Avaatko vähän, mitä tämä on?
Tuntematta tätä nimenomaista tapausta sen tarkemmin, en välttämättä pitäisi ko. kannanottoa pelkkänä Franciscuksen “radikaalin” mielenlaadun ilmauksena. Ainakin pintapuolisesti tarkasteltuna tuo näyttää siltä, että kuka tahansa paavi viimeisen reilun sadan vuoden aikana olisi voinut sanoa saman. Muistettakoon kirkon nykyisen yhteiskuntaopetuksen kivijalka, paavi Leo XIII ensyklika Rerum Novarum (1891).
Eikö “fabbriche” ole tehdas? Miuuten en ymmärrä kuin ensimmäisen ja viimeisen lauseen.
En voi, kun en itsekään varmuudella tiedä, mitä paavi tuolla tarkoittaa. Paras arvaukseni on, että paavi ei itsekään tiedä, mistä puhuu, ja siksi joutuu lisäämään tuollaisen hämärän ilmaisun “per fare negoziati non del tutto chiari” eli “tehdäkseen liiketoimia/sopimuksia jotka eivät ole täysin selviä”.
Joka tapauksessa Francesco tässä tapauksessa puhuu Sky Italia -mediayhtiön organisaation järjestelyistä, jossa yhtiön toimintoja mm. siirretään Roomasta Milanoon, ja parisataa työntekijää menettänee työpaikkansa, etenkin Roomassa.
Jo kuukausien ajan on liikkunut huhuja FSSPX:n täyden yhteyden palauttamisesta Roomaan. Tosin aivan äskettäin osoittautui vääräksi huhu, jonka mukaan veljeskunnalle olisi jo hankittu talo Rooman Esquilinuksen kukkulalta. Mutta muuten lähentymisneuvottelut ovat siis edenneet tavalla, jota ei olisi voinut kuvitella vielä jokin aika sitten. Monen vuosikymmenen skisma näyttää nyt olevan lähempänä loppuaan kuin koskaan. Ehkä käyttämäni lähde vähän liioittelee puhuessaan ”kukonaskeleen” (à deux doigts) päässä olevasta sovinnosta, mutta kun itse lefebvristien nykyinen nokkamies Mgr. Bernard Fellay myöntää huomattavan lähentymisen, niin pakko kai se on meikäläisenkin uskoa!
Jos FSSPX palaa kirkon täyteen yhteyteen siitä tulee personaaliprelatuuri, eli Opus Dein kaltainen ei-maantieteellinen ”hiippakunta”. Sovun edellytyksenä on se, että Vatikaanin II:n kirkolliskokouksen päätösten tulkitseminen ”jatkuvuuden hermeneutiikasta” käsin hyväksytään ja että sen ekumeniikkaa, uskonnonvapautta ja liturgiaa koskevista ”pastoraalisista” uutuuksista voi olla piittaamatta. Hyvä hyvä! Traditionalismin muodostama strateginen reservi kirkon sisällä vahvistuu merkittävästi, jos FSSPX:n kanoninen asema selkiytyy tässä kuvatulla tavalla.
Mutta miksi tämä positiivinen kehitys on koettu juuri Franciscuksen pontifikaatin aikana? Jo kirkon sisällä olevia traditionalisteja (eli FSSP:n pappeja ja uskovia) ja muitakin ”konservatiiveja” avoimesti nuiviva paavi on selvästi edeltäjäänsä Benedictusta valmiimpi kompromissiin lefebvristien kanssa ilmeisesti siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei ole varsinaisesti dogmaatikko vaan ”a people person”, kuten sekä muodollisesti että sisällöllisesti jokseenkin ällöttävä anglismi kuuluu. FSSPX:n piispa Fellay toteaa:
Mgr. Fellay mainitsi myös sen paradoksaalisen mielenkiinnon, jota paavi Franciscus tuntee Pyhän Pius X:n veljeskuntaa kohtaan. ”Hän on paavi, joka ei kanna huolta opista vaan katsoo suoraan ihmisiin; hän tutustui meihin jo Argentiinassa ja oppi arvostamaan siellä tekemäämme työtä. Tästä syystä Franciscus suhtautuu meihin myötäsukaisesti, vaikka hän samaan aikaan vastustaa [jo kirkon täydessä yhteydessä olevia] konservatiivisia voimia. Vähän ristiriitaiselta tämä vaikuttaa, mutta olen yhtä kaikki voinut lukuisissa yhteyksissä todeta, että tämä paavi todellakin kykenee edistämään asiaamme”. [suom. Michelange]
1 tykkäys
Vastustaako paavi kirkon sisällä olevia konservatiivisia voimia, vai onko se vain joidenkin lausuntojen tulkintaa?
Varmaan vähän sekä että.
