Paasto kristillisessä elämässä

Usko
121

Suuri paasto alkaa huomenna ja kestää pääsiäiseen asti. Ensimmäisellä paastoviikolla pääsemme hyvään paaston alkuun, kun käymme - siellä missä se on mahdollista - neljänä iltana maanantaista torstaihin kirkossa kuuntelemassa pyhän Andreas Kreetalaisen suurta katumuskanonia ja perjantaina ennenpyhitettyjen lahjain liturgiassa.

Sana papilta -blogissa on vähän jotakin muustakin paastosta kuin ruokapaastosta:

Paastoaapinen

Tänään sovintosunnuntaina lauletaan:

“Aloittakaamme valoisin mielin paaston aika ja antautukaamme sen hengellisiin kilvoituksiin. Puhdistakaamme sielumme, tehkäämme puhtaaksi lihamme. Paastotkaamme sekä kieltäytymällä ruuista että kaikista himoista ja yltäkyllin nauttikaamme hengen hyveitä sekä niissä yhtämittaisesti halulla pysyen tulkaamme kaikki arvollisiksi hengellisellä ilolla näkemään Jumalan Kristuksen suuriarvoisimpia kärsimyksiä ja pyhää pääsiäistä.”

Tsasounan suunnalta -sivustolla, jota kirjoittaa ortodoksinen eläkeläispappi, on pitkä ennenpyhitettyjen lahjain liturgian selitys. Ennenpyhitetttyjen lahjain liturgiaa toimitetaan suuren paaston arkipäivinä, tavallisesti keskiviikkoisin ja perjantaisin.

EPL selitys

122

Luterilaisessa kirkossa paantonajan kaunis perinne on litanian laulaminen yleisen esirukouksen paikalla. Itse pidin enemmän entisestä fryygisestä sävelestä ja myös sanamuoto oli parempi: rakeet ja rajuilmat kuulosti iskevämmältä kuin nykyiset luonnonmullistukset ja ympäristökatastrofit, vai miten se menee. Paastonaikana käytetään myös Trishagionia tuolla paikalla. En tiedä, onko se jotenkin rajattu vain silloin käytettäväksi. Toki sitten tavallista rukoustakin.

2 tykkäystä
123

Eikös meikäläisissä perinteessä ole kalaa syöty Suuressa paastossa viikonloppuisin. Ei se toki varmaan minnekään kanoneihin tai typikoneihin kirjattu sääntö ole, mutta näin on vain toimittu iät ajat. Hyvähän se toki on, jos onnistuu elämään perinnettä askeettisemmin.

124

Ortodoksisessa kalenterissa on suuressa paastossa kalan kuva vain Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestysjuhlana 25.3. ja palmusunnuntaina.

125

Niin on, mutta kysypä asiaa papistolta. Veikkaan kaikkien kertovan, että venäläisessä perinteessö on tavattu syödä viikonloppuna kalaa. Tapaa voi tietysti pitää huonona, mutta näin ymmärtääkseni on toimittu.

126

Metropoliitta Johannes sanoo jossakin kirjassaan, että hän “sallii itselleen juuston” paastopäivinä. Se ei kuitenkaan tee juustoa minulle sallituksi. Mutta minunkin pitäisi katsoa vain omalle lautaselleni.

127

Joidenkin mielestä kalaa saa syödä “slaavilaisessa perinteessä” suuressa paastossa kaikkina päivinä:

Tsasounan suunnalta

"Suuren, 40- päiväisen paaston aikana ei nautita seuraavia ruoka-aineita: lihatuotteet, maitotuotteet, juustot ja kananmunat. Kreikkalaisessa paastossa myös kala on kielletty, slaavilaisessa perinteessä taas kaikenlaisten kalojen syöminen on sallittua. Voin, oliiviöljyn, viinin ja kaikkien alkoholijuomien nauttiminen on kielletty.

