Mikä siinä mielestäsi on ei-teologista?
Lisälukemiseksi:
https://www.ortodoksi.net/index.php/Etnofyletismi_on_pysyvä_piikki_ortodoksisten_kirkkojen_suhteissa
Mikä siinä mielestäsi on ei-teologista?
Lisälukemiseksi:
https://www.ortodoksi.net/index.php/Etnofyletismi_on_pysyvä_piikki_ortodoksisten_kirkkojen_suhteissa
Näin ainakin itse luin artikkelin:
Kun nyt kerran artikkelin konteksina oli kansallisuuskysymykset, en itse heti ensimmäisenä suomalaisessa kontekstissa tuohtuisi lähimmäisestä. About ketään ei varmaan häiritse kirkossa käyvät ukrainalaiset ja etiopialaiset. Diskurssi noussee enemmänkin politiikasta kuin kuin uskonnosta. Ihan riippumatta mitä mieltä maahanmuuttajista ollaankaan.
Edit: artikkelilinkistä, lopetin lukemisen kohtaan ”ilman ekumeenista patriarkaattia”. Etnofyletismi on harhaoppi ja tämä koskee myös kreikkalaisia.
Kyllä suomalaisillakin ortodokseilla on petrattavaa nationalismin “okan” ja toisesta kulttuuritaustasta tulevien kohtaamisen kanssa. Niin kirkossa kuin privaatistikin. Ja kyllä sitä karjalalarppia edelleen vedetään ajoittain kummallisella twistillä.
En nyt laita tähän sitä mitä Pyhä Raamattu sanoo muukalaisten kohtaamisesta.
Ja suunnilleen tästä syystä vastustan kaiken poliittisen diskurssin tuomista kirkkoon tai kansallisia autokefalioita tai autonomioita. Emme ole kreikkalaisia tai venäläisiä. Olemme katolista ja apostolisia.
Your choice.
Lähimmäisenrakkaus ei ole politiikkaa.
Ja siksi ei sitä pitäisi tuoda esiin poliittisissa yhteyksissä. Rakkaus huomioi lähimmäisen riippumatta politiikasta.
Nyt en ymmärrä. Miten lähimmäisenrakkaudesta puhuminen kirkossa ( tai kirkon virallisessa lehdessä) on politiikkaa?
Tuolla yllähän sen sanoin. Aika poliittinen artikkeli tuo oli.
Edit: En ole poliittisesti eri mieltä, jos se pitää sanoa. Mutta en halua omaa politiikkaani seurakuntalehteen.
Saako ei-ortodoksi kommentoida?
Luin jutun siten että kirjoittaja on huolissaan uusien ihmisten karsastamisesta seurakunnissa. Tämä voisi olla ihan yhtä hyvin huoli sillä joka kirjoittaa luterilaisesta kirkosta ja sen yhteisöistä.
Ei se poliittinen kannanotto ole.
Sitten oudoksun kuitenkin hiukan tuota sanontaa “ortodoksisuus tarkoittaisi suvaitsemista”. Kyllä se on kai ensin kristinuskon harjoitusta ja vasta sitten jotain muuta? Uusien tulokkaiden karsastaminen on huono homma näet missä tahansa maallisessakin yhteisössä. Ihminen ei halua olla ohitettu, vaan tervetullut.
Ei ole suljettu alue. Totta kai saa.
Juuri tämä. Merkit täyteen. Uskonnolla ja politiikalla voi olla risteämiskohtia, mutta jos huolenaiheena on suvaitsevaisuus, niin politiikkaahan se on.
Artikkelin huolenaihe on etnofylytismi ja rasismi, jotka eivät valitettavasti ole vieraita ilmiöitä ortodoksisessakaan maailmassa.
Ne ovat yksiselitteisesti syntejä. Ovat, vaikka niistä puhuminen leimattaisiin politiikaksi.
Artikkelin huolenaihe on kirjoittajan poliittinen mielipide maahanmuutosta.
E-hei vaan etnofyletismi ja rasismi. Kirjoituksen esimerkkitapauskin kertoo etelä-afrikkalaisesta perheestä etelä-afrikassa. Ja, kuten kirjoittaja mainitsee, ortodoksisuus tarkoittaa joillekin Suomessa karjalalaisuutta.
