Tämä on ihan Raamatullinen sana, Apostolien teoissa Paavalin saarna Pisidian Antiokiassa;
Ks. Apt. 13:32-38 " Mutta hän, jonka Jumala herätti kuolleista, ei maatunut." (J 37), lisää löydät kirjat Israelin usko, Jukka Thuren s.113 eteenpäin, jossa on tarkempi eksegeesi uskontunnustuksen sanasta ja ajatuksesta.
Nykyiset rajoitustoimet ortodoksisen kirkon toiminnassa käytössä ainakin heinäkuun loppuun.
Arkkipiispa Leo on lohduttanut kirkkoikävää potevaa kirkkokansaa viisaasti:
“Vaikka kirkossa paikan päällä koettu liturgian kauneus ylittääkin ymmärryksemme ja on varsin holistinen kokemus, niin jokainen ihminen, joka säästyy pandemialta siksi, että on ottanut askeleen taaksepäin, on arvokas ja käsittämättömän tärkeä kuva itse Kristuksesta.”
Viisaasti ajateltu ja kauniisti muotoiltu. Lisäksi pois jäämisellään ehkä estää muiden tartuttamisen, jos sattuisi itse kantamaan jo tartuntaa.
Minusta rajoituksia pitäisi jo alkaa purkaa ja koulut, museot, kirjastot ja kirkot avata.
Lopussa näkyy Puolustusvoimain seppeleenlasku. Tietääkö joku laskeeko Puolustusvoimat kategorisesti kaikille kaatuneiden muistomerkeille seppeleen vai onko tässä joku erityisdiili seurakunnan kanssa?
Olen yrittänyt mielessäni pähkäillä, miten Kirstus nousi kuolleista -pääsiäistropari lauletaan ortodoksikirkossa. Nykyäänhän se on luterilaisessa virsikirjassakin. Kuitenkin, kun ortodoksipappi laulaa sen, niin sävel on jotenkin erilainen kuin kuoron laulamana. Tulin siihen tulokseen, että pappi laulaa sen mollissa. Osaatteko selittää syyn siihen?
24 viestiä erotettiin uuteen ketjuun: Long Play: “Monia Armorikkaita Vuosia” - ortodoksisen kirkon työsuhderiidat ja taloudelliset epäselvyydet
Siihen on useita erilaisia sävelmiä.
Ja papit nyt eivät yleisesti ottaen osaa laulaa.
Kokeilu, ehtoollista pleksin takaa:
“Kirkko opettaa, että ehtoollinen ei voi olla sairauden lähde. Samalla todetaan kuitenkin, että me ihmiset voimme olla.”
Onko kuvan viitta vihreä vai tekeekö valo tepposet?
Viitta saattaa olla vihreäkin, niin kuin jotkut papit käyttävät tummansinistä tai harmaata viittaa eikä aina mustaa, mutta jos tämä olisi oikeasta ehtoollisenjaosta, papilla olisi jumalanpalveluspuku päällä tai ainakin epitrakiili ja hihat, jos ehtoollista jaetaan nyt poikkeusaikana muussa tilanteessa kuin heti liturgian jälkeen, vaikkapa seurakuntasalissa. Sitä paitsi artikkelissa sanotaan, että Espoossa otetaan kesän aikana käyttöön pleksisuoja, se ei siis ole vielä käytössä.
Uusin blogikirjoitukseni on teologinen, eikä liity kirkon ongelmiin ym. Aiheena nykyinen lemppariteologini Sergei N. Bulgakov.
Lukijamäärät pienemmät kuin Corpus permixtum -avautumisessa. Tuttu ilmiö. 
Ystävällisin terveisin.
Lars Ahlbäck
Pappi
Helsinki
Miksi se on lemppari?
Koska internet, tähän varmaan pitää sanoa, että kysymys ilman sarvia ja hampaita. En tiedä miehestä mitään, joten olen utelias, että mikä tässä erityisesti viehättää.
Lue ortodoksi teologiaa, niin tiedät, se tekee hyvää.
Nyt jäi kiinnostamaan, pitääkö tuo heitto lukea että lue ortodoksiteologiaa vai lue, ortodoksi, teologiaa.
Mutta joka tapauksessa hieno ohje. SanGennaro rientänee nyt lähikirjastoon lainaamaan ortodoksisen teologian esityksiä selvittääkseen, mikä Bulgakovissa kiehtoo.
Erityisen hyödyllistä on juosta kirjastoon selvittääkseen jonkun kolmannen osapuolen ajatukset. Esimerkiksi voin lukea Jörn Donnerin tuotantoa ymmärtääkseni Bill Gatesin ajattelua.
Kannattaa lukea tämä.
Andrew Louth: Hyvyyttä ja kauneutta etsimässä. Ortodoksisia ajattelijoita Filokaliasta nykypäivään
Kirjassa käsitellään seuraavia kirjoittajia: Vladimir Solovjov, Pavel Florenski, Sergei Bulgakov, Nikolai Berdjajev, Georges Florovski, Myrrha Lot-Borodine, Vladimir Losski, pyhittäjämarttyyri Maria Pariisilainen, Dumitru Stăniloae, pyhittäjä Justin Ćelijeläinen (Popović), Paul Evdokimov, John Meyendorff, Alexander Schmemann, Joannis Foundoulis, isä Vasileios, John Zizioulas, John Romanides, Philip Sherrard, Dimitrios Koutrobis, Kristos Jannaras, Stelios Ramfos, Elisabeth Behr-Sigel, Olivier Clément, äiti Thekla, pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen, pyhittäjä Sofroni Essexiläinen (Saharov), Aleksandr Men ja metropoliitta Kallistos Ware.
"Teos sisältää alun perin luentoihin perustuvia lukuja, joissa professori Andrew Louth esittelee lähes kolmekymmentä kahden viimeisen vuosisadan merkittävää ortodoksista ajattelijaa. Teoksen läpi kulkeva teema on Filokalia-teos, joka kirjoittajan mukaan merkitsi eräänlaista käännekohtaa ortodoksisen teologian historiassa.
Kirjoittaja tarkastelee Filokalian syntyhistoriaa ja sen vaikutuksia Athosvuorelta Venäjälle ja edelleen Eurooppaan ja sieltä Yhdysvaltoihin, Kreikkaan ja Englantiin. Kirjoittaja ei pyri niinkään pohtimaan ortodoksisen ajattelun tai teologian historiaa tai dogmeja vaan peilaamaan näitä eri ajattelijoiden elämän ja kokemuksen kautta. Kirjan kirjoittaja Andrew Louth on Durhamin yliopiston patristiikan ja bysanttilaisen tutkimuksen emeritusprofessori, eräs nykypäivän tunnetuimmista ortodoksisuuden asiantuntijoista. Vuodesta 2001 hän on toiminut myös pappina Englannissa Moskovan patriarkaatin alaisessa Suroshin hiippakunnassa."