SSPX:n lähentyminen kirkon kanssa etenee:
Toivottavasti Pyhän Isän vierailu Egyptiin tuo toivoa kaikille vainotuille siellä.
3 tykkäystä
Joitakin vuosia sitten käänsin verkkolehti Sarastukseen laajan kaksiosaisen esseen kirjoittajalta nimeltä Jean-Baptiste Noé. Tämä katolinen historioitsija ja tuottelias kirjailija vastaili kolmisen viikkoa sitten Atlantico-julkaisun kysymyksiin koskien paavi Franciscuksen kantoja siirtolaiskriisiin. Käännän kysymykset ja vastaukset tähän. Juttu ei ole kovin pitkä, mutta sen verran pitkä kuitenkin, että pistän spoilerin taakse.
[details=Yhteenveto]
Washington Post –lehdessä luonnehdittiin hiljattain paavi Franciscusta ”avoimien rajojen aktivistiksi”. Hänen viimeaikaiset vetoomuksensa siirtolaisten vastaanottamisen puolesta on huomioitu mediassa aivan erityisellä tavalla. Kieltämättä Raamattu eksplisiittisesti käskeekin majoittamaan muukalaisia (Matt. 25: 31–46). Mutta näitä paavin lausuntoja on kovasti arvosteltu siitä, että ne näyttävät olevan ristiriidassa hänen globalisaatiokriittisten asenteidensa kanssa. Eikö pitäisikin enemmän ottaa huomioon niitä syitä, jotka nykyään pakottavat ihmisiä lähtemään näille massiivisille vaelluksille?
Kuten niin monet eurooppalaiset poliitikot myös Vatikaanin virkailijat ovat aivan eksyksissä tämän siirtolaiskysymyksen kanssa. Heitä piinaa ideaali, jonka mukaan on otettava vastaan hätää kärsiviä lähimmäisiä ja autettava näitä, ja usein heidän suhtautumistaan vahvistaa voimakas tunneherkkyys, jota puolestaan ruokkivat televisiossa ja tosielämässäkin eteen vyöryvät kuvat. Mutta Eurooppa ei voi ottaa vastaan halukkaita tulijoita; toisaalta siirtolaiskriisin syyt eivät kokonaisuudessaan ole purettavissa puhtaasti taloudellisiin motiiveihin.
Joidenkin kirkonmiesten käsityksissä siirtolaisten vastaanottamisella korjattaisiin siirtomaavallan aikaisia oletettuja rikoksia. Tämä on erityisesti Italian piispainkokouksen johdon kanta. Tämmöisten enemmän tai vähemmän uusmarxilaisten ideoiden mukaan maailmassa on meneillään uusi luokkataistelu, jonka osapuolia ovat rikkaat eurooppalaiset ja köyhät siirtolaiset; näiden siirtolaisten kärsimä epätasa-arvo ja köyhyys ovat tässä diskurssissa eurooppalaisten syytä. Halussa olla ottamatta heitä vastaan nähdään pelkkää rakkaudettomuutta ja itsekkyyttä. Usein asetutaan varauksettomasti siirtolaisten rinnalle ja harvemmin solidarisoidutaan eurooppalaisiin väestöihin, jotka kuitenkin kärsivät tästä ilmiöstä.
Ei haluta nähdä siirtolaiskriisin todellisia syitä, joita on lukuisia ja joilla kaiken kaikkiaan on vain vähän tekemistä taloudellisten ongelmien kanssa.
Huomautettakoon myös, että paavi on muistuttanut kansanryhmien perusoikeuksiin kuuluvasta oikeudesta pysyä kotiseuduillaan ja jo siirtolaisiksi lähteneiden oikeudesta palata koteihinsa. Tämä sanoma oli erityisen selvä paavin puheessa Lesvoksen saarella huhtikuussa 2016. Paavi on myös kehottanut taistelemaan siirtolaisuuden syitä vastaan, joita ovat mm. sodat, järjestäytynyt rikollisuus [ihmiskauppa] ja tiettyjen ryhmien halu horjuttaa Euroopan yhteiskunnallista vakautta. Mutta nämä sanat eivät useinkaan leviä mediassa, sillä ne jäävät paavin avoimia rajoja puolustavien ulostulojen varjoon.
Asiaan liittyy vielä tälle pontifikaatille leimallinen kommunikaatio-ongelma: julki tulee usein keskenään kontradiktorisia, linjattomia ja huonosti jäsenneltyjä viestejä.
Onko Eurooppa, katolisuuden kehto, valmis kuulemaan paavin kehotuksia ottaa avosydämisesti vastaan kaikki ne siirtolaiset, jotka ovat päätyneet etsimään turvaa Euroopan maaperältä?
