Miksi Jumala on niitä käskenyt tehdä. 
Mielenkiinnosta haluaisin lukea, mitä mielestäsi Paavali opettaa näistä odotuksista, jotta kristitty voisi pysyä Jumalan ystävänä. Ja sekin, miten pakanakansojen ihmiset mielestäsi voivat tulla samaan asemaan kuin valittu kansa? Paavali kirjoittaa, että Jumala vanhurskauttaa molemmat uskon kautta Kristukseen, jolloin erottava väliseinä poistuu.
1 tykkäys
Leijonalle: olen laittanut tähän ketjuun kohdan luetusta pyhyydestä. Voisitko jo lopettaa kiusaamisen.
1 tykkäys
Ok, en huomannut missä kohdin, mennyt täysin ohi tuo Raamatun kohta. Hyvä, että informoit. En tosin löydä tuota, löytääkö muut
Jos sanot että Jumala vanhurskauttaa uskon kautta Kristukseen, minä kuulen sen niin että Kristus ja hänen tulemisensa ihmiseksi ei sinua vanhurskauta vaan oma uskosi joka on sinusta oikea. Et luultavasti tarkoita tuota lausetta näin, ehkä?
Kristuksen lihaksitulo yhdistää kaiken, poistaa erot, kun Kristus tulee ihmiseksi ei voi enää sanoa että yksi ihminen on toisenlaisilla etuoikeuksilla varustettu kuin toinen koska kaikki ovat samaa ihmislajia, samaa ihmisyyttä Kristuksen kanssa.
Usko ei jakamattoman kirkon määritelmien mukaan ole vakuuttuneisuutta jonkin asian oikeellisuudesta ja paikkansapitävyydestä vaan se on kristillisessä kontekstissa sellaista armovoimaa joka siirtyy todellisessa aineellisessa yhteydessä, haluaisin sanoa lihallisessa yhteydessä jos se tässä nyt ymmärretään, Jumalasta ihmiseen ja muuttaa ihmistä konkreettisesti.
Tämä muutoshan on ollut olemassa aina sillä Kristuksen inkarnoituminen vaikuttaa kaikissa ajoissa, joten ihmiset ovat luulleet virheellisesti että ovat pahan vankeina tai eroteltuina eri leireihin.
On kuitenkin myös niin että Kristuksen ruumiissa on erilaisia tehtäviä ja jokaisella on omanlaisensa asema siinä, joten silloin voidaan pitää myös oikeana sitä että toisilla on toisenlaisia etuuksia käytettävänä kuin toisilla. Joten valitulla kansallakin on omat etuoikeutensa vielä siinäkin tilanteessa kun ajassa elävät ihmiset näkevät ja ymmärtävät erottavien aitojen kaatuneen Kristuksen lihaksi tulossa.
Paavali toistaa usein sen että Kristus on sovittanut omassa olemuksessaan Jumalan ja maailman toisiinsa (2. Kor. 5:19) ja hän jatkaa että Kristus on jättänyt seuraajilleen apostoleille kerrottavaksi kaikille viestin sovituksesta. Samasta yhteydestä käy ilmi että viesti ei ole vain älyllinen viestin sisältö joka tulee ymmärtää, hyväksyä ja sisäistää. Paavali selittää kauniisti, mitä Jumalan, maailman ja ihmisten keskinäinen sovittautuminen toisiinsa on käytännössä. Hän sanoo että jos yksi kuoli kaikkien puolesta, kaikki kuolivat ja jos se yksi kuoli siksi että kaikki eläisivät, ei enää itselleen vaan sille joka kuoli ja ylösnousi, silloin on parasta ettei kukaan enää tarkkaile toista inhimillisten kriteerien kautta.
Uskoa sovitukseen on syvällisempi asia kuin älyn ja ajattelun avulla määrittää ajatus jota pitää totena. Uskon armovoiman vaikutuksesta ihminen näkee ihmislajitoverinsa sellaisena kuin hän on Kristuksen ruumiin jäsenenä. Hän huomaa että kilvoittelu on samassa ruumiissa elämistä. Kun tekisi mieli riidellä, syyttää toisia vääryydellä tai käyttää luomakunnan lahjoja kiittämättömästi, muistaa että jokainen luotu olento on yhtä Kristuksessa ja kaikki luotujen olentojen välillä tapahtuvalla on merkitystä itse Kristuksen oman ruumiin sisällä vallitsevissa suhteissa kaikkien sen osasten välillä. Paavali puhuu pitkät pätkät itsehillinnästä ja katumuksesta ja rakkaudesta. Ne eivät ole moraalisia vaatimuksia tai sääntöjä vaan ne ovat sitä että samoin kuin miehen tulee kohdella vaimoaan kuin omaa lihaansa, kaikkien ihmisten tulee kohdella kaikkia lähimmäisiään niinkuin yksi Kristuksen ruumiin jäsen kohtelee toista Kristuksen ruumiin jäsentä.
