Ortodoksinen kirkko ja usko

ortodoksisuus

#919

Näihin tapauksiin on ollut osallisina kymmeniä lapsia.


#920

@Filonilla ja siis vanhemmat eivät puutu tähän käytökseen mitenkään? Ymmärrän kyllä ihan täysin, ettei tällaista käytöstä toivoisi kirkkoon ja tässä kyllä kohdistaisin kritiikin enemmänkin lasten vanhempiin ja kasvatustapaan kuin lapsiin. On vanhempien osalta aika piittaamatonta muita kohtaan antaa lasten rellestää miten haluavat. Tätä käytöstä näkee kyllä myös muualla kuin kirkossa, myös ravintoloissa, lääkärikäynneillä jne. Lapsilla ei ole mitään rajaa mitä saa ja mitä ei saa tehdä(avataan laatikoita, kosketaan kaikkeen mitä irti lähtee jne).


#921

Eivät puutu, vaan monissa tapauksissa päinvastoin edistävät häirintää, kuten minun luettelostani käy ilmi.


#922

Heinäveden Valamon uusi portti vihitään käyttöön 2.10.


#923

On niin pitkä ketju, että en jaksa kahlata sitä läpi löytääkseni keskustelua alla esiin nostamastani aiheesta.

Onko Ortodokseilla käsitys, ettei perisyntiä ole, niin kuin muistaakseni timok jossain ketjussa sanoi? Tämän seurauksena sitten ymmärrettäisiin ihmisellä olevan vapaan tahdon?


#924

Ortodoksisen kirkon mukaan perisynti ei ole perittyä syyllisyyttä. vaan perittyä alttiutta langeta syntiin ja perittyä kuolevaisuutta. Alkulankeemuksesta huolimatta jokainen ihminen on Jumalan kuva. Hänelle on annettu vapaa tahto, koska Jumala on näin tahtonut, eikä ihminen kadottanut syntiinlankeemuksessa sitä. Syntiinlankeemus ei kirkkomme opin mukaan aiheuttanut totaalista turmellusta, vaan ihmisellä on kyky tehdä hyvää. En näe mitään mielekkyyttä sellaisessa kristinuskon tulkinnassa, joka kieltää ihmisen vapaan tahdon.


#925

Kiitos vastauksestasi!

Ymmärränkö nyt oikein kun sanon, että näin ollen ihminen on vastuussa vain tekemistään synneistä?


#926

Näin muotoiltuna kyllä. Tästä ei kuitenkaan vedetä johtopäätöstä, että yksittäisiä pahoja tekoja välttämällä voi päästä taivaaseen. Ihminen on kuollut ilman Kristusta. Ilman Kristusta ei ole elämää, vaan iankaikkinen kadotus.


#927

Kyllä, mutta kohtaamme myös muiden ihmisten ja esi-isien ja -äitien syntien seuraukset. Mutta kuten Mauriina totesi, emme peri niistä johtuvaa syyllisyyttä. Jokainen joutuu tuomiolle omien syntiensä kanssa.


#928

Tämä yllä kuvailtu käsitys perisynnistä ei myöskään mitenkään poikkea katolisesta opetuksesta. Tämä esitetään selkeästi nykyisessä katolisen kirkon katekismuksessa.


#929

Eikös Room. kat. kirkossa käsitetä siten, että perisynti kyllä myönnetään, mutta se hävitetään kasteessa ja jäljelle jää vain synnin taula ns. konkupisenssi?


#930

Minulla ei ole kompetenssia kirkon puolesta vastata tyhjentävästi kysymykseen perisynnin olemuksesta, joten KKK:

  1. Millä tavalla Aadamin synnistä on voinut tulla hänen kaikkien jälkeläistensä synti? Koko ihmissuku on Aadamissa ”kuin yhden ihmisen yksi
    ruumis”.294 ”Ihmissuvun ykseyden tähden” Aadamin synti kietoo kaikki ih-
    miset, niin kuin kaikkia vedetään Kristuksen vanhurskauden piiriin. Peri-
    synnin välittyminen eteenpäin on kuitenkin salaisuus, jota emme pysty täy-
    sin käsittämään. Ilmoituksesta tiedämme, että Aadam ei saanut alkuperäistä
    pyhyyttä ja vanhurskautta vain itseään varten, vaan koko ihmisluontoa var-
    ten. Kun Aadam ja Eeva antavat kiusaajalle periksi, he tekevät henkilökoh-
    taisen synnin, mutta heidän syntinsä koskee ihmisluontoa, jonka he välittä-
    vät eteenpäin langenneessa tilassa.
    295 Se on syntiä, joka välittyy suvunjatka-
    misessa koko ihmiskuntaan: he välittävät eteenpäin ihmisluontoa, jolta puut-
    tuu alkuperäinen pyhyys ja vanhurskaus. Sen tähden perisynti on ”syntiä”
    sovelletussa merkityksessä. Se on syntiä, jonka ”saamme mukaamme”, mut-
    ta jota emme ole tehneet; se on olotila, ei teko. 360, 50