Eurooppa tekee jo paljon, ja selvästi näkee, että se ei enää tiedä mitä tehdä. Mitä voisi tehdä Calais’n alueelle kasautuneille siirtolaisille? Entä niille, jotka ovat kokoontuneet Lampedusalle tai Kreikkaan? Mitä tehdä Balkanilla ja Keski-Euroopassa samoaville siirtolaiskolonnille? Euroopan Unioni ei saa aikaiseksi yhtenäistä politiikkaa tässä asiassa, vaikka juuri sitä nyt tarvittaisiin. Euroopan käsiä sitovat yhtäältä sen omat lait, jotka estävät sitä toimimasta, ja toisaalta sillä on joskus suuria vaikeuksia edes ymmärtää näiden tapahtumien luonnetta.
Yhtä kaikki, paavi on aina osannut käsitteellisesti erottaa toisistaan muukalaisen (étranger), pakolaisen ja siirtolaisen statukset. Nämä kolme asiaintilaa ovatkin kukin seurausta aivan erilaisista elämäntilanteista ja myös juridisessa mielessä muodostavat jokainen oman kategoriansa. Katolisen kirkon katekismus myöntää valtioille oikeuden ja velvollisuuden ajaa järkevää siirtolaispolitiikkaa, toisin sanoen politiikkaa joka mahdollistaa tulijoiden vastaanottamisen paikallisia tapoja ja arvokkuutta kunnioittavalla tavalla.
Kardinaali Sarah julisti Le Figaro –lehdessä 14.10.2016, että ”dekadentti länsi, [joka jatkuvasti kieltää kristilliset juurensa,] länsi jossa ei enää synny lapsia ja jossa perheinstituutiokin on hajonnut, tulee katoamaan islamilaista alkuperää olevien väestöjen tieltä” (“l’Occident, décadent, sans enfants, sans familles, disparaîtra, noyé et éliminé par une population d’origine islamique”, s’il continuait à refuser ses racines). Eikö tällaista tekstiä pitäisi tänä päivänä kuulla paavin, näkyvän kirkon pään, suusta?
Kun paavi Benedictus XVI arvosteli islamia huomattavasti miedoimmin sanankääntein Regensburgin puheessaan vuonna 2006, hän joutui silmittömän vihamyrskyn kohteeksi. Koska kardinaali Sarah on afrikkalainen, hän voi sanoa asioita joita muut eivät voisi.
Vatikaanin asenne herättää yhä enemmän kysymyksiä myös hierarkian itsensä sisällä. Syyrian ja Irakin piispat ovat käyttäneet jihadisteista erittäin kovaa kieltä ja ovat toisinaan myös varoittaneet eurooppalaisia näiden ylettömästä rauhantahdosta (irénisme), joka on moraalitonta ja vaarallista. Mutta paavin on korkean virkansa takia punnittava sanojaan ja otettava huomioon niiden mahdollisesti negatiivinen vaikutus.
Mutta yhtä kaikki hän sanoi jokseenkin saman asian puheessaan Euroopan parlamentille Starsbourgissa: ”Eurooppa, joka ei ole enää avoin elämän transsendentille ulottuvuudelle, on maanosa, joka on vaarassa vähitellen menettää sielunsa ja myös sen ‘humanismin hengen’, jota se yhä rakastaa ja puolustaa.” Hän toisti viestinsä vastaanottaessaan eurooppalaisia valtionpäämiehiä Rooman sopimuksen kuusikymmentävuotisjuhlassa: ellei Eurooppa ole uskollinen historialleen ja hengellisille juurilleen, se ei pysty avautumaan maailmallekaan.
Viimeaikaiset attentaatit koptikristittyjen kirkkoihin Egyptissä nostavat jälleen nähtäville ne kaoottiset olosuhteet, joissa Lähi-idän kristityt ovat jo muutaman vuoden ajan joutuneet elämään. Mitä opittavaa meillä olisi heidän tämänhetkisestä tilanteestaan?
On todella mielenkiintoista kuulla, mitä paavi tulee sanomaan lähestyvän Egyptin matkansa aikana. [–] Mutta joka tapauksessa nämä attentaatit ovat muistutus siitä, että viha kristittyjä kohtaan on Lähi-idässä edelleen vahva ja että elämä fanaattisen islamin rinnalla on kristityille mahdotonta. Tämän konfliktin loppua ei ole näköpiirissäkään, ja jos tilanne joskus jälleen rauhoittuukin, on edessä kysymys täydestä sovinnosta ja anteeksiannosta, mikä ei tule olemaan helppo asia.
Myös Egyptin piispat ovat jo vuosikausien ajan yrittäneet varoittaa Eurooppaa islamistisen tartunnan vaarasta. He näkevät itsensä lännen etuvartiona ja ovat vakuuttuneita siitä, että jos he kaatuvat, nämä ongelmat tulevat seuraavaksi räjähtämään Euroopan silmille.[/details]
1 tykkäys
Paavi on kutsunut koolle kardinaalikonsistorin, jossa nimetään kardinaaliksi mm Tukholman piispa Anders Arborelius. Hän on ensimmäinen kardinaalin arvon saava pohjoismaalainen.