4 tykkäystä
Eräs tärkeä erottava asia ortodoksisuuden ja ns. lännen kirkkojen välillä on perisyntioppi. Lännen kirkkojen mukaan ihminen syntyy maailmaan syntisenä. Ortodoksisen käsityksen mukaan ihminen peri Adamin kuolevaisuuden, mutta jokainen rikkomus on henkilökohtainen. Ihminen on vastuussa vain siitä, jos hän vapaasta tahdostaan kääntyy pois Jumalasta.
Näin ollen ortodoksin on ymmärtääkseni helpompi puhua jumallistumisesta/pyhityksestä johtuen juuri lievemmästä syntikäsityksestä kuin mitä on esim. luterilaisuudessa.
Ortodoksisuudessa ihmisellä itsellään on näin ymmärrettynä mahdollisuuksia parantaa elämäänsä sekä kehittyä ja kasvaa uskon tiellä eli jumalallistua.
Tästä johtuu erilainen pyhityskäsitys ortodoksisuudessa ja luterilaisuudessa.
Painopiste luterilaisuudessa on enemmän ihmisen ulkopuolella autuuden asioissa. Luterilaisuudessa ulkoisista asioista seuraa sisäiset asiat eikä niinkään tarkastella ihmisen sisimmän muuttumista. “Pelastuksen ankkuri” pitää olla itsensä ulkopuolella, Sanassa ja sakramenteissa, johon usko tarttuu.
Tällaisia ajatuksia - mitä mieltä ollaan?
1 tykkäys
Jos muistetaan että luterilainen perisyntioppi ei vastaa katolista ajattelua. Katolilaisten teologia on tässä merkittävästi lähempänä ortodokseja kuin luterilaisia.
Tämä on myös lännen katolisen kirkon näkemys.
Kirjassa Jyrki Härkönen: Ortodoksinen etiikka ja dogmatiikka (s. 22)
sanotaan:
”Lännen kirkkojen mukaan ihminen syntyy maailman syntisenä.”
Pitääpä tarkistaa tuo katolisen kirkon katekismuksesta.
1 tykkäys
Kyllä siellä katolisessa kirkossa perisyntiä opetetaan.
Katolisen kirkon katekismus, s. 114–> III perisynti.
Jyrki Härkönen on väärässä. Olen tässä teemassa linkannut aika monta kertaa foorumille KKK:ta niin ortodokseille kuin luterilaisille vasta-argumentiksi, mutta nyt en linkkaa. Kyllä se sieltä löytyy. Katolinen perisynti ei tarkoita henkilökohtaista syntisyyttä.
3 tykkäystä
Uskosta puhuessani viittaan Plautilla tähän:
Room. 3
27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
29 Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin,
30 koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.
Tästä uskosta sanotaan myös, että se on Jumalan teko. Tämä usko on myös yhteyden perusta ihmisten välillä seurakunnassa, jossa siis rakennutaan yhteisestä uskosta ja myös kasvetaan Kristuksen tuntemisessa.
Kiitos upeasta vastauksestasi.
1 tykkäys
@Henrikki: Sanoit edellä mielelläsi kuulevasi, missä kohtaa olet väärässä. Tämä toive provosoi kysymykseni Kristuksen lain täyttämisen hyväksi lukemisesta, koska olen hyvin varma siitä, ettei Raamatussa ole yhtään kohtaa jossa suoraan sanottaisiin tai josta voitaisiin edes johtaa se, että Kristuksen lain täyttämys luettaisiin uskon kautta kristittyjen hyväksi.
Vastaukseksi esität muutaman kohdan, joissa painotetaan sitä, että Kristuksen kuuliaisuuden tähden meidät vanhurskautetaan. Kaikki allekirjoittavat tuon. Ortodoksit ja roomalaiskatolilaiset uskovat ihan täydestä sydämestä, että Kristuksen koko maanpäällinen vaellus kaikkineen tapahtui ihmiskunnan pelastukseksi. Yksikään mainitsemistasi raamatunkohdista ei kuitenkaan sano, että vanhurskauttamisen yksi osa olisi se, että Kristuksen lain täyttämys luetaan meidän hyväksemme. Ja juuri tässä on pointtini: sellaista kohtaa ei ole.
Tähän mennessä parhaimman yrityksen on tarjonnut @Eutykus, joka lainasi Room. 4:5–8:aa valikoiduin tummennuksin:
Tämäkään katkelma ei tosin tue ajatusta lain täyttämyksen hyväksi lukemisesta. Jakeessa 5 sanotaan, että usko luetaan meille vanhurskaudeksi – ei siis Kristuksen lain täyttäminen.
