Päivän raamatunteksti

“Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan:- Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua - Sananl. 3:11-12; Job 5:17 6. jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.”

Kirje hebrealaisille 12

Tämä todellakin unohtuu ja on vaikea niellä.

2 tykkäystä

Koettelemuset ja kärsimykset ovat elintärkeitä meidän uskonelämällemme.

Jos ei olisi mitään kiusausta, joka koettelisi kristillistä uskoa, voisimme hyvin aavistaa, millaisia itsevarmoja, laiskoja ja irstaita kristittyjä saisimme­kaan nähdä. Kun nyt kiusaukset ovat kristityn mirha, aloe ja vastamyrkky kaikkia matoja, paiseita, mätänemistä, haavoja, likaa ja syntejä vastaan, niin emme saa halveksia niitä, vaan enemminkin ottaa vas­taan ne, millaisia kiusauksia jumala sitten lähettääkin. Ne ovat meidän hyödyksemme ja parhaaksemme, vaikka ne olisivatkin miten raskaita ja suuria tahansa.

Martti Luther

1 tykkäys

Kiusaukset ovat eri asia kuin koettelemukset.

Jeesus oli erämaassa syömättä ja juomatta. Sen päätteeksi tuli kiusaus, nälkä, ihmiskunnia ja valta. Hän kohtasi ne tilassa, jossa kiusaus näytti ratkaisulta kaikkeen. Siksi Isämeidän rukous rukoillaan ennen kiusauksia. Jumala ei estä meitä joutumasta kiusauksiin, vaan ne estyy Hänen läheisyydessään.

1.Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä - Room. 6:7 ; Room. 6:11; Hebr. 12:1; 1Piet. 2:21 2. ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. (Pietarin ensimmäinen kirje 4)

Yksi yhteen tämä ei tietenkään meidän syntisessä lihassamme mene. Minulle kärsimys ja marttyyrius on HIRVEÄN vaikea asia. Vältän jopa näkemästä, jos voin.

24 Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen KUNINGASTA, jotka nousevat siitä valtakunnasta. “Ja heidän jälkeensä nousee ERÄS MUU, ja HÄN on erilainen kuin edelliset, ja HÄN KUKISTAA KOLME KUNINGASTA.
25 HÄN puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän PYRKII MUUTTAMAAN AJAT JA LAIN, ja ne annetaan hänen käteensä AJAKSI ja KAHDEKSI AJAKSI ja PUOLEKSI AJAKSI.” (Danielin kirjan 7. luku)

Minusta tämä kohta sopii ja kuuluu nykyaikaan kirkossamme: "Hän PYRKII MUUTTAMAAN AJAT JA LAIN, "

1 tykkäys

Jokainen kristitty, siis jos todella on kristitty joutuu kärsimyksiin, kokemaan niitä. Kristus tulee yhdeksi meidän kanssamme ja koska hän on vastakkainen meidän lihallemme, siis sille jonka hän otti kantaakseen, hänen täytyy voittaa se meissä, eikä se voi tapahtua ilman kärsimystä. Mutta hän voittaa nimenomaan kärsimällä meidän kärsimyksemme, ottamalla sen kantaakseen, me emme itse voisi sitä voittaa, olemme tulleet osallisiksi hänen kärsimyksistään. Näin Hän voittaa myös niissä, jotka kohtaavat kärsimyksistä kovimman, marttyyrikuoleman, hän on valmis kohtaaman sen myös niissä uskovissa joiden osana se on, koska on senkin voittanut ristinkuolemalla ja noussut ylös. On kuitenkin hyvä muistaa, että tämä on pyhitystä, eikä siten vanhurskauta meitä, sillä vanhurskautus on jo tapahtunut ennen tätä.

