Meillä on hyvä toivo siitä, että Jumala vie meissä alkamansa työn kannaltamme suotuisasti loppuun saakka, mutta teologinen debatti pelastusvarmuudesta käytiin varsinaisesti sen seikan ympärillä, voiko varmasti uskoa armon tilaansa juuri nyt.
2 tykkäystä
@Repe, täytyy kyllä sanoa että jos näissä viimeisimmissä viesteissäsi kuvailemasi käsitys luterilaisesesta vanhurskauttamisesta olisi valtavirtaa, minun vaikeuteni ymmärtää teitä vähenisivät ratkaisevasti.
En tiedä millaista keskustelua tästä on käyty Lutherin elinaikana katolisessa kirkossa, mutta nykyään vallitsee hyvin luottavainen ilmapiiri, armon tilaan luotetaan kuten luotetaan Hyvään Jumalaan joka tekee kaikkensa ihmisten pelastumiseksi.
Ymmärtääkseni myös ortodoksi voi luottaa tähän hyvään toivoon että Jumala vie puoleltaan aloittamansa työn loppuun. Ja se antaa motivaatiota jatkaa kilvoittelua loppuun saakka.
Pelastusvarmuus ei nimenomaisesti ole mikään kiva tunne, vaan se on luottamus Jumalan lupauksiin, että hän pelastaa. Jumalan lupausten epäileminen on suuri synti. Ihminen on itse häilyvä ja epäluotettava, mutta Jumala on varma ja uskollinen. Kyllä tämäkin on selitetty moneen kertaa täällä.
6 tykkäystä
Minä muistella, attä lut-ort olisi tässä aika yhteinen ymmärrys:
In the paragraph on the interplay between God and humanity (synergy), it is stated jointly that grace does not work of necessity. Human beings can resist grace. The Orthodox also emphasize the absolute initiative of God in the process of salvation. Both churches affirm the reality of grace as aparticipation in God. The Lutherans are also able to affirm the biblical meaning of theosis (2 Pet 1:4 or Col 2:9). Traditionally, Lutheran theology does not speak about theosis but about sanctification or the presence of Christ in faith. Although Lutherans have not received the doctrine of theosis as such, the conception of the Christ who is present in faith constitutes a theological parallel to the Orthodox understanding. Therefore both churches can affirm the reality of the believers’ participation in divine life. In this context the theology of the cross is also underlined. (googlade här: Z2 | Risto Saarinen )
2 tykkäystä
Raamatullisena perusteena käsitykselle pelastuvarmuudesta ainakin Fil. 1:6?
Fil. 1:3 Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan,
4 aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta,
5 kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka,
6 varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.
Samasta kirjeestä löytää tosin kohtia, jotka voi tulkita synergistisesti siten, että ainakaan absoluuttista henkilökohtaista pelastusvarmuutta ei voi olla.
Luterilaisestakaan näkökulmasta ihmisellä ei voi olla ehdotonta varmuutta sieluntilastaan tulevaisuudessa. Näyttäisi siltä, että luterilainen voi menettää pelastuksensa omasta tahdostaan, mutta pelastustaan luterilainen ei voi ylläpitää omasta tahdostaan, koska synergismi kielletään siinä mielessä, että luterilaisen uskoa ylläpitäisi osittain luterilaisen vapaa tahto? Jos uskon säilyminen olisi luterilaisesti osittain ihmisen omasta myötävaikutuksesta kiinni, se merkitsisi nähdäkseni synergistisen pelastusopin hyväksymistä. Jos synergistinen pelastusoppi puolestaan hylätään, on käsittämätöntä, miksi Jumala jättäisi hyvän työnsä kesken, ellei sitten siitä syystä, että ihminen on vapaa hylkäämään uskon, mutta ei vapaa säilyttämään sitä.
