Kyllä päivämäärissä tulee. Korjaa nyt vain kiltisti virheesi ja ole kiitollinen, että vanhemmat ihmiset viitsivät sinua täällä oikaista.
5 tykkäystä
Mää oon oppinut niin, että suomeksi kirjoitettaessa tulee piste, mutta ruotsiksi kirjoitettaessa ei. Järjestyslukuna se kuitenkin ruotsiksikin lausutaan, joten @cymbus perustelu, vaikkakin on suomen kohdalla asiallinen, ei ole kuitenkaan universaali.
1 tykkäys
Laitetaanpa piiloon kokonaan, niin puuttuvat pisteet eivät häiritse. 
Täytyy myöntää, että itse sekoilin krapuloissani: Kielikellossa jokin aika sitten ollut uudistus liittyi toiveeseen, että kellonajat kirjoitettaisiin jatkossa loppupisteen kanssa eikä ilman sitä niin kuin tähän asti. Siis esim. klo 9.15. tai 14.05., ei 9.15 ja 14.05 ilman pistettä. Juttu ei siis koskenut päivämäärien merkintätapoja.
4 tykkäystä
Ikä on tässä kyllä kieltämättä olennaista. Jos nuoremmat oikaisevat vanhempia, siitä ei tarvitse onneksi olla kiitollinen.
3 tykkäystä
Äh, se oli hyvä lista… 
1 tykkäys
Tässä on seuraavat vuodet, enempää en löytänyt.
Suomessa / muualla
2017 16.04. / 16.04.
2018 01.04. / 08.04.
2019 21.04. / 28.04.
2020 12.04. / 19.04.
2021 04.04. / 02.05.
1 tykkäys
[details=Yhteenveto]Two pieces of draft legislation about religious organizations in Ukraine scheduled to be taken up by the Verkhovna Rada today will do far more to complete the divorce between Ukraine and Russia than any other step Kyiv has taken so far. And not surprisingly, Moscow and its agents in Ukraine are aghast.
The first draft law gives to parishioners the right to decide on their own whether they want to change from one jurisdiction to another and requires the registration of those believers, two steps that Yekaterinburg commentator Aleksey Shaburov says will strike at the foundations of the Moscow Patriarchate’s empire in Ukraine.
On the one hand, giving parishioners the legal right to change from one jurisdiction to another will allow Ukrainian Orthodox to decide to leave the Ukrainian Orthodox Church of the Moscow Patriarchate and join the Ukrainian Orthodox Church of the Kyiv Patriarchate, something Moscow explicitly forbids without its approval.
And on the other, the required census of parishioners will allow for the determination of just how strong each of these jurisdictions is in Ukraine. The Moscow church has more parishes and bishoprics, but the Ukrainian one has larger and more rapidly growing church organizations, something Moscow routinely denies.
The second draft law, Shaburov says, “hits the Moscow Patriarchate still more strongly.” It introduces limitations on the activities of churches whose leadership is situated “in an aggressor state.” In the current circumstances, that church is the one subordinate to the Moscow Patriarchate.
If this bill is passed, he continues, “the Ukrainian Orthodox Church of the Moscow Patriarchate will be required to get the agreement of the Ukrainian authorities for appointments to senior church positions and for invitations issued to “foreign,” again in this case, Russian, “religious officials.”
Further, and still more of a challenge to Moscow, the draft law says that if it is found that a church with headquarters abroad is cooperating with terrorists, that is, with the “LNR” and “DNR,” then, according to Saburov, “that religious organization can be banned,” at least in principle.
Such regulations will put before the Moscow Patriarchate’s church in Ukraine a stark choice: “either to live under such restrictions or to seek autocephaly, that is, complete separation” from Moscow. Neither is something that the Moscow church or the Kremlin is prepared to accept as legitimate and inevitable.
Yesterday, Patriarch Kirill appealed to foreign leaders the UN secretary general “and even the Pope” to take steps to block Ukraine from adopting these measures. Today, the Moscow media echoed his points (e.g., izvestia.ru, ng.ru, izvestia.ru and stoletie.ru).