Sinä olet ihmeellinen, rakastava Jumala. Sinä hallitset meitä ihmeellisesti, täynnä ystävyyttä. Sinä korotat meidät silloin, kun alennat meidät. Sinä teet vanhurskaiksi, kun teet meistä syntisiä. Sinä kuljetat meitä kohti taivasta, kun syökset meidät helvettiin. Sinä annat meille voiton, kun sallit meidän joutua tappiolle. Sinä lohdutat meitä, kun sallit meille mur­hetta. Sinä teet meistä iloisia, kun annat meidän parkua surusta. Sinä saatat meidät laula­maan, kun panet meidät itkemään. Sinä teet meistä voimakkaita, kun kärsimme.”
Martti Luther Rukouksia, 21).

1 tykkäys

Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. 2 Kor. 12:9

“Vahvat ylpeilevät vahvuudellaan, minä en sellaisesta tiedä mitään. Terveet ihailevat terveyttään, enkä siitäkään paljoa ymmärrä. Minua usko ei vapauttanut heikkoudesta eikä se tehnyt kurjasta vahvaa. Kuinka hyvältä tuntuvatkaan siksi Jumalan sanat, jotka hän palvelijansa Paavalin kynällä kirjoitti: ”Minun armoni riittää sinulle.” Vaikka en parane, sittenkin armo riittää. Vaikka en tule vahvaksi, se vieläkin riittää. Kun lankean enkä osaa elää niin kuin kristityn tulisi, armo puhdistaa ja peittää. Kuka muu voisikaan ylpeillä heikkoudestaan kuin Kristukseen kätketty syntinen? Kun ylpeyden aihe on oma heikkous, asettuu sydämeen toinen voima, Kristuksen voima. Se ei ole ihmisestä lähtöisin eikä se osoita ihmiseen. Se ei tuo ylpeyttä tullessaan eikä luettele ihmisen ansioita. Se on Kristuksen sanaan ja haavoihin kätkettyä Jumalan pyhää voimaa, joka saa heikon saviastian säihkymään. Se säihkyy, koska aarre on Herran Henki, joka on laskettu lahjana heikon sydämeen.”

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy (Radio Dein ja SRO:n sivut PÄIVÄN SANA 11.10.2025)

(linkitin tämän selvyyden ja valitusten vuoksi taas)

“Vain yksi on tärkeää ja se ei ole - puutarhan hoito!”

Sopii hyvin näin Sunnuntaipäiväksi. Tästä aiheesta puhutaan myös hyvin painokkaasti ja kehoittavasti Heprealaiskirjeessä. (Hepr.4:4-7).

Muista pyhittää lepopäivä. 2. Moos. 20:8 .

Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi kaikista luomisteoistansa (1. Moos. 2:2). Sen tähden hän käski myös kansaansa Israelia lepäämään seitsemäntenä päivänä ja taukoamaan kaikista teoistaan. Sama lepopäivä on meillä nyt sunnuntaiksi muutettuna. Sunnuntai on meidän lepo- eli joutopäivämme, ja se meidän tulee pyhittää. Juutalaiset noudattivat kuitenkin ainoastaan ulkonaista pyhyyttä siinä, etteivät lepopäivänä tehneet työtä ja että söivät, joivat ja pukeutuivat toisin kuin muina päivinä. On kehnoa pyhyyttä Jumalan edessä, jos me lepopäivän kunniaksi käytämme ainoastaan toisia vaatteita ja toisenlaista ruokaa ja juomaa.

