Ortodoksit tietenkin paastoavat juuri kuten profeetta Jesaja opettaa. Omaa erinomaisuuttaan korostamatta ja muita arvostelematta. Näin ainakin tyhmempi luulisi.
Kyllähän se paasto on varmaan ihan järkevää stemmata siihen paljonko kuluttaa. Jos liikkuu ja tekee vaikka fyysistä työtä, ei ole mitään järkeä muuttaa paaston takia ruokavaliotaan niin tiukaksi että esimerkiksi työssä jaksaminen kärsii jos ja kun sitä työtä nyt on vähän pakko tehdä.
Eihän nää nyt tietysti raamatunlukuun oo verrattavissa, mutta jos se energiansaanti kokonaiskulutuksen suhteen jää ihan liian alas niin vaikuttaahan se sitten muuhunkin.
Eli yli puolet maailman kristityistä erottelevat. Riippuu tietenkin pyöristyksen tarkkuudesta, mutta tällöin voitaisiin jopa sanoa, että kristityt erottelevat.
No itse aiheeseen. Olen kuullut paastosäännöistä sellaisen nyrkkisäännön, että ortodoksinen kirkko antaa ideaalin, kun katolinen kirkko minimin.
Vaikka kristillinen paasto ei tyhjene pelkästään näihin ruoka-asioihin, on silti jännä huomata kuinka paljon esimerkiksi lihasta pidättäytyminen herättää aina keskustelua (protestanttien suunnalta).
1 tykkäys
Me kurjat kun huomaamme, että ydin on usein, kun täälläkin on paastosta keskulteltu, näissä säännöissä ja siinä, miten niitä voisi mahdollisimman hyvin kiertää ja venyyttää.
2 tykkäystä
Näinpä näin. Ja siitä, että paperilla paastosäännöt ovat minimissään, ei seuraa, että elävässä elämässä läheskään aina tyydyttäisiin minimiin. Jos verrattaisiin vaikkapa Suomen ortodoksien ja katolilaisten (molempien ryhmien kohdalla tässä tarkoitetaan tietenkin aktiivisia uskovia) käytännön paastomista, niin ero ei välttämättä osoittautuisi likimainkaan niin suureksi kuin muodollisten paastosääntöjen nojalla voisi odottaa. Ja paastoavathan monet luterilaisetkin nykyään vaikka heillä ei ole asian suhteen yksityiskohtaista ohjeistusta senkään vertaa kuin katolilaisilla.
1 tykkäys
Luterilaisetkin erottavat (sikäli kuin tuntevat omaa teologiaansa) sellaiset asiat kuin moderatio, abstinentia ja sobrietas eli kohtuuden ja pidättyvyyden mukaisen elämän kristityn kokoaikaiseksi velvollisuudeksi, ja varsinainen paasto, joka merkitsee erityistä irrottautumista niukempaan syömärutiiniin, on näiden lisäksi omansa. (Chemnitz paastosta - De ieiunio. Examen).
1 tykkäys
Eli teidän vilpittömänä tavoitteena on vain huomauttaa roskasta veljenne silmässä?
Paketissa peili sinulle!
Minusta oman ruokavalion noudattaminen on suhteellisen helppoa. Olen itse välttänyt lisättyä sokeria kohta kolme vuotta, ja hyvin harvoin asiasta on tullut mitään ongelmaa. Kuljen paljon edustustilaisuuksissa, missä herkkuja on tarjolla, mutta ei ketään kiinnosta se, mitä muut syövät. Kofeiinin ja sokerin käyttämättömyys ajaa välillä vesilinjalle, mutta sitä kyllä kaikkialta saa. Kasvisvaihtoehdot ovat rutiinia nykyään kaikkialla, missä ruokaa tarjotaan.
Ainoat ongelmatilanteet ovat kyläilyt pienellä porukalla, missä ainoa tarjottava on pulla ja kahvi, ja on pakko esittää jotain syövänsä. Isommassa tilaisuudessa on helppo jättää lautaselle sen mitä ei syö, mutta pienemmässäkin tilanteessa voi ottaa vähän jotain ja aikansa pyöritellä sitä, kunnes ei enää jaksa. Ei kukaan oikeasti laske, paljonko muut syövät, joten jos itse ei tee asiasta numeroa, suurin osa tuskin huomaa, ettet syö mitään.
