Ortodokseilla (sekä jakamattomalla kirkolla) on mielestäni rukoukset parhaimpia, syvällisimpiä ja osuvimpia. Yhtä aikaa ne toimivat rukouksena, omantunnontutkiskeluna ja opetuksena.
1 tykkäys
Ensimmäinen kotimainen ortodoksinaisiin keskittyvä sivusto!
Tekijät tietäen tästä tulee nautittava. Kunhan muilta kiireiltään ehtivät panostaa.
1 tykkäys
Yhdessä päätetty avioero.
Pitääkö siis ort. papin luopua pappeudesta jos hänelle tulee avioero? Luulin, että vain uudelleenavioituminen on kiellettyä.
Ei välttämättä, mutta emmehän me voi tietää mitä on tapahtunut.
Toki näissä on piispojen tekemää harkintaa. Jos vaimo päättää lähteä yrityksistä huolimatta ja pappi on ilmeisen syytön eroon, niin harkitaan.
Mutta tässä on kyseessä yhteinen päätös. Joka on julkista tietoa.
Minusta jutussa annetaan ymmärtää, että Lahtela haluaa itse luopua pappeudesta, eikä niin, että piispa olisi erottamassa hänet. Avioerosta taas ei kerrota onko vaimo jättänyt Lahtelan vai toisin päin.
He ovat päättäneet erota yhdessä, Johannes Lahtela on todennut julkisesti. Se siitä, loppu on yksityisasiaa.
Hän luopui pappeudestaan ja toimestaan tästä johtuen välittömästi. " En ole kelvollinen toimimaan pappina."
Asia sivuten: voiko ortodoksipapiksi aikova (mies) mennä avioeronneen nainen kanssa naimisiin ja saada ordinatio?
Ei voi. Papiksi aikova ei voi mennä lesken eikä eronneen kanssa naimisiin.
Mua näin ulkopuolelta katsoen hämmentää ortodoksinen tapa niputtaa lesket ja eronneet samaan kategoriaan. En jotenkin onnistu löytämään tällaiselle perustetta Raamatusta. Mun raamatuntulkinnalla eronneiden uusi avioliitto ei ole ok, mutta leskien uusi avioliitto on vähintäänkin ok ja joissain tilanteissa jopa suositeltavaa. (Joskaan sellaisia tilanteita ei nykyaikana länsimaissa välttämättä tule, kun leski voi mennä töihin ja elättää itsensä ja mahdolliset lapsensa, eikä vaihtoehtoina ole vain joko uusi avioliitto tai seurakunnan avustusten varassa oleminen.) Käsittääkseni ortodoksisessa opissa sekä leskien että eronneiden uusi avioliitto on jotenkin “puoliksi ok”, mutta tällaista kategoriaa en Raamatusta löydä.
Kun menin naimisiin, halusin sen vihkikaavaversion, jossa kysymyksissä tulee se kuuluisa “kunnes kuolema meidät erottaa”. En hurskastellakseni, en alleviivatakseni avioliiton elinikäisyyttä vastakohtana eroamisen mahdollisuudelle, vaan siksi, että tällä sopimuksella on päättymispäivä. Avioliitto ei ole ikuinen, ja elinikäinen se on tyypillisesti vain toiselle osapuolelle. Sen jälkeen toinen osapuoli on vapaa, koska lupausten määräaika on päättynyt, enkä ainakaan itse halua lähteä arvuuttelemaan sitä, miten siinä tilanteessa mahdollisesti toimisin.
Ei kuolema erota kristittyjä toisistaan. Ei ortodoksisessa kirkossa sanota: kunnes kuolema teidät erottaa. Kirkon ihanne on yksiavioisuus, ei peräkkäinen moniavioisuus.
