Autenttisen rintamalla käytetyn kielenkäytön vaatimus voi olla liian raju, mutta jos aletaan sitten puhua vain inttikieltä. Jokaisen keskustelun alussa toistuu puhuttelu, esittely, asia. Korkeampiarvoisen liityttyä keskusteluun pitää antaa ilmoitus. Sinuttelu tapahtuu aina korkeampiarvoisen aloitteesta.
Tai entä ne puheenaiheet sitten. Se vasta hengellistä olikin. “Pitäiskö movettaa seuraava harjoitus?” “Onko tänään iltavapaat, kun paikallisessa olis strippareita?” “Meillä on joku piip kenttäehtoollinen tänään. Voitais sekin aika pelata sotkussa pleikkaa.” “Möttösellä on pikkusen noussu kolmas kulmarauta hattuun.” “Onko pizzakuski jo tullut portille?”
Olen samaa mieltä tuon ilmaisun toivottomuudesta taivuksen kannalta, mutta tuskin se mikään svetisismi on, sillä aivan vastaavia muotoja käytetään muutamissa mannereurooppalaisissakin kielissä. Toki arkikielessä puhutaan mukavuuden vuoksi esim. “Ranskan kirkosta”, mutta ei se virallinen ilmaisu ole.
Kenttäpappi ei puhunut juuri inttikieltä, vaan ihan kansankieltä, sitä samaa mitä ne karvalakkipäiset äijätkin. Ainakin Talvisodassa oli moni heistä joutunut ihan normaaliin joukkueenjohtajan tehtävään.
Kyllä oli karmea virhe, jos menivät puhumaan Suomen kirkosta.
Sehän se kumminkin oli se tunnettu ja historiallineni käsite.
Mulla jäi intistä mieleen kirkossa ja ehtoollisella käynti. Alapetillä nukkuva ukrainaissyntyinen ortodoksikin tuli mukaan, ja sanoi kerran: “Tuli oikein hyvä olo”.
Il vostro lavoro aiuterà tanto a capire, che la gente capisca bene. Grazie tante", ha detto Bergoglio ai giornalisti. (Lähde)
Elikkä paavi kiitteli toimittajia siitä, että nämä niin suuresti auttavat yleisöä ymmärtämään näitä asioita. En tiedä oliko tämä sarkasmia, luultavasti ei ollut, mutta suomalaisen journalismin tasoa miettiessä vähän särähti korvaan.
Jätän asiasta lievän erimielipiteen. Reformaatiossa syntyi kansallisia kirkkoja. Koko Pohjolan metropoli irtaantui omakseen mutta oli (on) saman kirkon jatkumo. Esim. Ruotsi-Suomessa piispat oli samat, papit saman, kirkkokansa sama osv. Tästä syysty on täysin luonnollista puhua Ruotsin tai Englannin kirkoista kun hänviisataan näihin jatkaviin kirkkoihin. Ne ovat omia kirkkojaan, jotka jatkavat samaa tehtävää samalla paikalla. Ruotsin reformaatio on oma ja erillinen Saksasta, vaikka kirkkon kirkkojärjestys (kyrkoordning) omaksuttiin luterilaisia ilmaisuja Uppsala mötessä 1593. Tästä suhteen Pohjolan ja Saksan välillä on tehtävä pieni erotus, kuten pari (itseasiassa suomalaiset) pappi minulle puhuivat.
Nykyäänkin tämä näkyy SvK: n kyrkoordningissa:
Svenska kyrkans tro, bekännelse och lära, som gestaltas i gudstjänst och liv, är grundad i Guds heliga ord, såsom det är givet i Gamla och Nya testamentets profetiska och apostoliska skrifter, är sammanfattad i den apostoliska, den nicenska och den athanasianska trosbekännelsen samt i den oförändrade augsburgska bekännelsen av år 1530, är bejakad och erkänd i Uppsala mötes beslut år 1593, är förklarad och kommenterad i Konkordieboken samt i andra av Svenska kyrkan bejakade dokument.
