Ehkä Roomassa ei silloin vielä ollut piispaa?
1 tykkäys
Luterilainen myöntää kyllä, että “jatkuvuus” on katkennut siinä vaiheessa, kun paavin primaatti on kiistetty, jos siis jatkuvuus tarkoittaa jatkuvaa pitäytymistä paavin johdossa. Mutta muuta jatkuvuutta luterilaiset ovat kyllä säilyttäneet, kuten Raamatun, kristillisen opin ja lukuisia käytäntöjä.
Todennäköisesti siellä oli jo piispa (tai ainakin “kaitsija”, episkopos), mutta oliko se jo tuolloin juuri Pietari, en tiedä. Pietaria pidetään Rooman ensimmäisenä piispana, joten ehkä hän ei vielä silloin ollut Roomassa. Sen sijaan on varmaa, ettei Roomassa vielä Roomalaiskirjeen kirjoittamisen aikana ollut “apostolien voitonmerkkejä”, so. Pietarin ja Paavalin hautaa, joihin joku toisen vuosisadan kristillinen kirjailija, jonka nimi ei nyt muistu mieleen, viittaa. Pietarin (ja Paavalin) marttyyrikuolemiin erityisesti ja muutenkin rikkaaseen marttyyrihistoriaan yleisesti Rooman merkitys perustuu.
Pietari tosiaan johti Antiokian seurakuntaa muutaman vuoden ajan ennen muuttoaan Roomaan, ja tätä Pietarin antiokialaista vaihettakin kirkko on perinteisesti muistanut helmikuun 22. päivänä. Ei tiedetä ainoatakaan tapausta, että Antiokia olisi kiistänyt Rooman primaattia sillä perusteella, että Pietari oli vähän aikaa sen seurakunnan johdossa. Toisaalta kun tiedämme, että varhaiskristitytkään eivät yleisesti ottaen olleet mitään enkeleitä ja että usein vimmainen kiistely “ensimmäisistä sijoista” oli valitettavan yleistä jo ensimmäisillä kristillisillä vuosisadoilla, niin sitäkin voi pitää yhtenä todisteena Rooman primaatin hyvin varhaisesta ja yleismaailmallisesta hyväksymisestä; jos näet Pietarin asemasta Rooman piispana (tai “kaitsijana”, kuinka vain, monarkkinen piispuus kuuluu hieman myöhempään aikaan) olisi ollut pienintäkään epäilystä, juuri Antiokia olisi taatusti ottanut asian esille heti kun Rooman primaattivaatimuksia alkoi kuulua. Mutta ei siis ottanut.
Antiokia ei kiistänyt Rooman primaattia, koska Rooma oli ensin pääkaupunki ja sitten entinen pääkaupunki, jossa oli pääapostolien hauta.
Ei Rooman vanhakirkollista primaattia (tai Pietarin kallioutta) ole tarpeenkaan kiistää. Ihan ortodoksisia ajatuksia nähdäkseni molemmat ovat. Näistä on sen sijaan aika pitkä matka nykymallin paaviuteen.
Mielenkiintoista on kuitenkin se miten esimerkiksi ortodoksit (ja varmasti myös monet muut) vaativat yhteyden palauttamisen ehdoksi sen, että Katolinen kirkko ryhtyisi opettamaan paavin asemasta samalla tavalla kuten paavit opettivat jakamattoman kirkon aikana. Kuitenkin jakamattoman kirkon aikana Rooma jatkuvalla tarmokkuudella opetti ja toi myös idän kirkoille selväksi miten paaveilla on hallinnollinen auktoriteetti ylitse kaikkien muiden piispojen, kuinka paavit voivat tehdä koko kirkkoa sitovia opillisia määritelmiä ja miten tämä kaikki on seurausta jumalallisesta asetuksesta. Toki ymmärrys paaveudesta ei ollut vielä kehittynyt siihen mitä se esimerkiksi tänä päivänä kokonaisuudessaan on. Hmm…
2 tykkäystä
Jakamattoman kirkon aikana opilliset päätökset tehtiin ekum. konsiileissa. Siellä paavi oli vain yksi piispa vertaistensa joukossa - tai sitten häntä edusti delegaatti. Mutta missään tapauksessa se ei mennyt niin, että paavi olisi yksin tehnyt uusia oppeja ja koko kirkko olisi sitten sitoutunut niihin. Kenelläkään piispalla ei ollut, ei ole eikä voi olla sellaista valtaa kirkossa.
Ja konsiilit olivat päteviä vain paavin hyväksyminä.
1 tykkäys
Kyllä niihin vaadittiin muidenkin piispojen hyväksyntä. Paavi on vain yksi piispoista.
Kukahan tämän kiistäisi? Maapallo on pyöreä. Ei ole tullut itsellä vastaan ketään erimielistä.
Jaa. Minusta kyllä jotkut, esim. ns. ortodoksit ovat toista mieltä.
Tunnet hassuja ortodokseja. Ei ole minulle tullut vastaan.
Olen eri mieltä paavin roolista ekumeenisissa kirkolliskokouksissa. Nikean kirkolliskokouksen aikaiset lähteet ovat vähäiset, eikä niistä voi tehdä erityistä johtopäätöstä suuntaan tai toiseen. Konstantinopoli I ei puolestaan saanut ekumeenisen kirkolliskokouksen statusta välittömästi vaan vasta myöhemmin. Esimerkiksi Efesoksen kirkolliskokouksessa sitä ei luetella ekumeenisten kirkolliskokousten mukana, mikä on varsin ymmärrettävää kun Efeson kokous oli aleksandrialaisen koulukunnan voitto, eikä Aleksandrian patriarkaatissa suhtauduttu alunperin niin myötämielisesti Konstantinopoli I:seen. Tähän vaikuttivat mm. kyseisen kokouksen kaanon III ja myös se, ettei ajatus Pyhän Hengen jumaluudesta ja yhdestä ja samasta olemuksesta (ousia) Isän ja Pojan kanssa ollut ongelmallinen Aleksandriassa vaan kyseisen opin ajateltiin jo sisältyvän Nikean päätöksiin. Myöskään kolme idässä vaikuttanutta kirkkohistorioitsijaa Socrates, Sozomen ja Theodoret eivät anna kirkolliskokouksen koolle kutsumisen syyksi dogmaattisten asioiden määritteleminen vaan syynä oli uuden piispan valitseminen Konstantinopoliin ja Nikean uskon vahvistaminen.
Aion nyt kuitenkin ensi viikon aikana tuoda lähteitä Efesoksen kirkolliskokouksen aikaisista tapahtumista. Kyseessä on ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous josta meille on säilynyt pöytäkirjat kokouksen etenemisestä. Laitan lähteet englannin kielellä… Jokainen voi sitten itse arvioida, sekä mahdollisesti jatkaa keskustelua siitä minkälainen oli paavin merkitys kokouksen etenemisessä ja opillisten määritelmien laadinnassa. En siis väitä, että olisin todistamassa ehdottomasti kuinka idän kirkoilla oli yhtenevä ymmärrys Rooman kirkon merkityksestä kuin mikä läntisessä kirkossa oli jo lähes yleispätevä näkemys.
Hei vaan… En nyt ihan “ensi viikoksi” ehtinyt, mutta eipä tää vastaus nyt kovin paljoa myöhässä ole… 
Käsittelen ensimmäisen spoilerin alla ensisijaisesti Efesoksen kirkolliskokouksen II ja III-istuntoa eli niitä, joissa käsiteltiin harhaoppiin syyllistyneen Konstantinopolin piispan Nestoriuksen tuomitsemista. Nestorius tuomittiin jo ensimmäisessä istunnossa, mutta paavin legaatit eivät ehtineet osallistua siihen, koska heidän matkansa oli hidastunut myrskyn takia. Jätän myös IV ja siitä seuraavat istunnot väliin, sillä ne eivät enää käsittele Nestoriuksen tapausta.