Moscow hardly has the moral right to issue such appeals, Shaburov says. It has invaded Ukraine and no victim of aggression can be expected to tolerate the kind of actions the Moscow church on Ukrainian territory has routinely taken. And Ukraine is doing no more than Russia, a country Ukraine hasn’t invaded, has done with respect to religion.
Indeed, the commentator continues, “Ukraine has not done anything that the Russian authorities would not have done,” although Moscow will deny that and many may accept its denials as credible.
At the same time, Shaburov says, “it may seem sad that instead of becoming a European country, Ukraine is converting itself into an analogue of the Russian Federation.” But “for Russians, this represents a chance to view itself from the side: We in the eyes of the world in recent years have looked exactly as Ukraine now looks in ours.”
That could provide the Moscow Patriarchate with a valuable lesson, the commentator concludes, as could the inevitable consequences for it of becoming too closely integrated in the state machine to serve its religious purposes. Unfortunately, Shaburov says, there is no reason to expect that these lessons will be learned.[/details]
Ukrainassa on lait muuttumassa, mikä mahdollistaa seurakuntalaisten vapaasti vaihtaa Moskovan patriarkaatin alaisuudesta Kiovan patriarkaatin alaisuuteen. Moskova luonnollisesti vastustaa, mutta täysin odotettuahan tuo on, kun huomioidaan Venäjän miehitysjoukkojen toiminta Itä-Ukrainassa ja Krimillä.
PS @SanGennaro, et sitten kommentoinutkaan tätä juttua, ja nyt ko. ketju on lukossa.
Ketju on auki…
Olin tänään Uspenskin katedraalissa. Siellä oli ensin klo 14.00 lyhyt hetkipalvelus, missä nuori liturgi resitoi Uutta Testamenttia tosi kauniisti ja selkeällä äänellä.
Sitten oli katedraalin kryptassa kirjan julkistustilaisuus. Kirja oli
"Minun Valamoni - Tarinoita luostarista "
toimittanut Annina Holmberg, Olli Löytty & Taina West
Kirjapaja, Helsinki 2017
Siinä on kymmeniä eri kirjoittajien tekemiä tekstejä.
Iltamyöhällä isken lukutoukan hampaani tähän kiinnostavaan uutuuteen.
Vuonna 1988 WSOY julkaisi Tertti Lappalaisen toimittaman kirjan
Valamon kävijöitä. Hiljaisuutta ja rauhaa etsimässä,
jossa isä (nykyinen metropoliitta) Ambrosius, Sirkka Garam, Laila Hietamies, Anniina Holmberg, Hannele Huovi, Päivi Huuhtanen, Jorma Hynninen, Elina Karjalainen, K. V. Laurikainen, Pentti Leiman, Irinja Nikkanen, Matti Palo, Tuula Pennanen, Anssi Peräkylä, Matti Salo, Dan Sundell, Liisa Suurla, Tuula-Liina Varis, Jussi Vilska ja Pekka Väisänen kertovat käynneistään Valamossa.
“Valamon kävijöitä on kirjava joukko: etsijöitä, uskovia ja ei-uskovia, eri alojen edustajia, nuoria ja vanhoja. Tässä kirjassa he kertovat avoimesti sisäisistä pohdinnoistaan, elämän takroituksesta ja hiljentymisen eheyttävästä vaikutuksesta.”
1 tykkäys
Löysin kirjastosta tuon vanhemmankin Valamon vierailuja käsittelevän kirjan. Luostareissa on tosiaan jotain kutsuvaa, rauhoittavaa ja toivoa luovaa. Minulla on muutamia tuttuja vanhoja miehiä, jotka ovat käyneet Athos-vuoren luostarissa ja parin vuoden jälkeen siirtyneet ortodoksiseen kirkkoon.
1 tykkäys
Vielä tänään ortodoksit tervehtivät toisiaan Kristus nousi kuolleista! - Totisesti nousi! Seuraavan kerran sitten ensi vuoden pääsiäisyönä keskiyön jälkeen.
4 tykkäystä
Isä Jarmo Hakkarainen puhuu helluntain opetuspuheessaan (2014) pyhän Johannes Krysostomoksen suulla kirkosta ja maallistumisesta:
Helluntai - kirkon syntymäpäivä
"Pyhä isämme Johannes Krysostomos (k. 407) muistuttaa, että jos Kirkon jäsenissä ei ole uskon ykseyttä, Pyhä Henki ei asu heidän keskuudessaan. Kirkon siunauksista osallistuminen vaatii meiltä ortodoksikristittyinä elämän uhraamista Jumalalle ja lähimmäisille.