(Rekomendeeraan myös kirja: Lars Eckerdal & Per Erik Persson: Confessio fidei. Uppsala mötes beslut 1593 om Svenska kyrkans bekännelse, 1993). Se oli itselleni valaiseva.
Tästä syystä on mielestäni oikein puhua SvK:sta. Suomi tuli Storfurstendömet Finland vuonna 1809. Ortodoksisen tsaarin alla oli tarve tarkentaa, että suomalaisten (pääosin) kirkko oli luterilainen. Tätä kuvaa myös Suomen kirkon virallinen nimi på svenska: Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland. Suomen ortodoksinen kirkko tuli Venäjän ortodoksi kirkosta (Русская Православная Церковь) itsenäiseksi 1923 ja autonominen kirkko sai nimen på svenska: Ortodoxa kyrkan i Finland. Mielestäni Suomen kirkkon on samassa jatkumossa Ruotsin kirkon kanssa ja siksi Suomen kirkko olisi oikeutettu. Saksassa tämä ei olisi mahdollista ollut (jfr. cuius regio…), vaikka maakirkot vieläkin säilyttävät oman “valtiollisen” nimensä (t.ex. Lippische Landeskirche). Toki tänään ei mikään kirkkokunta voi omia “kirkkoa” itselleen.
Mahtava oli paavin vierailu! Ekumeenin tie jatkaa eteenpäin anteeksiannon ja sovinnon hengessä!
Asiallinen kysymys: Mistä lähtien kansallisia kirkkoja on ollut kaksi?
Ei ole kovin pitkää aikaa kun niitä oli vain yksi.
Alle 100 v. on historiassa lyhyt aika.
Alempana @cymbus tuo taas tiskiin hyvää faktaa.
Suuriruhtinaskunta oli jo Ruotsin vallan aikanakin, joskin ei pysyvästi.
Pakko oli profiilia nostaa, kun Iivana Moskovassa ei tunnustanut edes Kustaata kkuninkaaksi, kun tämä oli “vaaleilla valittu” kun taas hän itse oli itsevaltias, Jumalalta suoraan valtansa saanut, ja vielä Bysantin keisarisuvun perillinen alenevassa polvessa.
Jostain kumman syystä tämä sama aihepiiri näkyy periytyneen meidän ajallemme asti, kun seuraa uutisista suuren kansan ja sen kirkon mielikuvaa itsestään.
Suomesta tuli suuriruhtinaskunta jo 1500-luvulla. Tällainen itäinen nimitys johtui siitä, että Kustaa Vaasa halusi Juhanalle samanlaisen tittelin kuin tsaarin pojalla oli heidän ollessaan kilpakosijoita.
Olet aivan oikeassa! Pahoitteluni epätarkasta ilmaisustani. Jätin sanan pois. Tarkoitus oli kuvata Venäjän osana olevaa Suomen autonominen suuriruhtinaskunta.
On varmasti ihan kiva että eri kirkkokuntiin kuuluvat ihmiset voivat kokoontua yhteen palvelemaan Jumalaa yhdessä. Sekin on hyvä, että voidaan traumatisoitumatta muistella kaikkea sitä pahaa mitä on sanottu puolin ja toisin. Ja toisaalta voidaan yhdessä tuumailla, että on kuitenkin asioita joista ollaan samaa mieltä. Mutta oppikysymysten ja eettisten kysymysten esiin tullessa, kohtelias kuuntelu on varmasti ainoa asia josta ollaan yhtä mieltä.
Niinhän se on, vaikka silti sydämessään saa toivoa, että perinteen lumossa vaeltavatkin pääsisivät joskus elämässään selville siitä, miksi “Kristus yksin” on niin tärkeä asia, että Paavalikin siitä puhuu.
