Amerikkalainen protestantti vieraili ortodoksisessa kirkossa. Noituutta! Tyhjiä muotomenoja! Ihana kuulla, että nämä eivät ole meidän katolilaisten yksinoikeus 
3 tykkäystä
Kuulostaa aivan siltä, miten monet kuvailevat protestantteja, muutettavat muuttaen.
1 tykkäys
Olen jotenkin saanut sen käsityksen, että suomalainen tiukkisprotestanttinen epäjumalanpalvontakritiikki olisi viime vuosikymmeninä kohdistunut enemmän katoliseen kuin ortodoksiseen kirkkoon, vaikka Suomessa ortodoksinen kirkko olisi lähempänä ja tärkeämpi. Mutta ilmeisesti ulkomaiset esikuvat (1500-luvun saksalaiset ja 1900-luvun amerikkalaiset painotukset, joissa Rooman kirkko on päämaalina) ovat painaneet enemmän.
1 tykkäys
Ei ne ehkä kehtaa, katolinen kirkko ei ole muualla kuin jossain ulkomailla, niin sitä voi turvallisesti haukkua. Tosin tämän lajin kiivailu taitaa olla vähitellen katoavaa kansanperinnettä, kiitos yleisen ekumeenisemman asennoitumisen, jota tietysti yhtälailla inhoavat kiivalijat kaikissa kirkkokunnissa.
3 tykkäystä
Ikävä, että pääsiäisyön jumalanpalvelus oli amerikkalaiselle protestantille pettymys. Ilmeisesti pitää osata kieltä, jolla palvelus toimitetaan -ja muutenkin ymmärtää vähän asioita. Pääsiäisyön jumalanpalveluksen minimipituus on 3 tuntia, mutta usein se on pitempikin. Ortodoksinen pääsiäisyön jumalanpalvelus, joka koostuu puoliyön palveluksesta, aamupalveluksesta ja liturgiasta, on täynnä evankeliumia. Evankeliumihan tarkoittaa ilosanomaa Kristuksen ylösnousemuksesta. Johanneksen evankeliumin I luku luetaan liturgiassa kaikillla mahdollisilla kielillä. Evankeliumia luetaan jo ristisaaton päätteeksi. Aamupalveluksessa on saarnakin, saarna, jonka vertaista ei ole toista, nimittäin P. Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna, jonka Filonilla laittoi tänne. Nykyihmisten mielestä kaiken pitää tapahtua nopeasti. Ortodoksisessa kirkossa ei ole pikakirkonmenoja. Siksi protestantit kyllästyvät niissä ja esittävät järjettömiä väitteitä.
4 tykkäystä
Minusta tuo linkki oli mahtava omituinen huvittumisen aihe. Ihan nyt oikeasti, suitsukkeesta tuli mieleen pilvenpoltto opiskelijadormissa. Ja missään vaiheess ei kuulunut evankeliumia. Tyypit käy pääsiäisyön palveluksessa ja jää kuulematta, että KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA.
7 tykkäystä
Olen nyt tässä asiassa kyllä sen verran protestantti, että väitän, että evankeliumin lukemisesta ja saarnasta ei ole paljon hyötyä, jos kielen tai esitystavan vuoksi ulkopuolinen ei niitä ymmärrä. Kirjoittajan oli ilmeisesti ollut vaikea saada selvää resitoinnista - voi olla, että se on englanniksi tottumattomalle haastavaa. Suomeksi yleensä ymmärtää kohtalaisen hyvin. Perinteet ovat tärkeitä, mutta jos niiden noudattaminen tekee tilaisuudesta tottumattomalle täysin käsittämättömän, menetetään jotain vielä tärkeämpää.
Muilta osin kritiikki oli tosiaan paljolti aika huvittavaa. Iso osa siitä kohdistui käytännössä liturgisuuteen, ja olisi näin ollen voinut yhtä hyvin kohdistua myös luterilaiseen tai anglikaaniseen jumalanpalvelukseen. (Toistoa! Liturgisia lauluja! Kuvia kirkossa!) Erityisen huvittavaa, ja jotenkin leimallista jenkki-evankelikaalisuudelle, oli seurakunnan pyhitysasteen päätteleminen naisten pukeutumisesta. Jos siveyskoodi ei mätsää evankelikaaliseen versioon, ei selvästikään ole pyrkimystä pyhyyteen!
