Ei ehkä trollausta, mutta käännynnäisen intoa tuttuun tapaan. “Luterilaisuus” edustaa kaikkea negatiivista, vaikka kirjoittaja ei liene edes tutustunut Lutherin omiin teksteihin uskosta ja teoista. Eihän Luther taistellut Jumalan sanaa vastaan vaan sen perustalta havaitsemiaan vääristymiä vastaan. Ja Raamattu osoittaa selvästi hyvien tekojen merkityksen.
Luin juuri äsken aamuhartauskirjastani Lutherin tekstin tämän päivän kohdalta:
1.Kor.4:20 Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana.
Ihminen ei saa jäädä seisomaan sanan “ylösnousemisen” ääreen eikä siitä ainoastaan puhua, vaan sen sanan täytyy elämässämme kantaa hedelmää. Mitä kuollutta auttaa, jos hänelle elämästä saarnataan, kun ei hän siitä voi eläväksi tulla? Tai mitä syntistä auttaa vanhurskaudesta puhminen, jos hän kuitenkin jää syntiin? Tai mitä eksynyttä auttaa kuulla puhuttavan totuudesta, jos hän ei luovu eksytyksestään ja pimeydestään? Samoin ei ole ainoastaan turhaa, vaan vieläpä vahingollista, kuulla saarnattavan ylösnousemisen jaloa ja autuaallista lohdutusta, kun sydän ei havaitse siinä mitään, ainoastaan sanojen tyhjä ääni kaikuu korvista.