3 tykkäystä
Jeesuksen vertauksen mukaan vika on aina maaperässä johon siemen kylvetään silloin kun siemen ei tuota satoa, ei koskaan siemenessä. Näin Jumalassakaan, joka sanansa kautta synnyttää uskoa ja ylläpitää sitä, ei koskaan ole vikaa vaan ainoastaan “maaperässä” tai ympäriövissä olosuhteissa silloin kun sana ei tuota, eikä ylläpidä uskoa. Uskon syntyminen ja sen ylläpitäminen on siten monergistinen prosessi, mutta siitä luopumisen syy on aina ihmisen, “maaperän”, joka ei tuota “satoa.”
Kun sitten siemen alkaa tuottaa satoa, ei silloinkaan se ole hyvän maaperän ansiota, vaikka se kyllä jo tässä vaiheessa on synergistisessä suhteessa siemeneen antaen sille tilaa kasvaa. Onhan siemen silloinkin se, joka tuottaa satoa, sillä ilman sitä maaperä voi olla niin hyvä kuin vain olla ja voi, mutta ei silti tuota mitään. Vertauksen mukaan, vaikka kysymyksessä on synergistinen prosessi, niin ei kuitenkaan ole niin kuin hevosparin, joka vetää vaunuja siten, että ne olisivat toisiinsa rinnastetut, vaan uudestisyntyneen ihmisen vaikutus on aina kokonaan Jumalan vaikutukselle alistettu. Tällöin myös esim. Pietarin kehotus tehdä kutsuminen ja valitseminen lujaksi ei ole tarkoitettu vastahakoiselle “maaperälle,” vaan hyvälle maaperälle, uudelle ihmiselle, joka itsestään, siis halukkaasti tuottaa satoa. Ja kun se on aikansa sitä tuottanut, on se työntänyt huonon “maaperän” vanhan haluttoman “maaperän” siinä määrin syrjään, ettei se enää voi estää sadon kypsymistä täyteen määrään saakka, eikä ihminen enää koskaan lankea, kuten Pietari sanoo.
7 viestiä yhdistettiin ketjuun: Luterilaisuuden ongelmallisia taustaoletuksia
3 viestiä yhdistettiin ketjuun: Offtopic-aarrearkku
Tämä on jotenkin jännä keskustelu. Tavallisena uskovaisena kun lukee esimerkiksi viestejä lain täyttämisen lukemisesta hyväksemme, ajattelen vain, että ymmärränkö edes, mitä tästä asiasta eri mieltä oleva sanoo. Vaikka moneen kertaan yritän tavata.
Jeesus on kuitenkin lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle joka uskoo. Näin se taisi olla vanhemman käännöksen mukaan. Uskon tultua emme enää ole kasvattajan (lain) alaisia. Se että Jeesuksen lain täyttäminen luetaan hyväksemme uskon tultua, tarkoittaa mielestäni sitä, että emme pelastu tekojemme kautta.
Ef. 2
8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
4 tykkäystä
Tämähän oli juuri se mitä Raamatulla ei voinut perustella. Etkä sinäkään ole osoittanut yhtään Raamatun kohtaa jossa lain täyttäminen luetaan hyväksemme.
Tuossa kerrot oman näkemyksesi ja ajatuksesi, mitä puolestaan minun on vaikea ymmärtää. Toisen ajatuskulku on joskus niin erilainen, ettei se avaudu.
Oikeastaan tässä ei ole kysymys muusta kuin Raamatun paikasta. Sitä on vaikea löytää. 
Kommenttisi yllättää aina vain, sillä koko UT todistaa tuota. 
Jep, näihin se on yhtään kohtaa vaan ei pystytä osoittamaan, et edes sinä, onhan se hämmentävää, että nyt kuitenkin koko Ut mielestäsi todistaa tästä.
En tosin ymmärrä tälläistä argumentaatiota. Ihminen on monesti oman esiymmärryksensä vanki, myös Raamatun tulkinnassaan.
