johtaa rekapituloituneen ikuisuuden kokemiseen erittäin epämiellyttävällä tavalla. Halusit tai et joudut rekapituloiduksi Jumalan yhteyteen mutta jos et ole siinä tilassa Jumalan ystävänä, se ei ole niin kiva kokemus, koska Jumalan rakkaus on polttava tuli.
2 tykkäystä
Nämä iustitia ja sanctitas ovat olleet koko kristillisen teologian historian ajan kaksi eri asiaa.
Miten luterilaiseen teologiaan pitäisi suhtautua kun se viittaa kintaalla aivan oleellisiin, ekumeenisten kirkolliskokousten kristinuskon määritelmiin täysin välinpitämättömästi?
2 tykkäystä
Mielestäni koko Uuden testamentin ydinsanoma on, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman ilman lain tekoja uskon kautta. Tämä perustuu siihen, että Jeesus täytti lain ja hänen ristinkuolemansa viattomana uhrikaritsana sovitti koko ihmiskunnan Jumalan kanssa. Mahdollistuu se mitä Joh. 3:16 sanoo: ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi. Toisin sanoen, uskoessamme Jeesukseen, mikä on Jumalan teko, olemme myös pyhitetyt Hänessä. Mitään muuta uhria ei enää tarvita, eikä tekoja.
Kaikki hyvät teot, jotka kristitty tekee, nousevat uskosta, ne ovat siten uskon tekoja.
3 tykkäystä
Pyhitys laajassa merkityksessä sisältää vanhurskauttamisen.
Ef 5:25-27: “Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.”
Olisi hassua ajatella, että tässä puhuttaisiin vain pyhityksestä suppeassa merkityksessä, siis elämän pyhyydestä. Ensinhän ihmisen täytyy olla hyvä puu, ennen kuin hän voi tuottaa hyviä hedelmiä. Eivätkä hedelmät voi olla vain ulkonaista, vaan myös sisäisiä, sellaisia, jotka kelpaavat Jumalalle. Tässä mielessä pyhitys on analoginen vanhurskauttamiselle myös sen ansaitsevalle syylle, eli Kristuksen kautta tapahtuneelle lunastukselle. Näin siis pyhitys on luettua pyhyyttä ja on erottamattomassa yhteydessä vanhurskauttamiseen, sen ansaitsevaan syyhyn, joka ei voi olla mikään muu kuin Kristuksen uhri.
1 tykkäys
Tässä käsityksessä epäloogista on se että UT:n mainitsemia lain tekoja vaadittu muilta kuin juutalaisilta, valitulta kansalta. Paavali ei ole voinut tarkoittaa että hänen mielestään lain teot eivät ole tarpeen kristitylle, koska hän tiesi varsin hyvin että laki koski vain valittua kansaa. Paavali julistaa sitä uutta oivallusta että raja-aita valitun kansan ja pakanoiden väliltä on kaatunut ja kaikki ovat samalla viivalla Jumalan kanssa yhdeksitulemisessa. Silti Paavali opettaa myös siitä mitä näiltä tasaveroisilta Jumalan ystäviltä sitten oikein odotetaan jotta he pysyisivät Jumalan ystävinä koko kilpajuoksun loppuun.
3 tykkäystä
Marttiluthermaiseen ahdistukseen ei kuitenkaan ole syytä, Jumala näkee kunkin ihmisen tilanteen, ja tietää milloin ihminen on tehnyt sen mihin se kulloinkin kykenee.
Luterilaisuuden painotukset ovat selvästi syntyneet lohduttamaan ihmistä joka ei osaa luottaa Jumalaan. Toisenkinlaisia hengellisiä ongelmia meillä ihmisillä on, joten tarvitaan kristinuskon opetusta kokonaisuudessaan.
3 tykkäystä
No minä en ole Henrikki, mutta sanon silti tähän sanaseni.
Fil 2:7-8: “vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.”
On mahdotonta erottaa Kristuksen aktiivista kuuliaisuutta kärsivästä, koska Kristuksen kuolemaan yhtyy hänen vapaaehtoinen kuuliaisuutensa ja palava rakkautensa joista edellinen kohdistuu taivaalliseen Isään ja jälkimmäinen meihin.
Room 4:23-25: “Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin, vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.”
