Torstaina 11.6. on Kalevassa juttua aiheesta. Siitä laitan muutamia lainauksia: "Esimies, tuomiorovasti Satu Saarinen sanoo, ettei laillisista syistä voisikaan langettaa Kovacsille rangaistuksia aatteelliseen järjestöön kuulumisesta.-Saarisen mukaan tapauksen esiin tuomat kysymykset ovat tulkinannvaraisia- Keskustelemme Arpadin kanssa joka päivä. Tänäänkin olemme tavanneet ja puhuneet tietysti tästäkin asiasta hyvässä hengessä. Hänellä on omat mielipiteensä, mihin en voi pyrkiäkään vaikuttamaan enkä voisi estää häntä kuulumasta mihinkään lailliseen järjestöön. Saarisen mielestä kaikilla, myös papeilla on yksityiselämä, jota pitää kunnioittaa. Esimiehenä voin puhua lojaaliudesta työnantajaa ja sen edustamia arvoja kohtaan, mutta en esimerkiksi pyytää luopumaan jostakin toiminnasta ihan lain perusteellakin. Paitsi jos toiminta haittaa jotenkin työelämää, hän sanoo. "
“Oulun ev lut seurakuntien yhtymäjohtaja Pekka Asikainen sanoo, että asia on Kovacsin ja hänen esimiehensä välinen, eikä ota siihen kantaa. — Jos ihminen kuuluu johonkin ääriliikkeeseen oli se poliittinen, uskonnollinen tai mikä tahansa muu- herätyskellon pitäisi soida Asikainen sanoo.”
Sen olen huomannut, että tekee Kovacs mitä tahansa, niin hän saa jatkaa työssään. Sen verran, mitä olen tuomiorovasti Saarista seurannut, niin tuota hänen suhtautumistaan en kyllä epäile yhtään. Ihmettelisin, jos hän siitä jotenkin ärähtäisi. Piispan kannanottoa en ole vielä havainnut. Ei varmaan mitenkään helppo tilanne ole hänelläkään. Kolme Oulun tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsentä, Jarmo J Husso, Juha Hänninen ja Lyly Rajala ovat ottaneet kantaa asiaan ja loppukaneetissaan he sanovat: “Seurakuntamme pastorin Arpad Kovacsin toiminta ei ole seurakunnan sielunpaimenelle sopivaa.”
Siitä sitten vain Vapaa-ajattelijoihin seuraavaksi. Pappislupaksessa sanotaan: “tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja.” Jossakin vaiheessa herra Kovácsille toivottavasti selviää, että hänen toimintansa vain ja ainoastaan hajottaa kirkkoamme, vaikka olisi kuinka kivaa.
Tästä olet tietysti erimieltä. Johtamisjärjestelmä on erilainen eri kirkkokunnissa. Ja luulen, että ordotoksi kirkon kanonit kieltäisivät tämän tyyppisen toiminnan.
Tällaiset pappien rimanalitukset kertovat vain siitä, että ihmisten omat motiivit pappeuteen ovat monelle tärkeämmät kuin kirkon oppi. EI orrtodokseillakaan ole kanonisoitua johtamisjärjestelmää. Tai jos on, niin uutisten perusteella ei sekään oikein pelitä. Kyse ei ole johtamisjärjestelmästä. Luterilaisella puolella olisi kyllä ihan kirkkolain ja -järjestyksen sallimat keinot karsia tällaiset rimanalitusket papistosta. Siihen ei vain lähdetä ja syyt eivät ole kirkossa, vaan ihmisissä.
Olisi mukava tietää, kuinka tuomiorovasti Saarinen olisi suhtautunut alaiseensa, jos tämä olisi perustanut äärioikeistolaisen ryhmän. Äärivasemmistolainen ryhmä sopii, eikä siihen ole tarvetta puuttua.
Huomaan omaavani kahtiajakautuneen mielipiteen. Toisaalta ääni minussa huutaa Kovácsille että “Ekkönää tajua mitään mitä tarkoittaa pappina oleminen!” Toisaalta ääni minussa sanoo, että anna olla, elämä opettaa kyseistä miestä.
Tämä kahtiajakautuneisuus ei haittaa minua. Voin elää sen kanssa ja uskon että kirkkokin voi. Minua kiusaa se, että kukaan ei Oulussa sano miehelle näitä asioita ääneen.
Nyt pitäisi pyytää todisteita tästä. Mutta en tee sitä. Koska siihen et pysty, etkä sitä tekisi.
En usko että miestä on konfrontoitu asian tiimoilta. En usko että edes aiemmin, niissä ateisti-illoissa tai mitä ne olivatkaan, tapahtui jälkeenpäin mitään todellista kohtaamista. Tapahtui ehkä sananvaihto jossa sanottiin mitä kirkko opettaa ja kerrattiin mitä tuli sanottua illoissa ja mitä pitäisi sanoa jatkossa. Mutta se ei ole vielä todellista kohtaamista.
Tätä olen tässä yrittänyt tolkuttaa. Jos keskustelun lopputulos on se että kumpikin osapuoli on mielestään oikeassa, ilman että on pohdittu sitä miltä tuntuu ja mitä tämä kaikki ihmisessä herättää jne. niin mikään ei muutu.
On sanottu - ihan niinkuin piispa Huovinen sanoi (kahvittelun lomassa) pastori Kylliäiselle, että soo soo. Mitään käytännön toimia ei sen sijaan ole ollut ja tuskin tuleekaan. Onhan “rikokset” paljon pienempiä kuin esim. Lähetyshiippakuntaan kuuluminen olisi.
Siinä on teknisesti ottaen ero, että käyttääkö joku aseita tai terroria tai valtaa jotakuta vastaan vai jonkin puolesta. Asiat menevät paremmin kaupaksi jos niillä ylistetään omaa joukkuetta erityisesti mutta koko ihmiskuntaa yleisesti. Ja huonommin kaupaksi jos niillä kritisoidaan jotain tiettyjä vastustajia samaan aikaan kun puolustetaan jotain rajattua omien joukkoa.
Äärioikeiston ja uusnatsien pitää ottaa lähestymistapa, että heidän ideologiansa ei ole “me vastaan muut”, vaan että se oikeastaan halaa kaikkia. Jokaisessa meistä, yksilössä ja kansakunnassa, on jotain suurta ja uljasta. Siksi voisi vaikka julistaa globaalin “human supremacyn”. Kaikki me olemme kansasta, verestä ja maasta. Natsien aate on kaikkien aate.
Minä olen Super-Thinkcat. Ole sinä Super-Agga. Ja keitä meitä muita täällä on? Super-Nolonso. Ja Super-Exkortti. Olemme tässä varsinaisessa soturien kokoontumisessa. A league of extraordinary Christians. Eri totalitarismeilla ja voiman ideologioilla on eroa ainoastaan siinä, miten ne markkinoidaan. Saksalaiset ovat niin tosiasioihin painottuneita, että natsismin ideologinen puoli jäi väistämättä heikoksi. Se kykeni vetoamaan vain rajattuun joukkoon rajatuissa oloissa. Kun taas vasemmistolaisia radikaaleja aatteita on aina osattu ja aina ollut mahdollista markkinoida universaaleina. “Dream big or go home!”