Oikea lepopäivä on hengellinen, ja se pidetään, kun sydän viettää oikeata lepopäivää. Se on tämän käskyn korkeinta, oikeaa hengellistä noudattamista, joka käsittää ihmisen koko olemuksen. Vertauskuvan tästä lepopäivän viettämisestä Kristus on antanut meille maatessaan haudassa, jossa hän piti lepopäivän oikein: lepäsi rauhassa, pidättyen kaikista töistä. Sen joka nyt tahtoo pitää oikean, hengellisen lepopäivän, täytyy olla kokonaan kuollut Kristuksen kanssa. Ei kukaan voi sitä oikein pitää, ellei hän ole täysin kuollut. Oikeaa lepopäivää me alamme täällä viettää, kun vanha Aadamimme lakkaa kaikista omista teoistansa haluistansa ja himoistansa; kaikkien niiden täytyy olla kuolleita oikeana hengellisenä lepopäivänä. Kaiken, mitä meissä on, täytyy olla jumalallista, niinkuin pyhä Paavali sanoo: “Minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa.” (Gal. 2:19 - 20.) Tämä on kristittyjen oikeaa lepopäivän pyhittämistä. “Jeesuksen Kristuksen kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle” (Gal. 6:14). Toinen on kuollut toiselle; maailma ei tiedä, mitä minä teen, enkä minä tiedä, mitä maailma tekee; toinen ei tunne toista: kaikki on kuollutta, kokonaan kuollutta. Mutta täysin me pyhitämme tämän lepopäivän vasta kun olemme kuolleet.

Kun me siis elämme niin kuin pyhä Paavali kirjoittaa itsestään, kaikki tulee meissä jumalalliseksi: kädet ja jalat, kieli, korvat, silmät, ruumis ja sielu, kaikki ajatukset ja kaikesta, mitä silloin teemme, olemme varmat, että Jumala sen meissä tekee. Kun me silloin teemme jotakin, mitä hyvänsä, niin me tiedämme sen olevan Jumalalle hyvin otollista. Mutta kun me siis olemme varmat siitä, että se on otollista Jumalalle, niin se ei ole meidän, vaan Jumalan tekoja; mehän teemme niitä kuuliaisina Jumalaa kohtaan ja tehden sitä, mikä on Jumalalle otollista, halukkaasti ja ehyin sydämin. Tällaiset ovat hengellisen lepopäivän oikeita tekoja, jotka kumpuavat uskosta, kuuliaisuudesta Jumalaa kohtaan ja hänen käskyjensä noudattamisesta; näin Jumala vaikuttaa oikean lepopäivän pyhittämisen. Tätä lepopäivää kristittyjen tulee viettää joka päivä.

Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, SLEY 1952, s.478-479.

1 tykkäys

SRO:n päivän saarna erityisen hyvä, kirkas ja oikein. :heart:

Päivän Sana

16.10.25

Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia. Room. 6:14

Maailman koko synti on kannettu, se on otettu pois Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Meidän omaltatunnoltamme synnin paino poistuu silloin, kun Jumalan Pojan verellä maksettu armo saa kirkastua ja tulla omaksemme. Niin kauan, kuin yritämme voittaa syntimme omaan voimaamme tai parannukseemme luottaen, laki sitoo meitä. ”Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: ’Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee’”, kirjoittaa Paavali kirjeessään galatalaisille. Joka tahtoo pelastua teoillaan, tehköön siis hyvää viimeistä piirtoa myöten. Olkoot hänen ajatuksensa, sanansa ja tekonsa täysin puhtaat – niin, olkoon hän kuin Jumala. Ihmisellä on vain kaksi todellista vaihtoehtoa. Joko olla lain alla ja synnin siteissä tai sitten vapaa ja armosta elävä Jumalan lapsi. Ero voi vaikuttaa pieneltä, mutta näiden teiden välillä ammottaa syvä kuilu. Kuilu erottaa kristinuskon uskonnosta. Kristitty pelastuu vain ja ainoastaan armosta ja lahjaksi, Jeesuksen tähden, uskon kautta. – Olisiko siis minullakin mahdollisuus?

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta [Joka päivä lupaus kantaa]

Joka hetkiseksi leiväksi nauttittavaksemme!.

1 tykkäys

Ydinasiaa:

”He eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin! (Matt. 17:8).

Yhteenveto

He näkivät vain Jeesuksen | Rovasti Olavi Peltola


Tämä myös on puhutellut usein ja sopinee nykyisiin keskusteluihimme varoittaen.

“Tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa. Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa. Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee.”

