En nostanut suomalaisia tikunnokkaan, vaan esitin paralleeleja.
Nyt kun Kotimaan lukuoikeudet on vapautettu, niin nostetaanpa sieltä tänne tällainenkin:
Mukava juttu Istanbulin bulgaariortodokseille, mutta jännä tuo vastavuoroisuuden ajatus:
Vastavuoroisuuden eleenä Bulgarian hallitus on myöntänyt luvan Blulgariassa Plovdivissa sijaitsevan Perjantaimoskeijan restaurointiin.
Lähinnä siis hassulta tuntuu tuo, että valtiot keskustelevat mitä uskonnollisia rakennuksia eri maissa voi remontoida ja tuollainen “jos Turkki auttaa restauroimaan kirkon, niin Bulgariassa voidaan restauroida moskeija.” Mutta positiivinen juttu silti.
1 tykkäys
Foorumin ortodoksit saattavat jo tietääkin, mutta jos eivät tiedä, niin Moskovan patriarkaatti on kanonisoinut suomalaissyntyisen pappismarttyyri Kristoforin (1885-1938):
Tämä oli mielenkiintoinen yksityiskohta Kristoforin elämästä, lojalismi ja rojalismi on aina sympaattista:
Kristofor teki poikkeuksellisen merkittävän työrupeaman Suomen Senaatin korkea-arvoisena virkamiehenä. Kristofor jätti vaikutusvaltaisen paikkansa Senaatissa, koska hän ei voinut hyväksyä tsaarin syrjäyttämistä.
Kiehtovaa tässä jutussa on se, että pyhäksi julistetun tytär on yhä elossa ja hanta on haastateltu sekä ylläolevassa jutussa että tässä jo aiemmin samassa lehdessä julkaistussa:
Miksihän Ylöjärven uutiset on asiasta noin paljon kirjoitellut, kun tuo tytärkin asuu Tampereella eikä Ylöjärvellä? Sympaattisia juttuja kumminkin, ja vaikka näin luterilaisena en ole erityisen innostunut henkilöiden julistamisesta pyhiksi, niin kyllä noitten kommunismin hirmuvallan uhriksi joutuneitten marttyyrien tarina ansaitsee tulla kerrotuksi ja muistetuksi.
3 tykkäystä
Toimittaja - ja ehkä haastateltavakin - sekoilevat puhuessaan “tsaarin syrjäyttämisestä”. Tsaarius ja Suomen suuriruhtinuus olivat kaksi erillistä virkaa, vaikka niitä hoitikin sama henkilö. Viimeinen tsaari luopui tsaarin istuimesta, mutta ei missään vaiheessa ilmoittanut tai anonut vapautusta suuriruhtinaan istuimesta.
Eduskunta kaappasi suuriruhtinaalle kuuluneen vallan sen sijaan, että olisi valinnut valtiosäännön mukaisesti uuden suuriruhtinaan. Suomen itsenäistyttyä tehtiin uusi perustuslaki, vaikka oltaisiin voitu jatkaa vanhoillakin laeilla.
Kun tsaariperhe tapettiin, suuriruhtinassuku ei ollut tyystin sammunut, joten teoriassa oltaisiin voitu valita vain uusi suuriruhtinas ja jatkaa vanhan valtiosäännön pohjalta - nyt vain itsenäisenä ja ilman kytköstä Venäjään. Suomi olisi ollut esim. “demokraattinen suuriruhtinaskunta”. Haluttiin kuitenkin muuttua tasavallaksi.
Konservatiiveille ja laillisuusmiehille se ei ollut helppo asia, sillä jotkut eivät voineet ymmärtää, miksi omaa vanhaa, Ruotsin vallan ajalta (1776) peräisin ollutta valtiosääntöä ei noudatettu. Pyhä Kristofor vaikuttaa olleen yksi heistä.
2 tykkäystä
Tai ehkä hänellä oli vain niin kiire ettei hän ehtinyt luopua erikseen mainiten myöskään Krimin tsaarin, Semgalenin ruhtinaan, Kabarinian hallitsijan yms. yms. titteleistä?