Efesoksen kirkolliskokous; kirjeenvaihtoa ja toinen istunto
Eli siis Efesoksen kirkolliskokousta edelsi tilanne, jossa idän kirkkojen merkittävimpien piispanistuisten piispat olivat ajautuneet kirjeenvaihtoon keskenään ja molemmat tunnetusti syyttivät toisiaan harhaoppisuudesta. Konstantinopoli oli keisarikunnan pääkaupunki ja siksi erityisen merkittävä seurakunnan alue. Toinen kiistan osapuoli oli Aleksandrian istuin, jossa oli piispana arvostettu pyhä Kyrillos Aleksandrialainen. Myös Antiokian patriarkaatti osallistui kiistaan, mutta vasta myöhemmin kun Roomakin oli jo saatu sekaannettua siihen. Lisäjännitettä kiistalle tarjosi sekin, että Aleksandria ja Konstantinopoli olivat taistelleet myös kirkollisesta vallasta, kun Bysantissa oltiin haluttu kasvattaa Konstantinopolin hallinnollista asemaa, mikä puolestaan ei sopinut Aleksandrian patriarkaatille. Aleksandriaa pidettiin myös Roomassa ja yleisesti ottaen koko läntisessä kirkossa ensisijaisena idän kirkkona. Kyseinen asema oli sillä historiallisen tradition tähden, sekä semi-areiolaisuuden aikainen, lopulta voitokas taistelu, toi sille lisää kunniaa.
Nyt tarkastelen vain Rooman kirkon osallisuutta kyseiseen kiistaan, joka koski kristologisia kysymyksiä. Kun Kyrillos oli ajautunut kiistaan Nestoriuksen kanssa, oli Roomassa piispana pyhä Celestinus. Kyrillos oli kuitenkin ollut patriarkkana jo vuodesta 412 eli hän oli ollut yhteydessä Roomaan kun siellä oli ollut piispoina Kyrilloksen paimenviran aikana seuraavat paavit: pyhät Innocentius, Zosimus ja Bonifatius. Tietenkin se mitä nämä Rooman piispat ovat asemastaan opettaneet on tärkeää taustatietoa, koska se vaikuttaa jo heti siihen miten Kyrilloksen näkemyksiin ja toimintaan tulisi suhtautua. Jos edellä mainitut paavit opettivat asemastaan kuten esimerkiksi Ortodoksinen tai monet protestanttiset kirkot ajattelevat paavin aseman maksimissaan olevan, on sillä huomattava ero siihen jos he opettivat asemastaan tavalla, joka ei olisi yhteensovitettavissa esimerkiksi tämän päivän ortodoksisen kirkon opillisten näkemysten kanssa.
No, paavien Innocentiuksen ja Zosimuksen toimintaan voi tutustua lisää esimerkiksi seuraavasta linkistä:
http://uskojaelama.net/forum/index.php?topic=3185.msg350272#msg350272
Heidän auktoritatiivinen toimintansa ulottui myös idän kirkkojen alueelle, joten Kyrilloksen on täytynyt olla täysin tietoinen heidän näkemyksistään. Bonifatiuksen kirjeistä annan parit näytteet alla. Ne eivät koske Kyrilloksen paimentamia kirkkoja, mutta jos niiden sisältämät näkemykset olisivat olleet uusia (mitä ne eivät olleet), niin toki tieto paavi Bonifatiuksen harhaoppisuudesta olisi levinnyt kulovalkean tavoin ja skandaali olisi syntynyt. Näin kävi aina jos merkittävä piispanistuin ajautui väärille poluille, kuten esimerkiksi Nestoriuksen tapauksessa kuten myöhemmin voitte lukea.
Vuonna 421 Konstantinopolin keisari Theodosius II julkaisi lain, jossa Illyricumin alueen seurakunnat liitettiin Konstantinopolin piispan alueeseen. Thessalonikin arkkipiispa Rufus vetosi Roomaan, jotta toimenpide saataisiin kumottua. Siinä, että Bonifatius puuttui tilanteeseen ei ole mitään erityistä, koska aikaisempi Rooman piispa oli liittänyt kyseisen alueen Thessalonikin arkkipiispan paimenalueeseen ja Thessaloniki oli puolestaan suoraan Rooman alaisuudessa. Eli toisin sanoen Konstantinopolista hyökättiin epäsuorasti Roomaa vastaan tällä toimenpiteellä. Mielenkiintoisia ovat kuitenkin paavi Bonifatiuksen väitteet, jotka hän kirjeissään tuo esille.
Kirje Retro maioribus Thessalonikin arkkipiispalle Rufukselle Maaliskuu 11. 422
Lyhyt lainaus, josta selviää Bonifatiuksen lähettäneen muita kirjeitä piispoille ketkä osallistuivat Keisarin järjestämään kokoukseen. Bonifatius tähdentää, että Apostolisen istuimen, eli siis Rooman, päätöstä ei voi kumota ja nämä hänen lähettämänsä kirjeet tekevät sen myös selväksi. Mitä näissä kirjeissä sitten todetaan?
Kirje Institutio Thessalonikin piispoille Maaliskuu 11. 422:
Ja kirje Manet beatum Makedonian alueen piispoille Maaliskuu 11. 422
[quote] … Through the pronouncement of the Lord, the responsibility received from him for the universal Church belongs to the blessed Apostle Peter, who indeed knew, according to the testimony of the gospel, that [this Church] was founded on him. Nor could his dignified office be without responsibilities, since it is certain that all matters depend on his deliberation… Far be it from the priests of the Lord that any one of them should fall prey to this fault: that, by attempting some unlawful innovation, he sets himself against the decrees of the forefathers, knowing that, in a special way, his rival is the one upon whom our Christ placed the height of the priesthood; and whoever rises up in defiance of him cannot be an inhabitant of the heavenly kingdom. ”To you”, he says, ”I will give the keys of the kingdom of heaven”, into which no one shall enter without the favor of the gatekeeper.
Because the subject requires it, please examine the provisions of the canons: you will find what see is second after the Roman Church and what is third… No one has ever boldly raised his hands against the apostolic eminence, from whose judgment it is not permissible to dissent; no one has rebelled against this who did not wish judgment to be passed upon him. The aforesaid great Churches keep their ranks according to the canons: those of Alexandria and Antioch, for they are cognizant of ecclesiastical law. They observe, I say, the decisions of the forefathers, according [good grace] in all matters and receiving that good grace in return, which they recognize they owe to us in the Lord, who is our peace.
But because the situation requires it, it must be shown by documentary evidence that in important matters in which there was need for fuller consideration, the Churches of the eastern [Christians] in particular always consulted the see of Rome and sought its help whenever it was required. Athanasius and Peter, of holy memory, bishops of the Church of Alexandria, asked the help of this see. When the Church of Antioch had been in trouble a long time, so that there was continual passing to and fro for this, first under Meletius, afterwards under Flavian, it is notorious that the Apostolic See was consulted. By whose authority, after many things done by our Church, everyone knows that Flavian received the grace of communion, which he would have forfeited forever, had not writings gone from hence respecting it. The ordination of Nectarius to want a ratification, because it was not according to our rule, sent an embassy of councillors and bishops, and solicited a letter of communion to be regularly despatched to him from the Roman see to confirm his episcopate. A short time since, that is, under my predecessor Innocent, of blessed memory, the pontiffs of the eastern Churches, grieving at their severance from the communion of blessed Peter, asked through their legates for reconciliation, as your Charity remembers. [/quote]
Keisari veti pois asetuksensa ja asia saatiin helposti ratkaistua verrattuna moniin myöhempiin kiistoihin. Paavit eivät myöskään toki jatkuvasti kirjeenvaihdoissaan tehneet näitä voimakkaita väitteitä, vaan pelkästään silloin kun pakollinen tarve ilmeni.
Nyt kun olen kuvaillut Kyrilloksen aikaisten Rooman piispojen toimintaa, niin on helpompi siirtyä käsittelemään Efesoksen kirkolliskokousta edeltäneitä tapahtumia.
Kaikki sai alkunsa kun Nestorius vihittiin Konstantinopolin piispaksi v. 428. Hän ryhtyikin saman tien Bysantin alueella taistelemaan heitä vastaan ketkä saarnasivat, että on oikein kutsua Neitsyt Mariaa “Theotokos” (Jumalan kantaja/Jumalanäiti) nimellä. Kiistassa oli kuitenkin kyse siitä miten jumalallinen ja inhimillinen luonto yhdistyivät Kristuksessa, mutta se millä tittelillä Mariaa voitiin kutsua merkitsi paljon tämän kiistan kannalta. Kyrillos alkoi puolestaan julistamaan vastoin Nestoriuksen käsitystä, jonka seurauksena he ryhtyivät kiistelemään keskenään oikeasta opista kirjeenvaihdon välityksellä. Rooman piispa Celestinus sai tietää Nestoriuksen opeista kun hänen saarnojaan oli päätynyt Roomaan. Celestinus vaati Nestoriusta luopumaan vääristä opeista ja halusi saada lisätietoa Kyrillokselta siitä mitä idässä oikein tapahtuu. Kyrillos vasta takaisin kertoen tarkemmin idän tilanteesta.
