Siirretty omasta pyynnöstäni Kirkkokansa yhdistää herätysliikkeitä ja jumalanpalvelusyhteisöjä ketjusta pastoraalisuutta koskevaa keskustelua tähän uuteen ketjuun.
D
2 tykkäystä
En koe LHPK:a pastoraaliseksi. Siinä suhteessa asemoin sen samoin kuin vapaat suunnat. En kyllä koe Suomen evl kirkkoakaan tällä hetkellä pastoraaliseksi, mutta kotonaan saa sentään toistaiseksi vielä vapaasti marmattaa asiasta. Mitä yleisesti kirkkoihin tulee, niin suunta on takaisin. Voin käydä muissa luterilaisen maailmanliiton kirkoissa ja katolisissa kirkoissa. En käy muissa.
D
3 tykkäystä
Tämä on myös minun kokemukseni.
1 tykkäys
Mielenkiintoista että sekä sinä että @Diakoni olette tuota mieltä. Minä en voi sanoa asiaan mitään, koska LHPK on minulle tuntematon oikeassa elämässä. Minulla on ollut kuitenkin ennakkoluulo, että noin voisi olla. Olisi kiinnostavaa kuulla LHPK:laisten itsensä kommenttia tähän.
Tässä ketjussa tuotiin kuitenkin esille että luterilaisuuden tunnustuksellisempi osa voisi lähitulevaisuudessa jollain tavalla yhdistyä. Jonkin organisaation pastoraalisen puolen heikkous ei mielestäni olisi este tällaisen yhteyden muodostumiselle.
1 tykkäys
Kyllä se luterilaisittain nimenomaan on. Luterilaisuuden suurin oivallus ei ollut sola scriptura. Se oli vastaus kysymykseen mikä on sielun paras lääke ja minne se oli kadonnut. Pastoraalisen puolen heikkous on rajoja ilman rakkautta.
D
2 tykkäystä
Tämän voin kyllä ymmärtää. Ja itse asiassa ajattelin juuri tuon suuntaisia ajatuksia kuin mietin voisiko LHPK olla kotipaikkakunnallani se paikka missä käyn jos Sleyllä ei ole messua. Eikö siis edes ehtoollisyhteyttä mielestäsi voi olla tästä syystä?
Pastoraalisuus ei ole ehtoollisyhteyden edellytys. En mieti kenenkään mihinkään kuulumista kun käyn ehtoollisella. Enkä halua että kukaan tulee kysymään minulta mitään mihinkään kuulumisesta kun käyn ehtoollisella.
D
3 tykkäystä
Jep! Silloin oman oikeaoppisuuden jyräys hautaa alleen sielunhoidollisen aspektin. Ihmisistä tulee omaksutun oikeaoppisuuden objekteja.
1 tykkäys
En halunnut yleistää. Kyse on subjektiivisesta kokemuksesta. Uskon että LHPK:n jäsenet ja kirkkokansa (kuten vapaat suunnatkaan) eivät ajattele samalla tavalla. Toki miksi itse kukin ajattelee pastoraalisuudesta mitä ajattelee on itsessään mielenkiintoinen kysymys.
Itse tiedän käyneeni ehtoollisella LHPK:n jäsenen ja SLEYläisten kanssa. Ja hellareitten, ortodoksien, katolisten, vapaakirkollisten, metodistien ja kirkkoihin kuulumattomien kanssa. Musliminkin kanssa.
D
1 tykkäys
Kiinnostaisi ymmärtää näkökulmaasi/kokemustasi Lähetyshiippakunnasta paremmin. En ole ihan varma että ymmärrän mitä tarkoitat pastoraalisuudella ja sen puutteella.
Itse olen kokenut äärimmäisen hyvää pastoraalista hoitoa seurakunnassani LHPK:lla ja koko kirkon osalta. Näen myös että paimenen rooli on vahva seurakunnan elämässä ja vahvasti painotetaan että paimen tuntee laumansa, samoin piispan kaitsenta seurakuntien osalta.
Googletin sanan pastoraalisuus ja se on siis sielunhoidollisuutta. Diakoni kokee myös vapaat suunnat puutteellisiksi pastoraalisuudessa ja voivathan ne sitä ollakin. Käyn vapaaseurakunnassa, jossa ei ole pastoria, mutta jossa sieluni tulee hyvin hoidetuksi uskonystävien rakkauden, hyvien puheiden ja armolahjojen kautta.
En laita tätä aiheen mukaiseen ketjuun, koska tämä liittyy tuohon edelliseen viestiin.
1 tykkäys
Kuten sanoin, kyseessä on oma kokemukseni. Ajatus siitä että jokin kirkkokunta omaisi pastoraalisuuden jota kukaan ei voisi kiistää, on empiirisesti todettu vääräksi. Joku (ihminen) voi olla siinä hyvä, kiitos Jumalan, kirkkokunnasta riippumatta.
D
Ehkä enemmän ajattelin että miten määrittelet tuon käsitteen sisällön eli miltä näyttää kun seurakunnassa on pastoraalisuutta?
