Kiukkuisen internets-kirjoittelun parissa pieni muistutus itselle:
Syntymäortodoksi on väärä termi, sillä kukaan ei synny ortodoksina.
Metropoliitta Elia oli selibaatissa elävä seurakuntapappi kun hänet valittiin piispaksi, vasta valinnan jälkeen vihitiin munkiksi. Tiesittekö muuten, että arkkipiispa Leo ei ole munkki, vaan viitankantaja?
Emme käytä käsitettä kehto-ortodoksi vrt kehtokatolinen, mutta syntymäortodoksi tarkoittaa samaa asiaa. Siis ihminen on syntynyt ortodoksiseen perheeseen ja kastettu vauvana. Minusta sinun huomautuksesi menevät jo saivarteluksi…
Arkkipiispa Leo on leski ja hänellä oli pieni lapsi, kun hänet valittiin apulaispiispaksi, joten hän on poikkeustapaus. Näitä poikkeustapauksia tosin on kirkossamme ollut enemmänkin. Muita leskipiispoja ovat kirkossamme olleet arkkipiispa Antoni, (joka tosin oli vihkiytynyt munkiksi sen jälkeen, kun koko hänen perheensä oli kuollut) ja arkkipiispa Herman, joka oli kuuden lapsen yksinhuoltaja, eikä sen tähden munkiksi vihitty. Tietääkseni myöskään Viipurin ja sittemmin Helsingin piispa Aleksanteri, joka hänkin oli leski, ei ollut munkiksi vihitty.
Ilomantsin ortodoksinen seurakunta aloittaa jumalanpalvelusten lähettämisen suorana netin kautta. Jumalanpalvelusta voi seurata verkon välityksellä muutamia kertoja kuukaudessa.
– Kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä itse kirkkoon. Haluamme tuoda jumalanpalvelukset myös heidän ulottuvilleen, kertoo kirkkoherra Ioannis Lampropoulos.
Palveluksia on tarkoitus striimata muutamia kertoja kuukaudessa. Striimattavista palveluksista kerrotaan etukäteen seurakunnan nettisivuilla (https://www2.ort.fi/ilomantsi/jumalanpalvelukset-nettiin ) ja sosiaalisessa mediassa (https://www.facebook.com/Ilomantsinortodoksit/ ).
Ensimmäinen suora lähetys on seurattavissa sunnuntaina 24.6.2018.
Lähetystä pääsee seuraamaan klikkaamalla seuraavaa linkkiä: Liturgia
Sen jälkeen näkyviin tulee teksti Liity tapahtumaan. Tätä klikkaamalla avautuu näkymä Profeetta Elian kirkkoon. Lähetys alkaa 24.6. noin kello 10.
Munkkidiakoni Damaskinos (Jaakko Olkinuora) on vihittyy suureen skeemaan. Athoksella melkein kaikki munkit vihitään suureen skeemaan, toisin kuin Venäjällä.
Tässä on linkin takaa lause joka kuvaa myös itseäni, ennen ehtoolliselle menoani:
Pyrin täysin vaientamaan lihani, keskittyen ainoastaan alttarille menoon ja Kristuksen pyhän ruumiin ja veren vastaanottamiseen. Polvistuessani en ajattele saavani papilta, Kristuksen edustajalta leipää ja viiniä, vaan lihan epäuskon vaientaen keskityn vastaanottamaan Kristuksen sovitustyön ristiltä ja yhdessä ristillä Hänen kanssaan.
“Vaietkoon jokainen ihmisen liha ja seiskoon pelvolla ja vavistuksella älköönkä mitään maallista itsessänsä ajatelko, sillä kuningasten Kuningas ja herrain Herra tulee teurastettavaksi ja annettavaksi uskovaisille ruoaksi. Hänen edessänsä käyvät enkelein joukot kaiken hallituksen ja valtojen kanssa, monisilmäiset kerubit ja kuusisiipiset serafit, peittäen kasvonsa ja huutaen virttä: Halleluja.”
Tämä lauletaan Jaakobin liturgiassa ja suurena lauantaina (pääsiäistä edeltävä lauantai) kerubiveisun tilalla. Tavallisesti ortodoksisessa kirkossa toimitetaan ehtoollisjumalanpalveluksena pyhän Johannes Krysostomoksen liturgia, kymmenkunta kertaa vuodessa pyhän Basileios Suuren liturgia, josta Krysostomoksen liturgia on lyhennetty, ja kerran vuodessa, jos silloinkaan, pyhän apostoli Jaakobin muistopäivänä lokakuussa Jaakobin liturgia. Tavallisesti lauletaan kerubiveisu.
