Höpö höpö. Ja vielä kerran höpö.
1 tykkäys
Karhapää ammuttiin ymmärtääkseni punaisena, vaikka oli lähinnä tsaarinmielinen ortodoksi. Hänet on myös kirjattu Joensuussa Punakapinan punaisten uhrien muistomerkkiin.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että väitteesi kaikkien ortodoksien punaisuudesta pitäisi paikkansa. Tsaarin/suuriruhtinaan/monarkian kannattaminen nimenomaan tarkoitti sitä, että oli valkoinen.
1 tykkäys
Puhuin tietysti tuon ajan yhteiskunnan ilmapiiristä enkä tosiasiallista kannoista.
Olisi tosiaan kiinnostavaa lukea enemmän tuosta henkilöstä.
Hannu Pyykkönen (Älä välitä blogin typerästä otsikosta) Lopullisessa vuoden 2011 kirkolliskokouksen päätöksessä luki:
“Piispainkokouksen tulee tehdä selvitystyö koskien paikallisten pyhien kanonisointiprosessin käynnistämistä, toteuttamista ja sen lopullista päätöksentekoa. Piispainkokousta pyydetään tuomaan selvitystyö tiedoksi vuoden 2012 kirkolliskokoukselle.”
Kauko Pirinen: Johannes Karhapää (artikkeli teoksessa Doksologia - juhlajulkaisu isä Erkki Piiroiselle 14.11.1979)
ja monessa muussakin yhteydessä kirjoitetaan Johannes Karhapäästä.
1 tykkäys
Otan luettavaksi uudelleen suuren paaston valmistusviikoille ja paaston ajaksi
Stephen Graham: Salaperäinen pyhiinvaeltaja. Venäläisten talonpoikien matkassa Jerusalemiin 1912, Valamon luostari 1992, 228 sivua
Kirja on kerrassaan mainio. Matkakirjailija Graham tekeytyy venäläiseksi talonpojaksi ja lähtee suuren paaston aikana muiden talonpoikien kanssa pyhiinvaellukselle Pyhään maahan. He matkustavat alkeellisella laivalla, jolla kuljetetaan myös lehmiä ja tavaraa. Talonpojat ovat köyhiä ja tietämättömiä mutta hyvin hurskaita. Useilla on matkaeväänä monen kuukauden matkalla vain homehtunutta leipää, koska heillä ei ole varaa ostaa muuta ruokaa. Graham kuvailee tarkasti heidän tapojaan. He saapuvat Jerusalemiin ennen pääsiäistä, käyvät monilla pyhillä paikoilla ja viettävät sitten pääsiäistä Jerusalemissa.
Toisenlaisia suuren paaston lukemisia ovat Alexander Schmemann: Suuri paasto ja munkki Serafim: Tie ylösnousemukseen.
1 tykkäys
Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas valapatto Nikolai tosiaan luopui kruunustaan. Suomen valtiopäivät tekivät kuninkaanvaalin, jossa valittiin uusi hallitsijasuku, Hessenin huone.
Nyt presidentinvaalien myötä ja kuninkaanvaalin satavuotisjuhlan pian koittaessa lojalistis-monarkistinen liike on vahvempi kuin aikoihin. Kansa on meidän puolellamme! Suomen kansa odottaa lapsikuningastaan prinssi Mauria astumaan valtaisuimelle.
Ortodoksit ovat uskollisia tasavallan perustuslaille. Mene muualle trollaamaan monarkialarppejasi (tai varaudu vapaussota 2.0:aan).
Minua ei kiinnosta ortodoksien poliittiset näkemykset, vaikka toki ortodoksejakin on paljon lojalistis-monarkistisen liikkeen parissa. Suomen parhaaksi toimivien voimien tarkoituksena ei ole väkivalloin muuttaa perustuslakejamme, vaan palauttaa ne oikealle tolalleen. Esittämäsi kannat tässä ketjussa ovat olleet melko kummallisia. Itse edustan perustuslaillista näkökulmaa. Oikeus voittaa aina ja kansan tahto. Meidän merkkiemme taakse on kaikista kansankerroksista yhä kasvavassa määrin liittymässä vastuullisia isänmaanystäviä.
Unohdat nyt aivan kokonaan sen suuren pakolaisaallon, joka Karjalan vapaustaistelun jälkeen siirtyi Suomeen. Se oli todella merkittävä asia, kun Karjalan vapaussota päättyi surull8isesti. Karjalan pakolaisiin suhtauduttiin erttäin kunnioittavasti.
Tässä oli vaihtelua. Ei se aina niin sievästi mennyt. Valtiovalta toki teki tehtävänsä.
1 tykkäys
Onko Suomessa oikeasti mitään järjestäytynyttä monarkistista liikehdintää? Monessa entisessä kuningaskunnassahan näitä on. Ja kuinka yksimielisiä niissä piireissä ollaan siitä, mille suvulle kruunu kuuluisi? Tuo vaaleilla valittu kuningassuku kun ei koskaan hallinnut eikä sillä ollut mitään muuta sidettä Suomeen, kun taas Vaasa- ja Romanov-suvuista polveutuvia kandidaatteja varmaan esimerkiksi löytyisi, ja onhan Ruotsin ajalta noita sukuja kai muitakin.
Monarkismi on pääasiassa sydänten liike, sen side kulkee sydämestä sydämeen. Nämä asiat ovat nykyisessä mielipideilmastossa myös aikalailla sellaisia, ettei niistä voi huudella.
En pitäisi hyvänä valita naapurimaan hallitsijahuonetta. Lisäksi sekä Vaasoista että Romanoveista on huonoja kokemuksia. Bernadottet taitavat olla nykyään lähinnä Vaasoja, koska heissä on naimakaupan kautta sitä verta, mutta ei siellä ole ketään varteenotettavaa. Kyllä Hessenin huone olisi paras, voidaan naittaa pikkuprinssimme sitten jonkun ruotsalaisen prinsessan kanssa, heitähän on nyt siellä pilvin pimein.
Näin on. Itse olen kuullut tarinoita kovastakin rasismista ja suuresta katkeruudesta kun tiloja piti pilkkoa. (Paitsi ruotsinkielisten, mikä kylvi myös katkeruutta. )
Hirveää rasismia kuin maatakin annettiin. Lähentelee sitä ihmisoikeusrikkomusta, jota palstan ortodoksit ovat tuoneet esiin, että heille rakennettiin kirkot.
Ihan ymmärrän kyllä sen, että ihmiset ovat surreet omien maidensa menettämistä. Mutta pakko mikä pakko. Pyhä ruotsalainen maa -linjauksessa oli kieltämättä rasistisia piirteitä mukana.
Eivät ihmiset sitä maata vapaaehtoisesti antaneet vaan koska oli pakko. Ja se rasismi ilmeni esimerkiksi ryssittelynä. Ja sitä oikeasti oli. Esim tiedän tapauksen, missä opettaja nimitteli lasta pikkuryssäksi.
Varmaan melko historiallinen kuva. Tällaista ei liene ihan hetkeen nähty.
Pieni selitys olisi paikallaan. Nyt jää vaikutelmaksi, että aurinkolasit tekisivät kuvan historialliseksi.
2 tykkäystä
Viittasin siis suitsuttavaan nunnaan. Koska maallikko ei suitsuta, kyseessä lienee diakonissa. Kuvassa on Aleksandrian paavi ja Aleksandriassa on hiljan ruvettu vihkimään diakonissoja.
5 tykkäystä