Kirje 11 Huhtikuu 430 (Kirjeiden numeroinnit voi vaihdella eri kokoelmateoksissa… sen lisäksi alla olevien lainauksien kappaleet on numeroitu roomalaisilla numeroilla, koska tavalliset numerot menivät automaattisesti numerojärjestykseen eli 1 → 2 → 3 jne. vastoin kirjoittamaani. )
Kyrillos pyysi Celestinukselta tietoa siitä miten asiassa tulisi toimia eli jatketaanko ehtoollisyhteyttä vai katkaistaanko yhteys harhaoppisen kanssa. Hän pyytää Celestinusta lähettämään tiedon myös muille idän piispoille, jotta asiaan saataisiin yksimielinen ratkaisu. Celestinus järjesti Roomassa paikalliskokouksen, jossa todettiin, että Jumalanäiti titteli on kelvollinen ja traditionaalinen termi. Paikalliskokouksessa vedottiin mm. pyhän Ambrosiuksen sanoihin. Celestinus näytti tosin ajattelevan, että jos termin hyväksyy niin siinä tapauksessa kristologinen näkemys on oikealla tiellä, mutta jos termin kieltää, on väärä ymmärrys Kristuksen persoonasta. Hän ei ollut yhtä lailla syventynyt tarkkoihin filosofisiin termeihin ja määritelmiin kuten idän koulukunnat, mutta siihen vaikutti varmasti myös kielelliset erot.
Lainaus kirjeestä, jossa Celestinus vastaa Kyrillokselle (kirje 11 Tristitiae nostrae 11. elokuuta 430)
[quote] III. … If he, Nestorius, persists, an open sentence must be passed on him, for a wound, when it affects the wholy body, must be cut away at once. For what has he to do with those who are of one mind, he who considers that he alone knows best, and dissents from our faith? Let those therefore remain in our communion whom this man has excluded from communion for opposing him; and tell him that he himself will be unable to retain our communion, if he continues in his way of error, opposing the apostolic teaching.
IV. And so, appropriating to yourself the authority of our see, and using our position, you shall with resolute severity carry out this sentence, that either he shall within ten days, counted from the day of your notice, condemn in writing this wicked assertion of his, and shall give assurance that he will hold, concerning the birth of Christ our God, the faith which the Romans, and the church of your holiness, and the universal religion holds; or if he will not do this (your holiness having at once provided for that church) he will know that he is in every way removed from our body.
V. We have written the same to our brothers and fellow bishops John, Rufus, Juvenal, and Flavian, so our judgement about him, or rather the divine sentence of our Christ, may be known.[/quote]
ja lainaus kirjeestä Konstantinopolin piispalle Nestoriukselle (Kirje 13 Aliquantis diebus 11. elokuu 430):
Nestorius tuomittiin kaanonien ja Celestinuksen kirjeen perusteella. Jos tuomiolla viitattaisiin joihinkin aikaisempiin kirkon yleisesti hyväksymiin kristologisia määritelmiä sisältäviin kaanoneihin, niin siinä tapauksessa Kyrillos olisi varmasti voinut vedota niihin jo kirjeenvaihdon yhteydessä. Meille ei ole myöskään jäänyt todisteita sellaisista kaanoneista, joten hyvällä syyllä voidaan todeta ettei yllä oleva teksti viittaa niihin. Se voisi myös tarkoittaa Kyrilloksen 12 anateemaa, mutta ne eivät olleet vielä saaneet minkäänlaista universaalia hyväksyntää. Todennäköisesti tuomiossa kaanonien rikkomisella tarkoitetaan varmaankin apostolisia kaanoneita, joista 73:tta Nestorius rikkoi, kun ei saapunut kokoukseen kolmesta kutsusta huolimatta. Yllä olevassa lainauksessa viitataan myös tähän samassa asiayhteydessä ja sama yhteensitominen tapahtuu kahdesti kirkolliskokouksen yhteydessä.
Tämä on merkittävä yksityiskohta, koska Nestorius tuomittiin kaanonien ja Celestinuksen kirjeen perusteella, ja jos viittaus kaanoneihin tarkoittaa apostolisia kaanoneita, niin siinä tapauksessa Nestoriuksen tuomitseminen harhaopista perustui pelkästään Celestinuksen kirjeeseen. Ja konsiili-isät totesivat yllä olevassa lainauksessa olleensa välttämättömyydestä pakotettuja toimimaan tämän kirjeen vaatimusten mukaan!
Pöytäkirjoissa on sitten tapana puhutella ylevästi ja kohteliaasti kaikki tahoja esim “korkeasti pyhitetty” ymv. titteleillä. Kirkolliskokouksen toimintametodi oli johdettu maallisista tuomioistuimista. Toiseen istuntoon paavi Celestinuksen legaatit ehtivät mukaan ja se eteni seuraavasti:
[quote] In the episcopal residence of Memnon, there were present the bishops Cyril of Alexandria, who also held the place of Celestine, the most holy and blessed archbishop of the Roman church; Juvenal of Jerusalem; Memnon of Ephesus; Flavian of Philippi, who also kept the place of Rufus, most reverend bishop of Thessalonica; and Theodotus of Ancyra in Galatia I; and all as related before. Then those who came from the west entered and sat down: the most reverend bishops Arcadius and Projectus, and also the most beloved of God, Philip, a presbyter and legate of the apostolic see.
Philip said: We bless the holy and adorable Trinity that our lowliness has been deemed worthy to attend your holy synod. For a long time ago our most holy and blessed Pope Celestine, bishop of the Apostolic see, through his letter to the holy and most pious man, Cyril, bishop of Alexandria, gave jugdement concerning the present cause and affair, which letter has been shown to your holy assembly. And now again, for the corroboration of the catholic faith, he has sent through us letters to all your holinesses, which you will bid to be read with becoming reverence and to be entered on the ecclesiastical minutes. [/quote]
Sitten Rooman legaatti pyysi määräystä, että Celestinuksen lähettämä uusi kirje voitaisiin lukea. Kyrillos pyysi, että kirje luettaisiin. Kirje luettiin ensin latinaksi ja sen jälkeen kreikaksi, koska konsiili-isät eivät taitaneet latinaa:
[quote]
II. … For he wills that all of us should perform that office which he thus entrusted in common to all. We must needs follow our predecessors. Let us all, then, undertake their labours, since we are the successors in their honour. And we show forth our diligence in preaching the same doctrines that they taught, besides which, according to the admonition of the apostle, we are forbidden to add aught. For the office of keeping what is committed to our trust is no less dignified than handing it down … We must strive in common to keep the faith which has come down to us today through the apostolic succession. For we are expected to walk according to the apostle. For now, not our appearance, but our faith is called in question.
V. Owing to our anxiety, we have sent our holy brethren and fellow priests, who are at one with us and are most approved men, Arcadius and Projectus, the bishops, and our presbyter, Philip, that they may be present at what is done and may execute what have been already decreed by us. To the
performing of which we have no doubt your holinesses will assent when it is seen that what has been decreed is for the security of the whole Church.[/quote]
Celestinus korosti kirjeessään kuinka tärkeää on, että piispat ovat uskollisia velvollisuuksilleen ja seuraavat apostolista virkaansa oikein totuuden mukaisesti. Mitään opillisia määritelmiä hän ei kirjeessään tuonut ilmi vaan sitoutui vaan alkuperäiseen tuomioonsa. Kirjeen lopusta voi lukea, että Celestinus ajatteli legaattiensa ja kirkolliskokouksen tehtävän olevan hänen tuomionsa toimeenpaneminen.
Celestinus oli antanut legaateilleen myös ohjeistuksen (Commonitorium-asiakirja), jossa hän kirjoitti:
Istunto jatkuu seuraavasti:
[quote]
And all the most reverend bishops at the same time cried out: This is a just judgement. To Celestine, the modern Paul! To Celestine, the guardian of the faith! To Celestine, of one mind with the synod! To Celestine the whole Synod offers its thanks! One Celestine! One Cyril! One faith of the Synod! One faith of the world!