Itse ajattelen että pastoraalisuuden puute ei suoraan tarkoita että jossain paikassa tulee hengellisesti hyväksikäytetyksi uskonnon uhriksi. Nämä ovat ilmiöitä, joita tapahtuu paikasta ja tyylistä riippumatta, silloin kun tietynlaiset ihmiset sattuvat yhteen samaan paikkaan ja tilanteet muuttuvat mahdollisuudelle otollisiksi.
Ajattelen että pastoraalinen seurakunta saarnaa ja opettaa oppia ihmisen arjesta, tilanteista ja haasteista käsin. Vähemmän pastoraalinen seurakunta opettaa dogmaattisemmin oppia. Itse en kuitenkaan ole tottunut vastakkainasettelemaan näitä kahta suuntausta. Opin opettaminen voi parhaimmillaan olla äärimmäisen pastoraalista.
“Kylmän opin” korostaminen voi kuitenkin johtaa melko toksiseenkin seurakuntaympäristöön. Tätä vaaraa olen itsekin aavistellut mm. LHPK:ssa. Sekin on totta että pienessä organisaatiossa, ilman vahvoja yhteyksiä toisiin, tällaiset ongelmat korostuvat helposti, mutta aina on se mehdollisuus että pienikin yhteisö pysyy toiminnallisena ja terveesti hengittävänä paikkana omista lähtökohdistaan. Nimittäin kaikenlaisten sateenvarjo-organisaatioidenkin luominen saattaa sisältää pastoraalisuuden haasteita. Yhteyden luomisessakin tulee vastaan tilanteita joissa suuremman kokonaisuuden jäsenyhteisöihin kohdistuu erilaisia paineita.
2 tykkäystä
Kenenkään toisen kokemusta vähättelemättä, itse en tunnista LHPK:ssa ollenkaan mainittua pastoraalisuuden puutetta. Päinvastoin minun kokemukseni on, että LHPK:ssa on hyvinkin paljon pastoraalista herkkyyttä ylikorostuneen oikeaoppisuuden sijasta
2 tykkäystä
Pastoraalinen seurakunta on sellainen jossa toteutuu evankeliumi ja laki, rakkaus ja rajat.
Rakkaus ja evankeliumi ovat ehdotonta kutsua yhteiseen tulevaisuuteen Jumalan kanssa.
Laki ja rajat ovat lupa olla tuomatta tähän yhteiseen tulevaisuuteen asioita jotka rikkovat sen.
Rajat asetetaan Jumalan sanaa lukemalla, eli avaamalla tätä yhteistä tulevaisuutta. Ei miekalla.
Sitten on asioita joita kuuluu hyvään kohtaamiseen. Ei mitään turvallisen tilan käsitteitä, vaan kasvoista kasvoihin tapahtuvaan kohtaamiseen liittyviä asioita, joiden dynamiikka toteutuu myös puheissa, saarnoissa ja teoissa.
Nämä eivät toteudu aina edes evl kirkossa. Se johtuu osin siitä, että kirkossamme on julkisoikeudellisen taakan paine, joka sotkee asioita. LHPK:ssa ja vapaissa suunnissa ei ole tätä taakkaa, mutta niissä rajat näyttäytyvät joskus mielivaltaisina, ei evankeliumista nousevina.
D.
3 tykkäystä
En kyllä edelleenkään ymmärtänyt juuri mitään. Ei vaikuta minusta kauhean konkreettiselta käsitteeltä arviointikriteerinä käyttämiseen. Lisäksi näyttää puhuvan aika paljon jostain muusta kuin paimenuudesta ymmärrettynä viranhaltijan toimintana, hieman hämäävää sekin.
Kysyit millainen on pastoraalinen seurakunta. Vastasin millainen on pastoraalinen seurakunta. Se on edellä sanomani lisäksi muun muuassa sellainen jossa ei ensimmäisenä siirretä keskustelua virkakysymyksiin, sillä se ei auta ihmistä joka tarvitsee Jumalan sanan ohjausta elämässään.
D
2 tykkäystä
Mä en ole viimeiseen 10 vuoteen keskustellut tai kuullut kenenkään keskustelevan virkakysymyksestä omassa Lähetyshiippakunnan seurakunnassa.
En siis saa kiinni minäkään mitä tarkoitat.
2 tykkäystä
Tarkoitin edellisen kommentoijan viestiä jossa alettiin puhua virasta. Minä en siitä puhunut, kuten sanoin vastasin kysymykseen millainen on mielestäni pastoraalinen seurakunta.
On ehkä turha ryhtyä kiistämään yksilön omia kokemuksia jostakin. En minäkään kiistä kenenkään LHPK:ssa käyneen kokemuksia jotka poikkeavat omista kokemuksistani LHPK.n jäsenten kanssa. Se ei ole sitä hyvää pastoraalisuutta, jota olen omalta puoleltani tuonut ilmi. Kiitos pointtini oikeaksi osoittamisesta.
D
2 tykkäystä