Kerubiveisu
Nyt me salaisesti kuvaamme,
salaisesti kuvaamme kerubeja.
Nyt me kuvaamme,
salaisesti kuvaamme kerubeja, kerubeja.
Ja eläväksitekevälle Kolminaisuudelle pyhintä virttä
virttä veisaamme,
eläväksitekevälle Kolminaisuudelle pyhintä virttä
virttä veisaamme, veisaamme.
Heittäkäämme pois siis kaikki huolet,
maalliset huolet heittäkäämme pois,
heittäkäämme pois siis kaikki maalliset huolet,
heittäkäämme pois maalliset huolet.
Amen.
Ottaaksemme vastaan kaikkeuden Kuninkaan,
ottaaksemme vastaan kaikkeuden Kuninkaan,
jota näkymättömästi seuraavat,
seuraavat enkelein joukot, enkelein joukot.
Halleluja, halleluja, halleluja, halleluja, halleluja.
Kun nuo ed. virret oikein ymmärtää, “pääsee tunnelmaan”, on se huikea kokemus tai ilmestys. Tietää lähestyvänsä jotain suurta näkymätöntä ja että tuo näkymätön on ympärillä, alttarilla vierellä. Saa ikäänkuin sisäisen valon, jota ei voi nähdä ihmissilmin.
Kun ennen ehtoolliselle menoa, niin hyvin kuin voi, sulkee inhimillisen ajattelun eli lihan ulkopuolelle, tuntuu kuin astuisi taivaalliseen juhlaan, jota ei vielä ymmärrä ja josta vasta saa vain aavistuksen.
Ja tuohon juhlaanhan ovat kutsutut juuri syntiset lahjavanhurskaat, kuin kerjäläiset kirkkojen portailla. “Armonkerjäläiset”.
Kun Sahalinin saarella kevättalvella 2014 muuan, ilm. pakanauskoinen mies avasi tulen kohti kirkkoväkeä ja ikonostaasia, kaksi oli, jotka antoivat henkensä muiden puolesta, heittäytyen tulituksen eteen: nunna Ljudmila sekä katukerjäläinen, “koditon Vladimir”.
Voin nähdä kuinka kuollessaan, Taivaaseen noustessaan, myös Vladimir sai uudet, valkeat vaatteet, parta ei enää ollut likainen… (Uutinen ei mainitse Vladimirin nimeä, kuulin tämän sittemmin muualta Suomen ortodoksilta.)
Varo turhamaisia ajatuksia ja ylimielisyyden sumua, jotka hukuttavat sielun eksytyksen syövereihin. Askeesin jumalallinen valo, synnintunnustuksen hedelmä ja kuuliaisuuden vakuutus vapauttavat sinut vihollisen kätketyiltä ansoilta.
Hengellisenä isänäsi näen elämässäsi tapahtuneet Jumalan suurteot, mutta myös tunnen hyvyyttä vihaavan kiusaajan toiminnan. Siksi pyydän sinua, lapseni: vartioi itseäsi ja suojele sieluasi Kointähden tottelemattomuudelta, tuomitsemisen virralta ja omavaltaiselta käytökseltä, jotka turmelevat neitsyyden kauneuden.
“Ylimielisyyden sumusta” ja “tuomitsemisen virralta” varoitetaan. Liekö vihkijä ajatellut, että Athoksella vihityllä on vaarana tulla ylpeäksi suomalaisen, melko maallisen yhteiskunnan keskellä? Että kun käy Athoksella ja oppii siellä olevat käytännöt, niin sitten tuppaakin nousemaan etusormi ylös suomalaisten keskellä? No, ovathan nuo toki tarpeellisia varoituksia kenelle tahansa.
Sinänsä kyllä mielenkiintoista, miten voi olla tavallisessa akateemisessa työelämässä ja suureen skeemaan vihittynä kilvoittelijana samaan aikaan. En sitä oikein ymmärrä, mutta eipä minun tarvitsekaan. Ainakin sellainen tie on varmasti yksilöllinen kilvoittelutie omine haasteineen, johon ei paljon ole olemassa muiden antamia valmiita ohjeita. Hiljaisuus ja askeesi ei toki tarkoita sitä, ettei lainkaan voisi kommunikoida muiden kanssa - ovathan eratkotkin aina opettaneet muita.