Tästä tulee mieleen analogia erääseen Helsingin Sanomien juttuun, missä itsekin pyöräilevä (nais)kolumnisti leimasi kansanryhmää “sellaiset niin kiireiset (mies)pyöräilijät, joilla on niin kiire, etteivät voi liikennevaloissakaan laskea jalkaansa maahan, vaan tasapainoilevat jostakin kiinni pitäen paikallaan”. EI ollut täti ilmeisesti koskaan kuullut lukkopolkimista. Tietämättömyyden pohjalta, mutta varmalla tunteella on hyvä laukoa täyslaidallisia - valtakunnan suurimmassa uutismediassa.
Miehet edustivat muutenkin (kenties peräti fasistisia?) arvoja, koska he pitivät sellaisia peililaseja, joiden läpi heidän silmiään ei edes näy, he siis haluavat pitää etäisyyttä ihmisistä, estää ketään pääsemästä lähelleen… kolumnistin syväanalyyttinen viisaus jatkuu. Ei ollu kuullut
kai siitäkään, että pitempiä matkoja polkiessa kerää silmiinsä melkoisesti katupölyä ja hyttysiä ilman laseja, ja tässä ne polykarbonaattiset sivuiltakin suojaavat peililasit ovat parhaat
.
Koska muistini (ja oman tunteeni, toki) pohjalta kirjoitan, en mene valalle, että juttu kulki juuri sanasta sanaan noin, mutta kolumnistin henki oli altis ja näppäimistö kuuma.
Huoh. Itse sekä pyöräilevänä ja autoilevana, sekä kävelevänä, keppien kanssa ja ilman, luulisin paremmin ymmärtäväni eri liikuntamuotoja harrastavia kansanryhmiä, ja toivoisin, että ennen kuin lähdetään leimaamaan toisia laajasti negatiivisin luonnehdinnoin, perehdyttäisiin hieman asioihin.
1 tykkäys
Oliko jumalanpalvelus sittten edes valtaosin englanniksi? Yleensä kreikkalaisissa kirkoissa palvelus on kreikaksi. Yhdistyneestä Amerikan ortodoksisesta kirkosta ei ole tullut mitään, koska kreikkalaiset pitävät kiinni vanhan maan perinteistä ja kreikan kielestä sekä Konstantinopolin patriarkaattiin kuulumisesta.
Resitoinnin tarkoitus on tehdä luennasta selvempää ja kuuluvampaa sekä poistaa henkilökohtaiset korostukset luennasta. Itse lievästi kuulovammaisena kuulen resitoinnin paljon paremmin kuin tavallisen luennan. Kirjoituksessa oli suoranaista toisten tuomitsemista, mikä on kristityiltä kiellettyä. Esim kirkkokansan vaatetuksen arvostelu on sellaista. Pääsiäisenähän kaikki käyvät kirkossa niin nuoret kuin vanhat eikä vain kaikkein hurskaimmat. Samoin kirjoittajan arvio, etteivät ortodoksit ota uskontoa todesta, on silkkaa tuomitsemista. Mistä ihmeestä hän sen voi tietää? Vain Jumala näkee ihmisten sydämet.
5 tykkäystä
[quote=“Sakarja, post:389, topic:35”]
nais)kolumnisti leimasi kansanryhmää “sellaiset niin kiireiset (mies)pyöräilijät, joilla on niin kiire, etteivät voi liikennevaloissakaan laskea jalkaansa maahan, vaan tasapainoilevat jostakin kiinni pitäen paikallaan”. EI ollut täti ilmeisesti koskaan kuullut lukkopolkimista.
[/quote][details=Yhteenveto]Anteeksi offtopic
Tämä on totta. Entisenä himo- ja nykyisenä satunnaisesti pyöräilevänä minulla oli aiemmin neljä pyörää, joissa kaikissa jalka vähintään oli sidottu remmillä polkimeen. Tasapainoilla voi yrittää paikallaan ilman tolppaakin. Kyllä yhdet valonvaihtumiset pitää pystyssä pysyä paikoillaan.
