Pappisselibaatti

Sellaisesta olisi Jeesuksen oma esimerkki:
Sen jälkeen Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Hänellä oli seurassaan kaksitoista opetuslastaan sekä muutamia naisia, jotka hän oli parantanut taudeista ja vapauttanut pahojen henkien vallasta.
(Luuk 8:1‭-‬3)
Apostolien elämässä usein toistuu sama, mitä Jeesus oli ensin tehnyt.

Tietenkään Pietari ei viettänyt “normaalia” perhe-elämää, siinä mielessä, että hän joutui matkustelemaan. Mutta on varmaa, että Pietari oli naimisissa (Mark.1:30). Tarkoitatko että Pietari olisi oikeasti luopunut vaimostaan, vastoin kohtaa Mark.10:9? Ja sitten vaimon hylättyään matkustellut saarnaamassa jonkun naisavustajan seurassa?

Ei noita voi kovin helpolla rinnastaa. Paavali ei näytä puhuvan (isosta) seurueesta yleensä vaan jostakin tietystä naispuolisesta seuralaisesta.

Yksi selitys on, että Pietarin vaimo oli kuollut. Hänestä ei kerrota mitään. Siinä vaiheessa, kun Pietari sanoi apostolien luopuneen kaikesta, heillä ei ollut enää perhesiteitä.

2 tykkäystä

Mahtava lainasana!

1 tykkäys

Teoriassa voi noinkin olla. Mutta yleisesti ottaen: kun Uusi testamentti puhuu näinkin paljon apostolien ja kaitsijoiden perhe-elämästä, olisi luonnollista ja suoraviivaista tulkita tekstit niin, etteivät he eläneet selibaatissa, paitsi poikkeustapauksissa. Päinvastainen tulkinta, jota edustat, on mahdollinen, mutta vaatii runsaasti erikoisia lisäselityksiä.

Minusta ei tarvitse olettaa, että useimpien apostolien perhe-elämä olisi mitenkään poikennut sen ajan normista, joka Lähi-idässä tai ainakin juutalaisuudessa oli avioliitto. Itsensä Paavalinkin aviosäädystä on ollut jonkin verran spekulaatiota liikkeellä, ja ei kai ole mahdotonta, että hän on aivan nuorena miehenä ollut jonkin aikaa naimisissa. Apostolinmissionsa päivinä hän ei kuitenkaan sitä ollut, oliko leski vai eronnut, en tiedä, mutta selibaatista hän joka tapauksessa puhui hyvin arvostavaan sävyyn. Tämä keskustelu alkoikin siitä, kun @Yxinkertanen väitti, että “selibaatistakaan apostolit eivät puhuneet mitään” (kurs.minun). Eivät he paljoa puhuneetkaan, mutta silloin kun puhuivat, puhuivat arvostavasti.

Raamatun perusteella pappisselibaattia ei voi pitää ainoana mahdollisena elämäntapana papille eikä sitä missään valtalinjan kirkossa koskaan ole sellaisena pidettykään. Paavin laumaan on aina kuulunut myös naimisissa olevia pappeja; ennen viime vuosituhannen alun suuria lateraanikonsiileja avioliitto oli yleisenä (ei kuitenkaan yksinomaisena) sääntönä hiippakuntapapiston keskuudessa lännessäkin, ja myös selibaattipakon jälkeen on katolisessa papistossa koko ajan ollut perheellisiä miehiä, vanhastaan eri itäisten riitusten isiä, nyttemmin myös anglikaanisista ja luterilaisista pastoraateista täyteen katoliseen pappeuteen vihittyjä miehiä.

Vaikka pappisselibaatti ei siis perustu Jumalan käskyyn, niin kysymys kuuluukin, että onko selibaatti Raamatun vastainen elämäntapa? No ei todellakaan ole! @Henrikki:lle pisteet siitä, että et sortunut siihen kovin yleiseen mokaan, joka tulkitsee 1. Timoteus-epistolan puhetta “yhden vaimon miehestä” käskyksi avioitua.

