Tsemppiä, älä jännitä. Minua tosin jännitti ihan valtavasti. Jos joku kirkkomummo tulee ”tönimään”, se kertoo vain erään kaskun mukaan siitä, että hän rakastaa (jopa mustasukkaisesti) kirkkoaan.
Minua ei tönitty, ehkä enemmänkin vedetty, toimintaan ja tehtäviin. Koettelemuksia on ollut,mutta niitä on sitten yhdessä kannettu. Esirukouksin.
Minua ei Suomessa kukaan kirkkomuori tullut koskaan tönimään, mutta Kreikassa käydessä kohtasin muutamia töykeitä muoreja. Ymmärrän kuitenkin heidän käytöksensä - aivan kuten sanoit, se kertoo rakkaudesta kirkkoon, vaikkakin sitten hieman vääristyneesti.
Suomessa ei oikeastaan yhtä mieshenkilöä lukuun ottamatta kukaan tullut puhumaan mitään. Mutta kerran oli tilanne, jossa palveluksen jälkeen pappi siunasi kirkkokansaa öljyllä. Mietin, että voinko mennä muiden jatkoksi jonoon, vai onko siunaus vain ortodokseille. Eräs mies sitten huomasi epäröintini, kumartui puoleeni ja kuiskasi: “Voit sinäkin mennä, jos haluat.” Niinpä sitten menin ja sain siunauksen. Myöhemmin tein sitten niin, että odotin palveluksen jälkeen narteksissa papin tulevan ulos kirkkosalista. Sitten kun hän tuli, menin esittäytymään ja sanoin, että katekumeenikurssi kiinnostaisi. Pappi sanoi ryhmän kokoontumispaikan ja ajan ja menin sitten sinne. Ei siinä kovin paljon muuta vuorovaikutusta ollut.
Tästä muuten tuntuu olevan eri käytäntöjä. Georgiassa pappi tuntui kyselevän kaikilta ulkomaalaisen näköisiltä, jotka tulivat voitelujonoon, ovatko nämä ortodokseja. Oletettavasti ajatuksella, että siunaus ei kuuluisi ei-ortodokseille. Vähän yllätyin asiasta, kun Suomessa ei tässäkään suhteessa ole ollut tiukkaa.
Vigiliassa tapahtuvaan voiteluun voi mennä kuka tahansa, ainakin Suomessa, koska se ei ole sakramentti.
Ukrainassa (ja vähän Venäjälläkin) kuohuu tällaisen tapauksen ympärillä. Kaksivuotias poika jäi Zaporižžjan kaupungissa itsemurhahyppääjän alle ja kuoli. Vanhemmat veivät hänet lähimpään kirkkoon (MP) siunattavaksi. Siellä kuitenkin pappi kieltäytyi toimittamasta hänelle palvelusta, koska poika oli kastettu Kiovan patriarkaatin kirkossa. Pappi sanoi, ettei hän ole siis kastettu ollenkaan. Paikallinen piispa perusteli tätä kieltoa, koska hän on vastuussa papeistaan, ja “heidän lapsensa sairastuisivat”, jos he suostuisivat tällaiseen hautaukseen.
Ikävää, että näin tapahtuu ortodoksisten kirkkojen välillä. Onkohan tuo nyt ylireagointia…? Kyse on kuitenkin toisesta ortodoksista.
Asiasta viidenteen, muistatteko tapauksen vuosien takaa jolloin moldovalainen pappi hukutti vahingossa vauvan jota oli kastamassa? Toivottavasti näitä työtapaturmia tapahtuu mahdollisimman vähän.
Tämä tilanne on vähän sekava. Pappi oli teoriassa oikeassa, mutta kun vanhemmat olivat jutusta päätellen pihalla kirkkopolitiikasta, niin joskohan oli tarpeen soveltaa aivan tiukinta akriviaa. Skisma on vakava synti, mutta en nyt tiedä, ymmärtääkö kirkkokansa aina kirkkopolitiikan vakavuutta.