Ja eihän se oikein hyvä käytäntö olisi sekään, että suureen skeemaan vihittäisiin vain jo toinen jalka haudassa olevia vanhuksia, jotka eivät käytännössä jaksa enää harjoittaa juuri minkäänlaista rukouselämää ja jotka vain sen takia “päästetään” suureen skeemaan. Parastahan aina olisi, että elämän peruspalikat saataisiin pysyvästi kohdilleen mahdollisimman nuorena, jotta ihmiset ehtivät antaa mahdollisimman täyden panoksen omalla elämällään ja voimillaan. (Itse en ole.)
Monia vuosia uudelle skeemadiakonille! Toivottavasti jatkaa myös käännöstöitä.
Kun Athoksella vihitään tosiaan melkein kaikki munkit suureen skeemaan eikä vasta vähän ennen kuolemaa tai muuten vanhana, niin heillä ei päde myöskään se sääntö, että skeemamunkin tehtävänä on rukous eikä hänen tarvitse enää osallistua kuuliaisuustehtäviin. Skeemadiakoni Damaskinoksen yhtenä kuuliaisuustehtävänä on toimia yliopiston opettajana. Athoksella hänellä on muita kuuliaisuustehtäviä.
Erinomainen haastattelu. Ortodoksina Risto Nordell osaa esittää oikeita kysymyksiä. Uskomatonta, mitä kaikkea skeemamunkkidiakoni Damaskinos on opiskellut. Hän puhuu haastattelussa paljon ortodoksisuudesta ja luostarikilvoituksesta.
Oli niin virkistävää kuulla tuo haastattelu. Skeemamunkki Damaskinos on sydämeltään sivistynyt ja Herralleen uskollinen. Minä arjessa murehtiva ja lillukanvarsiin kaatuileva maallikko voin ottaa häneltä arvokasta esikuvaa toimia kristittynä.
Lintulassa katsotaan vuosi sitten kadonneen nunna Elisabetin kuolleen, kun häntä ei ole löytynyt.
Ihmisten köyhä, Jumalan rikas.
Taiteilija Risto Vilhunen (Leonardo da Vilhu) lahjoittaa ikonikokoelmansa Ortodoksiselle kirkkomuseo Riisalle.
Renessanssiruhtinas Leonardo da Vilhu luopuu valtavasta ikonikokoelmastaan
Kaikenlaisia… taitajia…
Ja hän on oikein hurskas ortodoksi, lisäksi? Mikäpä siinä. Ei se ole minulta pois.
Eläväinen mies, kieltämättä ja voisi sanoa, eräänlainen nerokin.
Joku suomalainen nero on jopa oikein ylistänyt oma hulluudentilaansa, Tarmo Manni, muistelen. da Vilhussa on kenties jotain samaa. Tai ehkä enemmänkin.
Minulla tuolla vieraillessa voisi kyllä tulla levoton olo.
Vierailin vuosia sitten Kirkkonummen Jorvaksessa, Pokrovan ortodoksiluostarissa ja kaunista oli.
Huomioni kiinnittyi tuolla kasvimaan variksenpelättimiin. Liekö luostarilla rahanpuutetta kun oli pelätit puettu munkinkaapuihin? Vaiko vankka usko, että pelkkä munkinkaapu jo säikäyttää mustat linnut kauemmas! Piruntorjuntaa kasvimaalla?
Totta on, että jos elämästä puuttuu hulluutta, siitä puuttuu tietty suola, tahi inkivääri.
En tiedä, onko Vilhu ortodoksi. Oikeastaan ikoneita ei pitäisi keräillä taiteena, ne on tarkoitettu hartauselämää varten. Eräällä keräilijällä sanottiin olevan jopa vessan seinätkin täynnä ikoneita, mikä on todella sopimatonta.
Ikoneita todellakin tulee kohdella kunnioittavasti.
Myös eriuskoisilta voi vaatia tätä, sillä ikoni, vaikka sen itse nk. omistaisikin, ei kuitenkaan hengeltään ole koskaan yksin “oma”, vaan laajemman uskonsuunnan, kaikille kuuluva pyhä / pyhäksi tarkoitettu esine.
Ikonissa on mystiikkansa, uskoi siihen tai ei. Ainakin sen voi epäuskoinenkin uskoa, että monet muut uskovat ja tästä syystä kohdella pyhää esinettä arvokkaasti.