Aamunkoiton uusin numero 4/2016 nyt netissä pdf-muodossa
Teemana on “kasvun ja opin tiet”. Lehdessä on myös tiedot syksyn aikana radioitavista ortodoksisista palveluksista ja hartauspuheista.
En tiedä, mitä Septuagintan laitosta Itä-Suomen yliopistossa käytetään.
"Itä-Suomen yliopistossa tehdään kansainvälisen tason innovatiivista eksegeettistä tutkimusta. Keskiössä ovat Raamatun tekstit. Selvitämme niiden sisältämää viestiä, käännöksiä ja varhaisimpia tulkintoja. Keskeisiä menetelmiä ovat retorinen ja narratiivinen tutkimus sekä argumentaatioanalyysi. Patristinen eksegeesi tarjoaa teksteihin erityisen näkökulman. Eksegetiikan vahvuusalueisiin kuuluvat Paavalin ja “katolisten” kirjeiden ajattelun ja retoriikan tutkiminen, evankeliumien vertausten avaaminen narratiivisesta näkökulmasta sekä Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen (LXX) tutkimus."
Erot lienevät niin pieniä, että ei sillä ole kovin suurta väliä, että mitä editiota käytetään. Akateemisessa ort. teologiassa varmaan käytetään esim. Rahlfsin editiota siinä missä läntisissäkin yliopistoissa - miksi sen pitäisi olla välteltävä? En ole koskaan nähnyt missään esitettävän, että vain joku tietty Septuagintan tekstilaitos olisi “ainoa oikea” ortodokseille. Eksegeetikot käyttävät varmasti kaikkia editioita, jotka ovat helposti saatavilla.
Jos jossain editiossa on jokin yksittäinen ilmaus eri tavalla tai puuttuu kokonaan, ei sillä ole kovin suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta. Esimerkiksi ortodoksisten isien kommentaarit ovat tärkeämpiä kuin se mitä editiota käyttää. Isät ovat nimittäin kommentoineet kirjoituksia kirkon elämästä, traditiosta ja käytännöistä käsin, joten tarkastelujärjestys on oikea: kirkon pyhiä muistomerkkejä ja dokumentteja tarkastellaan osana kirkon elämää, siitä kummunneina. Ei niin päin, että ensin luetaan kirjaa, tehdään tulkinta ja käytännöt sitten rakennetaan sen mukaan ja muutetaan niitä tulkinnan muuttuessa niin kuin protestantit tekevät.
2 tykkäystä
Kirjoitinkin Itä-Suomeen ja vastaus oli jokseenkin sama mitä @timo_k tuossa ennakoikin. Sikäli kuin Krysostomos on ortodokseilla kovasti arvossa, voisi kuvitella, että suosisivat lukiaanista ts. antiokialaista tekstityyppiä, jota Krys. enimmäkseen siteeraa. Mutta se ei löydy tyypillisesti käytössä olevista editioista vaikka onkin julkaistu Espanjassa 80-90 -luvuilla Sam., Kun. ja Aik. osalta.
Nyt sain siis tiedon että mikään tietty tekstilaitos ei ole “ainoa oikea” ortodokseille, kiitos! Sitä lähinnä kaipasin.
En tiedä, mutta veikkaan, että esim. kreikkalaisissa luostareissa todennäköisesti suositaan bysanttilaista tekstilaitosta Septuagintan suhteen. Sen sijaan yliopistojen ort. teologiassa varmasti käytetään uusia tieteellisiä editioita kuten sitä Rahlfsia ym.
Kuulostaapas jotenkin kankealta. Onkohan liturgian ruotsinnos vielä kapulakielisempi kuon suomennos vai eikö kuoro ole tottunut laulamaan ruotsiksi. Mukavaa kuitenkin, että Valamossakin jollotetaan joskus toisella kotimaisella. Ja Pyhä Jumala on kaunis kyllä ruotsiksikin.
1 tykkäys
Nyt on lopultakin julkaistu kesäkuun 2016 suuren ja pyhän synodin asiakirjat suomeksi:
Aihetta “Avioliiton sakramentti ja sen esteet” käsiteltiin synodissa, mutta sitä ei hyväksytty.
1 tykkäys
Teidän kirkkonne opetuksen kannalta on ihan loogista erottaa uudestisyntyminen kasteesta, kun kerran kasteella ei oikeasti mitään merkitystä. Kristillinen oppi on tietysti aivan toisenlainen. Kasteessa uudestisynnytään. Se on kasteen merkitys. Muu opetus on hurmahenkistä.
Miettisit nyt hetken ennen kuin postaat. Pienellä maltilla olisit saanut yhdistettyä kesaropapismin ja Pyhän Venäjän jotenkin mukaan.
3 tykkäystä
Älä viitsi puhua roskaa. Kyllä sillä on paljonkin merkitystä, että pääsee jumalallisista armovoimista osalliseksi, kun tulee liitetyksi kirkkoon.