Projectus, the most reverend bishop and legate, said: Let your holinesses consider the form of the writings of the holy and reverend Pope Celestine, the bishop, who has exhorted your holinesses (not as if teaching the ignorant, but as reminding them that know) that those things which he has long ago defined, and now thinks it right to remind you of, you may command to be carried out to the uttermost, according to the canon of the common faith, and according to the use of the Catholic Church.
Firmus, the bishop of Caesarea in Cappadocia, said: The apostolic and holy see of the most holy bishop Celestine has previously given a decision and formula in this matter, through the writings which were sent to the most God-beloved bishops, to wit, to Cyril of Alexandria, and to Juvenal of Jerusalem, and to Rufus of Thessalonica, and to the holy churches both of Constantinople and of Antioch. This we have also followed and, since the limit set for Nestorius’s emendation was long gone by, and much time has passed since our arrival at the city of Ephesus in accordance with the decree of the most pious emperor, and thereupon having delayed no little time so that the fixed by the emperor was past; and since Nestorius although cited had not appeared, we carried into effect to formula, having pronounced against him a canonical and apostolic judgement. [/quote]
Kun Celestinuksen kirje oltiin luettu, konsiili-isät riemuitsivat kun hän oli samaa mieltä kirkolliskokouksen kanssa. Tähän on vedottu argumenttina Rooman auktoriteettia vastaan väittämällä, että konsiili-isät iloitsivat kun Celestinus todisti edustavansa oikeaa uskoa olemalla yhtä mieltä kirkolliskokouksen kanssa. Piispojen riemunhuudot voi kuitenkin tulkita myös toisinpäin eli, että he iloitsivat Celestinuksen näkemyksistä, koska silloin he huomasivat kirkolliskokouksen olleen yhtä mieltä hänen kanssaan ja näin ollen he olivat oikeassa.
Yllä Kesarean piispan Firmuksen puheenvuorossa yhdistyy jälleen Nestoriuksen kaanonien vastainen toiminta nimenomaan apostolisten kaanonien rikkomiseen eli 73. kaanoniin, kun hän ei tullut kolmesta kutsusta huolimatta. Nestoriuksen kaanonien vastainen toiminta ilmaistaan vielä kerran kirjeessä, jonka konsiili-isät lähettivät paavi Celestinukselle ja siinäkin se yhdistetään nimenomaan tuohon apostoliseen kaanoniin num. 73.
Istunto jatkuu:
[quote] Arcadius, the most reverend bishop and legate, said: ”Although our sailing was slow, and contrary winds hindered us, so that we did not know whether we should arrive at our destination as we hoped, nevertheless by God’s good providence…
wherefore we desire to ask your blessedness that you command that we be taught what has been already decreed by your holinesses.
Philip, presbyter and legate of the Apostolic See, said: We offer thanks to the holy and venerable synod, that when the letter of our holy and blessed Pope had been read to you, you holy members by your holy voices joined yourselves to the holy head also by your holy acclamations. For your blessedness is not ignorant that the blessed Apostle Peter is head of the apostles and of the whole faith. We insignificant ones have now arrived after a stormy voyage and much hardship, and we request you give and order that those matters dealt with in this holy synod before our arrival be put before us, so that we too may ratify the decisions, in agreement with the opinion of our blessed pope and of this holy assembly here present.
Theodotus, bishop of Ancyra, said: By the letter of the most religious bishop Celestine, and by the coming of your holinesses, the God of the universe has shown the sentence of the synod to be just. For you have shown the zeal of the most holy ad reverend bishop Celestine, and his care for the pious faith. And since, very reasonably, your reverence wishes to learn, from the minutes of the acts, what has been done about the deposition of Nestorius, your reverence will be fully convinced of the justice of the sentence, and of the zeal of the holy synod, and the harmony of the faith which the most pious and holy bishop Celestine has proclaimed with a great voice. Of course, after your full conviction, the rest shall be added to the acts.
(Istunnossa luetaan vielä joitakin yksittäisiä kirjeitä, mutta niitä ei kommentoida.) [/quote]
Rooman legaatti tekee yllä rinnastuksen siitä miten paavi on pää suhteessa muihin konsiili-isiin siihen kuinka Pietari oli pää suhteessa muihin apostoleihin.
Theodotuksen mukaan Celestinuksen kirje osoitti, että kirkolliskokouksen tuomio oli oikeudenmukainen.
2 tykkäystä
Kaikki teksti ei mahtunut edelliseen viestiin, joten jatkan tästä
Efesoksen kirkolliskokous; kolmas istunto
Yllä olevaa rinnastusta Pietarin ja Rooman piispan välisestä suhteesta lainattiin Vatikaani I kirkolliskokouksessa.
[quote]Arcadius the most reverend bishop and legate of the Apostolic See said: Nestorius has brought us great sorrow…And since of his own accord he has made himself an alien and an exile from us, we following the sanctions handed down from the beginning by the holy Apostles, and by the Catholic Church (for they taught what they had received from our Lord Jesus Christ), also following the types of Celestine, most holy pope of the Apostolic See, who has condescended to send us as his executors of this business, and also following the decrees of the holy Synod [we give this as our conclusion]: Let Nestorius know that he is deprived of all episcopal dignity, and is an alien from the whole Church and from the communion of all its priests.
Projectus,bishop and legate of the Roman Church said: …Moreover I also, by my authority as legate of the holy Apostolic See, define, being with my brethren an executor of the aforesaid sentence, that the beforenamed Nestorius is an enemy of the truth, a corrupter of the faith, and as guilty of the things of which he was accused, has been removed from the grade of episcopal honour, and moreover from the communion of all orthodox priests.
Cyril, bishop of Alexandria, said: The professions which have been made by Arcadius and Projectus, the most holy and pious bishops, and also by Philip, the most religious presbyter of the Roman church, are clear to the holy synod. For they have made their profession in the place of the Apostolic see, and of the whole of the holy synod of the God-beloved and most holy bishops of the west. Consequently let those things which were defined by the most holy Celestine, the God-beloved bishop, be carried into effect, and the vote cast against Nestorius the heretic by the holy synod which met in the metropolis of Ephesus be agreed to unanimously; for this purpose let there be added to the acts already prepared the proceedings of yesterday and today, and let them be shown to their holinesses, so that by their subscriptions according to custom, their canonical agreement with all of us may be shown.
Arcadius, the most reverend bishop and legate of the Roman church, said: According to the acts of this holy synod, we necessarily confirm their doctrines with our signatures.
The holy synod said: Since Arcadius and Projectus, the most reverend and most religious bishops and legates, and Philip, the presbyter and legate of the Apostolic see, have said that they are of the same mind with us, it only remains that they redeem their promises and confirm the acts with their signatures, and then let the minutes of the acts be shown to them.
Philip, presbyter and legate of the Apostolic see: I have undersigned the minutes.
Arcadius, bishop and legate of the Apostolic see: I have signed the sentence against Nestorius which pronounces him to be the author of schism and heresy and every blasphemy and impiety.
Projectus, bishop and legate of the Apostolic see: I have signed the just judgment of this holy and ecumenical synod, assenting to all things, just as we have been informed through the acts, concerning the deposition of the impious Nestorius. [/quote]
Kolmas istunto päättyi siihen. Myöhemmissä istunnoissa käsiteltiin jo muita asioita kuten Antiokian piispan Johanneksen tapausta. Seitsemännessä istunnossa julkaistiin kaanonit, joissa lueteltiin myös Nestoriuksen tuomio muiden joukossa. Pelagiolaisten tuomio kirjattiin myös näemmä paavi Celestinuksen pyynnöstä.
Käsittelen alla lyhyesti tunnettua kaanon 28:a, joka tuotiin esille Khalkedonin kirkolliskokouksessa ja jolla haluttiin korottaa Konstantinopolin asemaa. Sen lisäksi esittelen pari dokumenttia myöhemmiltä paaveilta.