Täytyy lisäksi muuten sanoa, että kreikan verbi λογίζομαι (lukea) ei koskaan viittaa sellaiseen, että jokin lukisi jonkin jonkinlaiseksi ilman, että se jokin olisi todella sellainen, miksi se luetaan. Parempi käännös voisikin olla: tunnustaa jonkin olevan jonkinlainen. Toisin sanoen: Jumala tunnustaa sen vanhurskaaksi, joka uskoo häneen.
Jakeessa 6 ei mainita Kristuksen lain täyttämystä, vaikka sanotaankin Jumalan lukevan vanhurskauden. Vanhurskauden lukemista ei myöskään tule ymmärtää ikään kuin niin, että Jumala lukisi uskovan hyväksi jotain, mistä tämä ei olisi olemuksellisesti osallinen. Tämän tulkinnan tekee mahdottomaksi λογίζομαι-verbin merkityskenttä. Älkääkä uskoko tässä vain minua! 92-käännös seurailee väittämääni: “Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta:” Vielä jakeeseen 6 liittyen on sanottava, että koska jae päättyy kaksoispisteeseen, tämä antaa ymmärtää jakeen 7 selittävän jaetta 6. Jae 7 ei taas puhu mitään Kristuksen lain täyttämyksestä vaan siitä, että se on autuas, jolle Jumala ei lue syntiä. Edellä sanoin jo painokkaasti, että synnin lukematta jättäminen on eri asia kuin lain täyttämyksen hyväksi lukeminen. Pyysin nimenomaan perusteita lain täyttämisen hyväksi lukemiselle.
@9x:n raamattuperusteisiin totean vain, että ortodoksitkin uskovat, että Kristus oli kuuliainen meidän edestämme kuolemaan asti ja herätettiin meidän vanhurskauttamisemme tähden. Nämä eivät tarkoita sitä, että vanhurskauttamiseen kuuluisi Kristuksen lain täyttämisen hyväksi lukeminen. @Mira ei ole vielä esittänyt mielestäni yhtään kohtaa, joka osoittaisi, että Kristuksen lain täyttämys luetaan meidän hyväksemme.
2 tykkäystä
- Mikä on perisynti?
Perisynti, jonka alaisina kaikki ihmiset syntyvät, on alkuperäisen pyhyyden ja vanhurskauden puuttumisen tila. Se on synti, jonka me olemme ”perineet” mutta jota emme ole ”tehneet”. Se on syntymästä alkanut tila, ei henkilökohtainen teko.
Kaikkien ihmisten alkuperän ykseyden tähden se periytyy Aadamin jälkeläisille ihmisluonnon mukana, ”ei jäljittelyn kautta, vaan suvunjatkamisen kautta.”
Tämä edelleen siirtäminen on salaisuus, jota emme voi täysin ymmärtää.
(Katolisen kirkon katekismuksen Kompendium, Katolinen tiedotuskeskus 2013, s.51).
Luterilaisen kirkon oma perisynnin määritelmä on Ev.Lut. Tunnustuskirjoissa.
Lue Ison Katekismuksen kohta 405. ennen kuin riemuitset.
Lainaamassasi kohdassa ei puhuta vanhurskaudesta siinä mielessä kuin ehkä heti ensin luterilaisesti ajattelet.
En kyllä tähän taistoon enää lähde tämän pitemmin. Muistaakseni tästä väänsin foorumilla niin luterilaisten kuin ortodoksien kanssa joskus vuonna 2012. (…on se nyt kumma kun edelleen toisissa kirkkokunnissa tiedetään paremmin mitä jonkun kirkkokunnan sisällä tapahtuu…)
Minähän muuten, @Luteri, tiedoksesi, kirjoitan kaiken katoliselta pohjalta täällä. Kahtena ortodoksivuotenani en ole oppinut mitään uutta, vaan saanut rauhaa rukoilla. Kaikki opillinen taustani on edelleen katolisesta kirkosta. Profiilissa voisi hyvin lukea edelleen katolilainen.
En ymmärrä mitä tarkoitat.
??
Hyvää yötä.
1 tykkäys
Samoin, hyvää ja siunattua yötä.
Alkoi vähän tulemaan liikaa muistoja aiheesta mieleen. Pahoittelut jos avautumisen kohdistui liikaa sinuun.
1 tykkäys
Nyt menee kyllä saivarteluksi! Myönnän sen
että Raamatusa ei ole sellaista kohtaa, jossa sanottaisiin kirjain kirjaimelta “Kristus täytti lain meidän sijassamme,” mutta ei siellä ole mainittuna sanana Kolminaisuuttakaan ja silti se on kiveenhakattu oppi ja johdettavissa Raamatun tekstistä. Samoin on laita nyt po. Kristuksen lain täyttämisen osalta.
