Onkohan näin? Linkin voi toki laittaa mutta tuolla sivulla on c Juha Vähäsarja ja Perussanoma Oy.
Copyright maininta ei liene vahingossa ja turhaan.
Perussanoma on Suomen Raamattuopiston oma kustantamo ja Vähäsarja SRO:n pastori, nyt eläkkeellä. Tekstit tosiaan ovat tuolla päivittäin julkaistuja, joten en näe suurta ongelmaa päivän tekstin julkaisemisessa, kunhan ei koko kirjaa kopioi, tai isompia määriä.
Sama teksti tulee myös päivittäin Radio Deissä joka ilta, SRO maksaa ohjelma-ajasta Deille, SRO on ev.lut- kirkon viidennen herätysliikkeen järjestö, joka työnsä puolesta järjestää raamattuopetusta, joten varmaan ovat vain tyytyväisiä, jos joku levittää sanomaa eteenpäin.
2 tykkäystä
On vuosia sitten kysytty ja kieltävää vastusta ei tullut, joten tulkitsin vapaasti lainattavaksi. Myös Radiop Dein sivulla ko. Päivän Sana on vapaasti luettavissa. Toisaalta tällaiset ovat tarkoitetutkin jaettavaksi, kun ei myy eikä omakseen varasta.
2 tykkäystä
Ok, mutta mitä luulet tuon copyright merkinnän tekstissä tarkoittavan?
Tekijänoikeus suojaa tekijöitä luvattomasta julkaisusta, esim myyntiin.
1 tykkäys
Ei se noin ihan mene.
Kuuluisi tietenkin moderointikeskustelun alle mutta täällä on laitonta materiaalia. Esimerkiksi Jarlan Fingeriporistripit. Oikea ja laillinen tapa on laittaa ne linkillä Hesariin ei kopioimalla suoraan näkyville. Tämä haiskahtaa samalta.
Eli modet! huom! Intellektuaalisesta omaisuudesta on säännöissä erityinen maininta.
Teknisesti @Kris on oikeassa. Intellektuaalistakin sisältöä saa tietenkin julkaista kunhan viittaukset ovat asianmukaisia
Eli kiinnitetään jatkossa huomiota viittauksiin jos lainataan suoraa tekstiä. Koko tekstin lainaaminen on hieman kyseenlaista. Varminta on tehdä kuten @Kris ehdottaa, eli laitetaan mielummin linkki. Saatteena saa olla tekstinpätkä ja mielellään jokin kirjoittajan oma avaus asiasta.
Ja samalla tekisi mieli sanoa että koko Internetin voisi haastaa oikeuteen tämän säännön rikkomisesta. Mikä ei tietenkään oikeuta vastaavaa täällä.
D
2 tykkäystä
Tämä sopii nasevasti tänä ennennäkemättömän pahan aikana:
Ps. 12:1-9: "Laulunjohtajalle. Säestetään kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi.
Auta, Herra! Sinun palvelijasi ovat käyneet vähiin. Ei ole enää luottamusta ihmisten kesken. Toinen toistaan he pettävät valhein, heidän kielensä on liukas, sydän vilppiä täynnä. Mykistä, Herra, kavalat kielet, vaienna ne, jotka kerskuvat: »Kielemme tekee meidät vahvoiksi, meillä on sana hallussamme, kukaan ei voi meille mitään!»»Kun heikkoja sorretaan ja köyhät vaikeroivat, minä astun esiin», sanoo Herra. »Minä tuon avun ja pelastan heidät», lupaa Herra. Herran sanat ovat todet ja puhtaat, kirkkaat kuin seitsemästi puhdistettu hopea, joka hohtavana juoksee sulattimesta. Sinä, Herra, suojelet meitä, sinä varjelet meitä joka hetki tämän pahan ajan keskellä. Joka puolella jumalattomat rehentelevät, ja turmelus saa vallan."