1 tykkäys
Joo, mutta jos tuo esiin tuomasi näkemys ilmenee neuvojen ja vaelluksen tasolla ns. sanotussa herätyskristillisyydessä, alkaa pian näkyä mainintaa shibboletista, harhaisuudesta jne…
1 tykkäys
Rukous, almut ja paasto kuuluvat olennaisesti kristityn vaellukseen, ja mainitulla “kolminaisuudella” onkin juurensa syvällä evankeliumeissa. Mutta tämänhän me kaikki tällä palstalla tietysti tiedämme ja täydestä sydämestä tunnustammekin…
Luonteeltaan liturgisten ja kirkkovuoden säädettyihin katumusaikoihin liitettyjen erityisten paastonaikojen lisäksi kristityt ovat aina myös paastonneet vapaaehtoisesti joidenkin tiettyjen enemmän tai vähemmän tarkkaan rajattujen intentioiden hyväksi. Kun tällaisen paaston yhdistää säännölliseen rukouselämään, se kantaa varmasti hedelmää tavalla toisella, ellei tässä ajassa niin tulevassa.
Vuonna 2012 joukko espanjalaisia maallikoita ja yksi pappi perustivat erityisen paastopiirin tai -ketjun, joka otti suojelijakseen Ars’in pyhän kirkkoherran Jean-Marie Vianneyn. Piirin erityisenä karismana on rukoilla ja paastota pappien sekä pappiskutsumusten puolesta. Kymmenen henkeä aloitti vesi-leipä -paaston yhtenä päivänä viikossa. Jo seuraavan vuonna liike laajeni Ranskaan ja on alkanut siellä herättää jonkinasteista kiinnostusta.
Mitään kovin massiivista maallikkoliikettä tästä tuskin tulee, mutta näiden kristittyjen karisma on yhtä kaikki upea. Kyseessä on siis eräänlainen paastoketju, jossa itse kunkin vuoro kestää 24 tuntia, minkä jälkeen kapula siirtyy seuraavalle veljelle tai sisarelle. Intentiona on siis rukoilla paitsi jo mainittujen pappiskutsumusten myös seminaristien, diakonien ja sääntökuntalaisten (niin vielä elävien kuin kiirastulessakin olevien) puolesta sekä - ja tätä pidän erityisen tärkeänä - korjata viime vuosikymmeninä koettuja eukarististian häpäisyja ja muita liturgisia väärinkäytöksiä (itse ajattelen nyt mm. toisessa ketjussa sivuttujen pellemessujen kaltaisia sikamaisuuksia!).
Paaston asteita piirissä tunnetaan neljä, joista tiukin on tuo vesi-leipä -linja, jolla koko homma nelisen vuotta sitten alkoi. Sen jälkeen on (ilmeisesti uusien jäsenten erilaisten elämäntilanteiden huomioimiseksi) lisätty kolme lievempää astetta. Tälle hankkeelle pitää rukoilla menestystä ja funtsia, voisiko itsekin ehkä jollain lailla osallistua.
4 tykkäystä
Kun tutkii tuota Bibliaa, näkyy apostolien paasto liittyneen rukoukseen ja vanhan liiton hartauselämään, mihin he juutalaisina kuuluivat.
Kun lain velvoittavuudesta syntyi riitaa, sitä asiaa käsiteltiin Jerusalemissa, josta tuloksena oli se, että pakanakristittyjä koski vain veren, haureuden ja “verisen lihan” syöntikielto.
Paavali tosin ympärileikkasi Apolloksen, mutta sekään ei merkinnyt ymärileikkauksen velvoitusta,
Mitkään ruokasäännökset eivät enää pakanakristittyjä velvoita, myöskään ei paasto.
Sellainen ulkonainen asia, joka ei vaikuta pelastukseen on itse kullekin vapaaehtoinen ja pelastuksen kannalta merkityksetön.