Kirkkoisä samastaa evankeliumin elävään Kristukseen. Pyhä Johannes korostaa ajattomasti Kristuksen ja uskovien läheistä suhdetta: Kristus on Kirkon Pää, me olemme ruumis. Hän on Kirkon perustus, me olemme rakennus. Hän on Sulhanen, me olemme morsian. Hän on Paimen, me olemme lampaita. Hän on Perillinen, ja me olemme Hänen kanssaperillisiään. Pysy Kirkossa, niin ei Kirkko sinua kavalla. Mutta jos lähdet Kirkosta, ei se ole Kirkon syytä. Jos pysyt sisällä, ei susi sinne tule, mutta jos menet ulos, joudut pedon saaliiksi. Kirkon suuruus on tässä: kun sitä vastaan taistellaan, se voittaa; kun sitä vastaan juonitellaan, se selviytyy; kun sitä häväistään, se kirkastuu entisestään; myrskyissäkään se ei haaksirikkoudu. Älä luovu Kirkosta, sillä ei ole mitään Kirkkoa voimallisempaa. Kirkko on toivosi, pelastukseksi ja turvapaikkasi."
3 tykkäystä
Patriarkaltamme on tullut yllättävän jykevä kannanotto. Sinänsä ihan normi-ortodoksiaa toki, mutta asia ilmaistaan yleensä sievemmin. Liittyyköhän tämä Ukrainaan vai mihin.
Lähteenä on tietysti random-FB-sivu, joten kriittisyys lienee paikallaan.
2 tykkäystä
Ortodoksien Jaakobin liturgiahan toimitetaan versus populum
Kiitos kun otit asian esille! En ole itse koskaan osallistunut Jaakobin liturgiaan, enkä ollut perehtynyt siihen. OrthodoxWiki sanoo, että tämä liturgia voidaan toimittaa kahdella eri tavalla: slaavilaisessa perinteessä normaaliortodoksiseen tapaan ad orientem, mutta (ainakin) Jerusalemin patriarkaatissa ad populum, erikseen pystytettyä väliaikaista alttaria käyttäen. Mitenkäs meillä Suomessa?
Two different rubrics are commonly followed; the Slavonic liturgy linked to in full below is celebrated in the traditional manner, ad orientem, on an altar behind the iconostasis, in a manner similar to the contemporary Syriac Orthodox use.
In the Greek-speaking Orthodox communities, such as in the Jerusalem Patriarchate, the liturgy is commonly celebrated in a very different manner, with a temporary altar erected in front of the iconostasis, and the celebrant conducting the liturgy versus populum. This version is frequently celebrated with 12 priests and 1 bishop, or 13 priests, in order to convey the idea of the re-enactment of the Last Supper.
1 tykkäys
Kyllä täällä Suomessa menee niin jotta papisto toimittaa naamari kirkkokansaan päin.
1 tykkäys
Olen käynyt muutaman kerran Jaakobin liturgiassa. Profetia, evankeliumi ja epistola luetaan keskellä kirkkoa, jolloin analogi on toisin päin kuin tavallisesti. Papit istuvat keskellä kirkkoa. Opetuspuheen jälkeen heidän jakkaransa viedään alttariin. Saatot menevät vasenta puolta, joten niitä väistetään keskelle, ja heti saaton mentyä ohi palataan takaisin omalle paikalle, koska saatto palaa keskikäytävää alttariin. Ehtoollisella jaetaan Kristuksen ruumis ja veri erikseen. Lopussa ei ole ristin suutelua.
Jaakobin liturgia on julkaistu pienenä kirjasena.
1 tykkäys
Noin minäkin muistelen sen menevän. Jaakobin liturgiassa luetaan parimia eli Vanhan testamentin teksti evankeliumin ja epistolan lisäksi. Parimia luetaan ensin, epistola vasta evankeliumin jälkeen.
Ortodoksi.netissä näyttää vielä olevan aikoinaan editoimani Jaakobin liturgian käsikirja suomi-slaavi.