Arkipäivinä sääntöjen mukaan nautitaan ns. kuivaa ruokaa: suolavedessä keitettyjä vihanneksia, erilaisia pähkinöitä ja siemeniä, hedelmiä leipää, hunajaa kasvismargariinia ja kasvisöljyä (paitsi oliiviöljy) ja mustekalaa sekä simpukoita (omassa paastokäytännössämme mitä tahansa kalaa)

Lauantaina ja sunnuntaina syödään kaksi ateriaa, jolloin voi syödä kalaa (slaavilainen käytäntö) viinin ja oliiviöljyn kanssa."

Toisten mielestä taas ei, mutta (kreikkalaiseen tapaan) äyriäisiä saa syödä lauantaina ja sunnuntaina:

Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö

“Suuressa paastossa kalan nauttiminen on sallittu vain kahtena päivänä: Neitsyt Marian ilmestyspäivänä maaliskuun 25. päivänä ja palmusunnuntaina. Mustekalaa, rapuja ja äyriäisiä käytetään kuitenkin viikonloppuina.”

“Suomalaisessa paastokäytännössä haluaisin vielä kiinnittää huomiota kahteen ongelmaan. Toinen niistä liittyy kalaan, jota vanhan venäläisen käytännön mukaisesti on totuttu pitämään täällä paastoruokana, mitä se ei alun perin ole ollut. Kalan sisällyttäminen paastopöytään on tietysti ollut Pohjolassa ymmärrettävää menneitten vuosisatojen olosuhteissa, mutta nyt ajat ovat ratkaisevasti muuttuneet. Koska vihannekset, juurekset ja hedelmät säilytysmenetelmien kehittymisen ja maahantuonnin lisääntymisen myötä ovat Suomessa tänään lähes kaikkien ulottuvilla pienilläkin paikkakunnilla, olisi mielestäni syytä uudelleen miettiä, voisimmeko me yksittäisinä ortodokseina ja kenties yhteisönäkin poistaa kalan ankarimpien paastokausien ruokapöydistä ja palata näin alkuperäisempään, yleisortodoksiseen käytäntöön.”

128

Kyllähän noissa tiettyä johdonmukaistamista olisi tarve tehdä. On epäloogista, että oliiviöljy on kielletty, jos kerran muut kasviöljyt ovat sallittuja. Pähkinöiden syönti Suomessa on taas omituista, jos on tarkoitus välttää tuontitavarana hankittuja ylellisyystuotteita. Sama juttu ulkolaisten hedelmien ja kasvisten suhteen. Niiden sijaan olisi parempi syödä esim. kotimaisia marjoja eri muodoissaan, vaikka niihin olisikin lisätty sokeria säilymisen varmistamiseksi. Paastosäännöt on muodostettu Välimeren kulttuurissa, jossa vallitsevat tietysti melko erilaiset olot kuin talvisessa Suomessa.

Ongelmia tulee mielestäni mm. siitä, että monet aikoinaan ylellisyystuotteiksi mielletyt ruoka-aineet eivät enää sitä ole. Esimerkiksi kananmunat ovat suurin piirtein edullisinta mitä kaupasta löytyy, eivät suinkaan juhla-aterian osa, niin kuin joskus antiikin aikana, jolloin maalatut munat kuuluivat keisarienkin juhlapöytään. Nyt jos syödään esim. munakasta aamiaiseksi, niin kyse on siitä, että henkilö joutuu paremman puutteessa tyytymään siihen kuin että olisi onnistunut hankkimaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja kallista.

Sitten on vielä sekin näkökohta, että kumpi on arvottomampaa suhtautumista ruokaan: lihatuotteen syöminen sen takia että ei halua sen päätyvän roskiin vanhentuneena, vaiko se, että ostaa päiväystuotteen -30 % hintaan ja laittaa säästyneen osan paastokeräykseen? Mielestäni kumpikaan vaihtoehto ei ole itsestäänselvästi toista parempi. Paasto ei ole itsetarkoitus, vaan väline pyhän juhlan oikeaan vastaanottamiseen. Ruuan heittäminen roskiin on mielestäni suuri synti.