Sama koskee kirkkomusiikkia ja jumalanpalveluksessa käytettäviä instrumentteja. Niin kamalalta kuin pirunkeuhkot (haitari) kirkossa voi hartaasta konsusta näyttääkin. siitä ei ole mitään Herran käskyä puolesta tai vastaan.
1 tykkäys
Tässä keskustelussa on kerrottu ortodoksien paastokäytännöistä, että joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta paastopäivinä on tarkoitus pidättäytyä eläinkunnan tuotteista. Läntisestä puolesta ei ole niin paljon kerrottu, mutta paaston ja abstinenssin erottamista on sivuttu.
Millainen on lännen paasto käytännössä ruoan osalta? Olen kuullut, että paasto tarkottaisi yhden aterian ja kahden pienen aterian nauttimista. Onko tarkoitus pidättäytyä eläinkunnan tuotteista vai liittyykö se vain abstinenssiin (vai onko siinäkin kala sallittua)? Voisiko joku katolilainen esim. @anon81097962 kertoa asiasta, adventtipaasto kiinnostaisi erityisesti?
Katolisessa kirkossa paastosääntöjä on melkoisesti loivennettu vuosisatojen mittaan. Muodollisten sääntöjen vähäisyys ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, ettei paastottaisi. Se on nykyään yksilöllisempää kuin ennen, ja uskovat voivat säätää paastoamistaan omaa elämäntilannettaan vastaavaksi. Monet luterilaisetkin puolestaan ovat jälleen alkaneet ilahduttavasti paastota, ja tältä osin käytännöt ovat jossain määrin saattaneet lähentyä toisiaan.
Omasta puolestani totean, että pyrin paastoamaan adventtiaikana, vaikka en aivan yhtä rigoristisesti kuin quadregesiman päivinä (pääsiästä edeltävinä viikkoina). Lihaa vältän adventtinakin, ruokaolueni pyrin juomaan tavallista miedompana, joko ykkösoluena tai kokonaan alkoholittomana, makeiset ja suklaat jätän joulunpyhille ja niin pois päin.
Läntisistä paastotraditioista yleisemmin pistän tähän linkkiä vanhalta foorumilta. Tässä on erityisetapauksena anglikaanisen kirkon säännöt, jotka eivät paljoakaan eroa vanhoista katolisen kirkon säännöistä. Itse asiassa omatkin paastokäytäntöni ovat aika lailla tuon suuntaiset, sillä erotuksella että suuren paaston aikana en syö lihaa.
http://uskojaelama.net/forum/index.php?topic=2359.msg200628#msg200628
Kiitos vastauksesta! Anglikaanisen kirkon ohjeet olivat mielenkiintoisia. Olenko siis ymmärtänyt oikein, että paasto on läntisissä ohjeistuksissa tarkoittanut vain ruoan määrällistä vähentämistä, mutta lihan syöntiä ei ole suoranaisesti kielletty kuin abstinenssi-päivinä, ja niinäkin on saanut kalaa syödä?
Käytännöt ovat saattaneet yksityiskohtien osalta vaihdella kirkkoprovinssista toiseen siirryttäessä, mutta käsittääkseni kaikkialla on kyllä aikaisemmin ollut sääntönä se, että paastoaikana ei syödä lihaa ja että ruoan määräkin on vähäisempi. Kirkkovuoden tavallisenkin ajan jokaisena perjantaina on sitten ollut voimassa vain abstinenssi eli lihasta pidättäytyminen ilman varsinaista paastoa eli aterioiden määrän vähentämistä. Kalaa ei ole lännessä (eikä itse asiassa monin paikoin Venäjälläkään) luettu lihaksi.