Meillä Suomen ortodoksisessa kirkossa ei esiinny etnofyletismiä, niin kuin joissakin suurissa vanhoissa ortodoksisissa maissa esim Kreikassa ehkä on. Emme ole ortodoksinen kansa, eikä rajakarjalaisten heimoa enää ole. Karjalaiset ovat sulautuneet suomalaisiin. Lisäksi ortodoksisuus oli aikoinaan Karjalassa vielä ihan lapsenkengissä, kun omankielistä sivistystä ei ollut. Kirkon kieleksihän omaksuttiin kirkon itsenäistyttyä 1918 suomen kieli eikä karjala.
Monet aktiiviortodoksit ovat alunperin luterilaisia ja nuoruusvuosinaan tai jopa vasta aikuisina kirkkoon liittyneitä,.ja lisäksi useimmat ortodoksit elävät seka-avioliitoissa .Meillä on ongelmana pikemmin kirkollisen perinteen välittämisen vaikeus ja uskonnollisen kulttuurin ohuus kuin siitä ylpeileminen.
Rasismia tai muihin syihin (esim kieleen) perustuvaa syrjintää ei myöskään esiinny kirkossamme. En ole ainakaan itse koskaan havainnut mitään sellaista. Päin vastoin kaikki pienetkin vähemmistöt on yritetty huomioida. Kyllä tässä on nyt kyseessä väärä diagnoosi hengellisestä sairaudesta. Se, mitä esim Etelä-Afrikassa on, ei kuulu meikäläiselle kirkkokansalle, jolle Aamun Koitto-lehti on tarkoitettu.
Uskon, että (oletan että olet ns.kantasuomalainen) et ole itse kokenut rasismia . Muiden, ei-kantasuomalaisten, kokemus voi olla toinen.
Karjalalarpin ajoittaista olemassaoloa sen sijaan ei voi olla kokematta edes silloin tällöin kirkossa vieraileva. Sormet ja varpaat olisi moneen kertaan joutunut laskemaan itsekin läpi vastatessa kysymykseen: “onko sinulla karjalaisia sukujuuria?”
Ortodoksisen maailman suurinta ongelmaa on turha peitellä. On totta, että meillä se on pienempi kuin monessa muussa maassa. Ei tarvitse kuin matkustaa Tukholmaan niin näkee kuinka vakava tilanne on.
Ortodoksisen maailman suurin ongelma tällä hetkellä taitaa kyllä olla itänaapurin käymä sota eikä rasismi.
Kokemustasi en toki voi kiistää, mutta ei minulta ole kysytty muistaakseni kertaakaan.
Mitä sitten? Mitä pahaa siinä Karjala-larpissa on? Jos joku haluaa hankkia kirkkopuvukseen feresin tai leipoa piirakoita, niin siitä vaan minun puolestani. Olen puolikarjalainen. Äitini oli Viipurin Karjalasta, mutta tällä asialla ei ole mitään tekemistä ortodoksisuuteni kanssa. Minä kiinnostuin nuorena venäjän kielestä ja kirjallisuudesta ja löysin ortodoksisuuden Dostojevskin teosten kautta.
Minusta on ihan sympaattista, että kirkolla on jonkinlaiset etniset juuret. Se tekee siitä elävämmän kuin vain jokin abstrakti ajattelutapa. Kaikkialla maailmassahan uskonto tuppaa liittymään jotenkin kansanperinteisiin. Toki se olisi ongelma, jos muut eivät olisi tervetulleita, mutta ei ainakaan minun kokemusmaailmassani näin ole.
Etnistä kummastelua on tullut vastaan ainoastaan etiopialaisessa palveluksessa. Ensin kyseltiin, onko puoliso tai muu perheessä etiopialainen. Kolmantena kyseltiin, olenko ortodoksi ja se sitten kelpasi vastaukseksi.
Ortodoksiksi tullaan kasteen ja mirhavoitelun kautta.
Ei syntymällä johonkin tiettyyn paikkaan/ heimoon tai syömällä vaikka joka päivä sultsinoita tietyissä heimovaatteissa.
Ortodoksinen usko ei ole tiettyjä kansallisia tapoja. Niitä noudattomattomat ( kastetut ja mirhavoidellut) eivät ole yhtään vähemmän ortodokseja koska syntymäortodokseja ei kirkko tunne.