Ortodoksi.net ei enää toimi, mutta vanhat tekstit ovat siellä kyllä tallessa.
Jaahas. En oo enää vuosiin koko sivuilla edes käynyt kun nykyelämässäni on uudet nuotit, uteliaisuuttani vain tsekkasin jotta vieläkö nuo tekstit ovat tallessa. Mikäs tuon on lopettanut? Todella hyvä sivusto oli.
Sivusto ei saanut apurahaa, joten ylläpitäjät lakkauttivat sen. Keskustelu oli jo aikaisemmin siirtynyt sieltä facebookin ortodoksi.net sivulle.
On kyllä sääli. Olen aina suositellut tuota niille ystävilleni, jotka ovat ortodoksisesta kirkosta kiinnostuneita. Kirkon viralliset sivut ovat olleet ortodoksi.netiin verrattuna yhtä tyhjän kanssa. 
Toivottavasti et suositellut keskustelupalstaa. Jos tällä palstalla on ajoittain kireää, niin se oli kyllä omaa luokkaansa se tuohtumus siellä.
Se on tämä suomalainen ilmiö, että pitäisi keskustella niin hillityn siististi ja soveliaasti, että tunne ja usein ajatuskin on lähes häivytetty. Toista se on eurooppalainen keskustelukulttuuri, mikä muistuttaa hyvin paljon “flaming”-termin kuvaamaa hieman tulistunutta mielipiteenvaihtoa.
Ranskaa lähes osaamattomana kauhistuin kerran Wienissä, kun kaksi miestä naama punaisena väitteli näyttäen siltä, että kohta karkaavat toistensa kurkkuihin. Kysyin ranskaa osaavalta seuralaiseltani, mistähän konfliktissa on kyse. “Mikä konflikti? He keskustelevat ratatouillen oikeasta maustamisesta!”
Vastasin:Ajattelepa millainen keskustelu heillä olisi jalkapallosta".
Suomessa ollaan ihan pisi sukassa jos jollakin tunteet tai äänenkorkeus nousee. Livenä tai netissä. Ja heti “vihapuhe”-ilmiantajien tarkka korva höristää ja etusormi nousee.
Ihan sitä tietopankkiosiota suosittelin, siellä keskustelupalstalla todellakin jyrisi ja leimusi. Siihen sitten kyllästyinkin ja lähdin lätkimään.
1 tykkäys
Minusta ei ole tässäkään suhteessa kovin kummoista syytä erityisemmin ihailla ulkomaita. Maltillinen keskustelu on hedelmällisempää.
2 tykkäystä
Samaa mieltä. Ei huutamisessa ja meuhtomisessa ole mitään ihailtavaa. Toki voi olla, että jossakin osataan huutaa ja meuhtoa ilman että siitä jää elinikäinen kauna ja katkeruus. Kiva. Mutta ensin pitäisi täälläkin osata se, ennen kuin kokeillaan huutomeuhtoa.
4 tykkäystä
Suuri tapaus! Synaksarion Heinäkuu on ilmestynyt. Se on jo Valamon WebTuohuksessa myynnissä ja tulee varmasti myös Filokalia-verkkokauppaan, Maahengen verkkokauppaan ja Ripidi-verkkokauppaan.
Nyt puuttuu enää Synaksarion Elokuu, kun Synaksarion Syyskuu - Toukokuu* ovat jo ilmestyneet. Synaksarionissa on pyhien elämäkertoja.
KORJAAN: Kesäkuu.
2 tykkäystä
Onko Synaksarion kesäkuu jo ilmestynyt?
Aaargh. Suomessa asuvien ukrainalaisten palstalla olen antanut valistusta äidille, joka haluaisi kastaa lapsensa. Hän aloitti kysymällä, onko Suomessa ukrainalaista kirkkoa, kun kaste hänen lähellään olevassa venäläisessä kirkossa on liian kallis (250 €). Joku muu neuvoi, että ainakin Vaasassa on ortodoksinen kirkko, mutta ei tiedä kuuluuko se Moskovan vai Kiovan patriarkaattiin. Toinen kertoi saaneensa lapselleen kasteen “punaisesta kirkosta pääkatedraalin läheltä”, johon alkuperäinen kyselijä tiedusteli, pitääkö kastetta varten varata aika erikseen. Kolmas neuvoi, että ukrainalainen pappi käy täällä säännöllisesti ja voisi ehkä kastaa - tosin tämän nimeltä mainitun papin tiedän olevan katolilainen. Neljäs alkoi houkutella vapaiden suuntien yhteisöön.
Totesinpa vain mielessäni, etteivät tuollakaan suunnalla näy asiat olevan kovin hallussa…
3 tykkäystä
Toimitusmaksut Moskovan patriarkaatin kirkoissa Suomessa ovat vapaaehtoisia ts jokainen maksaa niin paljon kuin kykenee. Meillä Suomen ortodoksisessa kirkossa (Kp) ei ole toimitusmaksuja ollenkaan, mutta pitää liittyä seurakunnan jäseneksi. Eikä tietenkään täällä Suomessa ole mitään “Kiovan patriarkaatin” kirkkoja. Moskovan patriarkaatin seurakunnissa on ukrainalaissyntyisiä pappeja esim Helsingin Nikolskin seurakunnan rovasti Orest Tshervinskij on syntyjään ukrainalainen. Tärkeätä kysyjälle olisi varmaankin saada puhua omalla äidinkielellään ukrainalaisen papin kanssa.
Ohjasin häntä etsimään lähimmän seurakunnan ort.fi -sivuilta ja olemaan yhteydessä sinne, jo etukäteen. Valistin myös, että Suomessa on autonominen kirkko, joka kuuluu Konstantinopolin patriarkaattiin. Kerroin myös, että katolinen pappi kastaa vain, jos toinen vanhemmista on katolilainen.
Ihan oikeasti on vaikea tietää, oliko tuo mainittu kirkko oikeasti venäläinen.
Älä nyt ole noin ankara, kyseessä on sentään sotaa käyvä maa… tietämättömyys selittyy poikkeusoloilla…
Synaksarion Kesäkuu on ilmestynyt vuonna 2015.
Tiedän muuten montakin Suomessa asuvaa ukrainalaista ortodoksia, jotka Tallinnassa käydessään menevät ukrainalaisten uniaattiliturgiaan. Ja olen heitä tavannut myös Helsingissä ja Turussakin kun Tallinnan kreikkalaiskatolinen pappi käy toimittamassa.
1 tykkäys
Ihan sama kokemus, kun olen joskus jutellut porukan kanssa ukrainalaisilla kirkkokahveilla. Katolilaisia on joukossa melko vähän ja hyvin suuri osa ei taida oikein edes tietää, mihin porukkaan kuuluu. Mutta kun palvelus on ukrainaksi, niin ortodoksitkin tulevat mukaan.
2 tykkäystä
Hyvää “Petrun päivää”, eli pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin juhlaa! Videossa on “Pyhiinvaeltajien lauluja” -laulukirjan laulu nro 90, jonka sävelmä on bulgarialainen. Laulu on peräisin levyltä “Ruusutarhan keskelle”, ja siinä laulavat Emmi Kujanpää, Maija Nuorteva sekä munkki Damaskinos, Meri-Sofia Lakopouloun säestämänä.
2 tykkäystä
Toivottavasti heille ei jaeta ehtoollista.
Minen kyllä saa kiinni, miten tuo voi olla mahdollista. En sinänsä epäile etteikö näin tapahtuisi. Katekeesi on kyllä mennyt aika pahasti päin honkia.