Näin on. Täydennykseksi tähän: avioliitto ei ollut pelkästään “sen ajan” normi tai rajoittunut Lähi-itään tai juutalaisuuteen. Avioliitto on nähtävä Jumalan luomistarkoituksena, joka epäilemättä on voimassa aina ja kaikkialla. Jos papistolle vaaditaan selibaattia, niin siihen kaivataan vahvempia perusteluita kuin se, että aika on muuttunut tai että emme ole juutalaisia. (En väitä, että kukaan olisi oikeasti esittänyt näin köykäistä päättelyä.)

Ortodoksisilta papeilta polluutio on kielletty viimeisinä päivinä ennen kuin he toimittavat jumalallisen liturgian. Luostareissa voidaan toimittaa liturgia joka päivä, vaikka siellä olisi vain yksi pappismunkki, mutta seurakunnissa ei, ellei siellä ole useita pappeja.

Sivuseikka, mutta kysynpä kuitenkin: ihan todellako aviollista yhtymystä sanotaan polluutioksi (saastuttamiseksi, häpäisemiseksi vai mitä se nyt olisikin)?

Ei sanota. Käytin Cymbuksen käyttämää sanaa. Lähteessäni on käytetty kierrellen kaarrellen sanontaa “tulla yhteen vaimonsa kanssa”.

Miksei noinkin. Poikkeuksiakin tosin on:

[On] niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."

Jotkut tulkitsevat Herran puhuvan tässä eunukeista. Toivottavasti tällä palstalla kukaan ei edusta tuota tulkintaa.

Ei sanota, vaan miehen fyysistä reaktiota, joka tavallisesti tapahtuu aviollisen kanssakäymisen seurauksena, mutta voi tapahtua muutenkin. Se tuotti kultillisen epäpuhtauden tilan.

Raamatussa mainitaan useita seurakuntavirkoja: kaitsija, seurakuntapalvelija ja vanhin. Ehkä nämä eivät ole ihan samaa tarkoittavia kuin myöhemmin vakiintuneet piispa, diakoni ja presbyteeri. Mutta on mielenkiintoista, että Raamatussa kaikista kolmesta virasta oletetaan nimenomaan, että niiden haltijat ovat perheellisiä miehiä (1.Tim.3:2, 1.Tim.3:12, Tiit.1:6). Asiayhteydestä päätellen kyseessä ei liene ehdoton avioitumis- saati lastensaamiskäsky; mutta perheellisyys oli siis sääntö, naimattomuus poikkeus. @anon81097962 myöntääkin edellä, että tämä pääsääntöinen perheellisyys on historiallisesti totta. Mainitut tekstit eivät kuitenkaan kuvaa ainoastaan neutraalia historiallista asiaintilaa, vaan ihannetta, jota tulisi noudattaa.

En sanoisi, että UT:n kuvaukset kirkollisesta elämästä olisivat välttämättä esikuvallisia. Suurimmaksi osaksi pikemminkin päin vastoin.

Ei kai 1 Kor 9:n perusteella voi päätellä, ketä kaikkia Paavalin seurueeseen kuului. Barnabas todennäköisesti kuului tuossa yhteydessä 6-jakeen perusteella, kun ottaa huomioon, että nämä muuallakin kulkivat yhdessä.

Mitä merkitystä tällä on siltä kannalta, olisiko kyse eri asiasta kuin Jeesusta seuraavista naisista? Magdalan Maria ainakin vaikutti olleen toistuvasti Jeesuksen mukana.

Paavali oli ainakin vakuuttunen oman naimattomuutensa hyödystä. Silti hän 1 Kor 9:ssä esittää mukana kulkevan sisaren asiana, joka helpottaisi hänen työtään. Myös tällä perusteella kyse olisi avustavasta uskonsisaresta.