Tai entäpä oikean ruokasuhteen löytäminen ylensyöntiä välttämällä? Jos paino on jo ihanteellinen, niin silloin olennaista olisi pitää kiinni toimivasta käytännöstä eikä muuttaa sitä vain muuttamisen takia. Esim. monet varmasti syövät paastosääntöjen kirjaimen mukaan, mutta ovat silti läskejä. Näitä löytyy luostareistakin ympäri maailmaa. Moni tukien varassa elävä köyhä syö niin edullisesti, että kaikki muutokset siihen johtavat käytännössä suurempaan rahankulutukseen ruuan takia.

4 tykkäystä
129

Paasto ei tietenkään saa vaarantaa terveyttä eikä sen toiselta puolen pitäisi johtaa myöskään ylenmääräiseen säätämiseen ja mutkikkaisiin erikoisjärjestelyihin. Välimeren leveysasteilla ikänsä asuneiden vanhojen mummojenkin (osteoporoosin varsinainen riskiryhmä) terveys saattaa kestää neljänkymmenen päivän vegaanidieetin ilman lääkevalmisteitakin, mutta pimeässä Pohjolassa monille tulee taatusti ongelmia, jos maitotuotteet ja muut luonnolliset kalsiuminlähteet jäävät niinkin pitkäksi aikaa pois ruokavaliosta. Onko maitotuotteiden korvaaminen moninkertaistamalla D-vitamiini- ja kalsiumtablettien syöminen paastonajan hengen mukaista?

1 tykkäys
130

Mielenkiintoista pohdintaa. Ajattelisin, että paaston tarkoitus on hengellinen. Sitä auttamaan on olemassa askeettinen ruokavalio, mutta myös erilaisista huvituksista pidättäytyminen, keskittyminen hengelliseen elämään sekä kristillisen laupeuden harjoittaminen.

Tiukat ruokasäännöt ovat myös jonkinlaista kuuliaisuuden harjoitusta. Ongelmalliseksi asia menee, jos yksinkertaistamisen ja vaatimattomuuden sijaan asia menee kikkailuksi ja brassailuksi. Kaikki aika meneekin siihen, että pohditaan syömistä, hankitaan erikoisuuksia, kalliita korvikkeita ja etsitään keinoja kiertää kirjainta. Silloin voi henki unohtua. Ruokasääntöjen tarkoitus on ollut olla ylellisistä ja kalliista ruoista luopuminen. Ja kuten Timo sanoi, nämä vaihtelevat maasta ja ajasta toiseen. Entisinä aikoina liha oli harvinaista herkkua eikä täällä pohjolassa maitoa ja kananmunia tähän vuodenaikaan ollut tarjolla muutenkaan. Lihasta ja/tai eläinkunnantuotteista luopuminen on kyllä nähty myös hengellisesti hyödylliseksi jo niiden laadunkin vuoksi.Tämäkin on syytä muistaa.

1 tykkäys
131

Pyhältä Paisios Athosvuorelaiselta kysyttiin (kerron ulkomuistista), kumpi tekee paremmin, sekö joka syö kaksi kukkuralautasellista paastoruokaa vai se, joka ei syö mitään muuta kuin yhden kananmunan. Paisios vastasi, että ensimmäinen tekee paremmin, vaikka parempi olisikin syödä vähemmän, mutta jälkimmäinen ei noudata paastoa vaan dieettiä.

Liha on todella kaikkein kauimpana paastoruoasta. Jos ei ole sen vertaa kuuliainen kirkon paastosäännöille, että yrittäisi parhaansa mukaan noudattaa edes ruokapaastoa, niin kuinka pitkälle silloin pääsee paaston hengellisessäkään puolessa.

Paastoruoka on enimmäkseen hiilihydraatteja, ja monilla ihmisillä se tarkoittaa sitä, että paastoruoka lihottaa.

Minä otan muulloinkin kuin paastoaikoina vitamiini- ja kivennäistabletteja.

132

Yksi viesti siirrettiin toiseen ketjuun: Onko paastosta ja asketismista hengellistä hyötyä?

