Paavin primaatti

En ole kyllä eläissäni kuullut kenenkään esittävän tällaista näkemystä. Pölhö näkemys, mutta en ymmärrä, miten liittyy keskusteluun. Moskovan patriarkaattikin jollottaa iloisesti Bartolomeuksen nimeä ennen Kirillin nimeä erilaisissa pan-ortodoksisissa yhteyksissä.

1 tykkäys

Asia ei minulle kuulu, mutta kirjoittaja @Michelangen selitys luopiosta
meni hiukan epäloogiseksi.

Mitä muuta reformaattorit saattoivat tehdä kuin toimia omantuntonsa pakottamana?
Asia ei siis käytännössä ole erilainen meidänkään aikanamme, jos eroaa katolisesta kirkosta ja liittyy vaikka Lähetyshiippakuntaan. Omantunnon syistä…

Se liittymärajapinta on siinä, että oli ns. ensimmäinen Rooman valtakunta (jota vastaan yksi pieni gallialaiskylä urheasti taisteli :sunglasses:) ja sen jakauduttua, ja läntisen osan surkastuttua yhdeksi italialaiseksi kaupungiksi, valtikka siirtyi itä-Roomaan l. Konstantinopoliin. No nyt ei ole enää suurta Konstantinopolin valtakuntaa, mutta pääideologi Dugdin (vai mikä sen nimi nyt oli…) on puheissaan nostanut Venäjän valtakunnan uudeksi, kolmanneksi Roomaksi. Ja joka käänteessä tuo jaksaa muistuttaa kuinka Korkein on asettanut Venäjän ja venäläiset hallitsemaan muita kansoja.

Kolmannesta Roomasta on puhuttu jo 1500-luvulta saakka.

Mielestäni esitin varsin seikkaperäisesti, mitä tarkoitan historiallisilla kirkon rakenteilla. Kommentin ajatus oli, että käsitteelle annettiin jokin muu merkitys kuin mikä sillä on ollut, ja silti väitetään, että kyse on jatkuvuudesta.

Jatkoa ketjulle Avioero ja uudelleenavioituminen, @Mauriina :

Roomaanhan ei olla yhteydessä siksi, että se olisi yksi patriarkaatti, vaan koska se on Rooma. Yhteinen usko ei vielä riitä yhteyden perustaksi, koska skismaatikotkin voivat säilyttää oikean uskon, vaan kirkon yhtenäisyys on tietyn järjestyksen noudattamista. Patristisella ajalla tämä järjestys tarkoitti yhteydenkirjeiden vaihtamista hiippakuntien kesken, ja yhteys Roomaan oli olennainen osa tätä järjestystä.

1 tykkäys

Onko Roomalla nykyisin jokin standardivastaus siihen, miksi Paavali ei Roomalaiskirjeen 16. luvun pitkässä tervehdysluettelossa mainitse erityisesti Rooman piispaa?

1 tykkäys

Tuossa kohti ortodoksinen ja katolinen oppi eroavat toisistaan. Ortodoksisen käsityksen mukaan Rooman piispalla oli alunperin primaatti, koska hän oli valtakunnan pääkaupungin piispa. P. apostoli Pietarilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, koska hänen toimimisensa Rooman piispana ei ole mitenkään varmaa (marttyyrikuolema Roomassa sen sijaan on varma). Pietari toimi ensin Jerusalemin ja Antiokian seurakuntien johtajana. Miksei niillä ole koskaan ollut primaattia?

Kun Konstantinos Suuri perusti Nea Roman eli Konstantinopolin pääkaupungikseen, ei sen piispanistuimesta tullut heti arvokkainta piispanistuinta, vaan primaatti jäi Roomaan vähän samalla tavalla kuin Suomessa arkkipiispan istuin jäi Turkuun eikä sitä siirretty uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin.

Konstantinopolin istuimesta tuli arvokkain piispanistuin vasta, kun Rooman paavikunta erosi kirkosta ja ryhtyi omaksi skismaattiseksi kirkokseen. Kun Konstantinopoli joutui muslimien valloittamaksi, Moskovan patriarkka julisti Moskovan olevan kolmas Rooma eli oikeauskoisen kristikunnan pääkaupunki, ja sen metropoliitta korotettiin patriarkaksi. Kirkko ei kuitenkaan ole hyväksynyt kolmatta Roomaa, joten Uuden Roomaan patriarkka on edelleen ortodoksisista piispoista ensimmäinen. Ylin valta kirkossa on ekumeenisella kirkolliskokouksella. Patriarkka ei ole erehtymätön eikä hän voi antaa dogmeja ohi kirkolliskokouksen niin kuin Rooman paavi voi katolisessa kirkossa.

Arvokkaimman piispanistuimen haltija on ortodoksisessa kirkossa piispainsynodin puheenjohtaja, mutta mikään ylipiispa hän ei kuitenkaan ole. Ortodoksisen kirkon opin mukaan piispat ovat yhdenvertaisia. Kukin hallitsee omaa aluettaan, eikä toinen piispa voi puuttua toisen piispan asioihin. Piispa voidaan kuitenkin erottaa piispainsynodin päätöksellä, jos hän opettaa harhaoppia. Kun patriarkka kirjoittaa kirjeitään tänne Suomeen, hän aloittaa kirjeensä “Rakkaat veljet (= Suomen ortodoksiset piispat) ja rakkaat lapset.” (= Suomen ortodoksisen kirkon papisto ja kirkkokansa.)

