Tuo on kuitenkin hieman eri asia kuin mitä ooperi sanoi. Ajatus siitä, että kirkko on näkymätön ja pirstaloitunut ja että millään kirkkokunnalla ei ole koko totuutta hallussaan ja että kaikki puljut ovat yhtä hyviä ja että minkä tahansa niistä kautta voi pelastua jne. ei ole mitään yleiskristillisyyttä, vaan läpikotoisin protestanttinen ajatus.
3 tykkäystä
Minä en edelleenkään ole sitä mieltä, että kaikki kirkkokunnat ovat yhtä hyviä. En varmaankaan haluaisi olla ortodoksi sen enempää kuin sinäkään enää luterilainen. Mutta silti, minä uskon, että ristinryövärikin pelastui turvaamalla Jeesukseen, ja siksi uskon myös, että jokaisen kirkon piirissä, missä opetetaan Jeesuksen ristinkuolemasta ja syntien sovituksesta voi pelastua. Vaikka moni muu asia olisi pahastikin pielessä. Ja sekä ortodoksisen että luterilaisen kirkon piirissä on paljon niitä, joilla ei ole aktiivista yhteyttä kirkkoonsa, ja jotka eivät saa omasta kirkostaan mitään opetusta. Joku kristillinen opetus, joka johtaa pelastukseen, on parempi kuin ei yhtään mitään, ja mahdollinen kadotus.
8 tykkäystä
Minusta siinä ei ole mitään vikaa. Jos ajatellaan, että meidän pulju on oikeassa asioissa X, Y ja Z, niin loogista on varmaankin ajatella, että muidenkin pitäisi olla oikeassa asioissa X, Y, Z.
Tämä pitää kuitenkin tehdä avoimesti avoimesti ja korrektisti. En nyt näkisi mitään mölinöitä lapsikasteen kauheuksista minään kauhean fiksuna toimintatapana.
Minusta tämä on vähän pöljää siilipuolustusta. Vaikka kuinka Ortodoksinen kirkko on ainoa oikea, niin ei oikeasti ketään harhauta se, että käytetään kirkko-termiä viitatessa muihin kirkkokuntiin.
1 tykkäys
Kuten ehkä arvaat, en tarkoita “houkuttelulla” sellaista että avoimesti ja rehdisti keskustellaan uskonkäsityksistä ja vertaillaan niitä. Muuten samaa mieltä.
1 tykkäys
Tästä tuli mieleen eräs kirkollinen vitsi. Jossa oli kuitenkin muistaakseni kyse eri uskontokuntien välisestä jäsenten kalastelusta.
Uskontokunnan X edustaja oli kirkon oven luona jakelemassa omia trakujaan kirkkoon tulijoille, suntio meni rauhoittelemaan tilannetta ja pyysi jakelijaa poistumaan. Uskontokunnan X edustaja kysyi, että kieltääkö joku laki tällaisen. Suntio vastasi, että “kyllä, kalastuslaki. Toisten vesillä ei siimoja saa uitella eikä verkkoja asetella.”
3 tykkäystä
Oon muuten aina ihmetellyt näitä lukuja Venäjän ortodoksien määrästä, Venäjän ortodoksinen kirkko kun ei pidä jäsenistään minkäänlaista rekisteriä.
Prosenttiluvut eivät ole tarkkoja. Ei Suomessakaaan asuvien ortodoksien määrää tiedetä, koska täälläkin asuu paljon seurakuntiin rekisteröitymättömiä.
Ilmeisesti parin papin kääntymyskertomus ortodoksiksi ja läntisen riitin papeiksi. På engelska.
2 tykkäystä
Olen aikaisemmin suhtautunut nihkeästi läntiseen riituksen, mutta en juurikaan enään.
1 tykkäys
Nyt on kyllä taas itä sydäntä lähellä.
Patriarkka Bartolomeos on siunaus koko maailmalle.
Tällainen evankeliumin julistaminen saavuttaa minut.
“Se maailma, jossa tulemme elämään ikuisesti on Kristus.”