Koko Venäjän, Moskovan, Kiovan, Vladimirin ja Novgorodin Keisari ja itsevaltias, Kasanin, Astrakanin, Puolan, Siperian ja Taurian Kersonessoksen Tsaari, Pihkovan herra ja Smolenskin, Liettuan, Volhynian, Podolian ja Suomen suuriruhtinas, Viron, Liivinmaan, Kuurinmaan ja Semgallenin, Samogitian, Białystokin, Karjalan, Tverin, Jugorian, Permin, Vjatkan, Bulgarian ja muiden maiden ruhtinas, Nižni Novgorodin, Tšernigovin, Rjazanin, Polotskin, Rostovin, Jaroslavin, Beloe Ozeron, Udorian, Obdorian, Vitebskin ja Mstislavin ja koko pohjoisen alueen herra ja suuriruhtinas, Iberian, Kartalinian, Georgian ja Kabarinian ja Armenian herra ja hallitsija, Tšerkessien ja vuoristoruhtinaiden ym. Perintöruhtinas ja Hallitsija, Norjan perillinen, Schleswig-Holsteinin, Dithmarschenin ja Oldenburgin herttua jne. jne
Ja sama myös venäjänkielisestä wikipediasta:
«Божіею поспѣшествующею милостію, Мы, NN, Императоръ и Самодержецъ Всероссійскій, Московскій, Кіевскій, Владимірскій, Новгородскій; Царь Казанскій, Царь Астраханскій, Царь Польскій, Царь Сибирскій, Царь Херсониса Таврическаго, Царь Грузинскій; Государь Псковскій и Великій Князь Смоленскій, Литовскій, Волынскій, Подольскій и Финляндскій; Князь Эстляндскій, Лифляндскій, Курляндскій и Семигальскій, Самогитскій, Бѣлостокскій, Корельскій, Тверскій, Югорскій, Пермскій, Вятскій, Болгарскій и иныхъ; Государь и Великій Князь Новагорода низовскія земли, Черниговскій, Рязанскій, Полотскій, Ростовскій, Ярославскій, Бѣлозерскій, Удорскій, Обдорскій, Кондійскій, Витебскій, Мстиславскій и всея сѣверныя страны Повелитель и Государь Иверскія, Карталинскія и Кабардинскія земли и области Арменскія; Черкасскихъ и Горскихъ князей и иныхъ наслѣдный Государь и Обладатель; Государь Туркестанскій, Наслѣдникъ Норвежскій, Герцогъ Шлезвигъ-Голстинскій, Стормарнскій, Дитмарсенскій и Ольденбургскій, и прочая, и прочая, и прочая».
Minusta tämä on tärkeä asia. Kun Ruotsi hävisi Suomen sodan, Suomea ei liitetty “osaksi Venäjää”, vaan suuriruhtinaskunnasta tuli autonominen alue, jossa pidettiin voimassa vanhat lait ja vuoden 1776 valtiosääntö. Suuriruhtinas vain vaihtui. Kun Venäjällä tehtiin vallankumous ja sen seurauksena Suomi itsenäistyi, yksi mahdollinen vaihtoehto olisi tosiaan ollut se, että olisi jatkettu suuriruhtinaskuntana - vain suuriruhtinas olisi vaihdettu. Se olisi ollut laillinen tie. Eduskunta kuitenkin teki “vallankaappauksen”.
Se, että tsaarin tittelit on lueteltu tuolla tavalla, ei ollut mikään mahtipontinen vitsijuttu, vaan imperiumin eri alueilla hänellä oli oikeasti erilainen titteli ja erilaiset valtaoikeudet. Alueilla oli melko erilaiset asemat. Esimerkiksi Suomen asema autonomiana ja suuriruhtinaskuntana oli tyystin erilainen kuin vaikkapa Puolan; meidän poliittisella johdollamme oli suora väylä tsaarin luo sen takia, että hän oli suuriruhtinas. Niinpä johtomme saattoi marssia suoraan hänen puheilleen koko venäläisen poliittisen koneiston ohittaen.
Niiden alueiden, jotka oikeasti olivat “osa Venäjää”, asema alustalaisina oli tyystin toisenlainen: he eivät voineet ohittaa venäläisiä paikallisia elimiä ja pyrkiä samalla tavalla suoraan tsaarin puheille. Suomen asema oli olennaisesti parempi ja itsenäisempi.