2 tykkäystä

Ehkä Roomassa ei silloin vielä ollut piispaa?

1 tykkäys

Luterilainen myöntää kyllä, että “jatkuvuus” on katkennut siinä vaiheessa, kun paavin primaatti on kiistetty, jos siis jatkuvuus tarkoittaa jatkuvaa pitäytymistä paavin johdossa. Mutta muuta jatkuvuutta luterilaiset ovat kyllä säilyttäneet, kuten Raamatun, kristillisen opin ja lukuisia käytäntöjä.

Todennäköisesti siellä oli jo piispa (tai ainakin “kaitsija”, episkopos), mutta oliko se jo tuolloin juuri Pietari, en tiedä. Pietaria pidetään Rooman ensimmäisenä piispana, joten ehkä hän ei vielä silloin ollut Roomassa. Sen sijaan on varmaa, ettei Roomassa vielä Roomalaiskirjeen kirjoittamisen aikana ollut “apostolien voitonmerkkejä”, so. Pietarin ja Paavalin hautaa, joihin joku toisen vuosisadan kristillinen kirjailija, jonka nimi ei nyt muistu mieleen, viittaa. Pietarin (ja Paavalin) marttyyrikuolemiin erityisesti ja muutenkin rikkaaseen marttyyrihistoriaan yleisesti Rooman merkitys perustuu.

Pietari tosiaan johti Antiokian seurakuntaa muutaman vuoden ajan ennen muuttoaan Roomaan, ja tätä Pietarin antiokialaista vaihettakin kirkko on perinteisesti muistanut helmikuun 22. päivänä. Ei tiedetä ainoatakaan tapausta, että Antiokia olisi kiistänyt Rooman primaattia sillä perusteella, että Pietari oli vähän aikaa sen seurakunnan johdossa. Toisaalta kun tiedämme, että varhaiskristitytkään eivät yleisesti ottaen olleet mitään enkeleitä ja että usein vimmainen kiistely “ensimmäisistä sijoista” oli valitettavan yleistä jo ensimmäisillä kristillisillä vuosisadoilla, niin sitäkin voi pitää yhtenä todisteena Rooman primaatin hyvin varhaisesta ja yleismaailmallisesta hyväksymisestä; jos näet Pietarin asemasta Rooman piispana (tai “kaitsijana”, kuinka vain, monarkkinen piispuus kuuluu hieman myöhempään aikaan) olisi ollut pienintäkään epäilystä, juuri Antiokia olisi taatusti ottanut asian esille heti kun Rooman primaattivaatimuksia alkoi kuulua. Mutta ei siis ottanut.

Antiokia ei kiistänyt Rooman primaattia, koska Rooma oli ensin pääkaupunki ja sitten entinen pääkaupunki, jossa oli pääapostolien hauta.

Ei Rooman vanhakirkollista primaattia (tai Pietarin kallioutta) ole tarpeenkaan kiistää. Ihan ortodoksisia ajatuksia nähdäkseni molemmat ovat. Näistä on sen sijaan aika pitkä matka nykymallin paaviuteen.

Mielenkiintoista on kuitenkin se miten esimerkiksi ortodoksit (ja varmasti myös monet muut) vaativat yhteyden palauttamisen ehdoksi sen, että Katolinen kirkko ryhtyisi opettamaan paavin asemasta samalla tavalla kuten paavit opettivat jakamattoman kirkon aikana. Kuitenkin jakamattoman kirkon aikana Rooma jatkuvalla tarmokkuudella opetti ja toi myös idän kirkoille selväksi miten paaveilla on hallinnollinen auktoriteetti ylitse kaikkien muiden piispojen, kuinka paavit voivat tehdä koko kirkkoa sitovia opillisia määritelmiä ja miten tämä kaikki on seurausta jumalallisesta asetuksesta. Toki ymmärrys paaveudesta ei ollut vielä kehittynyt siihen mitä se esimerkiksi tänä päivänä kokonaisuudessaan on. Hmm…

2 tykkäystä

Jakamattoman kirkon aikana opilliset päätökset tehtiin ekum. konsiileissa. Siellä paavi oli vain yksi piispa vertaistensa joukossa - tai sitten häntä edusti delegaatti. Mutta missään tapauksessa se ei mennyt niin, että paavi olisi yksin tehnyt uusia oppeja ja koko kirkko olisi sitten sitoutunut niihin. Kenelläkään piispalla ei ollut, ei ole eikä voi olla sellaista valtaa kirkossa.

Ja konsiilit olivat päteviä vain paavin hyväksyminä.

1 tykkäys

Kyllä niihin vaadittiin muidenkin piispojen hyväksyntä. Paavi on vain yksi piispoista.

Kukahan tämän kiistäisi? Maapallo on pyöreä. Ei ole tullut itsellä vastaan ketään erimielistä.

Jaa. Minusta kyllä jotkut, esim. ns. ortodoksit ovat toista mieltä.

Tunnet hassuja ortodokseja. Ei ole minulle tullut vastaan.