Jos svedut vain tunnustavat paavin primaatin, niin niillä moraalikantojen eroilla ei ole merkitystä. Se käännettäisiin niin, että Ruotsissa nyt vain on sellainen maallinen ympäristö, jossa on tiettyjä ei-katolisia käsityksiä, jotka paikallisten katolilaistenkin on hyväksyttävä välttämättömyyden pakosta. Todettaisiin, että ruotsalaisten ev.-lut. pappien homoliitot eivät ole oikeita avioliittoja, vaan jotain maallisia järjestelyjä, joten eivät ne estä heitä olemasta roomalais-katolisia pappeja. Tarvittaessa ruotsalaisille junailtaisiin jokin erikoisjärjestely niin kuin itäisen riituksen naimisissa oleville papeille. Paavi sitten aina joskus pitäisi puheen, jossa korostaisi sitä, kuinka tärkeää olisi pyrkiä sisäiseen yhtenäisyyteen ja kuinka room.-kat. kirkko elää monessa maassa ulkoisten paineiden puristuksessa jne.
Hyvä visio! Tosin: ei kaikki me svedut ole homoliittojen kannalla. Iso liuta pappeja mm. on julkisesti kieltäytynyt vihkimästä yms*. Ehkä Suomi, tai siis fintollot , menee siinä samalla
Kyllä, se oli juuri sopiva lyhenne tuohon kohtaan. Tosin (mahdollisesti) tulevana äidinkielenopettajana minun pitäisi paheksua virkkeen lopettamista lyhenteeseen mutta en viitsi, sillä itsekin suosin lyhenteitä hyvin usein.
Vastataan tähän nyt ihan sen vuoksi, että se saisi edes yhden vastauksen. Ja todetaan samalla, että koko viestin sisältö on niin tuulesta temmattu, että siinä ei tarttumapintaa keskustelulle, joten jätetään se kirjoittajan piispojen ja paavin välikseksi, koska heillä on tuntumaa myös todellisuuteen.
Lännen liberaali media alkaa hissukseen tulla tajuihinsa tämän paavin suhteen.
”Media yleisesti on tehnyt hänestä liberaalimman kuin hän onkaan, erityisesti mitä tulee samaa sukupuolta olevien liittoihin. Hän on pohjimmiltaan perinteinen katolinen oppikysymyksissä. Hän ei ole muuttanut mitään”, kommentoi esimerkiksi Ruotsin entinen Vatikaanin-suurlähettiläs Ulla Gudmundson HS:lle maanantaina.
Gudmundson lisäsi, että paavi Franciscus on ollut pettymys myös esimerkiksi naispappeutta koskevassa kysymyksessä.
“PAAVI FRANCISCUS on profiloitunut uudistusmielisenä ja liberaalina, mutta arvostelijoiden mukaan katolisen kirkon johtaja ei ole uskaltanut haastaa kirkkoa monissa vaikeissa asioissa.”
Kun tietää, että politiikasta ja teknologiasta kirjoitetaan perinteisissä ja arvostetuissa päivälehdissä ihan saman tasoisella, vakaalla asiantuntemuksella, niin se mukavasti innostaa hakemaan tietoa muualta.
virallinen nimi på svenska: Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland. Suomen ortodoksinen kirkko tuli Venäjän ortodoksi kirkosta (Русская Православная Церковь) itsenäiseksi 1923 ja autonominen kirkko sai nimen på svenska: Ortodoxa kyrkan i Finland. Mielestäni Suomen kirkkon on samassa jatkumossa Ruotsin kirkon kanssa ja siksi Suomen kirkko olisi oikeutettu. Saksassa tämä ei olisi mahdollista ollut (jfr. cuius regio…), vaikka maakirkot vieläkin säilyttävät oman “valtiollisen” nimensä (t.ex. Lippische Landeskirche). Toki tänään ei mikään kirkkokunta voi omia “kirkkoa” itselleen.