Pääarmonväline?

Oppi
,
63

Tyttäreni tuli elävään uskoon 8 vuotiaana. Se on ollut hänen jokapäiväinen tilansa viimeisten 30 vuoden ajan. Hän kertoo siitä mielellään tilaisuuden tullen, kuten hän teki mormoni läheteille. Siitä seurasi kutsu sen maan ja alueen mormonilähettien kokoukseen puhumaan kokemuksestaan. Tyttäreni oli kysynyt mormooneilta että onko teillä ollut tätä “Wau-kokemusta”, minkä hän koki ja on siinä siitä lähtien elänyt. Siis kysymys oli uskoontulosta, syntymisestä Ylhäältä, Pyhästä Hengestä. Ei enempää tässä yhteydessä, miten asia eteni. Olin läsnä kun tyttäreni koki uudestisyntymän, siirtyi lapsenuskosta henkilökohtaisesti seuraamaan Jeesusta. Eli hänestä tuli Jeesuksen opetuslapsi.

Oma kokemukseni 10-vuotiaana vieläkin karmii selkäpiitäni, myönteisesti.Tarkoitan, että tulin uskoon.

Minua eikä tytärtäni yritetty ajaa uudestisyntymään, vaan Isän vedolle oli valmis maaperä. Objektiivinen tila vallitsi meidän kummankin uskoontulohetkeä. Jopa Jeesus oli objektiivinen, kun Isän vetoon suostuimme ja sitten Jeesuksen pelastavaksi.

Niin minä kuin tyttäreni päätimme uskoontultuamme mennä kasteelle, sitten kun se fyysisesti olisi mahdollista. Tähän päätökseen tuli minulle mahdollisuus 14 vuotiaana ja tyttärelläni 12 vuotiaana. Kummassakin tapauksessa otimme yhteyden seurakuntamme saarnaajaan, joka sitten informoi vanhempiamme.

Tämä ei ole poikkeava kertomus mitä nk. helluntaiseurakunnissa on meneillään ja mitä siellä “uskalletaan”.

“He eivät ole koskaan aikuisena tehneet mitään uskonratkaisua ja heidän kohdallaan sellaisen tekeminen olisikin vähän pöhköä.”

Tämä on pöhköimpiä puheenvuoroja, kun käsitellään uudestisyntymistä, uskoontuloa, minkä Jumala Pyhän Hengen kautta siihen suostuvissa vaikuttaa.

64

Ethän viisastele?

Ihminen syntyy tähän maailmaan vain kerran. Ihminen syntyy Ylhäältä vain kerran.

Kantasi on suorastaan asiaton, ellet tarkoita uskossa uudistumista tai luopumukseta palaamista, jotka voi tapahtua monta kertaa.

65

Tuollaisesta uudestisyntymiskokemuksestakin voi tulla ihmiselle väärän turvan lähde. Ikävä piirre on myös oman kokemuksen projisointi. “Uskoon voi tulla vain tällä minun tavallani…”

1 tykkäys
66

Kerroin mielestäni selkeästi, etten ole ainoa tapaus, eikä, että tapa olisi ainoa oikea suositeltavaksi. Päinvastoin! Näinkin helluntalaisuudessa tapahtuu ja paljon, mutta yhtä paljon jos ei enemmän on toisenlaista ulkoista tapahtuman ympärillä.

67

Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Tulkinta ei kuulu minulle.

D

68

Diakoni,

Selvä ja selvisi! Ilman tulkintoja,

1 tykkäys
69

Raamatusta, ei löydy ajatusta, että ihminen tulee uskoon päivittäin, monta kertaa päivässä, tai vaikka joka tiistai. Usko ei ole jojo. Ihminen voi tulla uskoon kuten Raamatun kertomus osoittaa mihin Oka viittasi. Alkukirkossa tultiin uskoon, kasteessa tai ilman kastetta. Uskosta myös luovuttiin takaisin perkeleen valtakuntaan. Kasteessa ei tulla kuin kerran uskoon. Uskoon voidaan palata katumuksessa jolloin palataan hyvän Vapahtajan syliin. Turha sekoittaa asioita.

70

Eikös tämä ole samaa jojottelua? Luovutaan, palataan, luovutaan…

D

71

Ei ole jojottelua, vaan Jumalan Sanaa, joka vakuuttaa, että Totuudesta, Uskosta langennut voi nousta. Uskoon täytyy tulla, jotta voi nousta! On ksymys uskoontulleen lankeamisesta, on kysymys uskoon tulleen nousemisesta.