1 tykkäys
Toki Suomen asema Venäjän osana oli poikkeuksellisen itsenäinen, autonomian jälkipuoliskolla esimerkiksi oma valuutta, josta nykyään on turha haaveillakaan. Ja ruotsinvallan aikuisen monarkkisen valtiosäännön jatkuvuuden joutui olettamaan myös elokuun 1918 tynkäeduskunta, päättäessään ryhtyä kuninkaanvaaliin vanhan valtiosäännön perusteella (jolloin implisiittisesti tunnustettiin joulukuun 1917 itsenäisyysjulistuksen muotoilu perustuslain vastaiseksi).
Käsittääkseni ns. Kongressi-Puola vuosina 1815-1832 (tai - 1867) oli ainoa Venäjän keisarin hallitsema alue joka oli kansainvälisesti tunnustettu periaatteessa suvereeniksi, vain personaaliunionin Venäjään yhdistämäksi alueeksi. Monet suomalaisethan ainakin teeskentelivät autonomian ajan lopulla uskovansa että Suomen asema olisi ollut jotenkin tähän verrattavissa, mutta en usko että Suomen ulkopuolelta olisi löytynyt ketään joka olisi suhtautunut tähän vakavasti. Olikohan tämä idea ollut Danielson-Kalmarin keksintöä? Suomen liittäminen Venäjään Aleksanteri I:n aikana, ja tiettyjen erioikeuksien vahvistaminen tässä yhteydessä, on rinnastettavissa paremmin Bessarabian tilanteeseen, mutta Bessarabiasta tai Kuurinmaasta poiketen Suomi pystyi 1800-luvun jälkipuoliskolla kasvattamaan erioikeuksiaan.
Ja joka tapauksessa olisin todella yllättynyt jos vuodelta 1917 löytyisi ainoatakaan kommenttia jonka mukaan Venäjän keisarin vallastaluopuminen (omastaan ja perillistensä puolesta) ei olisi automaattisesti koskenut kaikkia hänen hallitsemiaan alueita.
1 tykkäys
Kiitos. En tiennyt. Taitaa liian venäläismieliset pyhät olla tabu Suomessa.
Kyllä tuota linkkiä on jaettu Facebookissa sekä Ortodoksi.netin ryhmässä että Simeon ja Hanna ortodoksisessa verkkolehdessä.
Jotka on kaikki yksityisiä kanavia. Hyvänen aika, suomalaistaustainen pyhä olisi Ort.fi-asia. Mutta ei varmaan voi, koska tsaari.
1 tykkäys
Täällä mariseminen ei auta. Ehdotin kirkon tiedottajalle, että aiheesta kirjoitettaisiin verkkosivuilla. Ja voihan olla, että he ovat aikoneetkin kirjoittaa, kunhan ottavat asiasta paremmin selvää.
Sain heti vastauksen. He tarkistavat ensin faktat, jotka lehdessä ovat epätarkkoja.
1 tykkäys
Kuten kirjoitin, tsaarin virka oli eri asia kuin suuriruhtinaan. Ne jotka olivat laillisuusmielisiä, tietysti pitivät epäilyttävänä ja vääränä sitä, että Suomi luopui vanhan valtiosääntönsä noudattamisesta. Eihän sen, että venäläiset tekivät vallankumouksen omassa maassaan ja tappoivat tsaarinsa, olisi tarvinnut johtaa siihen, että Suomikin lakkaa noudattamasta omaa valtiosääntöään.
Ei tähän tarvitse spekuloida mitään “ei voida puhua pyhästä Kristoforista, koska hän oli tsaarin kannattaja” -salaliittoa. Eihän jutussa edes puhuta sellaisesta mitään.
Jutussa venäläinen puhuu “tsaarin syrjäyttämisestä”. Mutta suomalaiselle ja Suomen senaatin virkamiehelle Kristoforille kyse ei ollut tsaarin, vaan suuriruhtinaan syrjäyttämisestä.
On tietysti paikallaan, että venäläisten tappamia marttyyrejä kanonisoidaan, mutta tuosta tulee silti vaikutelma, että venäläiset näkevät p. Kristoforin ikään kuin venäläisen tsaarillisen järjestelmän osana ja kannattajana, vaikka hän oli suomalainen ja osa autonomian aikaista suomalaista järjestelmää.