Kaanon 28, paavi Leo, lyhyt osa Akasioksen skismaa
Eli siis Khalkedonin kirkolliskokouksen loppuvaiheilla kun suurin osa piispoista oli lähtenyt jo kotimatkalle (alle 200 oli paikalla, alunperin oli yli 500) bysanttilaiset päättivät julkilausua seuraavanlaisen kaanonin:
Paavi Leon legaatit eivät olleet paikalla kun kaanon esiteltiin. Myöhemmin saatuaan tietää kaanonista he vastustivat sitä kiivaasti ja vaativat, että heidän vastustuksensa kirjattaisiin pöytäkirjoihin. He myös esittivät dokumentin, jonka mukaan Leo oli varoittanut ketään pyrkimästä korottamaan istuimensa arvovaltaa kirkolliskokouksen aikana. Lähtökohtaisesti katsottuna kyseinen kaanon on ristiriidassa Katolisen kirkon opin kanssa, koska kaanonin mukaan Rooman asema on seurausta maallisen kaupungin merkityksestä. Kaanon on ehkä mahdollista tulkita yhteensopivana Katolisen kirkon opetuksen kanssa, mutta se vaatii melko joustavaa lukutapaa sen kohdalla enkä ala nyt avaamaan sitä sen enempää, mutta ehkä myöhemmin sitten…
Tilaisuus kaanonin esille tuomiseen oli mitä otollisin, koska Aleksandrian istuin oli tyhjänä kun patriarkka Dioskuros oli poistettu asemastaan. Antiokian patriarkkana oli puolestaan henkilö kuka oli valittu Konstantinopolista käsin, joten hänen puolueettomuutensa oli kyseenalainen. Jerusalemin piispa sai kirkolliskokouksessa toteutetuksi pitkään kaipaamansa toiveen Jerusalemin istuimen ylentämisestä patriarkaatiksi, jota hän oli kaivannut jo Efesoksen kirkolliskokouksen aikaan. Näin ollen häneltä tuskin saattoi odottaa kovin äänekästä vastustusta jos Konstantinopolin istuin halusi enemmän sanavaltaa kirkon sisällä.
Kirkolliskokouksesta lähetettiin kirje Roomaan, jossa viitataan myös tuohon kaanoniin:
[quote] I. … ”Teaching them to observe all things whatsoever I commanded you”. You have kept this command, which is like a golden cord leading down from the author of it to us. You are set as an interpreter to all of the voice of blessed Peter, and to all you impart the blessing of that faith. And so we too, wisely taking you as your guide in all that is good, have shown to the sons of the Church their inheritance of the truth. We have not given our instruction singly and in secret, but with one mind and agreement we have made known the confession of the common faith. We were all delighted at the spiritual food which Christ supplied to us through your letter; we revelled in it as at an imperial banquet and we seemed to see the heavenly Bridegroom actually present with us. For if where two or three are gathered together in his name, he has said that he is in the midst of them, must he not have been much more particularly present with 520 priests who preferred to their country and their ease the spread of knowledge about him? Of all these you were the chief, as head to members, showing your goodwill in matters of organization. The faithful emperors were eager to renew to doctrinal fabric of the Church and presided for the sake of good order, just like Zerubbabel to Joshua in the matter of the temple at Jerusalem.
II. The enemy would have been like a wild beast outside the fold… if the late pontiff of the Alexandrians had not thrown himself to him for a prey… By his terror-won votes he acquitted Eutyches, who had been condemned for heresy, and restored to him the dignity which your holiness had taken away from him as unworthy of it. And, like the strangest of wild beasts, he fell upon the vine which he found in the finest condition, uprooted it, and planted that which had been cast out as unfruitful. He cut off those who acted like true shepherds, and he placed over the flocks those who had shown themselves to be wolves. Besides all this he extended his fury even against him who had been charged with the custody of the vine by the Saviour – we refer to your holiness – and he intended to excommunicate one who was zealous to unite the body of the Church.
IV. We mention further that we have made certain other decisions also for the good management and stability of church affairs, as we are persuaded that your holiness will accept and ratify them when you are told. The long prevailing custom which the holy church of God at Constantinople had of ordaining metropolitans for the provinces of Asia, Pontus, and Thrace we have not ratified by the cote of the synod, not thereby adding anything to the see of Constantinople, but to provide for the good order of the metropolitan sees, because of the frequent disorders that arise when their bishops die… We have also ratified to canon of the 150 holy fathers who met at Constantinople… which declares that after your most holy and Apostolic See, the see of Constantinople shall have privileges, being placed second; for we are persuaded that, with your usual interest, you have often extended that apostolic radiance of yours even to the churh of Constantinople also. This you will increase many times by sharing your own good things ungrudgingly with your brethren. And so deign, most holy and blessed father, to embrace as your own, and as lovable and agreeable to goor order, the things we have decreed, for the removal of all confusion, and the confirmation of church order. For the legates of your holiness, the most holy bishops Paschasinus and Lucentius, and with them the godly presbyter Boniface, tried hard to resist these decisions, wishing that this good work also should start from your foresight, so that the establishment of discipline, as well as of faith, should be credited to you. But we, regarding our most devout and Christian sovereigns, who delight therein, and the illustrious senate, and, so to say, the whole capital, recognized as fitting the confirmation of the honour by this universal council, and we confidently endorsed it, as it it were initiated by your holiness, as you always hasten to cherish us, knowing that every success of the children redounds to the parents. We therefore beg you to honour our decision by your assent, and as we have yielded agreement to the head in noble things, so may the head also fulfill what is fitting for the children. Thus will our pious emperors be respected, who have ratified your holiness’ judgment as law, and the see of Constantinople will receive its recompense for having always displayed such loyalty on matters of religion towards you, and for having so zealously linked itself to you in full agreement. But that you may know that we have done nothing for favour or in hatred, but as being guided by the divine will, we have informed you of the whole scope of our actions, to strengthen our position and to ratify and establish what we have done.[/quote]
Piispat pyysivät Leolta hyväksyntää kyseiselle kaanonille.
Konstantinopolin piispa Anatolios lähetti myös kirjeen paaville pyytäen hyväksyntää kyseiselle kaanonille:
Myös keisari ja keisarin vaimo pyysivät, että Leo hyväksyisi kaanonin. Alla on viittaukset Leon kirjeistä, joissa hän vastasi heille.
Leo Keisarinna Pulcherialle v. 452. (Sanctis et Deo):
[quote] II. My brother and fellow bishop Anatolius, not sufficiently considering your grace’s kindness and the favour of my assent, whereby he gained the priesthood of the church of Constantinople, instead of rejoicing at what he had gained, has been inflamed with undue desires beyond the measure of this rank, believing that his intemperate ambition could be advanced by the assertion that certain persons had signified their assent thereto by an extorted signature; in spite of the fact that my brethren and fellow bishops who represented me, faithfully and laudably expressed their dissent from these attempts, which are doomed to speedy failure.
…
For it is alleged that connivance at this sort of thing has been going of for about sixty years, a fact which the aforesaid bishop supposes will help his cause…
III. … Indeed resolutions of bishops which are repugnant to the rules of the holy canons composed at Nicaea, in conjunction with the loyalty of your faith, we dismiss as invalid, and by the authority of Peter, the blessed apostle, we absolutely disannul by a general decree in all ecclesiastical cases, obeying those laws which the Holy Ghost defined by the 318 bishops for the pacific observance of all priests, in such sort that even if a much greater number were to pass a different decree from theirs, whatever was opposed to their constitution would have to be held in no respect. [/quote]
Leo ei siis hyväksynyt kyseistä kaanonia ja kumosi sen Pietarin auktoriteettiin vedoten. Samalla hän epäsuorasti kumosi asetuksen siitä, että Jerusalem nostettiin patriarkaatiksi, sillä kyseinen muutos siirsi alueita pois Antiokian patriarkaatista ja oli näin ollen rikkomus Nikean asetuksia vastaan. Tosin sekä Konstantinopolin, että Jerusalemin korotukset jäivät lopulta voimaan ja Roomakin hyväksyi ne lopulta 500-luvulla. Leo totesi myös, että piispat oli kiristetty allekirjoittamaan kaanon, mutta piispat itse kielsivä tämän ainakin kirkolliskokouksen aikana.
Leo keisari Marcianukselle v. 452 (Magno munere, ep. 104)
[quote] II. Now that these things about which so great a number of priests assembled to have been brought to a good and desirable end, I am surprised and grieved that the peace of the universal Church, which had been divinely restored, is again being disturbed by a spirit of ambition. For although my brother Anatolius seems of necessity to have consulted himself in forsaking the error of those who ordained him, accepting the catholic faith by a healthy correction, yet he should have taken care bot to mar, by any depravity of desire, that which he is known to have obtained by your kindness. For we, having regard to your faith and intervention, wish to be kind rather than just towards him, though his beginnings were suspicious on account of those who consecrated him… Anatolius the bishop detracts greatly from his proper merits by desiring undue aggrandizement.