Siis Kristus on herätetty kuolleista, ei itsensä tähden, vaan meidän vanhurskauttamisemme tähden. Ja hänet herätettiin kuolleista koska hän oli omaan persoonaansa nähden kuuliainen Isälleen ja teki Isänsä tahdon kuten Heprealaiskirje sanoo.
Hepr 10:5-10: “Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: “Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ‘Katso, minä tulen-kirjakääröön on minusta kirjoitettu-tekemään sinun tahtosi, Jumala’.” Kun hän ensin sanoo: “Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt”, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: “Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi”. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.”
Koska siis meistä ei ollut siihen, astui hän meidän sijaamme, eli hänen laintäyttämyksensä/kuuliaisuutensa sai aikaan uuden liiton, syntien anteeksiantamuksen liiton, jonka perusteella häneen uskovat luetaan vanhurskaiksi.
Mutta täydentäköön @Henrikki tätä, jos katsoo sen aiheelliseksi?
Roomalaiskirjeen 4. luvusta:
5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi
6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
7 “Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!”
Vanhurskauttaminen merkitsee syyllisen syyttömäksi julistamista, armahdusta. (Samaan tapaan kuin presidentti voi armahtaa vankeja.)
Synnitöntä ihmistä ei ole. Kaikki tarvitsevat lahjaksi saatavaa Jumalalle kelpaamista.
Paavalikin käsitteli Roomalaiskirjeessä vastaväitteitä, että sittenhän ihminen saa elää miten lystää, kun niillä teoilla ei ole väliä. Jos hän ei olisi opettanut lahjaksi saatavaa Kristuksen tähden ihmiselle luettavaa vanhurskautta vaan jotain ihmisen suoriutumista sen lisäksi, ei tuollaisia vastaväitteitä olisi tullut.
3 tykkäystä
Tämähän rupeaa olemaan ehkä vaikeaa sinulle. Kun puhut luetusta pyhyydestä, ja pyydän yhtä Raamatun kohtaa, josta tämän voisi tarkistaa, en ole vielä nähnyt sellaista.
Minusta tässä ortodoksien ja luterilaisten näkemysten erottavana seikkana on lain ja evankeliumin erottaminen. Luterilaisuudessa tämä ero tehdään, mutta ymmärtääkseni ei ortodoksisuudessa (eikä katolisuudessa).
Ajatellaanpa vain Lutherinkin ”tornikokemusta”, kun hänelle kirkastui lain ja evankeliumin ero hänen pohtiessaan sanoja Jumalan vanhurskaus (Room. 1:17). Silloin oli oleellista erottaa laki ja evankeliumi - Jumalan työt ja omat yritykset ansaita autuutta.
Kirjassa Luterilaisten erehdykset (Ortokirja 1981, s.10-11) sanotaan:
Luterilaiset opettavat, että ihminen tulee pelastetuksi yksin uskolla Kristukseen eikä hyvillä töillä tai Jumalan käskyjen täyttämisellä, vaan me, oikeauskoiset, uskomme ja tunnustamme, että pelastukseemme
tarvitsemme ei ainoastaan uskoa, mutta myös uskomuksista hyvää elämää, hyviä töitä, Jumalan käskyjen täyttämistä.
Kun eräs nuorukainen kysyi Vapahtajalta, mitä hänen oli tehtävä tullakseen pelastetuksi ja päästäkseen iankaikkiseen elämään, ei Vapahtaja sanonut hänelle: usko, niin sinä tulet pelastetuksi, vaan hän sanoi nuorukaiselle, joka jo oli uskovainen: pidä käskyt ja tee hyviä töitä, niin tulet pelastetuksi (Matt. 19:17). Ja sanoihan itse Vapahtaja: Ei jokainen, joka sanoo minulle ”Herra, Herra!”, pääse taivasten valtakuntaan, vaan joka tekee minun Isäni tahdon, joka on taivaissa.” (Matt. 7:21), se on ainoastaan se tulee pelastetuksi, joka pitää Jumalan käskyt ja tekee hyviä töitä.” [Luterilaisten erehdykset, Ortokirja, painettu Viipurissa 1910, näköispainos 1981]
Tässä lainauksessa tulee mielestäni selvästi esille, että lakia ja evankeliumia ei ole erotettu toisistaan.
Kirjan esipuheessa kuitenkin sanoudutaan jossakin määrin irti kirjan opetuksesta.