3 tykkäystä
On se muidenkin kirkkokuntien ihanne. Mutta tämä ei vastaa @Anskutin:n alkuperäiseen kysymykseen: miksi teidän kirkkonne (näköjään) “niputtaa lesket ja eronneet samaan kategoriaan”. Eivätkö ortodoksit myönnä oikeaksi sitä, että Raamattu kieltää avioeron mutta selvästikin sallii leskeksi jääneelle uuden avioliiton?
2 tykkäystä
Raamattu ei kiellä avioeroa absoluuttisesti.
Matt 19:9: “Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.”"
Voisihan siitäkin olla mielenkiintoista keskustella, missä oloissa Raamattu ehkä sallisi avioeron. Mutta se kyllä veisi keskustelun ihan eri raiteelle. Pääraiteena oli sen ihmetteleminen, miksi ortodoksinen kirkko näyttää suhtautuvan – vai suhtautuuko? – toiseen avioitumiseen yhtä kielteisesti huomioimatta sitä, päättyikö edellinen liitto avioeroon vai puolison kuolemaan.
No tuo nyt oli minun osaltani vain pieni tarkennus. En missään tapauksessa halua käynnistää keskustelua mainitsemastasi aiheesta, koska siitä ei tule yhtään mitään.
Miten tämä perustellaan Raamatulla ja kirkkonne opissa?
Avioliitto on ajallista elämää Jeesuksen mukaan kun ajatellaan miten hän vastaa tenttaajilleen näiden spekuloidessa kuoleman jälkeiseen aikaan ja tähän asiaan liittyen.
Kuolema tekee avioliiton reaalimaailmassa mahdottomaksi. Voidaan kyllä puhua ikuisesta rakkaudesta ja liittää siihen kristillinen toivo. Siis että aviopari pääsee toivossa ja uskossa ikuiseen elämään tämän ajallisen jälkeen. Toisaalta emme usko että ikuisuus on samalla tavalla, vaan kirkastetulla tavalla, ruumiillista ja todellista. Ei siis ole ainakaan yksinkertainen asia väittää että avioliitto poikkeaisi muista elämän ilmiöistä niin ratkaisevasti ettei kuolema erottaisi puolisoita. En silti kiistä etteikö avioliiton sakramentaalisuudelle joka ehkä johtaisi tuohon oppiinne olisi myös perusteita. Mutta mitkä ne oikein ovat?
Itse ajattelen tässä iässä tietenkin näitä asioita. Omalla kohdalla ei tunnu mahdottomalta että yksin jäädessä ikäänkuin jäisi avioliittoon, ikuisuutta ja jälleennäkemistä odottamaan.
Mutta nuorena tai keski-iässä… eiköhän se ole melkoinen vaatimus, että ei saisi avioitua uudelleen, mikäli niin johdatetaan?
Näistä ehdottomuuksista, joihin pitää laskea esim katolisten pappien selibaattivaatimus, seuraa monenlaista. Aviouskollisuutta tai naimattomuuden lupausta vesitetään käytännössä eri tavoin. Monet ovat varmasti olleet tavat ja poikkeukset. Taloudenhoitajia on palkattu… jne. En epäile, etteikö tämä olisi nykyisinkin melko yleistä. On huono juttu jos korkea ihanne johtaa jatkuviin lankeemuksiin tai jopa sääntöjen kiertämiseen epärehellisin keinoin.
3 tykkäystä
Room 7:2-3: “Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.”
Tuskinpa näin sanottaisiin jos avioliitto jatkuisi kuoleman jälkeen.
Mark 12:25: “Sillä kun kuolleista noustaan, ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa.”
1 tykkäys
Seurakunnan kaitsija on yhden vaimon mies, ok?
Niinpä…Katosellekin hiippakunta papistolle pitäisi avioliitto sallia - luostari- ja sääntökuntaväki pitäköön selibaatin. Kreikkalaiskatolisen kirkon käytäntöä naimisissa olevasta papistosta voisi soveltaa latinalaisenkin kirkon piirissä…
1 tykkäys