1 tykkäys
Täällä oli hiljattain puhetta siitä mitä tarkoitetaan Jumalan rauhalla. Minusta Martti Luther antaa siihen tyhjentävän vastauksen:
Fil. 4:7 Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Älä ymmärrä tätä niin, ettei kukaan tuntisi tai havaitsisi tätä rauhaa. Jos meillä kerran on rauha Jumalan kanssa, niin täytyyhän meidän tottakin tuntea se sydämessä ja omassatunnossa. Kuinka muutoin sydämemme ja ajatuksemme sillä varjeltaisiin? Käsitä tämä sen sijaan näin: Kun murhe ja vastukset kohtaavat niitä, jotka eivät osaa rukouksessa paeta Jumalan luo, ryhtyvät hekin etsimään rauhaa, mutta vain sellaista rauhaa, jonka järki käsittää ja saavuttaa. Järki taas ei tiedä mistään muusta rauhasta kuin siitä, joka syntyy onnettomuuden lakatessa. Tämä rauha ei ole kaikkea ymmärrystä ylempi, vaan sen mukainen.
Ne taas, jotka iloitsevat Jumalassa, tyytyvät siihen, että heillä on rauha Jumalan kanssa. He pysyvät miehuullisina murheessa pyrkimättä sellaiseen rauhaan, joka on sopusoinnussa järjen kanssa, nimittäin sellaiseen, joka syntyy kun onnettomuus lakkaa. He pysyvät lujina odottaen uskosta sisäistä vahvuutta. He eivät lainkaan välitä siitä, onko onnettomuus lyhyt- vai pitkäaikainen. He eivät myöskään levottomina ajattele, miten kaikki vielä päättyy. He jättävät kaiken Jumalan haltuun tahtomatta tietää, milloin, millä tavalla ja kenen avulla hän auttaa. Siksi Jumalakin osoittaa heille armonsa valmistaen heidän onnettomuudelleen heidän täydelliseksi parhaakseen sellaisen lopun, että kukaan ei olisi osannut sellaista aavistaa eikä toivoa.
Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille, s. 260.
1 tykkäys
Johtotähtenä Kristinuskossa aina teodikean ongelman ymmärtämiseen on Jeesuksen sanat “te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”, sekä Room. 8: 3 jae! Siitä vakuuttaa hyvin seuraava lainaus Lutherilta:
Me tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi loin teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Gal. 2:16.
Oikea kristillinen opetustapa on seuraava. Ihminen oppikoon ensiksikin laista tuntemaan itsensä sellaiseksi syntiseksi, jonka on mahdoton tehdä ainoatakaan hyvää tekoa. Laki näet sanoo: Sinä olet paha puu; siis kaikki se, mitä ajattelet, puhut ja teet, sotii Jumalaa vastaan. Et siis voi ansaita armoa teoillasi. Jos yrität, teet pahan vielä pahemmaksi: sillä kun kerran olet paha puu, et voi kantaa muunlaisia hedelmiä kuin pahoja toisin sanoen syntiä. “Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä” (Room. 14:23). Jos siis mielitään edeltävillä teoilla ansaita armoa, on se samaa kuin jos Jumalaa lepytettäisiin synneillä; mutta sehän on suorastaan synnin kartuttamista synneillä, Jumalan ivaamista ja hänen kiihottamistaan vihaan. Ihminen, näin saadessaan opetusta laissa, kauhistuu, nöyrtyy ja todella huomaa syntinsä suuruuden; hän ei löydä itsestään hitustakaan rakkautta Jumalaan, hän jättää Jumalan vanhurskaaksi sanassaan ja tunnustaa itsensä syypääksi iankaikkiseen kuolemaan ja kadotukseen. Kristillisen opin edellinen osa on siis katumuksen ja itsensä tuntemisen julistusta.