III. Let the city of Constantinople have, as we desire, its glory, and, under the protection of God’s right hand, lond enjoy the rule of your clemency. Yet things secular stand on a different basis from things divine, and there can be no sure building save on that rock which the Lord has laid for a foundation. He that covets what is not his due loses what is his own. Let it be enough for him that by the aid of your piety, and by my gracious favour, he has obtained the bishopric of so great a city.
Let him not disdain a royal city, though he cannot make it an apostolic see; and let him on no account hope that he can rise by doing injury to others. For the privileges of the churches determined by the canons of the holy fathers, and fixed by the decrees of the Nicene synod, cannot be overthrown by any unscrupulous act, nor can they be disturbed by any innovation. And in the faithful execution of this task by the aid of Christ, I am bound to display an unflinching devotion; for it is a charge entrusted to me, and it tends to my condemnation if the rules sanctioned by the fathers and drawn up under the guidance of God’s Spirit at the synod of Nicaea for the government of the whole Church are violated with my connivance, which God forbid, and if the wishes of a single brother have more weight with me than the common good of the Lord’s whole house. [/quote]
Mielenkiintoinen yksityiskohta on Leon huomautus ettei Konstantinopolista voi tulla koskaan apostolista istuinta vaan sen asema perustuu pelkästään Konstantinopolin kaupungin arvokkuuteen. Roomassa ei siis tiedetty mitään siitä ajatuksesta, että Konstantinopolin piispa olisi apostoli Andreaksen seuraaja. Eikä sitä oltu näemmä kehitelty Bysantissakaan kerta sitä ei tuotu esille eikä siihen vedottu Leon painostuksen alla. Leo ei myöskään tulkinnut kaanonia hyökkäyksenä Rooma vastaan vaan halusi puolustaa Aleksandrian ja Antiokian istuimia.
Keisari vastasi, että Leo on toiminut Apostolisen istuimen edustajan arvon mukaisella tavalla puolustaessaan kirkon järjestystä. Anatolios vastasi kaanonia koskien seuraavasti, Anatolius Leolle v. 454 ep. 132 (Leon kirjekokoelmista):
Vilpittömästä vastauksesta huolimatta sama käytäntö jatkui Bysantin alueella ja Konstantinopolin piispat jatkoivat piispojen nimittämistä yhä niillä alueilla, jotka kaanon 28 sille antoi. Kaanonia ei kuitenkaan löydy varhaisimmista kreikkalaisista Khalkedonin kirkolliskokoukseen liittyvistä kaanon kokoelmista.
Kiistelyt Konstantinopolin ja Rooman välillä kiristyivät entisestään kun myöhemmin Konstantinopoliin valittiin piispaksi Akasios. Alunperin hän oli varsin hyvissä väleissä Rooman kanssa, mutta myöhemmin ajautui keisarin kanssa laatimaan Henotikon-nimisen tunnustuksen, jossa luovuttiin Khalkedonin määritelmistä. Paavi Felix III vaati, että Akasios tulisi Roomaan antamaan paaville selonteon siitä mitä on tehnyt, jotta paavi voisi arvioida tuomitaanko hänet. Akasios ei saapunut, joten Felix III julisti lopulta ekskommunikaation ensisijaisesti Henotikon-teoksen takia, mutta myös muista syistä kuten kaanon 28 sitoutumisesta Rooman estelyistä huolimatta.
Paavi Felix III kirjoittaa:
[quote] You are guilty of many transgressions; have often treated with insult the venerable Nicene Council; have unrightfully claimed jurisdiction over provinces not belonging to you. In the case of intruding heretics, ordained likewise by heretics, whom you had yourself condemned and whose condemnation you had urged upon the Apostolic See. You not only received them to your communion but even set them over other churches, which was not, even in the case of catholics, allowable; or have even given them higher rank undeservedly. John is an instance of this. When he was not accepted by the catholics at Apamea, and had been driven away from Antioch, you set him over the Tyrians. Humerius also, having been degraded from the diaconite and deprived of the Christian name, you advanced to the priesthood. And as if these seemed to you minor offences, in the boldness of your pride you assaulted the truth itself of apostolic doctrine. That Peter, whose condemnation by my predecessor of holy memory you had yourself recorded, as the subjoined proofs show, you suffered by your connivance again to invade the see of the blessed evangelist Mark…
You put upon Misenus and Vitalis to find excuse for one who was anathematising the decrees of the council of Chalcedon, and violating the tomb of Timotheus of holy memory, as sure information has been given us. You have not ceased to praise and exalt him so as to boast that the very condemnation you had yourself recorded was untrue. You went even further in the defence of a perverse man. They who were late bishops, but are now deprived of their rank and of communion, Vitalis and Misenus, men whom we had specially sent for his expulsion, you suffered to be deprived of their papers and imprisoned; you dragged them out thence to a procession which you were having with heretics, and yourself; you corrupted them with bribes; and with injury to the blessed apostle Peter from whose see they went forth, you caused them not only to return with labour lost but with the overthrow of all their instructions. In deceiving them, your wickedness was shown. As to the memorial of my brother and fellow-bishop John (Talaia), who brought the heaviest charges against you. By not venturing to give an answer in the Apostolic See according to the canons, you have established his allegations. Likewise, you considered unworthy of your sight our most faithful defender Felix, whom a necessity caused to come afterwards. You also showed by your letters that known heretics were communicating with you. For what else are they who, after the death of
Timotheus of holy memory, go back to his church under Peter the Stammerer, or, having been Catholics, have given themselves up to this Peter, but such as Peter himself was judged to be by the whole Church and by yourself?
Therefore, by this present sentence have with those whom you willingly embrace your portion, which we send to you by the defender of your own church, being deprived of sacerdotal honour and Catholic communion, and severed from the number of the faithful. Know that the name and office of the sacerdotal ministry is taken from you. You are condemned by the judgement of the Holy Ghost and apostolic authority, and never to be released from the bonds of anathema.
Caelius Felix, bishop of the holy Catholic Church of the city of Rome. On the 28th July, in the consulship of the most honourable Venantius. [/quote]
Felix otti Akasioksen ja keisarin nimet pois diptyykeistä samalla kun Konstantinopolista otettiin paavin nimi, sekä myös aikasemman paavi Leon nimi otettiin pois. Antiokiaan oli juuri istutettu patriarkka keisarin mahdollistamana, joten hän nyt oletettavasti asettui Akasioksen puolelle. Jerusalem asettui myös. Aleksandrian patriarkka ajettiin maanpakoon ja hän hakeutui myöhemmin Roomaan turvaan. Hänen tilalleen asetettiin uusi piispa. Myöhemmin näiden idän kirkkojen alueelle asetettiin myös Roomalle myönteiset piispat, mutta koska heillä ei ollut keisarin tukea, niin eipä heillä mennyt kovin hyvin.
Joka tapauksessa kun Akasios kuoli, niin kiistan merkittävimmäksi aiheeksi nousi se oliko hänen ekskommunikaationsa kanonisesti pätevä, koska siitä oli erimielisyyksiä Bysantin ja Rooman välillä. Samalla nämä erimielisyydet osoittivat myös näkemys eroja Rooman auktoriteetista. Konstantinopolin patriarkat olivat jo valmiita sitoutumaan uudestaan Khalkedonin määritelmiin, mutta keisarien estelyt hidastivat neuvotteluita. Rooma vaati myös, että Konstantinopolissa ja muualla idässä poistettaisiin Akasioksen ja hänen yhteydessään olleiden piispojen nimet diptyykeistä. Konstantinopolin patriarkat eivät puolestaan suostuneet siihen ja he esittivätkin eri perusteluita sen puolesta. Yksi merkittävimmistä oli se, että he pelkäsivät kansan reaktiota, sillä Akasios oli ollut pidetty patriarkka kansan keskuudessa.
Alla on nyt joitakin viittauksia kiistan aikana pohjois-Afrikasta kotoisin olleen paavi Gelasiuksen kirjeisiin, joissa hän puolustaa Rooman asemaa suhteessa idän kirkkoihin.