Kol 2:13-14: “Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.”
Mikähän mahtoi olla tuo “kirjoitus säädöksineen”? Eiköpä vain laki?
Entäs tässä:
Room 8:1-4: “Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.”
Tämä on täysin kiistaton kohta! Meistä ei ole syntisen luontomme tähden, koska se on heikoksi tullut lakia täyttämään, joten sen vaatiman vanhurskauden täyttäminen oli Kristuksen tehtävä. Tähän täytettyyn lakiin perustuen me voimme nyt täyttää lakia hengen kautta, mutta emme lihamme kautta.
Eikä tätäkään täyttämistä lueta meille vanhurskaudeksi, vaan ainoastaan usko, joka Kristukseen kiinnittyen täyttää lain.
1 tykkäys
Kohta jatkuu esim. seuraavasti: “Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” Luulen, että ortodokseille kehotus vastaanottamaan sisältää taustaoletuksen vapaasta tahdosta ja näin synergian, jota ilman pelastus ei tule omalle kohdalle. Miksi kehottaa, jos armoa ei voi vapaasta tahdostaan joko ottaa vastaan tai torjua? Armo jää turhaksi omalla kohdalla, jos sen vapaalla tahdollaan hylkää, ortodoksi saattaisi ajatella. Jos synergiaa ei tässä yhteydessä ole, miksi Paavali on kirjoittanut, että armo voi jäädä turhaksi? Ei kai Jumala jättäisi sitä ihmisen kohdalla turhaksi, jos armon vastaanottaminen on sataprosenttisesti alusta alkaen yksin Jumalan työtä ja vaikutusta (viittaan monergistiseen oppiin)?
2 tykkäystä
Ei ole ollenkaan saivartelua. En ole hirttäytynyt kiinni tiettyyn terminologiseen muotoiluun. Minulle riittää aivan hyvin, jos joku voi osoittaa asiatasolla, että Raamattu opettaa jossain selkeästi, että vanhurskauttamisessa on kyse siitä, että Kristuksen lain täyttämys luetaan meille.
Edes luterilaisittain ajateltuna Kol. 2:13–14 ei ole hääppöinen peruste sille, että Kristuksen lain täyttäminen luetaan vanhurskauttamisessa meille, koska kohta ei puhu mitään hyväksi lukemisesta. Siinä puhutaan siitä, että Kristus on kärsimyksellään hankkinut anteeksiantamuksen synneistä. Tämän kaikki kristityt allekirjoittavat. Ja se ei ole sama asia kuin luterilainen aktiivisen kuuliaisuuden hyväksi lukemisen oppi.
Tuohon jälkimmäiseen kohtaan minun on vaikea edes sanoa vastineeksi mitään, koska en alkuunkaan ymmärrä, miksi pidät sitä kiistattomana todisteena Kristuksen lain täyttämyksen hyväksi lukemiselle. Minä olen siis kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että Kristus täytti meidän luontomme heikkouden tähden lain edestämme, mutta tämä ei ole vielä sama asia kuin se, että vanhurskauttamisessa hänen kuuliaisuutensa luetaan meille vanhurskaudeksi. Jos muuten katsot Stöckhardtin Roomalaiskirjeen kommentaaria (s. 311–318), voit huomata, että hän ei ajattele kyseisen kohdan opettavan Kristuksen lain täyttämyksen hyväksi lukemista kristityille. Stöckin mukaan Room. 8:n alku ei käsittele vanhurskauttamista ollenkaan.
1 tykkäys
Seuraava kohta Raamatusta sisältää ajatuksen, että ei ole järjellisen oikeustajun mukaista julistaa syyllistä syyttömäksi tai pitää jumalatonta vanhurskaana.
“Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.” (San. 17:15, Biblia 1776)
King James -versio: “He that justifieth the wicked, and he that condemneth the just, even they both are abomination to the LORD.”
Uusimpaan kirkkoraamattuun kohta on käännetty: “Vapaus syylliselle, tuomio syyttömälle, kumpaakin Herra kammoksuu.”
Jos San. 17:15 toteutuu inhimillisessä tuomioistuimessa, se on kauhistus myös ihmiselle, ei ainoastaan Herralle. Kun on kyse luterilaisesta jumalattoman vanhurskauttamisesta, jumalattoman hurskaaksi sanomisen/julistamisen ei pitäisi tietenkään olla Herralle kauhistus, jos luterilainen oppi on oikeassa, mutta ristiriita kohdan San. 17:15 ja siinä ilmenevän inhimillisen + jumalallisen oikeustajun ja luterilaisen vanhurskauttamisajattelun välillä on silti ilmeinen. Herra vaikuttaa pitävän kauhistuksena sitä, mitä itse toisessa yhteydessä harjoittaa.
2 tykkäystä