"En minä jätä teitä orvoiksi” (Joh. 14:18) ja ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20)
“Tämä viesti on tarkoitettu kaikkien kuultavaksi, jotta nykymaailma kuulemalla sen voisi antautua ja tunnistaa Kristuksen tiellä Emmaukseen. Kristus todellakin kulkee vieressämme. Näemme hänet vain, jos kuulemme ja koemme hänen sanansa elämässämme.”
1 tykkäys
En ole koskaan käynyt missään ortodoksisen kirkon tilaisuudessa. Onko lauantai-iltainen vigilia ihan avoin seurakuntaan kuulumattomillekin vai olisiko parempi mennä ensimmäisellä kerralla sunnuntain liturgiaan?
Mitä olisi syytä tietää käyttäytymisestä ja pukeutumisesta? Onko ensikertalaisen ja vierailijan hyvä mennä jonnekin taaemmas?
Ovat ne avoimia - myös liturgia, mutta ehtoolliselle voivat osallistua vain valmistautuneet ortodoksisen kirkon jäsenet. Ihan tavalliset siistit vaatteet riittävät.
Kirkkoon ja kirkkosaliin tultaessa on tapana tehdä ristinmerkki, samoin ikonien edessä: oik. käden etu-, keskisormi ja peukalo yhteen, kaksi pienintä sormea nyrkkiin. Ristinmerkki tehdään koskettaen otsaan, rintaan, oik. hartiaan ja vasempaan hartiaan. Lopuksi kumarretaan kevyesti tehdylle ristille. Eipä siinä paljon muuta tarvitse huomioida.
On ehkä hyvä jättäytyä hieman taaemmas aluksi, niin näkee, miten muut toimivat. Palveluksen aikana voi olla saattoja (evankeliumikirja tai ehtoollisaineet kuljetetaan alttarilta kirkkosalin ympäri ja takaisin alttariin), jolloin voi joutua hieman liikkumaan, mikäli seisoo keskellä salia. Saaton tai suitsuttajan mennessä ohi on tapana kevyesti kumartaa - samoin silloin, kun alttarin keskellä olevat kuninkaan ovet avataan.
Kirkkosaliin mennessä on tapana ostaa tuohus tai useampia ja viedä ne jonkin ikonin eteen, vainajien muistelupöydälle tmv. palamaan. Ikonin edessä tehdään ristinmerkki, lausutaan mielessä lyhyt rukous, esim. “Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä” ja kumarrutaan suutelemaan ikonia (ei kuitenkaan kuvassa olevan Kristuksen tai muun pyhän kasvojen kohdalle). Jos istut kirkossa, älä pidä jalkoja ristissä. Jos pappi siunaa lopuksi siunausristillä tai öljyä siveltimellä voitelemalla, niin sen voi mennä vastaanottamaan vaikka ei olisi ort. kirkon jäsen. Sen sijaan liturgiassa ehtoollisen jälkeen tarjottavia jälkitarjoiluja ei tulisi mennä ottamaan, sillä ne on tarkoitettu niille, jotka vastaanottivat pyhän ehtoollisen. Myös kirkkosalista poistuttaessa on tapana ovella kääntyä vielä kerran alttariin päin ja tehdä ristinmerkki ja kumarrus ja sitten vasta poistua. Eipä siinä paljon muuta ole.
1 tykkäys
Kiitos paljon tiedoista! Onhan tuossa aika paljon asioita. Voiko ensimmäisillä kerroilla olla ainakin osittain kuunteluoppilaana? Pelkään, että alan jännittyneenä sählätä jotain ja esimerkiksi tuo ikonin suutelu voisi ehkä mennä jotenkin pieleen tai tuntua siltä, ettei vielä siinä vaiheessa ole riittävän sisällä asiassa, että olisi siihen “oikeutettu” tai aidosti tietoinen asian taustoista ja merkityksestä. Muuten ei tuntunut vaikealta -paitsi noiden kaikkien muistaminen-, mutta ehkä suutelu on sen verran intiimin ja yhteyden luovan tuntuinen juttu, että se ehkä pitäisi säästää siihen asti kun on syvällisemmin kokenut ortodoksisuuden omakseen -jos siis niin käy.
