Teistiseen evoluutioteoriaan uskominen Raamatun ilmoituksen valossa on mahdotonta. Siihen uskovien täytyisi mm. kyetä selittämään miksi kuolema oli ennen syntiinlankeemusta, vaikka Raamattu suoraan sanoo kuoleman olevan synnin seuraus? Toistan itseäni toisesta ketjusta.
Evoluutioteoriaan uskominen saa minun puolestani olla niiden uskovien asia, jotka haluavat siihen uskoa. Eihän alkuräjähdysteoria todista, että Jumala on luonut maailman, joten teististen evolutionistien on uskottava kuitenkin Jumalan luoneen, elottoman, elollisen ja ihmisen kohdalla myös itsetietoisen elämän huolimatta uskostaan bigbangiin jos mielivät käydä kristityistä. Eiköhän tässä valossa bigbang ja evoluutioteoria käy merkityksettömiksi asioiksi?
En tiedä, ymmärsinkö, mitä tarkoitit. Kyllähän minä luomiseen uskon, mutta pidän mahdollisena, että se on olut hidas prosessi. Raamattuhan puhuu kolmenlaisesta kuolemasta, fyysisestä, hengellisestä ja ikuisesta. Jospa syntiinlankemuksen seuraus oli nimenomaan hengellinen kuolema, eli ero Jumalasta.
Ei tässä ole kyse siitä, mitä HALUAA uskoa. Ei minulla ole mitään halua uskoa evoluutioon, mutta se näyttää mahdolliselta luonnontieteen valossa.
Mutta jospa nyt joku, joka uskoo kirjaimellisesti syntiinlankeemuskertomuksen, selittäisi minulle tuon paratiisin portin sulkemisen.
No se on helppo nakki. Koska portti laitettiin poseen meiltä meni kosketus paratiisiin. En mitenkään voi ymmärtää miksi kristityt eivät voi uskoa niin kuin on kirjoitettu?
Tiedä häntä kirjaimellisesti, mutta en pidä mahdottomana ajatusta, että paratiisi olisi ihan fyysisesti jossain päin maapallolla ja enkeli vartioisi sitä. Jumalalle kaikki on mahdollista ja hänelle ei ole mikään ongelma estää ihmisiä löytämästä sitä, edes satelliitin avulla. Nytkin Ukrainan sodassa Jumala tekee ihmeitään. Mutta ei minulle mikään katastrofi ole sekään, ettei paratiisia olisikaan missään. Eihän siitä kuitenkaan olisi nyt mitään iloa kenellekään, kun ei sinne pääse.
Minä muuten kysyin aikanaan nyt jo edesmenneeltä professori Jukka Thurenilta uskooko hän evoluutioteoriaan? Hän vastasi ettei usko ja perusteli sen ytimekkäästi yhdellä ainoalla Raamatun jakeella:
Apt 17:26: “Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.”
No, minusta tämä ei ole ihan helppo nakki, niin kauan kuin joku löytää sen paratiisin. Kyllä minä uskon ihmeisiin Ukrainan ja Suomekin sodissa. Mutta siihen en usko, että paratiisi olisi jossain maantieteellisessä paikassa maapallolla. - Mutta tämä ei myöskään onneksi ole pelastuskysymys.
Ihmiset ovat kyllä historiansa aikana muuttaneet rajoja.
Ihmisen ja Jumalan kohtaamisen ja vuoropuhelunhistoria noudattaa Raamatun historiaa. Ja se on ainoa historia joka antaa kristityn elämälle merkityksen. Minä uskon että historia osoittautuu sellaiseksi kuin Jumala on sanassaan ilmoittanut. Kun Jumala ja ihminen taivaassa alkavat konstruoimaan historiaa, niin ihminen kertoo millainen se hänen mielestään on ja Jumala kertoo millainen se hänen mielestään on. Uskon että historia osoittautuu sellaiseksi kuin Jumala sen kertoo.
Senkin tiedän, että risti on myös elämän puu. Sen kautta pääsee palaamaan Jumalan yhteyteen. Mutta Ilmestyskirjan loppulukujen mukaan paratiisissa on myös se sama puu, josta syntiinlankeemuskertomus puhuu. Sen lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.
Ei tällä muuten ole oleellista merkitystä, mutta halusin osoittaa, miksi en pysty ottaman alkukertomuksia välttmättä kirjaimellisesti.