Gelasius, ep. 10, Faustukselle, kuka hoiti edustajan tehtäviä Konstantinopolissa:
[quote] V. Against us they oppose the canons, while they do not know what they are talking about. They make known that they themselves are against the canons by the very fact that they avoid obeying the first see when it recommends what is sound and upright. These are the very canons that intended the referral of appeals from the entire church to this see for examination, but that these people have ordained henceforth on no occasion should be appealed by this see. And by this means the canons have instructed that this see is to sit in judgment on the entire church, to pass to nobody’s judgement, nor ever to be judged by its judgement, and they have determined that its verdict should never be undone, and ordered instead that its decisions are to be followed. And in this very case Timothy of Alexandria and Peter of Antioch, Peter, Paul, John and the rest, not just one but certainly several bearing the title of bishop, were deposed by the sole authority of the Apostolic See; even Acacius himself, who was conspicuous as the executor of this injunction, is a witness to this fact. It is clear that, just as in particular the Apostolic See did this in conformity with the formula of the synod, so it is most certain that nobody could resile from it. In this context, therefore, Acacius was condemned as he lapsed into the company of the condemned, in that he had been the executor of their condemnation before he was their defender.
IX. It is not surprising if those who have taken it upon themselves to blaspheme against the see of blessed Peter the apostle, who either harbour such monstrosities in their hearts or spread them abroad by mouth, and declare us moreover to be ”arrogant” when the primary see does not cease to present whatever concerns religion, are quite confident that they can subject it to their own wanton spirit. But it is not surprising that those who are captive in mind do these things. So are the mad accustomed to think that all physicians are either enemies or out to kill them. However, I enquire of them, in what direction can the ”judgement” that they pretend be pursued: with their own party, so that the same people are enemies and witnesses and judges? But neither human affairs nor yet the integrity of the divine law should be entrusted to such a judgement. If it concerns religion to such an extent, the sum of the entire judgement is due only to none other than the Apostolic See according to the canons; if it concerns the power of the state to such an extent, it must recognise from the pontiffs and especially from the vicar of blessed Peter not to judge these same matters that are divine. Not even the most powerful in the state, whoever he may be, although he is a Christian, presumes to arrogate this to himself, except perhaps if he is persecuting religion. However, what would they say if they were not overwhelmed by all their documents? So let them keep their absurdities to themselves, unless they come to their senses, considering rather that Christ’s utterance, which he declared in response to the confession of blessed Peter ”the gates of hell will never prevail”, is not unnecessary.
X. On this account we are not afraid the the apostolic verdict be undone, which Christ’s utterance and the tradition of the elders and the authority of the canons support, but rather it may always judge the whole church discriminately. But if there is any feeling of religion in them, let them rather take thought, if they do not lay aside their baseness in any way, they are damned in the eyes of God and human beings by an eternal order of the Apostolic See.
[/quote]
1 tykkäys
Yllä olevan jatkoa...
Kirje 27 kaikille idän patriarkoille:
[quote] IV. Acacius took it upon himself to support Peter (Aleksandrian piispa), although due process was not observed, nor is Acacius recognised as having received him after examination and cleansing. And so, without the notification of the Apostolic See he wanted to assume the illegitimate reception of Peter for himself, so that he hould measure his examination and cleansing at his own whim, and receive him neither examined nor totally cleansed. If he really wanted to receive him after examination and cleansing, he should rather have observed due process concerning his examination and reception, but so that to be cleansed according to the law should appear more than it really was. Therefore, just as previously Acacius did not condemn him before he had both referred Peter to the Apostolic See and begged for him to be condemned, so too in receiving him he should have observed a proper measure, so that before he involved himself in communion with Peter he should have begged that he be examined by the Apostolic See and clenased in a legitimate manner. Acacius himself did not have the pontiff’s right to examine or receive him, and he could only satisfy this condition by the authority and agreement of that see, and without its authority he himself was unable to condemn Peter, and Peter could, through the due care of the foremost see, be examined and cleansed and admitted to communion as was appropriate. For it is agreed that it is always by the authority of the Apostolic See that persons of this kind are either examined or cleansed, or it was suitable for them to be absolved by some other bishops, in such a way, however, that their absolution depended on the agreement of the Apostolic See. When both conditions were absent, it is established that neither was the examination legitimate nor the cleansing true, and for this reason his reception was not due to him.
X. Therefore, why do you pretend to ignorance when you saw that so many pontiffs throughout the entire East not only knew that the catholic faith and sincere communion concurred with the Apostolic See, but also defended it with the utmost constancy right to the end? If you did not listen to what we deemed about the catholic and apostolic faith and communion, you should have looked to them, and either followed them if you believed they were catholics, or else preferably accused them before the Apostolic See if you thought they had strayed, or held onto that verdict and its purpose, by recognising what the Apostolic See defined. Therefore, you should have either followed your colleagues and brothers who were catholics from near at hand with your eyes, or accused them if you believed that they had strayed, and not have offered your consent to those by whom they were troubled by no decision, until truth was openly established from all the facts, and the formula of the church’s judgement concerning them could proceed according to rule. [/quote]
Laitan vielä lainauksen paavi Gelasiuksen kirjeestä Aleksandrian patriarkalle v. 492 johon satuin törmäämään. Teen kuitenkin sellaisen irtioton etten ole varmistanut kirjettä muista lähteistä, mutta sisältönsä puolesta se ei sisällä mitään erikoista mitä Gelasius ei olisi tuonut esille muissa asiakirjoissaan. Itselläni on tältä osin saatavilla vain n. kolmannes Gelasiuksen tuotannosta.
[quote]
But granting for a while that this man (Peter, bishop of Alexandria) has repented… yet it never will be taught, never will it be shown, never assuredly will it be proved, that his purgation was lawful, seeing that it was not conducted according to the proper regulations. For no one either could, or ought to expel, or recall the bishop of the second see without the consent of the first. Unless it is perhaps to be in this confusion, and troubled state of affairs that neither the existence of a first, nor of a second, nor of a third see ought to be regarded or attended to in accordance with the ancient statutes of our fathers… For with what reason and what consistency can other sees be defended, if the ancient and long-existing reverence be not paid to the see of the most blessed Peter, the first see, by which the dignity of all priests has always been strengthened and confirmed, and to which, by the invincible and special judgement of the 318 fathers, the highest honour was adjudged. As being men who bore in mind the Lord’s sentence; Thou art Peter etc…and again to the same Peter, I have prayed for thee that thy faith fail not etc…, and that sentence; if thou lovest Me, feed My sheep.
Wherefore, then, is the Lord’s discourse so frequently directed to Peter? Was it that the rest of the holy and blessed apostles were not clothed with like virtue? Who dare assert this? No, but that, by a head being constituted, the occasion of schism might be removed; and that the compact bond of the body of Christ, thus uniformly tending, by the fellowship of a most glorious love, to one head, might be shown to be one; and that there might be one Church faithfully believed in, and one house of the one God, and of the one Redeemer, wherein we might be nourished with one bread and one chalice… There were assuredly twelve apostles endowed with equal merits and equal dignity; and whereas they all shone equally with spiritual light, yet was it Christ’s will that one amongst them should be the ruler. And him by an admirable dispensation, did Christ guide to Rome, the queen of nations, that in the principal city, He might direct that first and principal Peter.
And there, as he shone conspicuous for power of doctrine, so also made glorious by the shedding of his blood, does he repose in a place of everlasting rest, granting to the see which he himself blessed, that it be, according to the Lord’s promise never overcome by the gates of hell. And that it be the safest harbour for all who are tempest-tossed. In that harbour whosoever shall have reposed, shall enjoy a blessed and eternal place of safety. Whereas he that shall have despised it, it is for him to see to it what kind of excuses he will plead at the day of judgement. [/quote]
Lopulta skisma saatiin sovittua paavi Hormisdaksen aikakaudella. Hormisdas vaati Akasioksen ja muiden harhaoppisten patriarkkojen, sekä keisarien nimien poistamista diptyykeistä, sekä kuuliaisuuden osoittamista Rooman istuimelle. Toisinkuin Konstantinopolista väitettiin, Akasioksen nimen poistaminen ei aiheuttanut paavin legaattien mukaan levottomuuksia kansan keskuudessa vaan he olivat kokoontuneet kaduille legaattien vierailun aikana ja vaativat paavi Leon palauttamista diptyykeihin. Hormisdas vaati idän piispoilta seuraavan tunnustuksen allekirjoittamista, jos he halusivat palata ehtoollisyhteyteen Rooman kanssa. Libellus fidei, Elokuu 11, 515 (Tunnustus allekirjoitettiin tosin Konstantinopolissa v. 517 ja jotkut tahot sitä myöhemmin):
[quote] The beginning of salvation is to guard the rule of the right faith and to deviate in no way from the determinations of the fathers. And because one cannot ignore the words of our Lord Jesus Christ when he said, ”You are Peter, and on this rock I will build my Church”, what was said has been borne out by actual results, for in the Apostolic See that Catholic faith has always been preserved immaculate.