Kilpapyörässä se oli tietysti ehdoton juttu, jotta pyöritys sujuisi tehokkaasti. Kerrankin nuorempana vetäisin Kehä 3:n päästä päähän, n 50 km, yli kolmenkympin keskinopeudella jossain kohtuullisessa ajassa. Se oli aikaa, kun tie oli vielä tavallinen maantie ilman neljää kaistaa ja pyörätietä.
Parilla retkipyöralläni tein pitkiä 50-100 km iltalenkkejä, sekä 100-200 km päivämatkoja pitemmillä reissuilla. Maastopyörän hankin vasta myöhemmin, mutta en pitänyt sen leveistä traktorirenkaista suuren vierintävastuksen takia, kun olin tottunut 20, 25 ja 28 mm leveyden renkaisiin, joista tuo kapein oli siinä kilpapyörässä. Kaikki nuo pyörät minulla olivat jossain vaiheessa yhtäaikaa. Nykyisin ajelen satunnaisia 15-25 km pikkulenkkejä retkipyörällä enimmäkseen. Hurjimpina aikoina pesin ketjut liuotinaineessa ja öljyssä pari kertaa kuussa, samoin napalaakerit ja keskiön avasin vähintään kerran pari kesässä. [/details]
2 tykkäystä
No ei kyllä menetetä. Kirkon jumalanpalvelus ei ole tottumattomalle, vaan seurakunnalle. Ei jumalanpalvelus ole evankeliointitilanne tai raamattutunti. Se on palvontarituaali.
5 tykkäystä
Tottumaton tottuu, kun käy useammin. Kerta kerralta saa palveluksesta enemmän irti.
3 tykkäystä
Juuri näin, jos on aidosti kiinnostunut ja arvostava asenne, ei hauku kaikkea, mitä ei satu (tietämättömyyttään tai asenteellista tyhmyyttään) ymmärtämään. Jos on kunnolla kiinnostunut, käy katekumeenikurssin ja lukee hieman ortodoksisuudesta, minkä jälkeen liturgiastakin ymmärtää paljon enemmän.
3 tykkäystä
Jumalallisesta liturgiasta (ehtoollisjumalanpalveluksesta) on julkaistu koko joukko selitysteoksia, Liturgia-käsikirjan ja nuottiliturgian lisäksi, esim.
- Nicholas Cabasilas: A Commentary on the Divine Liturgy (Cabasilas eli joskus 1300- tai 1400-luvulla)
- Hieromonk Gregorios: The Divine Liturgy. A Commentary in the Light of the Fathers
- Father Emmanuel Hatzidakis: The Heavenly Banquet. Understanding the Divine Liturgy
- Nikolai Gogol: Ajatuksia jumalallisesta liturgiasta, Valamon luostari 1997
- Petri Piiroinen: Liturgian elämästä, Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto 1989
Näitä suomenkielisiä löytyy melko helposti Huuto.netistä ja nettiantikvariaateista.
Tsasounan suunnalta on ortodoksisen eläkeläispapin sivusto, jolla on pitkä artikkeli jumalallisesta liturgiasta:
Itse jumalallisen liturgian teksti on julkaistu useilla kielillä Ortodoksi.netissä, joka on romahtanut, mutta vanhalle sivustolle saattaa päästä googlaamalla.
1 tykkäys
Ja Adlibriksessä on yllättävän hyvä valikoima englanninkielisiä. Ei edea pahan hintaisia usein.
Kirkon verkkosivut ovat uudistuneet. Kaipa siihen tottuu.
1 tykkäys
Periaatteessa sivu on nyt parempi, mutta on siinä vielä säädettävää.
Kiitos tästä, mutta voi kuinka minua häiritseekään pisteen puuttuminen kuukauden lopusta.
1 tykkäys
Ei loppuun tule pistettä kun kyseessä ei ole järjestysnumero. (Olen kyllä kuullut, että sellaistakin uudistusta tähän oltaisi pykäämässä, että loppuun tulisi piste. Kieltäydyn moisesta hullutuksesta, ellei työ velvoita toimimaan toisin.)
Kuukausien numerot ovat juurikin järjestyslukuja. Tänään on toinen viidettä, ei toinen viittä.
5 tykkäystä