Ja sitten toiseksi: Jos tahdot tulla autuaaksi, niin tiedä, että autuutta ei saavuteta teoilla, vaan Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me hänen kauttaan eläisimme. Hän on ristiinnaulittu ja kuollut puolestasi ja hän kantoi syntisi ruumiissaan ristinpuuhun (1. Piet. 2:24). Tässähän ei ole mitään armoa edeltävää tekoa, vaan pelkkää vihaa, syntiä, pelkoa ja kuolemaa! Laki siis ainoastaan ilmaisee synnin, kauhistaa ja nöyryyttää, valmistaa sillä tavoin vanhurskauttamista varten ja ajaa Kristuksen luokse. Jumala on näet sanassaan ilmaissut tahtovansa olla armollinen Isä, joka — kun me emme mitään voi ansaita — tahtoo ansiottamme, lahjaksi, Kristuksen tähden meille antaa syntien anteeksiantamuksen, vanhurskauden ja iankaikkisen elämän; sillä hän on Jumala, joka ilmaiseksi antaa lahjansa kaikille, ja juuri tämä koituu hänen jumaluutensa kiitokseksi. Mutta tätä jumaluuttaan hän ei voi pätevöittää tekopyhiä vastaan, he kun eivät tahdo häneltä ilmaiseksi ottaa vastaan armoa ja iankaikkista elämää, vaan ansaita ne omilla teoillaan. He siis yksinkertaisesti tahtovat häneltä ryöstää hänen jumaluutensa kunnian. Hänen täytyy siis, voidakseen säilyttää tämän, pakostakin kaikkein ensiksi lähettää lakinsa, joka kauhistaa ja salaman ja ukkosen tavoin muruiksi murtaa nuo kovaa kovemmat kalliot.
Tästä alkaa nyt huokaileminen. Lain säikähdyttämä ihminen on kerrassaan epätoivoinen omista voimistaan, tähyilee ja huokailee välittäjän ja vapahtajan apua. Evankeliumin terveellinen sana tulee silloin parhaaseen aikaan, ja se sanoo: Ole turvallisella mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi! (Matt. 9:2); usko vain Jeesukseen Kristukseen, joka on ristiinnaulittu sinun syntiesi tähden. Jos tunnetkin syntejä, älä niitä tarkastele itsessäsi, vaan muista, että ne ovat heitetyt Kristuksen päälle, jonka haavat ovat sinut terveeksi tehneet. Tämä on autuuden alku, tällä tavalla me pääsemme vapaiksi synnistä, tulemme vanhurskaiksi ja saamme lahjaksi iankaikkisen elämän, emme omien ansioittemme vuoksi, vaan uskon vuoksi, jolla omistamme Kristuksen.
Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, SLEY 1952, S. 437-438.
1 tykkäys
Päivän lause tarpeeseen!
“Kristitty herää kuitenkin kaksi kertaa: ensin hurskaaksi ja sitten syntiseksi.”
4 tykkäystä
Oiva opetus viran ja sakramenttien suhteesta:
Matt. 10:2,4 Nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: - - ja Juudas Iskariot.
Juudas Iskariot on pyhien joukossa välttämättömänä esimerkkinä niille, jotka kieltävät sen, että pyhät sakramentit eli Jumalan armo voidaan jakaa pahojen sananpalvelijoiden kautta. Tämä on hyvin vahingollinen harha. Jos näet sakramentin teho riippuisi opettajan kelvollisuudesta, kaikki olisi epävarmaa. Kenenkään kelvollisuudesta ei näet milloinkaan voida olla täysin varmoja.
Sitä vastoin on varmaa, että kaikki riippuu jumalallisesta järjestyksestä ja kutsumisesta, joka vaikuttaa kaiken kaikessa sekä kelvollisten että kelvottomien kautta. Kristus vaikuttaa siis Juudaksen kautta aivan samaa kuin Pietarinkin kautta. Kaikki opettajat pitäkööt tätä erittäin tärkeänä ollakseen varmoja virkansa laadusta. Se on jumalallinen eikä sitä voida parantaa kenenkään pyhyydellä eikä pahentaa kenenkään kelvottomuudella.
Näin seurakunnassa pysyy rauha ja yksimielisyys, joka muuten alinomaa häiriintyy, jos meidän on otettava huomioon opettajien kelvollisuus. Tällöin kukaan ei uskaltaisi toimittaa virkaansa, sillä jokaisen olisi oltava alituisesti epävarma omasta mahdollisuudestaan.
Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille, 17. painos, s. 265.
1 tykkäys
Tässä taas iskevä teksti Martti Lutherilta siitä miten yksin usko vanhurskauttaa.
Mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta. Gal. 4:7 .
Se joka on lapsi, on myös välttämättä perillinen; juuri syntymälläänhän hän pääsee perillisen arvoon. Mikään teko, mikään ansio ei hanki hänelle perintöä; syntymä yksin sen tekee. Perintö taas tulee hänen omakseen hänen ollessaan yksinomaan saajana eikä toimivana, toisin sanoen, hänet tekee perilliseksi juuri syntyminen, ei synnyttäminen, ei vaivannäkö eikä murehtiminen. Hän ei mitään vaikuta syntyäkseen, hänelle se vain tapahtuu. Me siis pääsemme näiden iankaikkisten rikkauksien: syntien anteeksiantamuksen, vanhurskauden, ylösnousemiskunnian ja iankaikkisen elämän omistukseen saajina emmekä toimivina. Tähän ei tule mitään lisätekijöitä; usko yksin ottaa omakseen tarjotun lupauksen. Samoin kuin siis lapsi maallisessa suhteessa tulee perilliseksi ainoastaan syntymällä, samoin tässäkin usko yksin tekee Jumalan lapsiksi ne, jotka syntyvät sanasta, mikä on se jumalallinen kohtu, jossa me sikiämme, jossa meitä kannetaan, josta me synnymme ja joka meitä kasvattaa —. Tämän syntymisen, tämän muovailtavana olemisen nojalla, jolla meistä tulee kristittyjä, meistä siis myöskin tulee lapsia ja perillisiä. Mutta ollessamme perillisiä me myöskin olemme vapaita kuolemasta ja perkeleestä, ja meillä on iankaikkinen vanhurskaus ja elämä. Tämä kaikki tulee osaksemme meidän ollessamme yksinomaan saajan asemassa; emmehän me tee mitään, meille vain tapahtuu se, että uskon kautta sanaan meistä tulee ja muodostuu uusi luomus.
Niin, se että hän sanoo meistä tulevan perillisiä, ei jonkun upporikkaan ja kaikkien mahtavimman kuninkaan, ei keisarin eikä maailman, vaan kaikkivaltiaan Jumalan, kaiken Luojan perillisiä, ylittää kaiken inhimillisen käsityskyvyn. Ja jos ken varmassa ja vankkumattomassa uskossa osaa päätellä sekä käsittää sen äärettömän suuren asian, että hän on Jumalan lapsi ja perillinen, hän pitää kaikkien maailman valtakuntien mahdin ja rikkaudet kaikkineen likaisena roskana taivaalliseen perintöönsä verrattuina. Olkoon maailmalla mitä hyvänsä ylevää ja maineikasta, se häntä ellottaa; ja kuta veikeämpi on maailman kunnia ja prameus, sitä vihattavampana hän sen pitää; kaiken kaikkiaan: se, mitä maailma rajattomimmin ihailee ja korkealle korottaa, on hänen silmissään inhottavaa ja mitätöntä. Mitäpä koko maailma mahtavuuksineen, rikkauksineen ja ihanuuksineen on verrattuna Jumalaan, jonka perillinen ja lapsi hän on? Ja sitten hänellä Paavalin kanssa on harras halu täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa (Fil. 1:23), eikä hänestä mikään voi olla sen mieluisampaa kuin varhainen kuolema: sen hän syleillen ottaa vastaan mieluisimpana rauhanaan, sillä hän tietää sen kaiken onnettomuutensa lopuksi ja sen kautta pääsevänsä perintöönsä —. Totta tosiaan, se ihminen, joka tämän täydellisesti voi uskoa, ei kauaksi jäisi tähän elämään, sillä kohta hän menehtyisi ylenmääräisestä riemusta.