1 tykkäys
Suuren paaston rakenne päivämäärineen vuonna 2022
SUUREN PAASTON VALMISTUSVIIKOT
30.1. – 11 viikkoa ennen pääsiäistä (ei mahdu joka vuosi): Sakkeuksen sunnuntai
6.2. – 10 viikkoa ennen pääsiäistä: publikaanin ja fariseuksen sunnuntai
Ensimmäinen valmistusviikko, paastoton viikko (ei paastoa edes keskiviikkona ja perjantaina)
13.2. – 9 viikkoa ennen pääsiäistä: tuhlaajapojan sunnuntai
Toinen valmistusviikko: liharuoasta luopumisen viikko (vielä saa syödä lihaa, mutta keskiviikkona ja perjantaina tavallinen ankara paasto)
20.2. – 8 viikkoa ennen pääsiäistä: tuomiosunnuntai (viimeinen päivä, jona syödään lihaa)
Kolmas valmistusviikko: maitoruoasta luopumisen viikko, ”juustoviikko” (paastoviikko, mutta maitotuotteita, kananmunia ja kalaa saa syödä joka päivä, myös keskiviikkona ja perjantaina)
SUURI PAASTO 28.2.–10.4.
27.2. – 7 viikkoa ennen pääsiäistä: sovintosunnuntai (viimeinen päivä, jona syödään maitotuotteita, kananmunia ja kalaa)
Ensimmäinen paastoviikko: puhdas viikko
6.3. – 6 viikkoa ennen pääsiäistä: ortodoksisuuden sunnuntai
Toinen paastoviikko
13.3. – 5 viikkoa ennen pääsiäistä: pyhittäjä Gregorios Palamaksen sunnuntai
Kolmas paastoviikko
20.3. – 4 viikkoa ennen pääsiäistä: ristinkumartamisen sunnuntai
Neljäs paastoviikko
27.3. – 3 viikkoa ennen pääsiäistä: pyhittäjä Johannes Siinailaisen sunnuntai
Viides paastoviikko
3.4. – 2 viikkoa ennen pääsiäistä: pyhittäjä Maria Egyptiläisen sunnuntai
Kuudes paastoviikko, Lasaruksen lauantaina mäti sallittu
10.4. – Viikkoa ennen pääsiäistä: Herran ratsastus Jerusalemiin, palmusunnuntai
SUURI VIIKKO 11.4.–16.4.
Suuri maanantai, suuri tiistai, suuri keskiviikko, suuri torstai, suuri perjantai, suuri lauantai
17.4. – HERRAN PÄÄSIÄINEN, KRISTUKSEN YLÖSNOUSEMUS
3 tykkäystä
Yhden Suuren ja Pyhän Paaston olen viettänyt koko lailla edellä kuvatun kalenterin tapaan…Olin talkoolaisena Valamon pyhässä luostarissa ja toimin ponomarina. Silloin tuli elettyä paaston aika melko konkreettisesti palvelusten tahtiin. Koska ponomari ruokaili veljestön kanssa trapesassa, ortodoksinen ruokapaastokin tuli tutuksi…
1 tykkäys
Kirkon opetukset vakavasti ottavathan ovat käytännössä vähintäin puolivegaaneja koska paastopäiviä taitaa olla puolet vuodesta. Ja luostariväki on muutenkin lihattomia vaikka liharuokia on vierailijoille.
Minusta tuntuu, että ilmankin pärjättäisiin. Ei tuollaisia pidä alkaa viljelemään.
2 tykkäystä
Ei Pobedassa viittaa luterilaisuuteen oikein mikään. Venäjää se on ja tarkoittaa voittoa, jota Venäjä nytkin yrittää Ukrainan rajalla. Sen nimisiä autoja oli lapsuudessani Helsingissä. Lähempänä ortodokseja se on.
Ja jos aivan tarkkoja ollaan, niin eivät olet puolivegaaneja vaan “puolikasvissyöjiä”, sillä paastopäivinä saa käyttää villa- ja nahkavaatteita ja käsittääkseni syödä hunajaa. Paastopäiviä vain kasvisruoalla* on noin 2/5 vuodesta, kalapäivät mukaan luettuna n. 1/2. Minua kyllä huvitti se, kun joku aika sitten oli puhetta siitä, että päästösyistä (tmv.) lihansyöntiä pitäisi vähentää tietty määrä, ja että se asia ratkeaisi (monen muun asian lisäksi) sillä, että ihmiset kääntyisivät ortodokseiksi.
*Käsittääkseni myös selkärangattomia mereneläviä saisi syödä.