Mutta ei se sitä tarkoita, että ihmisestä tulisi täydellisen hyvä ja uudestisyntynyt siinä mielessä, että hän täydellisesti toteuttaisi Kristuksen käskyt vain saatuaan ottaa kasteen vastaan. Ei, on rehellisesti tunnustettava, että moni kastettu ei pidä Kristuksen käskyjä ja että pienikin muutos parempaan saattaa edellyttää vuosien kilvoittelua - ja täydellinen uudestisyntyneisyys on silti yhä kaukana. Kaste avaa pääsyn sakramentteihin ja kirkon terapeuttiseen elämään ja liittää Jumalan kansaan, mutta se on vasta kilvoittelun alkupiste, ei maali.
No, jäsen @Mauriina on kertonut, että lännen kasteet hyväksyttiin Venäjän kirkossa siksi, että lännestä keisarihuoneeseen naidut prinsessat eivät joutuisi ottamaan uutta kastetta. Kesaropapismi!!! Ja kun on lukenut vaikkapa jäsen @timo_k :n ajatuksia kasteesta, niin näkee, että oppi on kovasti toista, kuin meillä lännessä, Katolisilla kristityillä.
Tulee usein mieleen, onko ortodoksien opinkäsityksissä samoja painotuksia kuin eräillä luterilaisilla lahkoilla?
Jopa tuo “kirjain kuolettaa, Pyhä Henki tekee eläväksi”, oli kuin lestadiolaissaarnaajan suusta.
Nyt törmäsimme kasteeseen, joka on ihan eri kuin apostoleilla.
Sääli.
Olen sunnuntaisin iloinnut radion ortodoksisesta palveluksesta.
Minusta sanoma on niin nappiin.
Viime sunnuntaina en tosin kuullut.
Pienenä vinkkinä ettei kannata uskoa kaikkeen, mitä lukee internetissä. Varsinkaan anonyymien nimimerkkien kirjoittamana.
Tarkoitat siis, ettei pidä uskoa, mitä ortodoksi täällä kirjoittaa?
Kiitos!
Vaikka uskoisinkin, se psalmiveisuu on täyttä tavaraa, koska se on suoraan Raamatusta.
Eli olet sitä mieltä, että kaste todella on uudestisyntymisen peso, että ne ortodoksiset kirkot, jotka uudestikstavat muissa kirkoissa kastettuja, rikkovat nikealasi-konstantinopolaista tunnustusta vastaan? Muut ortodoksit ovat antaneet väärän todistuksen?
Tarkoitan siis ihan normaalia sisälukutaitoa ja lähdekritiikkiä. Jos joku käskee sinun hypätä kaivoon, niin sinun ei varmaan kannata hypätä kaivoon.
@cymbus, kaste on uudestisyntymisen peso, mutta en nyt oikein jaksa vääntää taas kerran sakramenttiteologiasta. Olen kyllä useasti avannut omaa ajatteluani sekä ortodoksian kenttää laajemmin. Polemiikkia jaksan vielä vähemmän.
No, en ole perehtynyt teidän kirkkokuntanne eirtyisoppeihin. Timo toteaa, ettei kastetta saa pitää uudestisyntymisen paikkana, ja sinä toteat jotain muuta. Luterilaisten parista voi löytää vastaavaa ajatusten kirjoa.
Minulle sakramenttiteologia on keskeisintä, koska uskon, että sakramentit ovat Kristuksen meille antamia asioita, joiden kautta voimme olla kristittyjä. Joillekuille teema voi toki olla vähäpätöinen ja keskus voi olla muissa asioissa. Koska en ole idän skismaatikkojen sakramenttiteologian asiantuntija, otan todesta sen, mitä he itse kirjoittavat.
Ortodoksisen kirkon opin mukaan ihminen saa kasteessa kaikki elämänsä aikana tekemänsä synnit anteeksi,( jos niitä jo on), uudestisyntyy kasteen kautta, ja liitetään kasteen ja voitelun kautta Kirkon jäseneksi. En ymmärrä mitä ihmeellistä tässä on ja millä tavalla tämä esim poikkeaa katolisen kirkon opetuksesta? Jos Timo K. tosiaankin sanoo jotain muuta, hän on väärässä, mutta pidän todennäköisempänä, että sinä olet ymmärtänyt väärin, mitä hän sanoo.
1 tykkäys
Kun suomalaisen miehen sanaan kuuluu luottaa.
En millään meinaisi nyt kuumeessa jaksaa alkaa vastaamaan cymbuksen kommentteihin, jotka ovat pelkkää trollaamista ja provoilua aiheesta, josta on keskusteltu lukuisia kertoja. Totean vain, että jos uudestisyntymisellä tarkoitetaan uuden elämän alkua Kristuksessa, niin siinä mielessä voin pitää kastetta “uudestisyntymisen paikkana”.