Mutta eipä mielen lakia vastaan sotiva jäsenten laki salli uskon täydellistymistä. Me siis tarvitsemme Pyhän Hengen apua ja lohdutusta, joka ahdistuksen aikana esiintyy puolestamme sanomattomin huokauksin. Lihaan on vielä piintyneenä synti, joka tuon tuostakin saattaa omantunnon hämmennyksiin ja tällä tavoin on uskon esteenä, niin että emme täydellisesti saata riemuiten katsella emmekä kaivata näitä iankaikkisia rikkauksia, jotka Jumala on Kristuksen kautta meille lahjoittanut. Itse Paavalikin huudahtaa tuntiessaan lihan taistelevan Henkeä vastaan: “Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7:24). Tämä pyhissäkin vallitseva lihan heikkous ja sen taistelu henkeä vastaan todistaa riittävästi, kuinka heikko heidän uskonsa vielä on. Täydellinen uskohan tuossa tuokiossa toisi mukanaan tämän nykyisen elämän perinpohjaisen halveksimisen ja täydellisen kyllääntymisen siihen.
Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, SLEY 1952, s.446-447.
1 tykkäys
Kristus antaa meille ruumiinsa ja niin me hänen ruumiinsa jäseninä olemme osalliset kaikesta siitä mitä hän on ja mitä hän tekee ja näin me kaikki kristityt olemme pyhä papisto.
Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. 1. Piet. 2:5
Sen tähden kuuluvat pyhään ja hengelliseen papistoon vain ne, jotka ovat oikeita kristityitä ja rakentuvat tälle kivelle. Koskapa Kristus on ylkä ja me olemme morsian, niin morsiamella on kaikki, mitä yljällä on, vieläpä hänen ruumiinsakin. Sillä kun hän antaa itsensä morsiamelle, niin hän antaa itsensä kaikkineen, ja samoin morsiankin antaa itsensä hänelle. Kristus on jalo, itse Jumalan voitelema ylimmäinen pappi, joka on uhrannut oman ruumiinsa meidän edestämme — se onkin korkein pappeus. Sitten hän on ristillä rukoillut meidän puolestamme. Kolmanneksi hän on myös julistanut evankeliumia ja opettanut kaikkia ihmisiä tuntemaan Jumalan ja itsensä. Nämä kolme virkaa hän on antanut myös meille kaikille. Koska siis hän on pappi ja me olemme hänen veljiään, niin kaikilla kristityillä on valta ja käsky sekä velvollisuus saarnata, lähestyä Jumalaa, rukoilla toistensa puolesta ja uhrata itsensä Jumalalle. Ja niin kuin Kristus on uhrannut ruumiinsa, niin meidänkin on uhrattava itsemme. Tässä siis toteutuu kaikki, mitä vanhan liiton ulkonaiset uhrit ovat kuvanneet, sellaisina kuin ne kaikki ovat tapahtuneet; ja lyhyesti sanoen kaikki tarkoittaa evankeliumin saarnaa. Joka saarnaa evankeliumia, hän harjoittaa ja toimittaa tätä kaikkea, antaa kuolin piston vasikalle, nimittäin lihalliselle mielelle, ja kuolettaa vanhan Aadamin. Lihan ja veren järjetön meno on kuoletettava evankeliumilla; me annamme uhrata ja surmata itsemme ristillä. Silloin on toiminnassa oikea pappeus. Tämä on ainoa uhri, joka on Jumalalle mieluisa ja otollinen.
Vielä Pietari sanoo, että meidän hengelliset uhrimme ovat mieluisat Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta. Koska Kristus on kulmakivi, jolla me lepäämme, niin täytyy kaiken, minkä me tahdomme tehdä Jumalalle, tapahtua hänen kauttaan. Jumala ei kiinnitä huomiota minun ristiini, vaikka kiduttaisin itseni kuoliaaksi. Mutta Kristuksen hän ottaa huomioonsa, hänen tähtensä kelpaavat Jumalalle minun tekoni, jotka eivät muuten olisi oljenkorrenkaan arvoisia. Sen tähden Raamattu kutsuukin Kristusta kalliiksi kulmakiveksi, joka jakaa ansionsa kaikille, jotka häneen uskossa rakentuvat.
Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, SLEY 1952, s. 454-455.
2 tykkäystä
Yhteenveto
Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. Luuk. 4:18–19
Päivän sanaksi harjoiteltu!
4 tykkäystä
Tässä luento monille hiukset pystyyn nostattavasta, predestinaatio ahdistustakin aiheuttavasta ja muutenkin visaisesta Roomalaiskirjeen yhdeksännestä luvusta.
1 tykkäys
Oikein hieno ja hyvä paavalilaisluterilainen ja ainoa oikea opetus asiasta. Jos Roomalaiskirje ja Galatalaiskirje hylätään halveksittuna luterilaisena eksyy varmasti pois pelastuksesta, vaikka osaisi muut kohdat ulkoa Raamatussa. Raamattua tulee lukea uskossa Jeesuksen Kristuksen läpi eikä mitenkään muuten.
(Gazan kysymys on silti tosi vaikea, suorastaan mahdoton, vaikka osaisi erottaa maallisen ja hengellisen hallinnon!)
Minulla ei hiukset noussut pystyyn eikä predestinaatio edes hätkähdyttänyt. Ihmisellä ei ole mahdollisuuksia tässä (vapaata tahtoa) on selvä ja koettua. 
1 tykkäys
Rakkauden käsky ja tahallinen syntielämä
“Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat , tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi . Ps. 51:9; Jes. 43:25; Jes. 44:22; Hes. 18:21 19.” (Jes. 1;18)
Jo Vanha Testamentti kertoo tulevan pelastuksen synnistä vain Armosta, Jumalan tähden ja voimasta.
Juuri näin. Luher argumentoi vapaan tahdon asiaa Sidotussa Ratkaisuvallassaan seuraaavan tapaan Roomalaiskirjeen pohjalta. Sanoisin, että aika vastustamatonta logiikkaa!
Room. 1: 17-19. “Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: “Vanhurskas on elävä uskosta.” Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.”
Jos kaikilla ihmisillä on vapaa tahto, ja kaikki, ilman poikkeuksetta ovat Jumalan vihan alla, seuraa siitä, että vapaa tahto johtaa heitä ainoastaan yhteen suuntaan –jumalattomuuteen ja epävanhurskauteen. Niinpä siis, missä on vapaan tahdon voima auttaa heitä tekemään hyvää? Jos vapaa tahto on olemassa, se ei näytä olevan kykenevä auttamaan ihmisiä pelastukseen, koska se yhä johtaa heitä Jumalan vihan alle. Mutta jotkut syyttävät minua siitä, etten seuraa Paavalin ajattelua tarpeeksi läheltä. He vaativat, että Paavalin sanat, ” kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,” eivät tarkoita, että jokainen ilman poikkeusta on syyllinen Jumalan edessä. He väittävät, että teksti jättää mahdollisuuden, että jotkut ihmiset eivät pidä totuutta vääryyden vallassa, toisin sanoen, kukistavat totuuden pahuudessaan. Mutta Paavali käyttää Heprealaista sanojen muotoa, joka ei jätä sijaa epäilykselle, että hän tarkoittaa kaikkien ihmisten pahuutta.
Edelleen täytyy huomioida mitä Paavali kirjoitti juuri ennen tätä. Jakeessa 16 Paavali julistaa evankeliumin olevan Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle joka uskoo. Tämän täytyy tarkoittaa, että ilman Jumalan voimaa evankeliumissa, kenelläkään ei ole voimaa omasta voimastaan kääntyä Jumalan tykö. Paavali sanoo tämän soveltuvan molempiin, juutalaisiin ja kreikkalaisiin. Juutalaiset tiesivät Jumalan lain yksityiskohtaisen tarkasti, mutta tämä ei pelastanut heitä Jumalan vihalta. Kreikkalaiset nauttivat ihmeellisistä kulttuurisista hyödyistä, mutta nämä eivät tuoneet heitä lähemmäs Jumalaa. Oli juutalaisia ja kreikkalaisia, jotka yrittivät kovasti korjata itsensä Jumalan kanssa. Mutta huolimatta kaikista heidän eduistaan ja vapaasta tahdostaan he epäonnistuivat täydellisesti. Paavali ei epäröinyt tuomita heidät kaikki.