Kirjan esipuheessa todetaan mm. näin:
’Luterilaisten erehdykset on historiallisesti merkittävä teos Karjalan uskonriitojen ajalta ja tässä yhteydessä se on myös nähtävä. Se edustaa Karjalan Veljeskunnan omaksumaa linjaa, mikä eimkuitenkaan vastannut kaikkien tuon ajan ortodoksien, varsinkaan suomalaiskansallista suuntausta ajavien maltillisempaa näkemystä.”
Kuuluuko tämä opetus jo menneisyyteen vai esiintyykö tämän suuntaista opetusta ortodoksisuudessa vielä jossakin päin Suomea tai muualla maailmassa?
1 tykkäys
Onko olemassa jotakin muuta pyhyyttä kuin elämän pyhyyttä.
Hyvistä teoista saamme Raamatun mukaan palkan. Palkka määräytyy sen mukaan miten olemme hyviä tekoja tehneet. Paavali kehoittaa tekemään hyviä tekoja. Nämä teot joihin me osallistumme ja teemme näihin tekoihin tahtomme osallistuu, Jumalan armon avulla. Nämä teot eivät ole mitään luettua pyhyyttä Vaan Jumalan ja ihmisen välistä yhteistyötä lain käskyjen täyttämisessä.
Jaakobin kirjeestä:
“Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
23 ja niin toteutui Raamatun sana: “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.”
Uskon puhdistus keksi tämän aparaatin lain ja evankeliumi käsitteen. Joka on liian simppeli ja suppea työkalu. Lain käsite on laajempi kuin mitä se luterilaisuudessa noin karkeasti ymmärretään suhteessa vanhurskauttamiseen. Todella kuten lainataan;
Tämähän tulee jo sinulle tutusta Pieperin dogmatiikasta. Joten oletko ajattelemassa jotenkin toisin, tai kumoamassa tätä klassista Pieperin tulkintaa.
Itse näkisin, että tässä on kysymys laajoista teemoista, eikä vain muutamasta asiasta.
Apostoli Paavali puhuu Rooman seurakunnalle osoitetussa kirjeessään Mooseksen laista, luultavasti siksi, että seurakunnan jäsenet olivat entisiä juutalaisia. Kristityt eivät nykyään noudata Mooseksen lakia, joten tällaista lain ja evankeliumin ristiriitaa ei voi enää olla. Raamatun kirjat pitää lukea siinä historiallisessa kontekstissa missä ne on kirjoitettu. Jos kristityt eivät olisi sanoutuneet irti Mooseksen laista, kristinusko olisi jäänyt juutalaisiksi lahkoksi ja kadonnut historian hämärään.
Näitä tekstejä ei kuitenkaan voi soveltaa myöhempiin aikoihin. Luther teki sen virheen ja siksi hänen ajattelunsa on niin kummallista. Uskoa ja tekoja ei voida erottaa toisistaan. Usko ilman Herran käskyjen noudattamista, ei ole mitään uskoa.
3 tykkäystä
Noinhan minä uskon yhdessä Pieperin kanssa.
Oikeaa uskoa seuraa sitten hyvät teot.
Ymmärrän tuon ortodoksisen näkökulmasi.
Luterilaisuudessa ajatellaan, että pelastumme uskon kautta Kristukseen.
Oikeaa uskoa seuraavat teot.
Mutta Lutherin mukaan meidän hyvistä teoistakin kuuluu kunnia vain ja ainoastaan Jumalalle.
”Hyvät teot tehdään taivaasta käsin” (Luther).
1 tykkäys
Tässä ongelmaksi muodostuu se, että laki josta Raamattu puhuu ei tarkoita omia yrityksiä ansaita autuutta vaan valitun kansan privilegiota.
Ei juutalainen kansa yrittänyt lakia noudattaessaan ansaita teoillaan autuutta vaan se oli kuuliainen Jumalalle joka antoi heille lain, vain heille, omalle kansalleen.
Laki on Jumalan ei ihmisten. Ei Kristus lihaksi tullessaan ansainnut omilla teoillaan ansioita vaan täytti Jumalan lain.
1 tykkäys
Leijona
Jaakobin kirjeestä:
“Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
23 ja niin toteutui Raamatun sana: “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.”
Nuo erinomaisen hyvät Raamatun kohdat saattaa olla aikas kovaa lakia jollekin ahdistetulle sielulle…