Ei ehkä ole mitään suurempaa lohdutusta kuin Kristuksen ylimmäinen pappeus kun hän on astunut Isän oikealle puolelle taivaassa ja rukoilee meidän edestämme. Mehän usein rukoilemme monisanaisesti hölisten, jota Jeesus kehoittaa välttämään.

Meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa. Hepr. 8:1.
Vanhan liiton aikana oli monta uhripappia, mutta yksikään ihminen ei ole milloinkaan sen kautta saanut syntejään anteeksi. Siksi täytyi koko juutalaisten pappeuden lakata. Jumalan täytyi lähettää Poikansa, jotta saataisiin apu ihmisten omantunnon hätään. Kristus on nyt uhrattu, ja tämä kerta kaikkiaan tapahtunut Kristuksen uhri kelpaa iankaikkisesti. Me tulemme autuaiksi, kun uskomme siihen. Kristus on kuolemallaan uhrannut uhrin meille iankaikkiseksi puhdistukseksi synneistä. Kun nyt hänen kärsimisensä on loppunut, ja hänen uhrinsa tapahtunut, silloin alkaa hänen kunniansa. Ristillä hänen kunniansa katoaa, ja kuolema voittaa hänet, mutta Kristuksen taistelu kestää ainoastaan hetken. Ristillä hän myös rukoilee papillisen rukouksen: “Isä, anna heille anteeksi!” Tällä iankaikkisesti kelpaavalla uhrilla on täysi hyvitys suoritettu kaikkien ihmisten puolesta maan päällä, jotka vain tähän uhriin pitäytyvät ja valittavat syntiänsä Jumalalle.

Mitä Kristus sitten tekee? Hän istuutuu Jumalan oikealle puolelle. Kun koko maailma luulee hänen olevan hukassa, niin hän vasta alkaakin iankaikkisesti hallita, astuu meidän sijastamme Isän eteen ja rukoilee meidän edestämme, kun meitä syytetään synnistä. Meistä langetetaan tuomio, peljästynyt omatunto tuntee Jumalan vihastuvan syntiin. Silloin ei meitä voida auttaa muulla tavoin kuin Kristuksen uhrilla, Kristus rukoilee Isää meidän puolestamme sanoen: Isä, syntinen on heikko, hän on suuressa tuskassa, lahjoita hänet minulle, minä olen hänen edestänsä suorittanut hyvityksen, hän luottaa minun iankaikkiseen uhriini. Mutta sitä, joka luopuu tästä uhrista luottamaan johonkin muuhun, ei voida iankaikkisesti auttaa.

Kristus istuu nyt taivaassa odottamassa sitä hetkeä, jolloin kaikki hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Tämä on hänen vakituinen virkansa; hän ei makaa tuolla ylhäällä eikä torku, vaan pitää silmällä meitä. Jos nyt ihmiset kääntyvät hänen tykönsä, hän tahtoo olla saapuvilla ja auttaa. Jos joku joutuu kiusaukseen, valittakoon sitä Kristukselle, niin hän saa avun. Viholliset raivoavat vielä täällä ennen viimeistä päivää; liha, synti, kuolema ovat vielä jäljellä. Kuitenkin Kristus hallitsee omiansa heidän sydämissään. Hän lohduttaa heitä hädässä, puhdistaa heitä ja rukoilee heidän edestänsä. Viimeisen päivän tultua kaikki hänen kristittynsä saavat hallita hänen kanssansa, istuen Jumalan oikealla puolella; silloin surmataan vihollisista viimeinen. Täällä vallitsevat vielä epäluulot, elatuksen murhe ja epätoivo, kun Jumala näyttää tylyltä. Mikä on nyt Kristuksen omien lohdutus? Kristus, heidän ylimmäinen pappinsa, joka on meidän edestämme suorittanut hyvityksen, katsoo meidän puoleemme ja näkee, kuinka viholliset tahtovat sortaa meitä; sen tähden hän suistaa viholliset ja rukoilee Isää olemaan meidän osamme. Kun omatunto tuntee tämän, meillä on vapaa pääsy Isän tykö kaikessa tuskassa. Meiltä puuttuu ainoastaan näköä; meillä ei ole kyllin teräviä silmiä nähdäksemme pilvien lävitse taivaaseen, että Kristus on meidän puolustajamme. Sen tähden meidän tulee uskoa se, niin kuin Raamattu sanoo: “Meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa”

Martti Luther Hengellinen virvoittaja, SLEY 1952, s. 493-494.