Voi mennä. Eikä siellä ketään kiinnosta esim. teetkö ristinmerkkejä vai et. Uusia ihmisiä tulee tutustumaan aina silloin tällöin, ja se on positiivista. Kaikki kilvoittelijat ovat omassa vaiheessaan, joten ei ensikertalaisia katsota kieroon, jos heistä huokuu vilpitön etsijän asenne. Ei tarvitse sytyttää tuohusta tai suudella ikonia, jos ei se tunnu luontevalta. Sanoin vain, että niin ortodokseilla on tapana tehdä, joten sinäkin voit tehdä niin, jos haluat. Mutta aivan hyvin voit mennä esim. sivupenkille istumaan ja napottaa siinä koko palveluksen ajan. Eikä sinun tarvitse muistaa mitään. Menet vain katsomaan ja kuuntelemaan. Se joko tuntuu oikealta tai sitten ei.
4 tykkäystä
Ilman muuta voi. Jos istut palveluksen aikana (vaikka tavallisesti siellä seistään melkein koko ajan), niin nouse seisomaan ainakin evankeliumin lukemisen ajaksi. Evankeliumi-sana mainitaan useita kertoja, ennen kuin evankeliumia ruvetaan lukemaan. Sitä luetaan vigiliassa useimmiten keskellä kirkkoa ja liturgiassa solealta (ikonostaasin eli kuvaseinän edestä). Suitsutusta täytyy väistää silloin, kun muutkin väistävät, jotta suitsuttaja pääsee kulkemaan koko kirkon seinien vierestä ja suitsuttamaan ikoneille ja kirkkokansalle. Muuten ei ole “pakko” tehdä mitään, mitä ortodoksit tekevät, kunnes tavat alkavat tulla tutuiksi.
1 tykkäys
Valamon verkkokaupassa on välipäivien kirja-ale, jossa kaikista normaalihintaisista kirjoista saa 20 %:n alennuksen.
1 tykkäys
Ortodoksisilla On Behalf of All-sivuilla on kirjoitettu otsikon asiasta englanninkielisessä G.V. Martinin kirjoittamassa opetuspuheessa, ja tässä on joitain poimintoja tekstistä referoiden ja mukaillen.
1 tykkäys
Kiitoksia aiemmista hyvistä neuvoista ja tästä viimeisestä linkistä!
Nyt on piakkoin edessä ensimmäinen vierailu ortodoksisessa liturgiassa. Kai tässä sen verran on tullut jo tietoakin, että ei ole pelkoa, että pelkkä liturgian kauneus veisi mukanaan ja aiheuttaisi myöhemmin pettymyksen.
Itselläni on oikeastaan toisinpäin: olen oppinut vierastamaan kaikkea esteettistä, kuvallista ja tunnepitoista. Osin tähän vaikuttaa tietysti luterilainen/protestanttinen opetus, mutta myös se, että uskoon tultuani törmäsin kaikenlaiseen ylikarismaattiseen hillumiseen.
Tärkeätä on myös tuo, että helposti ihminen maalaa itselleen haavekuvan ristiriidattomasta ja eheästä kirkosta/seurakunnasta. Osittain kyllä kai onkin niin, että protestanttien ja kai osin luterilaistenkin sekavista tulkinnoista ja erilaisista opetuksista pääsisi selvemmille vesille. Mutta toisaalta ilmeisesti ortodoksisuudessa pitäisi enemmän hyväksyä uskon mysteerit ja luopua osin pyrkimyksestä jauhaa kaikkea teoreettisesti.
5 tykkäystä
Juuri näin se on oikein.
1 tykkäys
Ortodoksinen estetiikka on kyllä runsasta, mutta varsinkaan Suomessa ei läheskään niin päällekäyvää kuin karismatiahurlumheissä. Aika paljon pelataan selataan symboleilla ja jätetään tilaa ihmisen omalle kokemiselle. Ei siis samaan tapaan vaadita mitään kuten karismaattisissa kuvioissa tehdään.
1 tykkäys