2 tykkäystä
Giulio Meotti (Il Foglio/toimittaja, Arutz sheva/kolumnisti,…) ihmettelee Vatikaanin hiljaisuutta kidnapatun italialaisen avustustyöntekijänaisen pakkokäännytyksestä islamiin.
"Islamic fundamentalists kidnapped an Italian, Christian and Western girl who went to Africa to help people, they held her for a year and a half under chains, they released her after her conversion to Islam and after she suffered psychological as well as physical brutalization. Then there was the payment of a large ransom through the mediation of Islamic emirates (Qatar and Turkey) which have been working for Europe’s submission for years…)
What a great success for the enemies of civilization who also enjoy the crazy applause on the media of important figures in Italy, including the Church to which the girl at least nominally belonged.
Many, most, do not understand or do not want to understand that the clamor about the Silvia Romano’s case is that of a weak and dying civilization."
Paavi Fransiskus on kyllä ihan mahtavalla tavalla epäkorrekti. Pieniä ja isompia kesken muotoilun ulos lipsahtaneita ajatuksia on paljon. Ja kuka tietää, ehkä hän on todella suunnitellut sanomisensa. Todellakin pidän tästä. Ja huvittaa kun ihmiset pöyristyvät.
1 tykkäys
Olisin saattanut pyrkiä liittymään ortodoksisen kirkon sijaan katolisen kirkon jäseneksi. Kyllä nyt harmittaisi.
2 tykkäystä
Ellei tarkoitus ole tieten tahtoen provoilla ja aiheuttaa hämmennystä, niin ehkä LifeSite ei ole paras mahdollinen linkkivalinta. Franciscuksen perussanoma ei ole kovin vieras: tekopyhyys ja farisealaisuus on väärin, ja kristityltä (varsinkin sellaiselta, jolla on jatkuva pääsy sakramentteihin) vaaditaan Jumalan edessä moraalisesti enemmän kuin ateistilta. Ateisti voi ainakin jossain määrin vedota tietämättömyyteen. Jatkuvasti kirkossa roikkuva, ja silti muita ihmisiä halveksiva ihminen voi puolustautua aika vähällä. Tulkinta, jonka mukaan paavi puhuu tässä kaikista “traditionalisteista”, on LifeSiten oma, eikä toki pidä paikkaansa. Mutta kyllä sitä vähintäänkin harvakseltaan törmää sellaisiin suuriin kirkkoaktiiveihin, joiden käytös muita kohtaan pysäyttää väärällä tavalla. Ja sellainen on tosiaan parasta mahdollista antievangeliointia.
1 tykkäys
Jaa,…kauneus tai arvo on katsoja silmissä.
Kun Trump tekee vastaavaa, se on kauheaa ja koko maailman media inhoaa ja päivittelee ja tuomitsee kammottavia möläyksiä.
Kuulostaa tosiaan siltä, että paavilla on tulllut möläytettyä ennen kuin ajateltua. Toki Raamatussa puhutaan tekopyhistä ja heidän “uskon esittämisensä” arvottomuudesta. Nykyisen paavin olisi silti kyllä kannattanut miettiä ja muotoilla ajatuksensa hieman toisin. Ateisti on asettanut itsensä täysin ulkopuolelle siitä, että usko/Jumala/teot voisi pelastaa hänet, nimensä mukaan kieltää Jumalan kokonaan. Tekopyhällä poseeraajallakin taas on useimmiten kai sentään joku uskon jyvä tai itu sisällään, ja säännöllinen “esittäminen” kirkossa tai “kadunkulmissa” saattaa hyvinkin johtaa hänet myös oikeampaan syvempään uskoon ja uskonelämään.
Me kehtaamme näyttää uskoamme hyvin eri tavoin, tai piilotella sitä. (Yleistä Suomessa). Jo risti kaulassa tai ruoan siunaus ristinmerkillä ja rukouksella antaa helposti ihmiselle hihhulin maineen (ainakin täällä paremmin tietävällä pääkaupunkiseudulla). Me olemme erilaisia ja “esitämme” uskoa eri tavalla, eikä “esityksemme” perusteella tule ulkoa arvioida uskon syvyyttä tai aitoutta tai arvoa Jumalan edessä. Ei ehkä paavinkaan tulisi.
Minua huvittaa omituisesti paavin tökeröydet. Muutama vuosi takaveri yksi bolivialainen kaveri kommentoi argentiinalaisista, että ne nyt vain kommunikoivat lähinnä törkeyksillä. Paavi siis edustaa vain kunniakkaasti kansakuntansa perinteitä.
2 tykkäystä
Sama teema, toinen lähde 
Edelleen toimii.