2 tykkäystä

Kaikki on sovellettavissa kristityn vapaudessa olosuhteiden yms. mukaan. Pyhä Henki syntinsä anteeksisaaneessa kristityssä ohjaa oikeaan kehällisissä asioissakin, vaikka ihminen tietenkin syntisenä voi aina erehtyä pahan houkutuksiin.
(Apostolien teot 15.)

"Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin.»

Tätäkään ei voi Suomessa noudattaa ilman taakkaa.

Hyviä ohjeita uskoville perustuen Raamattuun. (löydetty googlaamalla)

" Raamatun jae 1. Tessalonikalaiskirjeessä 5:21 kehottaa meitä koettelemaan kaikkea ja pitämään vain sen, mikä on hyvää.

Konteksti ja merkitys

  1. Koetteleminen : Tämä jae kehottaa uskovia arvioimaan ja testaamaan kaikki opit ja opetukset. On tärkeää, että emme hyväksy asioita sokeasti, vaan käytämme järkeämme ja Raamatun sanaa arvioidaksemme, mikä on totta ja hyvää.


2.2*

  1. Hyvän pitäminen : Kun olemme koetelleet asioita, meidän tulee pitää vain se, mikä on hyvää. Tämä tarkoittaa, että meidän tulisi omaksua ja elää niiden periaatteiden mukaan, jotka tukevat uskoamme ja auttavat meitä kasvamaan hengellisesti.


4.2*

  1. Suoja pahalta : Jae liittyy myös kehotukseen pysyä erossa kaikesta pahasta. Tämä tarkoittaa, että meidän tulisi välttää asioita, jotka voivat vahingoittaa uskoamme tai johtaa meidät harhaan.


6.1*

4Lähteet

Käytännön soveltaminen

  • Arvioi opetuksia : Kun kuulet uusia oppeja tai opetuksia, arvioi ne Raamatun valossa. Onko ne linjassa Jumalan sanan kanssa?

  • Valitse hyviä vaikutteita : Ympäröi itsesi ihmisillä ja asioilla, jotka tukevat uskoasi ja auttavat sinua kasvamaan hengellisesti.

  • Ole kriittinen : Älä hyväksy asioita vain siksi, että ne kuulostavat hyviltä tai suosituiksi. Käytä järkeäsi ja Raamatun opetuksia ohjenuorana.
    Tämä jae muistuttaa meitä siitä, että uskonelämässä on tärkeää olla aktiivinen ja kriittinen, sekä pitää kiinni siitä, mikä on hyvää ja totta."

Sopii myös minun taipaleeseeni yhtä hyvin.
" Päivän Sana

29.10.25

Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani. Ps. 94:18

Minä en uskoa etsinyt, mutta se löysi minut. Omat ajatukseni tulevaisuudesta ja elämästä olivat aivan erilaiset, kuin mihin minut lopulta johdatettiin. Kuinka viisaasti Herramme vetikään tielle. Kärsivällisesti ja kiireettä hänen otteensa tuli lujemmaksi ja asiat selkeämmiksi. Jumala veti lähelleen ja kirkasti sovituksen. Kun olin lähdössä tämän maailman matkaan, hän antoi sopivan ristin, joka asetti jalkani oikealle tielle ja käänsi katseeni hänen tahtomaansa suuntaan. Kun olen joskus ollut nääntyä elämän kipujen alla, on Jumala antanut armonpisaroita sopivan määrän, ja olen voinut pysyä pystyssä. Omaan uskooni tai tekoihini en ole voinut turvautua, mutta Jeesuksen varaan olen voinut aina laittaa koko elämäni. Ristin armo on tullut todeksi ja vahvistanut sydäntä.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta ", mutta luvallisesti lainattu julkisesta lähteestä.