133

Ainakin näin ulkopuolisesta vaikuttaa siltä, että ortodoksiset neuvonantajatkaan eivät ole täysin johdonmukaisia ohjeissaan. Sitten pitää vain valita, kenen neuvoja kuuntelee. Tuttua myös evl-kirkosta.

2 tykkäystä
134

Kaikki ortodoksit ovat yhtä mieltä siitä, että kananmunat eivät ole paastoruokaa, mutta ihmiset saattavat soveltaa paastosääntöjä valikoidusti.

135

Jos viittasit minun kommenttiini, niin se ei ollut tarkoitettu miksikään neuvoksi kenellekään, vaan sen tarkoitus oli osoittaa sitä, että paastoamiseen liittyy monenlaisia näkökohtia ja moraalisia pulmatilanteita, joita paastoaja joutuu mielessään kohtaamaan. Paastoaminen ei siis ole pelkkää mekaanista sääntöjen noudattamista, vaan joka kertaa siinä joutuu myös tekemään valintoja. Tällainen voi tulla eteen ihan vain siinä, että jos esim. vierailulla joutuu tilanteeseen, jossa tarjolla on vain paastosääntöjen vastaista ruokaa. Kumpi on oikein: noudattaa paastoperiaatteita ja loukata isäntäväkeä, vaiko joustaa hetkeksi säännöistä, kätkeä paastonsa. Syödäkö kalliimpia tuontihedelmiä vaiko esim. korppuja, joiden valmistamisessa on käytetty voita ja öljyä ja panna enemmän rahaa paastokeräykseen jne.

Jokainen paastoaja joutuu tällaisten valintojen eteen, eikä aina ole helppoa sanoa, että mikä olisi milloinkin paras mahdollinen valinta. Vain lakihenkisesti paastoaville kaikki on aina olevinaan selvää ja ongelmatonta. Vaikeus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi kokonaan antaa periksi. Juuri siinä autenttisessa kamppailussa tapahtuu hengellinen kasvu, edistyminen ja vahvistuminen. Taistelun ja kilvoittelun ei ole tarkoituskaan olla helppoa.

Filonillan huomioon siitä, että paastoajan ruokavalio voi muodostua hyvin hiilaripitoiseksi, mikä voi johtaa lihomiseen, totean vain, että jos paasto lihottaa, niin silloin ihminen paastoaa väärin. Tarkoitus on kurittaa ruumista, ei pöhöttää sitä entisestään.

3 tykkäystä
136

En varsinaisesti viitannut sinun viestiisi ohjeena, vaikka samaa mieltä olenkin vaan olen lukenut monenlaisia näkökulmia ortodoksiseen paastoamiseen eri asiantuntijoilta (siis papit, isät ym., vai mitenkä ortodoksikirkon linjoja vetäviä henkilöitä nyt kutsuisikaan). Mutta sopivasti otit esiin tuon vierailuun liittyvän näkökulman, sillä juuri sen samaisen mielipiteen olen kuullut ennenkin ja nimenomaan “viralliselta” taholta.

137

Nyt pitää varmaan aloittaa uusi ketju ortodoksisuuden ja ihmisyyden suhteesta.

4 tykkäystä
138

Eli hummeria ja ostereita pöytään mieluummin kuin pakasteseitä. Minusta tämä ortodoksinen opetus kuulostaa melkoisesti siltä farisealaisuudelta, jota Herra arvostelee. Itse asia unohdetaan, mutta ruuduista ja kuminoista maksetaan hurskaasti kymmenyksiä.

139

Paastossa syödään yksinkertaista ruokaa (“anna kattiloidesi levätä”) ja säästyneet rahat annetaan johonkin hyvään tarkoitukseen.

140

En viitsi lukea kriittisen osaston paastonvastaista ketjua, mutta Moderointiehdotukset-ketjusta, jota vähän silmäilin, käy ilmi, että joku väittää paastoamista ansion hankkimiseksi pelastuksen toivossa. Emme me voi hankkia mitään ansioita Jumalan edessä.

Luuk. 17:9 Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä.
10 Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ‘Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’"

3 tykkäystä