Tähän lisäykseni Leijonalle: Ei kasteessa tulla uskoon tai kasteesta tulla uskoon, vaan kun on uskoon tultu, niin kastattamalla itsemme todistamme teolla, että mitä on sisimmässämme tapahtunut.

1 tykkäys
72

Olet oikeassa tuossa, että usko ei ole jojottelua. Usko on sisäinen tila, kristityssä asuu Pyhä Henki, eikä hän harrasta jojottelua, tunnin, päivän tai joka keskiviikko.

Kasteesta olen kristikunnan enemmistön kannalla. Alkukirkon ja varhaiskirkon jalan jäljissä mennään.

73

Usko ei ole primaaristi tietämisen vaan olemisen tapa. Kun teen sitä, mitä Jumala ei tahdo minun tekevän, en ole itseni uskoen, olen luopunut uskostani. Se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi silti uskoa Jumalan, olla tietoinen hänen olemassaolostaan, mutta en luota, usko Jumalaan niin paljon tai ollenkaan että tekisin ja eläisin hänen tahtonsa mukaan. Lyhyesti, en ole itseni uskoen.

Ja päinvastoin: kun olen itseni niin kuin Jumala tahtoo, teen sen, mikä on Jumalan tahto, luotan Jumalaan pelkän tietämisen lisäksi. Olen itseni uskoen. Tätä siirtymistä uskon ja epäuskon välillä tapahtuu joskus päivittäin ja jopa useasti päivässä: ajatuksin, sanoi, teoin ja laiminlyönnein.

Eikä tämä ole aina huono uutinen. Se mahdollistaa minun Jumalan armosta palata aina uudestaan kasteen armoon jonka sain jo lapsena. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Ei paluuni uskoen olemiseen ole oma ansioni, vaan Pyhän Hengen työtä.

Samalla pyhityn, lähestyn hitaasti lähemmäksi sitä, miksi Jumala on minut tarkoittanut. Jumalan tahdon rikkominen tuntuu aina hankalammalta, mutta pysyn aina veitsen terällä, kykenevänä ja halukkaana lankeamaan ja olemaan itseni ei-uskoen.

Ei vaadi kovinkaan kummoista empiiristä kokemusta havaitakseen esim. perhettään pahoinpitelevän juopon vanhemman sen hetkisestä olemisesta, että “Ehkäpä juuri tällä hetkellä, kun kännissä pahoinpitelet perhettäsi, et ole itsesi uskoen, siten että luottaisit Jumalaan yli kaiken ja toteuttaisit elämässäsi Hänen vanhurskasta tahtoaan”. Ei tässä ole minusta mitään epäselvää.

Ihminen luopuu uskostaan aina kun tekee syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Ja sanassa ja sakramenteissa lahjoitettu Pyhä Henki nostaa hänet taas. Kaste on Pyhän Hengen sinetti traditionaalisestikin ilmaistuna juuri siinä, että kaikissa näissä ei-uskoen olemisista uskoen olemiseen siirtymisissä palataan takaisin kasteen armoon, syntien anteeksisaamiseen ja Jumalan lapsena olemiseen. Kasteen oikea suorittaja on Jumala itse ja joka hetki kun tulen uskoon, kun siirryn ei-uskoen olemisesta uskoen olemiseen on se sama hetki Jumalan näkökulmasta, jona minut kastetaan ja siirretään Jumalan lapseksi. Kaste ei perustu uskolleni. Kun uskon, niin uskoen olemiseni perustuu kasteelle. Tapahtuipa kaste ennen tai jälkeen jonkinlaisen tunnekokemuksen jota monesti väärällä tavalla pidetään uskonelämän alkuna ohi kasteen.

Kun sanoin aiemmin että olen tullut monesti uskoon, niin tarkoitin sitä. Minulla on monta kokemusta siitä, että olen saanut syntini anteeksi Kristuksen tähden ja palannut kasteen armoon, olen itseni uskoen. Yleensä ne ovat tunteen voimakkuudella mitattuna aika mietoja mutta joskus voimakkaampia. Mutta tunteideni voimakkuus ei ole koskaan luotettava mittari millekään objektiiviselle.

D

1 tykkäys
74

Nämähän on nyt itsestään selvyyksiä. Luterilaisessa kirkossamme on ripin sakramentti, synnin tunnustuksen kaavat ja monet muut avut kilvoitteluun. Päivittäin haluan elää tekemättä syntiä, syntiä ei ole mikään pakko tehdä.

