Alkuosaan kysymyksestä ei julkisin tiedoin voi vastata, koska työttömyyskorvausasiat ovat salassapidettävää asiasisältöä. Kysymyksen molemmat puoliskot eivät myöskään ole toisiaan poissulkevia.
Mitä taas ex-kirkkoherroihin tulee, niin valitsijoiden kannalta jonkinlainen varmuus on valttia, ja riskejä vältellään. Jos on riski siitä, että jonkun kanssa saattaisi voida esiintyä hankaluuksia, sellaisen valintaa voidaan koittaa vältellä. Yleensä kirkkoherran halutaan yhdistävän seurakuntaa, ei jakavan. Ottamatta kantaa siihen, kuka alkuperäisissä kiistoissa on ollut syyllinen tai syytön (niistä en juuri mitään edes tiedä), niin yleisesti voinee todeta, että jos johtaja on johonkin tilanteeseen tympiydyttyään alkanut lehdistön kautta syyttää julkisesti muita, siitä voi seurata sellaista mainetta, joka voi vähentää todennäköisyyttä tulla valituksi joihinkin muihin vastaaviin tehtäviin. Olisi syytöksille sitten aihetta tai ei, sellainen johtaja joka haluaa myöhemminkin johtaa, ei tapaa alkaa syytellä julkisesti muita johtamaansa organisaatioonsa kuuluvia, vaan järjestää asiat käsiteltäviksi muulla tavoin kuin lehdistön kautta. Joka organisaatiossa on omat epäkohtansa, joita voi perata monin tavoin. Kaikki potentiaaliset tavat eivät ole yhtä rakentavia. Alkuperäistä tilannetta on ulkopuolisten vaikea arvioida, mutta sitä, miten esimerkiksi jälkipyykkejä on hoidettu julkisesti, voi pystyä ulkopuolinenkin arvioimaan.
Ymmärtääkseni noista toinen tapaus oli sellainen, jossa kirkkoherra valittiin aikoinaan luottamushenkilöiden kesken olleessa vaalissa yhtä ääntä vaille yksimielisesti, eli erittäin laajalla kannatuksella. Kirkkoherraksi valittiin henkilö, jolla oli johtamiskokemusta erityisesti Puolustusvoimista, josta eläköidyttyään hän oli siirtynyt seurakuntatöihin ensin yhteen seurakuntaan sijaiseksi, jossa oli lehtitietojen mukaan yhteentörmäyksiä jo ennen valintaa. Kirkkoherran palkkaa oli siellä (aiemmassa seurakunnassa) lehtitietojen mukaan päätetty alentaa 600 €/kk verrattuna siihen mitä edelliselle sijaiselle oli maksettu - siinä kohtaa kun oli tullut tuomiokapitulilta tietoon, kuka sijaiseksi tulisi - mikä kertoo ehkä siitä, että sijaisen valinneella tuomiokapitulilla ja sijaisen palkan päättävällä seurakunnalla oli ollut menossa kenties oma konfliktinsa.
Se tilanne ylipäätään, kuinka tuomiokapitulit ovat toisinaan voineet käytännössä sanella, kuka kirkkoherran sijaiseksi tulee, antamatta seurakunnalle mahdollisuutta valita johtajaansa, olisi oma aiheensa. Sen käytännön laillisuutta selvitettiin tämän vuosikymmenen alkupuolella asiasta tehdyn kantelun johdosta, ja laillisuusvalvoja päätyi siihen, että tuomiokapitulilla ei ole ollut laillista oikeutta päättää kirkkoherran sijaisia yksipuolisesti, vaan seurakunnan täytyy saada osallistua johtajansa valintaan myös silloin, kun on kyse kirkkoherran sijaisesta.
Itselle tuli mieleen lähinnä pelkkää törkyä.