Se, että miksi Suomen ort. kirkko ei ole vielä kanonisoinut ketään, olisi tietysti oma kysymyksenaiheensa. Onko se kateutta? Onko se hengellisen näkökyvyn puutetta? Onko se laiskuutta (ei jakseta muistella, tehdä ikoneja jne.)? Ovatko kriteerit kanonisoinnille liian tiukat? Olemmeko luterilaisen ympäristön arkipäiväistämiä niin, että emme suhtaudu pyhiimme sillä tavalla kuin ortodoksisessa maailmassa on tapana? Jostainhan se kertoo, ettei meillä ole omia pyhiä, vaikka Suomessa on ollut ortodokseja jo satoja vuosia. Minusta pitäisi viipymättä kanonisoida Valamon vanhus Johannes.
1 tykkäys
Kyllä heitä vielä tulee. Tavallisesti pyhän kuolemasta on kulunut vähintään 70 vuotta, ennen kuin hänet kanonisoidaan. Eikä se ole Suomen ortodoksisen kirkon vallassa vaan patriarkaatin, jolle kirkko voi vain ehdottaa jonkun kanonisointia.
Toivotaan. Silti vaikeahan se on patriarkaatinkaan ketään kanonisoida, jos emme aktiivisesti muistele pyhiämme. Suomalainen kansanluonne on sillä tavalla laiska, että mitään ei haluta tehdä turhaan. Ehkä se pätee tässäkin; ei viitsitä paljon muistella, koska jos ko. henkilöä ei sitten kanonisoidakaan, niin vaiva menee hukkaan. Mutta jos kanonisoitaisiin, niin sitten kyllä aletaan pitää henkilöä esillä.
Jos oikeasti pidettäisiin jotakuta pyhänä, niin sillä ei olisi väliä, onko häntä virallisesti kanonisoitu vai ei. Esim. Kreikassa pyhälle Paisios Athosvuorelaiselle taidettiin tehdä kirkko jo ennen kuin häntä oli edes kanonisoitu. Samoin hänestä oli olemassa lukuisia ikoneita - niihin vain lisättiin nimbus sitten jälkikäteen, kun kanonisointi varmistui. Hankalahan sitä on sellaista kanonisoida, johon ei liity mitään aitoa kulttia. Silloin ei ole mitään hedelmiä ja vaikutuksia, joista antaa hyvä todistus kanonisoinnin avulla.
1 tykkäys
Ainakin skeemaigumeni Johanneksen (+ 1958) haudalla käy paljon ihmisiä ja siellä toimitetaan joka vuosi panihida hänen kuolinpäivänään ja häneltä jääneitä esineitä säilytetään luostarissa. Myös arkkipiispa Paavalin (k. 1988) haudalla jotkut ovat tunteneet miellyttävän tuoksun. Mutta heidän kuolemastaan ei ole vielä kulunut niin paljon aikaa.
En spekuloinut salaliittoja, vaan lähinnä epäilen, että pelätään Ryssänkirkko-mainetta. Eihän kukaan muista Johannes Karhapäätäkään, vaikka olisi marttyyri-ainesta.
Kiitos @Filonilla aktiivisuudesta. Toivon olevani väärässä epäilyksessäni.
Arkkipiispa Paavalin elämäntyötä ilmeisesti jonkin verran muistellaan järjestämällä muistoseminaareja ym., ja lisäksi on tehty useita häntä käsitteleviä kirjoja, mutta en tiedä, minkä verran tällaisen “akateemisen” muistelemisen lisäksi on kirkollista muistelemista. Panihida hänellekin taidetaan vuosittain toimittaa, kuin myös Johannekselle.
Hänestäkin kirjoitetaan yhtenään, mutta en tiedä, kuoliko hän todella marttyyrina vai siksi, että häntä epäiltiin poliittisesta toiminnasta.
Missä? Facebookia jne. ei lasketa. En ole nähnyt juuri yhtään juttuja ja välillä mainitessa reaktio on aina “Niin kuka?”
Minä veikkaan, että tuon ajan Suomessa ortodoksi oli yhtä kuin venäläinen yhtä kuin punainen. Marttyyri mikä marttyyri. Ei asiasta voi politiikkaa erottaa, mutta ei kyllä ortodoksista uskoakaan.