75

En tiedä mikä kirkkosi on. Suomen evl kirkossa ei ole ripin sakramenttia. Suomen evl kirkon sakramentit ovat kaste ja ehtoollinen

D

2 tykkäystä
76

Mitä ajattelet Lutherin allaolevasta tekstistä, joka on eilispäivän Manna teksti?

Room. 3:28,31

Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman lain tekoja. - Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.

Hyvät teot ovat aivan oikeita ja moitteettomia, kun ne tehdään oikeassa tarkoituksessa. Olihan vanhan liiton laissa määrätty jumalanpalveluskin pyhä ja hyvä. Samoin uuden liiton sakramentit ovat pyhät, oikeat ja hyvät, jos niitä käytetään Kristuksen asetuksen ja säätämyksen mukaisesti. Jos taas lain teoilla, jumalanpalveluksella tai muilla juhlamenoilla pyritään tulemaan hyviksi ja vanhurskaiksi, silloin ne eivät ole vain hyödyttömiä, vaan suorastaan kirottavia. Ainoastaan Herran Kristuksen työ ja uhri vanhurskauttaa. Kristuksen vanhurskauden ja teon rinnalla kaikki lain teot ovat täysin mitättömiä.

Uskokaamme siis vahvasti, että tulemme vanhurskaiksi ja taivaan valtakunnan perillisiksi ainoastaan Jumalan laupeudesta, jonka hän antaa meille Kristuksessa. Tätä uskoa seuraa varmasti jumalinen elämä ja sellaiset hyvät teot, jota tehdään kuuliaisuudesta Jumalaa kohtaan. Silloin vasta tekomme ovat mieluisia Jumalalle, kun panemme toivomme hänen laupeuteensa ja uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille. s. 202.

1 tykkäys
77

Luterilaiset sakramentit ja niiden lukumäärä löytyy esim AC XIII sieltä voi tarkistaa. Esim Seppo Teinonen lukee ripin sakramentiksi, kirjassaan ajasta ylösnousemukseen s. 237-238. Luterilainen Apologia määrittelee synninpäästön siis sakramentiksi tällöin siihen ei kuulu Jumalan säätämä aines, kuten taas kasteeseen ja ehtoollisen kuuluu. Kysymys on siitä miten määrittelemme sakramentin käsitteen. On hyvä huomata, että luterilaiset määrittelevät sen kahdella tavalla. Toinen näkökulma löytyy Lutherin kirjasta kirkon Babylonian vankeudesta. Rippi listataan myös CA:ssa yhteen kasteen ja ehtoollisen kanssa. Tuossa Eskolta analyysiä ripistä https://concordia.fi/second/tag/esko-murto/

78

Niin, Babylonian vankeudessa Luther sanoo, että tarkalleen ottaen on vain kaksi sakramenttia, koska ripissä ei ole näkyvää ainetta. Isossa Katekismuksessa sanotaan että rippi on paluuta kasteen armoon ja kasteen yhteyteen rippi sisällöllisesti luterilaisuudessa kuuluukin.

Joka tapauksessa Suomen evl kirkolla on kaksi sakramenttia: kaste ja ehtoollinen. Se ei vähennä ripin merkitystä.

D

2 tykkäystä
79

Voisiko Mannan kirjoittaa, ymmärtää näin; Jos jumalanpalveluksella tai muilla juhlamenoilla pyritään tulemaan hyviksi ja vanhurskaiksi, silloin ne ovat oivallisia välineitä jotka ravitsevat uskoa ja edistävät vanhurskautta. Silloin tekomme ovat mieluisia Jumalalle panemmehan toivomme häneen.Hänen laupeuteensa ja armoon. Kirjoittahan Paavali, kilvoittele hyvä uskon kilvoitus.

80

Babyloniassa on muitakin kohtia, Arffaman lainaa vain yhtä kohtaa, sekin on oikea. Ripin sakramentti kytketään Lutherilla myös ja nimenomaan kasteeseen, eli paluuseen. Nämä eivät tietysti poista sakramentin kahta määritelmää tunnustuskirjoista. Ihan oma lukunsa on evl…fi.

81

Niin, kuten sanoin, en tiedä mikä on kirkkosi. En äkkiseltään muista missä lut kirkossa rippi on sakramentti, mutta ehkä jossakin.

D

82

Ei voisi! Ne eivät anna vanhurskautta tehtyinä tekoina ex.opere operato, vaan niissä tarjotaan vanhurskaus uskolla omistettavaksi Kristuksen teon tähden.