Jutun kommenteissa puhutaan paljonkin siitä, että ihmisillä on tapana käydä lähimmässä kirkossa välittämättä vähääkään siitä, mihin patriarkaattiin se kuuluu. Vastaavaa välinpitämättömyyttä esiintyy myös ortodoksien ja kreikkalaiskatolisen kirkon välillä.
Kolmas kysymys on se, eikö nyt tuossa tilanteessa olisi voinut puhua vähän kauniimmin, esim pyytää viemään lapsensa KP-kirkkoon haudattavaksi ja pitää näkemykset hänen kasteestaan omana tietonaan.
Ihastuttava oli myös tuo piispan (!!) melko taikauskoinen näkemys pappien lasten sairastumisesta. Taidan olla ihan mielettömän poikkeuksellisen syntinen, kun poikani on vammainen.
Eihän tuo oikein kuulostaa siltä, että on mennyt ihan putkeen. Pappi tuntuu olleen melko tahditon ja piispa…öö… muuten vain pihalla, jos juttu pitää paikkansa. Silti skisman ollessa akuutti kuuluu vähän erilaisia äänenpainoja kuin satoja vuosia vanhoissa skismoissa, jotta ruoditaan akateemisissa kahvipöydissä.
Sotatila vaikuttaa varmasti pappienkin asenteisiin koventavasti.
Jep. Ei tuota touhua voi tietysti puolustella, mutta ilmiö on yleisinhimillinen. Keuli ristiretkiaikaankin mopo eikä tarinat Suomen sota-ajoista ole kovin kaunista luettavaa.
Kivasti käänsit tämän nyt siten, että lännen kirkko on huono ja suomalaiset vielä huonompia.
@SanGennaro taisi vain kevyesti muistuttaa ihmisluonnon hauraudesta, kaikkina aikoina, kaikissa kulttuuripiireissä.
Ei. En kääntänyt. Toki voit niinkin halutessasi tulkita. Vähän pöljää se on, mutta voihan niinkin tehdä.
Kun linkkasin siitä vauvan kuolemisesta heti kasteen jälkeen, en tarkoittanut nyt julistaa että ortodoksinen tapa kastaa vauva on huono tai että jopa koko ortodoksinen kirkko on huono. Mietin vain että sattuisiko joku muistamaan/tietämään löytyikö vauvan kuolemalle jotain muuta syytä kuin kasteessa hukkuminen ja että onko tällainen ainoalaatuista, eli onko tietoja onko tällaista sattunut useamminkin.
Harmi jos se juttu on vaan kastekäytäntöjen kauhistelua ja mustamaalaamista, suuri harmi jos oikeasti sattui surullinen laiminlyönti kasteen teknisessä suorittamisessa.
Täällä on erillinen ketju tuolle upotuskasteelle. Vauva ei huku kastettaessa, koska sillä on sukellusrefleksi tallella noin puolivuotiaaksi. Siihen vauvauintikin perustuu. Minun mielestäni kysymyksessä on uutisankka.
Taisi Timo jossain ketjussa mainita, että ainakin Kreikassa lasten kastaminen saattaa venyä lähemmäs vuoden ikään, jos oikein muistan.
Suomalaisten sotahistoria on kunniallinen, jos sitä verrataan mihin tahansa muuhun maahan. Siksi on väärin nostaa juuri suomalaiset tikunnokkaan. Vapautensa ja olemassaolonsa puolesta taistelleen maan tarina on minusta erittäin kaunista luettavaa, vaikka sodan julma todellisuus on tietysti kaikkea muuta kuin kaunis itsessään.
Minähän siitä kerroin eikä Timo K. Yllä olevassa uutisessa on kysymyksessä kuusiviikkoisen vauvan kastaminen. En usko, että kuoleman syy oli hukkuminen. Vauvan suuta ja nenää ei tarvitse peittää kastettaessa. Normaalitapauksessa se osaa ihan itse sulkea suunsa ja sieraimensa. Tapausta pitää tietysti tutkia.