Ortodoksinen kirkko ja usko

Täällä on jossakin todettu siihen tapaan, että jokaista kastettua voidaan pitää kristittynä.
Olen samaa mieltä. Jokainen kastettu on kristitty, jos sitä ei tunnustuksellaan ja/tai elämänvaelluksellaan kiellä.
Ja kaste ei mitätöidy.
Kasteen armoon voi katumuksessa ja uskossa aina palata.

3 tykkäystä

Mitä ymmärrät kristillisellä elämällä ja elämäntapavalinnalla?

Kymmenen käskyä ja Paavalin kirjeet antavat osviittaa.
Evankeliumit toki myös, mutta ne ovat monitulkintaisempia.

Kun nyt ollaan ortodoksisen otsakkeen alla, niin eiköhän se elämäntapa noiden pohjalta ole mm. yksityistä rukousta, yhteiseen jumalanpalvelukseen ja ehtoolliseen osallistumista, paastoamista ja ainakin kohtuullista askeesia, katumuksen sakramenttiin osallistumista, lähimmäisen auttamista jne. Jotain varmaan unohdin.

Toki kristillisyys ei ole muusta elämästä irrallinen alue vaan sen tulisi näkyä kaikissa arjen valinnoissa ja tekemisissä.

Epäilemättä kristillinen elämäntapa sisältää kaikissa yhteisöissä näitä asioita. Olen itsekin kuulunut kristillisiin yhteisöihin joissa korostetaan kirkkojärjestystä ja kirkon perinteiset toiminnot ovat erottamaton osa elämäntapaa. Ja olen pitänyt näiden tapojen sisällyttämistä omaan elämään hyödyllisenä.

Itselleni kirkolliset toiminnot kuten jumalanpalvelukset ja kirkkojärjestykseen mukaiset paastoamiset ovat kuitenkin aina olleet teoriaa jonka on tarkoitus antaa taitoja oikeaan elämään.
Ne ovat harjoitteita jotka valmistavat minua tekemään omantunnon tutkiskelua jokaisessa elämäni ja arkipäiväni valinnassa. Ne auttavat toteuttamaan Jumalan läsnäolossa pysymistä ja elämistä Jumalan tahdon mukaisesti. Itselleni on ollut hyvin vaikeaa jatkuvasti katsoa Jumalaan ja nähdä mitä hän osoittaa tekemään kussakin arkipäivän valinnassa. Ortodoksisen ja katolisen kirkon joskus hyvin jäykiltä ja teoreettisilta kalskahtavat tavat antavat tähän taitoa ja näkemystä.

Silti: “Sapatti on ihmistä varten, ei ihminen sapattia varten.”

Eli ihmisen elämän Jumalan tahdon mukainen kulku kaikissa elämään sisältyvissä tilanteissa on mielestäni Jumalan palvelemista hengessä ja totuudessa ja ainoa todellinen kristillinen elämäntapa.
Eikä ole yhtä oikeaa vastausta siihen miten ihmisen tulee toimia keskenään samankaltaisissa tilanteissa vaan Jumala on kaikkivaltias, hänellä on oikea näkemys jokaiseen yksittäiseen tilanteeseen ja ihmiskohtaloon. (Tämä viimeinen lause liittyen kirkkojärjestyksen mukaisiin tapoihin ja henkilökohtaisen elämän tilanteisiin joissa ei ole yksiselitteistä vastausta samanlaisena kaikille , ei arvoliberaaliuteen.)

Kesälukemista kirkkopukeutumiseen liittyen:

Jutun tärkeimpänä asiana:

Onko se fllä? Jostain syystä olen aina ajatellut sen vllä.

Antiokian patriarkaatin läntisen riitin viiksekkään ortopapin haastattelu.

Suomi voisi seurata esimerkkiä.

Suomessa Moskovan patriarkaatin toiminta -ja vaikutusmahdollisuudet- taitavat olla melko marginaaliset. Pari, kolme pientä seurakuntaa, kaiketi…

Joo, ei. Emme tahdo nähdä sitä päivää, kun valtiot alkavat määrätä paikalliskirkkojen kanonisista rajoista.

2 tykkäystä

Arkkipiispaamme lainaten: paikalliskirkkomme kanoninen alue ei ole säästynyt venäläisiltä ekspansiopyrkimyksiltä.

1 tykkäys

Jep. Ja se ei pääty kanonisten rajojen päättämiseen, kun tämä pandoran lipas avataan.

No huh! Tulipas ajateltavaa. Aiheina mm. ei-ortoksina ort.kirkossa- idän ja lännen erot- uskon varmuus/ epävarmuus…

Kestää useamman kuuntelun.