Therefore, desiring not to be separated by any means from this hope and this faith, and following the determinations of the fathers in all particulars, we anathematize all heresies, especially the heretic Nestorius, who was formerly bishop of the city of Constantinople, condemned at the council of Ephesus by Celestine, pope of the city of Rome, and by saint Cyril, bishop of the city of Alexandria; anathematizing together with him Eutyches and Dioscorus of Alexandria, condemned at the holy council of Chalcedon, which we follow and embrace.
Adding to these the traitor Timothy, surnamed Aelurus, and also his disciple and follower in all respects Peter of Alexandria; and likewise we condemn and anathematize Acacius, their accomplice and adherent, formerly bishop of Constantinople, condemned by the Apostolic See, as well as those who have remained in association with their communion; because he joined in their communion, he has deserved the same judgment of condemnation. No less condemning Peter of Antioch with his followers and those of all whose names are written above.
Consequently, we accept and approve all the letters of the blessed pope Leo that he composed on the subject of the Christian religion. Whence, as we have said, following the Apostolic See in all matters and proclaiming all that has been determined by it, I hope that I may deserve to be in the one communion with you that the Apostolic See proclaims, in which there is the complete and true solidity of the Christian religion: we promise also that the names of those who are separated from the communion of the Catholic Church, that is, who are not in agreement with the Apostolic See, will not be recited in the sacred mysteries. Moreover, I have signed this profession of my faith with my own hand and have offered it to you, Hormisdas, holy and venerable pope of the city of Rome.[/quote]
Antiokian ja Jerusalemin patriarkat eivät allekirjoittaneet sitä aluksi, koska paavi Hormisdas vaati kaikkien niiden piispojen nimien poistamista diptyykeistä ketkä olivat olleet Akasioksen ja muiden harhaoppisten patriarkkojen yhteydessä. Se oli valtava määrä piispoja ja monet eivät varmaan edes halunneet skisman olemassaoloa missään muodossa, joten monessakin mielessä näiden patriarkkojen vastustuksen ymmärtää. Lopulta Hormisdas taipui ja vaati vain heidän poistamistaan ketkä olivat olleet patriarkan asemassa ja sitoutuneet harhaoppeihin, sekä myös keisarien poistamista.
Rooman diakonin Rusticuksen (myöhemmän paavi Vigiliuksen veljenpoika) mukaan yli 2000 piispaa allekirjoitti ylläolevan tunnustuksen. (P.L. 67. 1251-2; Mansi viii. 579). Monofysiitit eivät tietenkään hyväksyneet sitä.
Roomassa kuitenkin hyväksyttiin se, että Konstantinopoli olisi toisiksi merkittävin piispanistuin vaikkakin inhimillisen kirkkolain nojalla eikä jumalallisen asetuksen perusteella. Myös käytäntö, jossa Konstantinopolin patriarkka nimitti piispoja niille alueille, joita Rooma ei alunperin hyväksynyt, oli nyt kuitenkin hyväksytty osaksi kirkon elämää ja käytäntöjä sekä lännessä, että idässä.
Konstantinopolin ja Rooman väliset kiistelyt toki jatkuivat moneen eri otteeseen tulevien vuosisatojen aikana. Välillä kesaropapismin vaikutus oli suurta myös Roomassa kun Bysantin keisari oli saanut yliotteen mm. paavien valitsemis käytännöistä.
2 tykkäystä
Kiitos näistä. Todella kiinnostavaa luettavaa.
Lueskelin yöllä nopeasti nuo kirjoitukset läpi. Jos niiden oli tarkoitus perustella ja oikeuttaa paavin primaattia, niin eivät ne ainakaan minua vakuuttaneet. Pikemminkin päinvastoin: sitaatit puhuivat nimenomaan ortodoksisen käsityksen puolesta, jossa paikalliskirkkojen johtajat toimivat synodaalisesti tasavertaisina kollegoina. Luonnollisesti patriarkat ja paavitkin ovat ihmisiä eivätkä siten vapaita maallisista valtapyrkimyksistä ja pyyteistä, pyrkimyksistä kasvattaa oman paikalliskirkkonsa laajuutta, merkitystä ja vaikutusvaltaa jne.
Se, että Rooman piispa on vedonnut asemaansa p. Pietarin seuraajana, ei suinkaan kerro hänen asemansa vahvuudesta vaan heikkoudesta: paavi on kokenut olleensa alakynnessä ja on siksi yrittänyt vedota tuolla tavalla asemansa statukseen tavalla, johon toisten paikalliskirkkojen johtajat eivät ole kokeneet samalla tavalla tarvetta. Paavin kantaa on kysytty samalla tavalla kuin muidenkin paikalliskirkkojen johtajien kantaa, koska pyrkimys on aina ollut yksimielisyyteen. Ei hänen kantaansa ole siksi kysytty, että sillä olisi ollut jokin viimeinen veto-oikeus tai ylimmäinen päätösvalta, vaan siksi, että päätöksiä ei nyt vaan ylipäänsä voitu tehdä ilman kaikkien paikalliskirkkojen kantaa. Siksi oli varattu aikaa delegaatioiden matkustukseen, siksi lähetettiin kolme kirjettä samasta aiheesta jne.
Katkelmista paistaa siis esiin patriarkkojen aito pyrkimys asioiden synodaaliseen käsittelyyn sekä kollegiaaliseen konsensukseen kulloisissakin ongelmakysymyksissä. Enimmäkseenhän noissa oli kyse kirkolliseen järjestykseen liittyvistä asioista, ei niinkään teologisista erimielisyyksistä. Juuri synodaalisuus takasi sen, että vaikka joku harhaoppinen onnistuisi pääsemään jopa paikalliskirkon johtoon asti, niin kirkon ortodoksisuus ei oikeasti ollut uhattuna, sillä muut paikalliskirkkojen johtajat onnistuivat aina torjumaan uhat synodaalisella toiminnallaan. Jos joku sen sijaan olisi yksin muita ylempänä, ei olisi mitään mekanismia harhaoppien ja väärinkäytösten torjumiseksi, mikäli korkeimmalle pallille onnistuisi kohoamaan joku harhaoppinen.
Noita muinaisia kirjeitä lukiessa tulee pitää mielessä korulausefiltteri. Ne on kirjoitettu siihen tyyliin, että joka toinen piispa on Kristuksen sijainen ja joka toinen apostoli on just se tärkein. Vrt. Alexandrian patriarkka, jota tituleerataan vieläkin kolmanneksitoista apostoliksi ja koko universumin tuomariksi. Toisekseen ainakaan ortodoksit eivät kiistä, että P. Pietari on kallio, sai avaimet, on apostolien prinssi ja on Kirkon perustus. Hyvänen aika, tätähän jollotetaan edelleen liturgisissa teksteissä. Tämä on kokonaan eri asia kuin että olisi jokin erityinen Pietarius, joka periytyy vain yhden piispanistuimen haltijalle. Edes Pietarilla ei ole olemassa henkilökohtaista apostolista suksessiota.
Tosiasia kuitenkin nyt vain on, että ensimmäisen vuosituhannen kirkko ei vain toiminut siihen tapaan kuin katolinen dogma edellyttäisi. P. Johannes Krysostomos otti pappisvihkimyksensä Rooman kanssa skismassa olevalta piispalta, keisari pisti paavi Vigiliuksen kahleisiin kunnes suostui hyväksymään 2. Konstantinopolin synodin päätökset, P. Cyprianus hehkutti Roomaa niin kauan kunnes Rooma oli tämän kanssa samaa jne. Tietysti voidaan ajatella, että tämä oli vain niskoittelua Kirkon uskoa vastaan, mutta mikä se selllainen Kirkon usko on, joka löytyy vain kirjeistä. Näkymätön, hajuton, mauton.
Simeon Uusteologilta:
[quote]
“One should not contradict the Latins when they say that the Bishop of Rome is the first. This primacy is not harmful to the Church. Let them only prove his faithfulness to the faith of Peter and to that of the successors of Peter. If this is so, let him enjoy all the privileges of pontiff…Let the Bishop of Rome be successor of the orthodoxy of Sylvester and Agatho, of Leo, Liberius, Martin and Gregory, then we also will call him Apostolic and the first among the other bishops; then we also will obey him, not only as Peter, but as the Saviour Himself[/quote]