Paratiisi sijaitsi alkukertomuksien mukaan Eufratin ja Tigrisin tienoilla. Sitä ei siis tarvitsisi etsiä kovin isolta alueelta. Nämä tienoot ovat tietääkseni myös varsin tiheään asutettuja, joten jos paratiisi siellä jossain sijaitsisi, luulisi jonkun sen portille osuneen.
En kuitenkan usko näin tapahtunen tai edes voivan tapahtua. Paratiisi, josta Jeesus puhui, on käsittäkseni toisessa todellisuudessa.
Raamattu ei pyri, eikä sen pitäisikään vastata niihin kysymyksiin, jotka ovat ihmisten omasta mielestä heidän todellisia kysymyksiään, vaan se vastaa niihin kysymyksiin, jotka oikeasti ovat heidän todellisia kysymyksiään.
Ihminen sai syödä elämänpuusta, ja ehkä Aadam ja Eeva söivätkin. He olisivat voineet elää ikuisesti, jos eivät olisi langenneet syntiin. Synnin seurauksena kuolema tuli maailmaan, mutta Kristus on meidän elämänpuumme, jonka ansiosta me voimme voittaa ikuisen elämän, palata taas paratiisiin.
Kuulostaa aika epätodennäköiseltä, mutta tietysti mahdollista. Jumalan sanoista voi päätellä, että he olisivat voineet ottaa elämän puusta lankeemuksen jälkeenkin, mutta Jumala esti sen. Mikähän olisi ollut seuraus, jos näin olisi ehtinyt käydä?
Eivät nämä ole pelastuksen kannalta itselleni oleellisia kysymyksiä. Osaan kyllä mielestäni erottaa oleelliset epäoleellisista. Mutta minulle herää kysymyksiä, enkä yleensä selviydy niistä simsalabim-vastauksilla. Sitäpaitsi teologit saattavat väntää kättä yhdestäkin Raamatun sanasta ja saada aikaan riitoja. Ja voi miten paljon on väännetty kättä Ilmestyskirjankin muutamista ilmaisuista.
Koen selkeästi, että Jumala ei nipota siitä, jos kyselen rehellisesti mieltäni askarruttavista asioista. Perusasiat ovat selvät, mutta Raamattuun saa paneutua ja kysyä kaikkea, mitä pohtii. Jos joidenkin mielestä se on epäuskoa, niin ei haittaa minua.
Luin juuri eräästä kirjasta, että “`maallikkokin kykenee vakuuttumaan että tietämistä koskeviin perimmäisiin kysymyksiin ei ole olemassa tieteellisiä vastauksia.”
Miksi siis etsiä vastauksia järjen alueelta sellaisiin kysymyksiin, joista voi olla intuitiivisesti vakuuttunut, ettei niihin ole vastausta? Sillä tavoin löytää vain vääriä vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Mutta jos jollakulla on voimakas halu kuitenkin etsiä vastauksia niihin kristinuskoon kuuluviin kysymyksiin, joista ei ole Raamatussa ilmoitusta, niin saahan sitä pohtia. Itse olen lopettanut tällaisten asioiden pähkäilemisen.
Usko on totenapitämistä mutta myös enemmän, elämänyhteyttä Jeesukseen veljeemme ja Herraamme. Enkä koe kyselemistäni epäilemisenä, vaan haluan vain ymmärtää asioita pintaa syvemmin. Olen saanut monta oivallusta, kun olen rohjennut ryhtyä kyselemään ja pohtimaan.
Kyllä usko on ensisijaisesti ja kaikissa sijoissa totenapitämistä.
Tämä seuraava Hebrealaiskirjeen jae todella vahvistaa uskon luonteen, sen Jumalallisen luonteen. Eli se on Pyhän Hengen synnyttämä tila, uskoontulo.
Hebr. 11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Seuraavassa Paavali kirjoittaa, "sillä me tiedämme (eido). Koska me vaellamme vain uskossa, mikä on enemmän kuin inhimillinen tieto ja ymmärrys:
2.Kor. 5:
1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
Minulla on kehitysvammainen veli. Selitäppä tämä asia niin että hänkin ymmärtää tämän totenapitämisen luonteen. Usko on olemisen, ei tietämisen tapa. Tietomme ei muutu uskoksi vaan epäuskomme muuttuu uskoksi.