Päivän Sana 1.11.2025
“1Joh. 2:27 - Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niin kuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niin kuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.”

Yhteenveto

1 Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt,
2 ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian seurakunnille.
3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta,
4 joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!
5 Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.
6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
9 Niin kuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
10 Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.
11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.
13 Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin
14 ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.
15 Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi
16 ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä,

Hyvin merkityksellinen viime Sunnuntain teksti, jonka pitäisi puhutella ennen kaikkia niitä, jotka eivät tahdo sietää seurakunnassaan vääriä kristittyjä, jotka ovat tulleet oikeiden kristiityjen joukkoon. On Herran tehtävä tulla tarkastamaan hääväki.

Ja hän sanoi hänelle: “Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?” Matt. 22:12.

Tässä Herra puhuu niistä, jotka lukeutuvat oikeiden kristittyjen joukkoon, kuulevat evankeliumia, ovat oikean seurakunnan ulkonaisessa yhteydessä ja antavat ihmisille itsestään sellaisen käsityksen, että hekin ovat evankeliumin ystäviä; asia ei kuitenkaan ole heille elintärkeä. Näin Kristus osoittaa, mikä on se joukko maailmassa, jota sanotaan seurakunnaksi. Se ei ole suinkaan se, joka vainoaa Jumalan sanaa ja hänen evankeliuminsa palvelijoita, sillä nämä ovat jo hänen lopullisella tuomiollaan kokonaan siitä suljetut ja erotetut, jopa he itse ovat itsensä siitä irrottaneet sillä julkisella ja heidän itsensäkin tunnustamalla teolla, että eivät ole tahtoneet omaksua eivätkä sietää evankeliumin saarnaa. Heitä ei sovi eikä saa kristittyjen keskuudessa pitää seurakunnan jäseninä, koska heillä ei ole samaa oppia eikä uskoa.

Maan päällä oleva Herran Kristuksen seurakunta sitä vastoin, mikäli ulkonaisesta yhteydestä puhutaan, on niiden yhteys, jotka kuulevat, uskovat ja tunnustavat oikean evankeliumin opin Kristuksesta ja joiden keskuudessa on Pyhä Henki, joka sanan ja sakramenttien kautta heitä pyhittää ja heissä vaikuttaa. Näiden seassa on kuitenkin muutamia vääriä kristittyjä ja ulkokultailijoita, jotka kuitenkin yksimielisesti pitäytyvät samaan oppiin ja osallistuvat sakramentteihin ja muihin seurakunnan ulkonaisiin toimituksiin. Kristittyjen näet täytyy yhteydessään sietää sellaisia. He eivät voi inhimillisin keinoin estää eikä torjua näitä olemasta heidän keskuudessaan. He eivät voi erottamalla poistaa heitä yhteydestään eivätkä he edes kykene kaikkia heitä arvostelemaan ja tuntemaankaan. Heidän täytyy näitä sietää ja jättää heidät yhteyteensä vain siihen asti, kunnes Jumala itse tuomioineen astuu esiin. Juuri tätä tietää se, että kuningas tulee sisälle itse katsomaan pöytävieraita ja että hän paljastaa miehen, jolla ei ole häävaatteita. Aivan samoin käy seurakunnassakin: todistettuaan syyllisiksi ja vikapäiksi tuollaiset katumattomat se työntää heidät seurakunnan ulkopuolelle, julkisesti selittäen heidät Jumalan valtakunnasta hyljätyiksi. Sillä samoin kuin nuo vainoojat itsensä pois sulkemalla ja itsensä erottamalla itse saattavat ilmeiseksi sen, etteivät he ole seurakunnan jäseniä, samoin niin ikään näiden toisten, jotka ajaksi mukaan soluttautuen ovat petollisesti verhoutuneet oikeiden kristittyjen nimeen ja muotoon, lopuksi täytyy käydä ilmeisiksi.