  2. Vaikka perisynti onkin ”jokaisen omaa syntiä”,296 se ei kuitenkaan mer-
    kitse yhdessäkään Aadamin jälkeläisessä henkilökohtaista syyllisyyttä. Ih-
    miseltä puuttuu kyllä alkuperäinen pyhyys ja vanhurskaus, mutta ihmisluon-
    to ei ole läpeensä turmeltunut, vaikka sen luonnolliset voimat ovatkin va-
    hingoittuneet. Ihmisluonto kärsii ymmärryksen heikkoudesta, se on kärsimyksen ja kuoleman herruuden alainen ja on taipuvainen syntiin. Tätä tai-
    pumusta pahaan kutsutaan nimellä ”concupiscentia”. Kaste, joka välittää
    Kristuksen armon elämää, pyyhkii perisynnin pois ja antaa ihmisen elämäl-
    le jälleen suunnan Jumalaa kohti, mutta synnin seuraukset ihmisluonnolle,
    joka on heikentynyt ja pahaan taipuvainen, jäävät ihmiseen ja velvoittavat
    hänet hengelliseen taisteluun. 2515, 1264

  3. Kirkon oppia alkusynnin välittymisestä selvitettiin ennen kaikkea 400-luvulla, jolloin
    siihen antoi erityisen aiheen pyhän Augustinuksen antipelagiolainen ajattelu, ja 1500-luvulla reformaatiota vastustettaessa. Pelagius edusti sitä käsitystä, että ihminen voi pelkästään
    vapaan tahtonsa luonnollisin voimin, tarvitsematta Jumalan armon apua, viettää moraalisesti hyvää elämää, ja hän rajoitti siis Aadamin synnin vaikutuksen huonoon esimerkkiin.
    Ensimmäiset reformaattorit sitä vastoin opettivat, että perisynti on turmellut ihmisen perin
    pohjin ja riistänyt häneltä vapauden. Jokainen ihminen oli perinyt synnin eli taipumuksen.

  4. Oppi perisynnistä – yhteydessä Kristuksen lunastusta koskevaan op-
    piin – antaa selkeän kuvan ihmisen tilanteesta ja toiminnasta maailmassa.
    Paholainen on saanut esivanhempiemme synnissä tietyn herruuden ihmiseen
    nähden, vaikka ihminen pysyykin vapaana. Perisynti johti ihmisen ”hänen
    orjuuteensa, jolla oli kuoleman valta hallussaan, eli Paholaisen”.299 Jos ihmisen haavoittunut, pahaan taipuvainen luonto jätetään huomiotta, joudutaan kasvatustyössä, politiikassa, yhteiskunnallisessa toiminnassa300 ja mo-
    raalissa pahoihin erehdyksiin. 2015, 2852, 1888

  5. Perisynnin ja ihmisten kaikkien henkilökohtaisten syntien seuraukset
    saattavat maailman syntisyyden tilaan, jota voidaan evankelista Johanneksen
    kanssa kutsua ”maailman synniksi” (Joh. 1:29). Tällä ilmaisulla tarkoitetaan
    sitä kielteistä vaikutusta, mikä ihmisten synneistä syntyneillä yhteiskunnal-
    lisilla olosuhteilla ja rakenteilla on ihmisiin.


#931

Kiitos perusteellisesta vastauksestasi. Sen perusteella voinen kaiketi sanoa käsitykseni olleen kutakuinkin oikean?

Löysin kuitenkin vielä hakukoneella tuon timo_k:n mainitsemani viestin:

"Perisyntiä ei voi kasteessa heikentää, kun ei mitään perisyntiä ole olemassakaan. :grin:

Kasteessa päästään osalliseksi Kristuksesta, ja siitä alkaa Jumalan lapseus ja kilvoittelu. Jeesus on kyllä avannut tien kaikille pelastukseen, mutta ei meistä kukaan ole vielä taivaassa. Kastettu ei ehkä juuri kasteen vastaanotettuaan tarvitse mitään, mutta jo hetken perästä hän tarvitsee - ja yleensä ihmisellä on siinä vaiheessa vielä vuosikymmenien mittainen taaperrus edessään. Ja sinä aikana hän taatusti tarvitsee kaikki mahdolliset hengelliset avut ja aseet, jotta onnistuisi viemään katumuksensa päätökseen ennen kuin elinpäivät tulevat tässä ajassa täyteen. Pelastuminen on varma vasta siinä vaiheessa, kun ihminen tosiaan on kuninkaallisella hääaterialla taivaallisessa Jerusalemissa. Vielä emme ole, ja joka päivä vaarannamme perille pääsemisemme teoillamme, sanoillamme, aikomuksillamme ja ajatuksillamme."