Selkokielellä siis siemensyöksy eli ejakulaatio. Tässä kai viitataan kohtaan 3.Moos.15:18 ja eräisiin muihin. Kaksi kysymystä: 1) Opettavat kristilliset kirkot yleensä, että siemenneste tekee kultillisesti epäpuhtaaksi? 2) Jos Mooseksen lain mukaan epäpuhtaus olisi helposti poistettavissa vesipesun tyyppisillä toimenpiteillä, niin eikö sama koskisi kristittyjä?

Väitän, että viittaamani kolme kohtaa (1.Tim.3:2, 1.Tim.3:12, Tiit.1:6) on nimenomaan tarkoitettu esikuvallisiksi.

Kaikki sanomisen arvoinen oikeastaan lähes mistä aiheesta tahansa on jo sanottu kahdella edellisellä foorumilla. Pistänpä tähän linkkiä monen vuoden takaiseen ketjuun U&E-foorumilla, jossa sivuttiin mm. noita pastoraalikirjeiden avioliittoa koskevia kohtia. Minäkin osallistuin muutaman puheenvuoron verran keskusteluun enkä viitsi tässä enää ryhtyä toistamaan itseäni:

http://uskojaelama.net/forum/index.php?topic=1274.msg209311#msg209311

(Miten on @Silvanus, kauanko ketjut mahtavat pysyä näkyvillä; tai siis kauanko esmes tuokin linkki mahtaa toimia, kun U&E-menee lopullisesti naftaliiniin?)

Tällaista opetusta on ollut, vaikka kyse on kirkon harkittavasta käytännöstä.

Vanhassa liitossa oli erinäisissä yhteyksissä vaatimus pidättäytyä sukupuolisuhteista. Erityisesti se liittyi Jumalan kohtaamiseen:
Pappi vastasi Daavidille: »Minulla ei ole täällä tavallista leipää, mutta pyhää leipää on, jos vain palvelijasi ovat pysyneet erossa naisista.» Daavid sanoi papille: »Varmasti ovat. Aina kun lähdemme sotaan, on naisiin koskeminen meiltä kielletty, jotta mieheni pysyisivät pyhinä ja puhtaina. Vaikka tämä ei olekaan sotaretki, he ovat tänäänkin täysin puhtaat.» (1 Sam 21:5‭-‬6)
Sitten Mooses sanoi kansalle: »Olkaa valmiina ylihuomiseksi. Kukaan älköön koskeko naiseen.» (2 Moos 19:15)

Voidaan sanoa varmasti, että näillä säännöillä oli esikuvallinen merkitys. Vanhan liiton palvelus oli kuva täydellisestä salaisuudesta, joka paljastuu uudessa liitossa. Daavidin voi usein ymmärtää Kristukseksi ja sodan hengelliseksi taisteluksi.

Kirkossa on tulkittu, että pidättäytyminen sukupuolisuhteista ennen ehtoollisen toimittamista on asianmukaista ehtoollisen merkitykseen nähden. Toisaalta säännöt ovat myös muuttuneet ajan myötä.

Paavalihan suosittelee myös aviopareille ajoittaista pidättäytymistä, jotta voisi keskittyä rukoukseen. Tälle on ihan luonnolliset perusteet, joihin voi tutustua Himo ja seksuaalisuus -ketjussa. Kuitenkin jos tällaista hyötyä haluaa, pidättäytymisen olisi syytä kestää vähintään muutamia viikkoja.

Vanhassa liitossahan oli erityisesti korostettu myös sitä, että papin tulee olla riippumaton sukulaisuussuhteista:
Leevistä hän sanoi: – Herra, sinä annoit urimin ja tummimin Leeville, uskolliselle palvelijallesi, jota sinä Massassa koettelit, jonka kanssa sinä kamppailit Meriban vesipaikalla. Hän sanoi vanhemmistaan: »En tunne heitä.» Hän ei myöntänyt veljiään veljikseen eikä lapsiaan lapsikseen. Hän noudatti sinun käskyjäsi, piti kunniassa sinun liittosi. (5 Moos 33:8‭-‬9)
Leeviä siis jollakin tavalla koeteltiin siinä, että hänen tulee olla riippumaton.