Ei meillä (ort) ole tapana kirkossa käydä läpi kenenkään seksielämää tai sen olemattomuutta.
Jatkona edelliseen, meillä alkaa vakiintua rekrytilanteiden häviökäytäntönä asiasta valittaminen. Syrjintäkortti pelataan, kun sellainen jaetaan. Mies ei tuota korttia voi pelata, eikä liioin hetero, vaan ehkä saa sittenkin, koska sehän olisi syrjintää, jos jaettaisiin eri kortteja…
Jokin nyrkkeilyseura kenties?
Mieheksi, jolla ei ole asiaan omia käsityksiä, kirjoitat kuitenkin asiasta kumman monta viestiä.
Ja jostain syystä toistelet tällaisia hassuja viestejä, missä saat ilmeisesti jonkun olkiukkomaisen mielikuvan päähäsi jostain julkisesta kuulustelusta, jonka sitten kiellät. Lukijasi sitten pohtivat, mitähän luuloja sinulla mahtaa olla meistä muista.
Jospa siellä rippikeskisteluissa ainakin käsiteltäisiin seksiasioitakin. Kirkon toimintaa tuokin, sanoisin.
En ymmärrä viestistäsi: mitään.
No sen verran kuitenkin, ettei katumuksen sakramentissa pappi kuulustele. Ei hän ole tuomari vaan pikemminkin todistaja rippilapsen rinnalla. Yleisenä tapana on, että käydään läpi niitä asioita joita sakramenttiin osallistuva tuo esiin. Voi toki olla muutakin tapaa mutta eihän näistä puhuta.
Ekumeeninen nyrkkeilyseura olisi kyllä hyvä keino ratkaista harhauskoisten hyökkäykset ja kirkkokuntien riidat. Johan jo muinaisten roomalaisten aikaan olikohan P. Nikolaos antoi Areiokselle turpaan.
Jostain kumman syystä halusit kirjoittaa, ettei ortodoksipappi kuulustele seurakuntalaista ripissä. Ja heti tämän jälkeen katsot tärkeäksi kertoa, ettei pappi ole tuomari.
Miksi tuo noin kirjoittaa, pohtii tekstisi lukija. Kovin usein tekstiesi äärellä. Arvaukseni on se, että luulet hänellä, jolle kirjoitat olevan tällaisia harhaluuloja, jotka katsot velvollisuudeksesi oikaista.
Vaan kun ei ole, taaskaan. Kanssasi on rasittavaa keskustella…
Tässä on kyllä monenlaista toisaalta-toisaalta-elementtiä.
Toisaalta on hyvä, ettei tehdä oletuksia henkilön seksielämästä asumisjärjestelyjen tai siviilisäädyn perusteella. Aseksuaalinen rakkaussuhde kahden samaa sukupuolta olevan henkilön välillä ei liene helposti perusteltavissa synniksi minkään kirkon oppikontekstissa. Toisaalta on myös käsittämättömän naiivia esittää, että seksi olisi näistä jotenkin kokonaan erillinen asia. Kyllä valtaosa aviopareista harrastaa seksiä keskenään, eikä tällaisen oletuksen tekeminen ole kenenkään yksityisasioihin puuttumista.
Toisaalta on hyvä, että sallitaan ihmisten kasvaa kristittyinä omassa tahdissaan eikä heti olla ajamassa ulos seurakunnasta, jos jokin eettinen asia ei välittömästi aukea. Erilaisia mielipiteitä ja tulkintoja on myös hyvä mahtua seurakuntaan. Toisaalta jos seurakunnan opin vastaiseen elämään ei mitenkään puututa, voi syntyä vaikutelma, että seurakunta ei ota omaa oppiaan vakavasti eikä virallisten opetusten noudattamisella ole oikeasti mitään väliä.
Ymmärsin viestisi ilmeisesti väärin. Tai en ymmärrä mitä tarkoitit lauseella " jospa siellä rippikeskusteluissa käsiteltäisiin seksiasioita".
Menee ohi ortsujen mutta miten omassa seurakunnassai puututaan opin vastaiseen elämään?
Kyllä sekin onnistuu, kun vähän aletaan kaivelemaan.
Ei mitenkään käsittääkseni. Se on toisaalta ongelma ja toisaalta ei. Kirjoitin aika yleisellä tasolla edellisen viestini, tarkoittamatta tiettyä kirkkokuntaa.
Kyllä, ymmärrän!
Mietin kuitenkin myös sitä, että taidamme olla ylen leväperäisiä juuri seksisyntien kohdalla. Puhuisimmeko kasvurauhasta ja positiivisista mielipide-eroista jos vaikkapa seurakunnan kanttori sylkisi kollegojaan kasvoille tai vohkisi konttorin tulostuspaperit tai joisi itsensä känniin firman piikkiin?
Paitsi… seksisynti harvoin kohdistuu suoraan seurakuntaan…
Nimenomaan päinvastoin. Klassisista kuolemansynnistä haureus on ainoa, mistä ylipäätään puhutaan yleensä. Muut ovat sellaisia vanhojen aikojen juttuja. Muille ns. konservatiivit naureskelevat sekulaarin maailman mukana.
Oho!
Missähän tällaisia puheita kuulee - paitsi täällä? Kerran otin seurakunnan nuorten leirillä ronskisti kuolemansynnit aiheeksi. Haureus ei kuulunut nuorten sanavarastoon. Tulkittiin hauraudeksi. Menee samaan sarjaan synti-käsitteen kanssa - vanha uskonnollinen stigma, jonka jotkut lahkot tosin tänäänkin liitävät ihmisiin.
Puhuminen se juuri käy yksiin leväperäisyyden kanssa! Valitellaan vain, paheksutaan - silti se kanttori jatkaa soittamista…
Kommentti ei ollut kirkkokuntia osoitteleva, vaan viestiä kommentoiva. Lähinnä mietin, että ei seksihommia erityisesti osoitella, vaan muita syntejä jätetään osoittelematta. Pitäisi haukkua kaikkia seurakuntalaisia tasa-arvoisesti.
Itse tajusin tämän oman kirkkokunnan hartauskirjallisuudesta, mutta luultavasti vastaavaa löytyy muualtakin, jos kaivaa luokkaa 1900-lukua vanhempia kirjoja.
Laajensin hieman kommenttiani…
No, seksi on kyllä mediaseksikästä, sikäli aihe on pinnalla…
Syntejähän on vaikea osoittaa sormella kun piilotamme ne viikunanlehväin taa. Siinähän se ihmisen traagisuus onkin. Mietipä jos sairastunut tahtoisi kovasti vältellä lääkäriä ja diagnoosia, kieltää sairautensa jos lääkäriin kuitenkin joutuisi. Mieluummin sairaus kuin syyllisyyden osoitus ja paljastumisen häpeä…
Hartauskirjallisuudesta… mahtoiko Climacuksen portaissa olla haureuden puolaa laisinkaan! Käykö edes seksipiru kimppuun luostarin suojassa. Antoniuksen kimppuun ainakin kävi. Kuvitteli naiset madoilla…
Ei tarvitse mennä ihan noin klassiseksi. Tito Collianderin Kristityn tie löytyy jo Suomesta ja on suunnattu maallikoille.
Mitä siis tajusit? En oikein saa selvää viesteistäsi, noista kahdesta viimeisestä. Yritän silti säilyttää hilpeyden ja jännyyden…