Hyvin merkityksellinen viime Sunnuntain teksti, jonka pitäisi puhutella ennen kaikkia niitä, jotka eivät tahdo sietää seurakunnassaan vääriä kristittyjä, jotka ovat tulleet oikeiden kristiityjen joukkoon. On Herran tehtävä tulla tarkastamaan hääväki.
Ja hän sanoi hänelle: “Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?” Matt. 22:12.
Tässä Herra puhuu niistä, jotka lukeutuvat oikeiden kristittyjen joukkoon, kuulevat evankeliumia, ovat oikean seurakunnan ulkonaisessa yhteydessä ja antavat ihmisille itsestään sellaisen käsityksen, että hekin ovat evankeliumin ystäviä; asia ei kuitenkaan ole heille elintärkeä. Näin Kristus osoittaa, mikä on se joukko maailmassa, jota sanotaan seurakunnaksi. Se ei ole suinkaan se, joka vainoaa Jumalan sanaa ja hänen evankeliuminsa palvelijoita, sillä nämä ovat jo hänen lopullisella tuomiollaan kokonaan siitä suljetut ja erotetut, jopa he itse ovat itsensä siitä irrottaneet sillä julkisella ja heidän itsensäkin tunnustamalla teolla, että eivät ole tahtoneet omaksua eivätkä sietää evankeliumin saarnaa. Heitä ei sovi eikä saa kristittyjen keskuudessa pitää seurakunnan jäseninä, koska heillä ei ole samaa oppia eikä uskoa.
Maan päällä oleva Herran Kristuksen seurakunta sitä vastoin, mikäli ulkonaisesta yhteydestä puhutaan, on niiden yhteys, jotka kuulevat, uskovat ja tunnustavat oikean evankeliumin opin Kristuksesta ja joiden keskuudessa on Pyhä Henki, joka sanan ja sakramenttien kautta heitä pyhittää ja heissä vaikuttaa. Näiden seassa on kuitenkin muutamia vääriä kristittyjä ja ulkokultailijoita, jotka kuitenkin yksimielisesti pitäytyvät samaan oppiin ja osallistuvat sakramentteihin ja muihin seurakunnan ulkonaisiin toimituksiin. Kristittyjen näet täytyy yhteydessään sietää sellaisia. He eivät voi inhimillisin keinoin estää eikä torjua näitä olemasta heidän keskuudessaan. He eivät voi erottamalla poistaa heitä yhteydestään eivätkä he edes kykene kaikkia heitä arvostelemaan ja tuntemaankaan. Heidän täytyy näitä sietää ja jättää heidät yhteyteensä vain siihen asti, kunnes Jumala itse tuomioineen astuu esiin. Juuri tätä tietää se, että kuningas tulee sisälle itse katsomaan pöytävieraita ja että hän paljastaa miehen, jolla ei ole häävaatteita. Aivan samoin käy seurakunnassakin: todistettuaan syyllisiksi ja vikapäiksi tuollaiset katumattomat se työntää heidät seurakunnan ulkopuolelle, julkisesti selittäen heidät Jumalan valtakunnasta hyljätyiksi. Sillä samoin kuin nuo vainoojat itsensä pois sulkemalla ja itsensä erottamalla itse saattavat ilmeiseksi sen, etteivät he ole seurakunnan jäseniä, samoin niin ikään näiden toisten, jotka ajaksi mukaan soluttautuen ovat petollisesti verhoutuneet oikeiden kristittyjen nimeen ja muotoon, lopuksi täytyy käydä ilmeisiksi.
Tältä pohjalta saattaa hyvin käsittää, mitä tässä merkitsee se, että mies on vailla hääpukua: hän on vailla sitä uutta kaunistusta, jossa me olemme Jumalalle otollisia, ja se on usko Kristukseen, .ja samalla myöskin vailla oikeita, hyviä tekoja. Hän jää oman lihallisen käsityksensä, epäuskonsa ja suruttomuutensa vanhoihin repaleisiin ja ryysyihin, vaille parannusta ja kurjuutensa tuntemista, hän ei sydämestään lohduttaudu Kristuksen armolla eikä sen voimalla elämäänsä paranna; hän ei evankeliumista etsi mitään muuta kuin sitä, mikä lihaa miellyttää. Häävaatteethan ovat selvästi se uusi sydämen valkeus, jonka yljän ja hänen häittensä suuren armon tunteminen sydämessä vaikuttaa: sydän riippuu kokonaan Kristuksessa j a tämän uskalluksen ja ilon läpitunkemana se myöskin halulla ja rakkaudella elää ja toimii niin, että tietää häntä miellyttävänsä, aivan kuin morsian tekee yljälleen.
Tätä Paavali sanoo Herran Kristuksen päälle pukemiseksi, joka tapahtuu ensisijaisesti uskon kautta: usko uudistetaan ja puhdistuu; siitä sitten, mikäli usko on oikea, käyvät esiin hedelmät, niiksi osoittautuen. Ellei taas uskoa ole, ei myöskään ole käsillä Pyhää Henkeä eikä sellaisia hedelmiä, jotka ovat Jumalalle otollisia. Se näet, joka ei tunne Kristusta ja jonka sydämessä Kristusta ei ole, pitää Jumalan sanankin vähässä arvossa eikä aio elää sen mukaisesti: ei hän palvele Kristusta eikä lähimmäistään, vaikkakin hän ulkonaisesti on palvelevinaan, eksyttävällä muodolla pettäen.
Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, SLEY 1952, s.512-514.