Huomioikaamme sitten, että jakeessa 17 Paavali sanoo ”Jumalan vanhurskaus ilmestyy.” Näin Jumala osoittaa vanhurskautensa ihmisille. Mutta Jumala ei ole järjetön. Jos ihmiset eivät tarvitse Jumalan apua, hän ei tuhlaa aikaa antaen sitä heille. Kaikkina aikoina ihmiset ovat kääntyneet, koska Jumala on tullut heidän tykönsä ja voittanut heidän tietämättömyytensä ilmoittamalla evankeliumin heille. Ilman tätä, he eivät koskaan olisi voineet pelastaa itseänsä. Ei kukaan koko ihmisen historiassa ole ajatellut itsestään Jumalan vihaa sellaisena kuin se on opetettu kirjoituksissa. Kukaan ei ole koskaan ajatellut pääsevänsä rauhaan Jumalan kanssa ainoan Pelastajan, Jumal-ihmisen, Jeesuksen Kristuksen kautta. Todellisuudessa, juutalaiset hylkäsivät Kristuksen huolimatta profeettojensa kaikista opetuksista. Juutalaiset ja pakanat eivät etsineet Jumalaa hänen tavallaan, koska he olivat määrätyt tekemään asioita omalla tavallaan. Niin, mitä enemmän vapaa tahto ponnistelee, sitä pahemmaksi asiat tulevat!
Ei ole olemassa kolmatta ryhmää jossakin uskovien ja epäuskoisten välillä; ryhmää joka olisi kykenevä pelastamaan itsensä. Juutalaiset ja pakanat käsittävät koko ihmiskunnan kokonaisuuden, ja he kaikki ovat Jumalan vihan alla. Kellään ei ole kykyä kääntyä Jumalan puoleen. Hänen täytyy ensin ilmoittaa itsensä heille. Jos olisi mahdollista vapaalle tahdolle löytää totuus, varmasti juutalaiset olisivat jossain tehneet niin! Kaikkein korkein pakanoiden järkeily ja parhaimpien juutalaisten voimakkaimmat pyrkimykset eivät tuo heitä missään lähelle uskoa Kristukseen. He ovat tuomituita syntisiä kaikkien muiden kanssa. Jos kaikilla ihmisillä on vapaa tahto ja kaikki ovat syyllisiä ja tuomittuja, silloin tämä oletettu vapaa tahto on voimaton tuomaan heitä uskomaan Kristukseen. Niinpä heidän tahtonsa ei ole lainkaan vapaa.
Martti Luther, englanninkielinen teksti Lutherin kirjasta Sidotuttu Ratkaisuvalta, Käännös minun.
1 tykkäys
“Johannes 14:27 FB38
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
FB38: Kirkkoraamattu 1933/38”
Kristillisyydessä tuo sana “Inshallah” ymmärrettynä (harvoin ilmaistu), tarkoittaa (hieman) hurskastelu sanontaa lohdutuksena, kun ei uskota, että Jumala tässä tapauksessa puuttuu positiivisesti asioiden kulkuun. Vastakohta on karismaattiset varmat toteutumisen lupaukset.
Rehellisesti ajatellen emme tiedä Jumalan tahtoa ja toteutuiko vai ei. Saamme pyytää kuitenkin ja Jumala tietää tietenkin kaiken. Itse uskon, että ei tapahdu varsinaisesti Jumalan tahtoa, vaan suvereeni maailman hallinta pahan ollessa vallassa (Jobin kirjan alku). Tämän pidemmälle emme voi tietää, emmekä ymmärtää, koska Jumala ei ole paha, vaan tahtoo pelkästään hyvää, mutta sallii kaiken näköistä ymmärtämättämme. “Herran tiet ovat ihmeelliset” on mielestäni myös Inshallah, vai kuinka? 