Septuagesima-sunnuntaihin on enää muutama päivä. On siis aika ryhtyä vähin erin valmistautumaan paastoon. Siksi suomensin tuohon vähän alemmaksi orléansilaisen abbé O’Mahonyn pienen meditaation aiheesta. Huomattakoon, että tässä paastohommassa on otettava huomioon pieni kielellinen epätarkkuus, josta suomi (yhdessä muutaman muunkin kielen kanssa) kärsii ja joka saattaa olla omiaan herättämään hämmennystä. Liturgisen paastonajan ja varsinaisen paaston välillä näet on tietty, ei välttämättä niin vähäinenkään ero, josta on mielestäni syytä olla tietoinen. Siteeraan itseäni vanhalta kunnon U&E -foorumilta reilun kahden vuoden takaa:
A propos. Suomen kieli ei valitettavasti tee selvää eroa mitä tulee paastoon yleiskäsitteenä ja erityiseen paastonaikaan tuhkakeskiviikon ja pääsiäisen välillä. Englannissahan edellinen on fast ja jälkimmäinen lent (tai lenten season). Ranskassa tilanne on vieläkin informatiivisempi, sillä paasto on jeûne (verbinä jeûner) ja liturginen paastonaika carême. Carême on tietenkin vulgarisoitunut muoto latinan sanasta quadragesima, mikä viittaa neljäänkymmeneen päivään. Ja carême-aikaa voi minun mielestäni aivan hyvin viettää muutenkin kuin sanan varsinaisessa merkityksessä paastoamalla. (Minä tosin pyrin noudattamaan prekonsiliaarista käytäntöä tässäkin, mutta ymmärrän erittäin hyvin myös niitä, jotka katuvat toisilla tavoin. Legalismi on /c:stä!) Varsinaisia velvoittavia paastopäiviähän meillä on nykyään vain kaksi koko kirkkovuodessa eli tuhkakeskiviikko ja pitkäperjantai. Minusta näin on hyvä.
Abbé O’Mahonyn paastoaiheisissa fundeerauksissa olen kääntänyt carêmen ylläkuvatulla tavalla ”paastonajaksi”, kun taas jêune kääntyy ”ruokapaastoksi”. Tämän semanttisen selvennyksen jälkeen voimmekin mennä itse asiaan:
Toisinaan kuulee sanottavan, että ”paastonaika (le carême) on kristittyjen ramadan”…
Kieltämättä joitakin yhtäläisyyksiä onkin. Yhden kuukauden aikana muslimeille yhtäällä ja neljänkymmenen päivän aikana kristityille toisaalla kolme asiaa saa erityisen merkityksen: ruokapaasto (le jêune), rukous ja almujen antaminen (tai siihen verrattava karitatiivinen toiminta). Nykyisessä kulutusyhteiskunnassamme paasto herättää ihmetystä, ehkä jopa urheilusuorituksiin verrattavaa ihailua, ja näistä syistä suuri yleisö ajattelee paastonajasta puhuttaessa juuri ruokapaastoa. Mutta Katolisen kirkon katekismuksessa juuri ruokapaasto ei ole mitenkään opetuksen keskiössä paastonajasta puhuttaessa. Katekismus esittää paastonajan kristitylle mahdollisuutena elää Kristuksen kanssa neljäkymmentä päivää autiomaassa. Toki noiden päivien aikana oli ruokapaastollakin sijansa, mutta se ei kuitenkaan ollut tärkein asia. Sitä tärkeämpää oli Kristuksen luja luottamus Isään kaikkien kiusausten ja koettelemusten keskellä.
Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta muistamme, kuinka Adam sortui kiusaukseen. Ja Adam sai elää ympäristössä, joka on autiomaan täydellinen vastakohta, nimittäin Paratiisissa, jonka Jumala oli kylvänyt täyteen kaikenlaisia kasveja ja missä ihmisellä oli yltäkylläisesti kaikkea sitä mitä hän elääkseen tarvitsi. Uusi Adam, Kristus, ei sortunut kiusauksiin.
Ihmisen synnin tähden me jouduimme Paratiisista erämaahan. Erämaassa myös israelilaiset joutuivat vaeltamaan neljäkymmentä vuotta kohti Luvattua maata, kuten Toisesta Mooseksen kirjasta voimme lukea. Nuo vuodet olivat kiusausten ja koettelemusten aikaa kansalle, joka kaipasi Egyptin lihapatoja. Psalmi 95 kertoo meille, että itselleen Jumalallekin se oli koettelemusten aikaa, koska kansa, jonka kanssa Hän oli solminut liiton, teki lakkaamatta syntiä. Paastonaika olkoon siis meille tilaisuus jälleen kerran ymmärtää, kuinka pahoin synti on etäännyttänyt meitä Jumalasta ja että Hän pysyy uskollisena liitolleen ja lupauksilleen silkkaa armeliaisuuttaan. Paastonaika olkoon meille tilaisuus valita Jumala ja kääntää selkämme pahalle. Mooseksen onnistui kääntää kansa pois kiusauksistaan, välittää sille Jumalan antama Laki ja johtaa se Luvatun maan porteille. Jeesus, ”[Mooseksen] kaltainen profeetta”, antaa meille voiman ja Hengen, jonka avulla voimme voittaa kiusauksemme ja koettelemuksemme, Hän kirjoittaa sydämiimme evankeliumin lain ja johtaa meidät Jumalan Valtakuntaan.
Ruokapaasto auttaa meitä vapautumaan siitä, mikä vetää meitä kohti syntiä ja estää rakkauden toimintaa meissä. Rukouksessa käännymme Jumalan puoleen anoen häneltä armoa pysyä uskollisina ja kiusauksissa kestävinä. Almut ja muut rakkauden teot lähentävät meitä veljiimme konkreettisella ja käsin kosketeltavalla tavalla.