1 tykkäys
Suuren paaston rakenne päivämäärineen vuonna 2017
PAASTON VALMISTUSVIIKOT
5.2. – 10 viikkoa ennen pääsiäistä: publikaanin ja fariseuksen sunnuntai
Ensimmäinen valmistusviikko, paastoton viikko (ei paastoa edes keskiviikkona ja perjantaina)
12.2. – 9 viikkoa ennen pääsiäistä: tuhlaajapojan sunnuntai
Toinen valmistusviikko: liharuoasta luopumisen viikko (vielä saa syödä lihaa ja kalaa, mutta keskiviikkona ja perjantaina tavallinen ankara paasto)
19.2. – 8 viikkoa ennen pääsiäistä: tuomiosunnuntai (viimeinen päivä, jona syödään lihaa ja kalaa)
Kolmas valmistusviikko: maitoruoasta luopumisen viikko, ”juustoviikko” (paastoviikko, mutta maitotuotteita ja kananmunia saa syödä joka päivä, myös keskiviikkona ja perjantaina)
SUURI PAASTO 27.2.–14.4.2017
26.2. – 7 viikkoa ennen pääsiäistä: sovintosunnuntai (viimeinen päivä, jona syödään maitotuotteita ja kananmunia)
Ensimmäinen paastoviikko: puhdas viikko
5.3. – 6 viikkoa ennen pääsiäistä: ortodoksisuuden sunnuntai
Toinen paastoviikko
12.3. – 5 viikkoa ennen pääsiäistä: pyhittäjä Gregorios Palamaksen sunnuntai
Kolmas paastoviikko
19.3. – 4 viikkoa ennen pääsiäistä: ristinkumartamisen sunnuntai
Neljäs paastoviikko
26.3. – 3 viikkoa ennen pääsiäistä: pyhittäjä Johannes Siinailaisen sunnuntai
Viides paastoviikko
2.4. – 2 viikkoa ennen pääsiäistä: pyhittäjä Maria Egyptiläisen sunnuntai
Kuudes paastoviikko, Lasaruksen lauantaina mäti sallittu
9.4. – Viikkoa ennen pääsiäistä: Herran ratsastus Jerusalemiin, palmusunnuntai
SUURI VIIKKO
Suuri maanantai, suuri tiistai, suuri keskiviikko, suuri torstai, suuri perjantai, suuri lauantai
16.4.2017 – HERRAN PÄÄSIÄINEN, KRISTUKSEN YLÖSNOUSEMUS
1 tykkäys
Joskus olen paastonnut joulu- ja pääsiäispaastoja ortodoksisten aikojen mukaan, vegaaniruokavaliolla kaiken aikaa kun en ole jaksanut koko ajan katsella niitä tiettyjen päivien poikkeuksia. Mutta olen itse ainakin vähän sellainen pölkky, että paastosta meinaa tulla itsetarkoitus, ts. ruokavalion miettimiseen ja noudattamiseen menee niin paljon aikaa ettei siinä oikein muuta ehdikään ajatella (eli niitä asioita, jotka ovat varsinaisesti paastossa oleellisia). Ja viime vuosina on sitten muuten ollut elämä niin hektistä ja vaativaa että en ole jaksanut enkä pystynyt keskittymään paastoamisen tuumailuun ja toteutukseen (varsinkin kun olisin perheeni ainut, joka paastoaisi; nihkeää ruveta pikkulapsiperheessä tekemään mitään erikoisjuttuja erikseen itseään varten kun ihan normaalinkin arjen pyöritykseen menee aika paljon voimavaroja). Myös oma terveys painaa vaakakupissa: olin nuorena vuosikaudet vaikeasti syömishäiriöinen, ja koska olen vasta muutaman vuoden pystynyt syömään ns. normaalisti eli että esim. tiettyjen ruokien syöminen ei laukaise ahdistuskohtausta, niin vähän epäilyttää, kannattaako paastoa ajatella vielä hetkeen jos ollenkaan. Ihan hyvä tapa se varmaan on jos sen osaa tehdä niin, että pystyy keskittymään olennaiseen (ja jos se siinä keskittymisessä auttaa) eikä ruokahifistelyyn tai mahaansa. Ja onhan paastoamisella kai ihan terveysvaikutuksiakin. Mutta itselleni se ei tosiaan nykyisen elämäntilanteen vuoksi oikein sovi ainakaan tällä hetkellä.
3 tykkäystä