Opiskellut lyhyesti Venäjällä. Alfejevista graduni tein.
Jo Pietarissa näin ison kirkon sekä hyviä että huonoja puolia. Taikauskoisuus tökki usein. Hierarkkisuus oli rumaa. Toisaalta uusmarttyyrien ja -tunnustajien perinne kaunis.
Arkista vilpitöntä uskoa oli paljon. Toki myös sitä muuta, mitä nyt esillä. Antisemitismia vaikkapa.
Mielenkiintoista teologiaa. Uskon runoutta, mutta myös tosiaan proosaa, lainatakseni vapaasti Sergei Bulgakovia.
Esim. nuori Alfejev esitti monta aiheellista huomiota modernisoinnista. Viime vuodet hän on vain paasannut “läntisten arvojen” vaaroista ja änkyröinyt.
Kirill dynaamisempana oli loistava saarnamies. Yhden taisin kääntää lopetetulle blogilleni.
Nykyään molemmat herrat ovat imperiumia rakentamassa. Kuten Tiihon ja moni muu siellä. Surullista.
Kirililtä oli editoitu yhdestä valokuvasta $30.000 kello pois ranteesta. Olivat vaan epähuomiossa jättäneet editoimatta kellon heijastuneen kuvan pöydän pinnasta.
Suuressa paastossa kannattaa lukea ortodoksisen rovastin kirjoitus ennenpyhitettyjen lahjain liturgiasta Tsasounan suunnalta -sivustolta. Sitä (EPL) toimitetaan suuren paaston aikana keskiviikkoisin ja perjantaisin.
Tsasounan suunnalta -sivustolla on myös amerikkalaisen kirjoittajan pitkä artikkeli Ortodoksinen opetus henkilökohtaisesta pelastuksesta (lyöntivirhe otsikossa), joka on tarkoitettu ei-ortodokseille.
Puna-armeija kuulemma teloittanut jonkin valtaamansa kaupungin pormestarin Ukrainassa ja korvannut hänet jollakulla Moskova-mielisellä kansankomissaarilla… Mitenkähän mahtaa käydä Kiovan patriarkaatin papeille puna-armeijan kynsissä? Arvata saattaa että henki on höllässä. Ja mitä tapahtuu vallattujen kaupunkien kirkoille? Arvata saattaa että kaikki kohtuu vaivalla irroitettava kalustus myöskin irroitetaan ja viedään sotasaaliiksi Moskovaan. Helposti rahaksi muutettava omaisuus varmaan päätyy mustanpörssin kauppiaille ennen kuljetusta yhtään mihinkään.
Eipä tuo tortoisenkaan ainoa huoli tässä ollut. Mutta luulen ymmärtäväni, miksei Leon ollut tarppeen korostaa ortodoksista avioliittokästystä. Se kun ei ole kiistanalainen kysymys, nyt piti torjua Kirillin älyttömät puheet, ja siinä “mutta” -sivulauseet olisivat voineet vesittää viestiä. Me luterilaiset joskus unohdamme, ettei muiden kirkkokuntien tarvitse käydä meidän puolestamme sisäisiä avioliittokäsityssotiamme.
Kirillin puheet ovat kyllä olleet todella todella käsittämättömiä hänen pyhittäessään sotaa kuviteltuja natseja vastaan omalla antisemitistisellä puheellaan.
Näin uutisen siitä, että ainakin Amsterdamissa sikäläinen Moskovan patriarkaattiin kuuluva seurakunta aikoo siirtyä Konstantinopolin alaisuuteen. Liekö ensimmäinen näin tämän sodan aikana toimiva? Aluksihan seurakunta lopetti Kirillin muistamisen jumalanpalveluksissa aikomatta erota kokonaan, mutta kun piispa kävi kovistelemassa ja vihjaili siitä, että Venäjän ullkoministeriö on kovin kiinnostunut tapauksesta päätti seurakunta erota kokonaan. Painostusyritys toimikin vain poistyöntävänä.
Kyllä. Siellähän on myös seurakuntia, jotka auttavat Venäjän armeijaa. Osaltaan nämä toiminnallaan vauhdittavat ja osoittavat tarpeen irtaantua MP:stä.
“Ortodoksisuuden sunnuntaina 13.3. julkaistiin oheinen vetoomus, jonka ovat allekirjoittaneet lukuisat ortodoksiteologit, kirkolliset vaikuttajat ja kirkon jäsenet eri puolilta maailmaa. Tämän suomenkielisen käännöksen julkaisupäivään (15.3.2022) mennessä vetoomukseen on yhtynyt lähes 350 allekirjoittajaa.”
Facebookissa näin tällaisen kartan. Sen perusteella näyttäisi siltä, että vastarinta Kirilliä kohtaan keskittyy maan länsiosiin, jossa Moskovan patriarkaatin nerkitys ilmeisesti muutenkin heikompi, vai olenko ymmärtänyt väärin? Tiedän, että länsi on itää uskonnollisempi, joten tuo merkittävyyskään ei varmaan kytkeydy täysin yksioikoisesti esim. venäjää puhuvien määrään.
Yllä mainitsemani seurakunta on “lännessä”, Kiovan alueella. Ei kannata vetää liian nopeita johtopäätöksiä itä-länsi -akselilla. Mielenkiintoinen on Sumyn hiippakunta. Se taisi olla ensimmäinen ja lasketaan itään.
Kirill on ollut aika lailla hiljaa. Toki tavannut kirkollisen tavaran valmistajan Sofrinon toimitusjohtajan ja jotain muuta väkeä.
Tänään Kirill julkaisi lyhyen pyynnön liittyen “vaikeaan historialliseen aikakauteen”, jonka nähtävästi Venäjä ja sen kirkko läpikäyvät “käynnissä olevissa tapahtumissa Ukrainassa”. Rukousta pitäisi lisätä, että Jumalansynnyttäjä auttaisi Pyhää Venäjää.
Ilarion luennoi toissapäivänä Pietarissa. Kehui patriarkan työtä ortodoksisen ykseyden puolesta. Hän jopa käytti sanaa “invaasio”, mutta viittaamaan ekumeenisen patriarkaattiin Ukrainassa. Sodasta hän käytti ilmaisua “viimeaikaiset tapahtumat Ukrainassa” ja kiitti niitä kirkkoja, jotka ovat Moskovalle mieleisesti olleet (todennäköisesti ainakin Puola, Serbia ja Antiokia)