Tältä pohjalta saattaa hyvin käsittää, mitä tässä merkitsee se, että mies on vailla hääpukua: hän on vailla sitä uutta kaunistusta, jossa me olemme Jumalalle otollisia, ja se on usko Kristukseen, .ja samalla myöskin vailla oikeita, hyviä tekoja. Hän jää oman lihallisen käsityksensä, epäuskonsa ja suruttomuutensa vanhoihin repaleisiin ja ryysyihin, vaille parannusta ja kurjuutensa tuntemista, hän ei sydämestään lohduttaudu Kristuksen armolla eikä sen voimalla elämäänsä paranna; hän ei evankeliumista etsi mitään muuta kuin sitä, mikä lihaa miellyttää. Häävaatteethan ovat selvästi se uusi sydämen valkeus, jonka yljän ja hänen häittensä suuren armon tunteminen sydämessä vaikuttaa: sydän riippuu kokonaan Kristuksessa j a tämän uskalluksen ja ilon läpitunkemana se myöskin halulla ja rakkaudella elää ja toimii niin, että tietää häntä miellyttävänsä, aivan kuin morsian tekee yljälleen.

Tätä Paavali sanoo Herran Kristuksen päälle pukemiseksi, joka tapahtuu ensisijaisesti uskon kautta: usko uudistetaan ja puhdistuu; siitä sitten, mikäli usko on oikea, käyvät esiin hedelmät, niiksi osoittautuen. Ellei taas uskoa ole, ei myöskään ole käsillä Pyhää Henkeä eikä sellaisia hedelmiä, jotka ovat Jumalalle otollisia. Se näet, joka ei tunne Kristusta ja jonka sydämessä Kristusta ei ole, pitää Jumalan sanankin vähässä arvossa eikä aio elää sen mukaisesti: ei hän palvele Kristusta eikä lähimmäistään, vaikkakin hän ulkonaisesti on palvelevinaan, eksyttävällä muodolla pettäen.

Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, SLEY 1952, s.512-514.

1 tykkäys

Kuitenkin tässä ei selvästi sanota, vaikka itse Luther, että Hääpuku on Yksin Kristuksen vanhurskaus ja sovitus puolestamme. Siihen eivät hedelmä eikä edes oma uskomme voi kuulua.
Jos ei hedelmä ala yhtään itää, on tietty usko väärän laista ja omavanhurskaus pilaa hedelmän, jos sen itsekin näkee muka täydellisenä ja kypsyneenä.
Uusi ihminen on hyvin heikko, vanhan ihmisen rinnalla tavalla tai toisella ja ‘lihan pyhyys’ on yleistä.

Kyllä se tuossa sanotaan, vaikka hän ei käytäkään sanaa “vanhurskaus”:

Raamattuhan ei tunne muuta kuin vanhurskauttamisen uskosta, eikä myöskään tunnustukirjamme. Jos joku ei usko ei hän myöskään ole vanhurskas. On kyllä olemassa ns. objektiivinen vanhurskaus, mutta se ei ketään hyödytä, joka ei usko.

2Kor 5:19-20: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa."

Uskokin on teko, nimittän Jumalan teko meissä jolla hän liittää meidät Kristukseen. Ellei tätä uskoa Kristukseen ole käy huonosti.

Joh 8:24: “Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.”"

1 tykkäys

Osittain puhumme toistemme ohi. Se on ikävää, mutta totta. :sweat_smile:

Usko ja elämäntapa kulkevat käsi kädessä.

Isä Teo Merras:

https://youtu.be/6vW4iCbR_K8?si=wH9ObfHlSo7hunN5

Kaunista, hyvää ja oikein, mutta ei yksinkertaista ja ei ehkä lopulta mahdollistakaan perisyntimme tähden. (minä, ent. ympäristö virkanainen.)