Yhtyvätkö muut Ortodoksit tähän ja onko tämä virallinen Ortodoksinen opetus?


#932

Ei ole. Ortodoksisen kirkon virallinen opetus löytyy jakautumattoman kirkon aikaisten 7. ekumeenisen kirkolliskokouksen linjauksista.

(Niin mielelläni kuin antaisinkin koko kristikuntaa sitovia oppilausuntoja, ei kommenteissani ole kyse muuta kuin omasta yksityisajattelustani.)


#933

Ei kyllä ole kauhean reilua nostaa yksi palstalainen tikun nokkaan tentattavaksi. Mitäs jos keskusteltaisiin asioista eikä henkilöistä.


#934

No kyllä ainakin minulta saat ihan henkilökohaisesti ja julkisesti kysyä kaikesta siitä, mitä olen tällä foorumilla sanonut tarkennusta. Eikä minulla ollut minkäänlaista “ketunhäntää” kainalossa kysyessäni timo_k:lta tuota asiaa. Halusin vain tarkistaa ja olen kiitollinen hänen vastauksestaan. Olen toki pahoillani, jos jotenkin loukkasin häntä kysymykselläni, sillä se ei millään muotoa ollut tarkoitukseni.

Vielä kysyisin onko Ortodoksiselle soteriologialle “ihmisen jumalallistuminen” keskeistä, siis voidaanko tuolla ilmaisulla luonnehtia Ortodoksisen kirkon käsitystä pelastusjärjestyksestä tai pelastusprosessista?


#935

Minäkään en pidä epäreiluna Waltherin kysymystä. Yksi tämän foorumin tavoite lienee oppiminen. Kysymällä tarkennuksia ja myös sitä, onko joku mielipide yhtenevä kirjoittajan kirkon opetuksen kanssa, saadaan arvokasta tietoa.

Jos ei moista saisi kysyä, voisi kuitata hyvin monet keskusteluketjut sanomalla esim. :“Lukekaa kirkon omista dokumenteista - joristaan me mukavia”.

Josta tulikin mieleeni, että se mistä varsinkin timon kanssa on kiva keskustella, onkin jäänyt vähemmällä viime kuukausina. Nimittäin jalkapallo! Täytyypä korjata asia piakkoin.


#936

Ehdottomasti.

Norman Russell: Fellow Workers with God. Orthodox Thinking on Theosis p. 21:

Theosis [jumaloituminen, jumalallistuminen] is our restoration as persons to integrity and wholeness by participation in Christ through the Holy Spirit, in a process which is initiated in this world through our life of ecclesial communion and moral striving and finds ultimate fulfillment in our union with the Father – all within the broad context of the divine economy.”

Tuon kirjan lisäksi siitä on kirjoitettu esim. seuraavissa teoksissa:

  • Arkkimandriitta Kristoforos Stauropoulos: Jumalallisesta luonnosta osallisiksi
  • Arkkimandriitta Georgios Kapsanis: Jumaloituminen ihmiselämän tarkoituksena

#937

Arkkimandriitta Kristoforos Stauropoulos: Jumalallisesta luonnosta osallisiksi s. 29:

“Ihmisen puhdistuminen synnistä, hänen ruumiinsa vapautuminen iankaikkisesta kuolemasta ja luonnollisen syntymän kautta Aadamilta perimämme vanhan ihmisen tyhjäksi tekeminen ovat pyhän kasteen yliluonnollisia seurauksia, joista meidän olisi mahdotonta muuten päästä nauttimaan. Salainen uudesti syntyminen, tummuneen ja turmeltuneen Jumalan kuvan kirkastuminen sisimmässämme, mahdollisuus tulla Jumalan kaltaisiksi ovat nekin kasteen siunattuja ja ainutlaatuisia seuraamuksia.”


#938

Arkkimandriitta Georgios Kapsanis: Jumaloituminen ihmiselämän tarkoituksena s. 34:

”Pyhät isät sanovat varmuudella, että Kirkossa me voimme saavuttaa jumaloitumisen. Jumaloituminen on kuitenkin Jumalan lahjaa, ei mitään sellaista, jota me voisimme itseksemme tavoitella. Meidän tulee luonnollisesti haluta, kilvoitella ja valmistautua olemaan kelvollisia, kykeneviä ja halukkaita vastaanottamaan ja varjelemaan tätä Jumalan suurta lahjaa, koska Jumala ei tahdo tehdä mitään ilman omaa suostumustamme. Jumaloituminen on joka tapauksessa Jumalan lahja. Tämän vuoksi pyhät isät sanovat, että meidän osanamme on kokea jumaloituminen, Jumalan osana saada se aikaan.”