Tosin en minä kyllä osaa ajatella pyhiä sakramentteja paikkoina niin kuin luterilaiset. Pyhissä sakramenteissa on kyse jumalallisista armovoimista osalliseksi pääsemisestä. Ne vaikuttavat vastaanottajaan, mutta ei mikään sakramentti yksin riitä, vaan kilvoittelua ja toistoa tarvitaan. Ja osallistumista samoista sakramenteista kerta toisensa jälkeen - siis ehtoollisen ja katumuksen sakramenteista. Kaste on syntien anteeksisaamiseksi, niistä parantumiseksi ja niiden voittamiseksi, mutta vaikka kaikki synnit saakin anteeksi, niin eihän ihminen siinä tilassa koko loppuelämäänsä pysy. Jos aamulla saa kasteen tai käy ripittäytymässä, niin ennen seuraavaa auringonnousua on saattanut jo langeta uudestaan - tai jos ei niin pian, niin lähitulevaisuudessa kuitenkin. Siksi kasteessa saatava uudestisyntyminen ei tarkoita eikä voikaan tarkoittaa mitään täydellistä lopputulosta. Pyhä apostolikin kirjoitti seurakuntalaisille:
Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään, sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa. (1.Kor. 3:1-3)
Kyse ei ole mistään pakanoista, vaan ilmeisen kastetuista kirkon jäsenistä, jotka eivät kuitenkaan vaikuta tosiaankaan “uudestisyntyneiltä” tai täydellisiltä, vaan kaikkea muuta. Kaste avaa yhteyden ja saattaa pelastuksen tielle, mutta ei ole tarkoitus jäädä siihen, vaan siitä pitää jatkaa eteenpäin. Aikuisena kastetutkin ovat jumalallisten totuuksien ymmärtämisessä usein kuin pikkulapsia. Asiat ymmärretään pikkuhiljaa, kirkon jäsenenä vaeltamisen, kilvoittelun ja rukouksen myötä. Vain protestantit - osa heistä - väittävät, että kunhan on kastettu niin taivaspaikka on varma. Ja jos sitten sattuukin lankeamaan, niin riittää, että “muistelee” kastettaan. Mitään kasteen muistelemisen sakramenttia ei tietysti ole olemassakaan, vaan jos lankeaa, niin silloin pitää hakeutua papin luo ripittäytymään.
Ihminen ei kasteen saatuaankaan pysy niin uudestisyntyneenä tai pestynä, että pärjäisi ilman ripittäytymistä ja ehtoollista. Ortodoksisesta positiosta ei päädy sellaiseen kummalliseen näkemykseen, jonka mukaan mitään kilvoittelua ei tarvita, koska Jeesus kuoli ristillä ja on itse saanut kasteen, ehkä joskus vuosikymmeniä sitten. Ei, pyhä apostoli kehottaa:
Siksi, rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua, kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt, kun olen poissa: tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. (Fil. 2:12)
Kastekäsky annettiin pyhille apostoleille. Nykyiset ortodoksiset papit kastavat apostolien seuraajilta, eli ortodoksisilta piispoilta, saamansa luvan, ohjeistuksen ja kehotuksen mukaisesti. Jos ei siis ole oikeaa pappia toimittamassa pyhiä toimituksia, niin silloin ei ole kyse “yhdestä ja pyhästä” toimituksesta. Ja ort. kirkon mukaan luterilaisen yhteisön saarnaviran hoitajat eivät ole oikeita pappeja, jotka olisivat oikeutettuja mm. toimittamaan “pyhää uhria”. Koska minua ei ole oikea ortodoksinen pappi kastanut, niin minulla on perusteltu syy ajatella, että saamani kaste ei ole oikea vaan se on joiltain osin puutteellinen. (Olisi pitänyt esimerkiksi olla somasti kolme tuohusta kastealtaan reunalla.)
Minunkaltaisissani tapauksissa Suomen ort. kirkko soveltaa ekonomiaa, jonka mukaan katekumeeniopetukseen osallistuminen, syntien tunnustaminen, mirhalla voitelu sekä ort. kirkon oppiin sitoutuminen riittävät kompensoimaan kasteessani mahdollisesti olleet puutteet. Se, että Suomen piispat ovat linjanneet näin, ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö muut paikalliskirkot voisi toimia toisella tavalla ja kastaa kaikki muista uskontokunnista tulevat. Luultavasti mm. Kreikassa ja Venäjällä tehdäänkin niin, ja siellä minut ja muut luterilaisuudesta tulevat kastettaisiin yhdellä oikealla, ortodoksisella, apostolisella ja katolisella kasteella.
Kun sanotaan, että ihminen tarvitsee yhden pyhän, apostolisen ja katolisen kasteen jne., niin eihän siinä ole pointtina se, että kasteiden lukumäärä on yksi, vaan se, että saa yhden oikean kasteen. Vaikka kirkon ulkopuolella olevia kasteita saisi sata, ei niillä olisi mitään merkitystä, sillä vain oikea Kristuksen kirkon kaste liittää kirkkoon ja välittää pelastusta.