Ihan olisi kaikkien kannalta hyvä, että selittäisit ja avaisit selkokielellä filosofiset termit mitä käytät. Se auttaa kaikkia foorumilaisia helposti. Pieni vaiva iso hyöty. 
, nyt yö liturgiaan.
Perisynnin seurausta on ihmisluonnon kokonaisvaltainen turmelus, joka näkyy kaikenlaisena pahuutena, epäuskona. Ihminen tekee pahaa ihan halusta, koska on paha synnin tähden.
1 tykkäys
Tämä ei ole mun elämänkokemukseni kautta tullut ymmärrys pahuudesta. Niin koskien omaa pahuuttani kuin toistenkin pahuutta. Mun kokemuksen mukaan ihmiset tekevät pahaa koska ovat rikkinäisiä, huonosti kohdeltuja, traumatisoituneita, ovat olleet liian kovan paineen alla ja joku on mennyt heissä rikki. Tähän riittää ihan vaan kokemus siitä että elämä on liian iso taistelu. Se että joutuu kilpailemaan koko ajan ja kaikkea vastaan, 3ikä kukaan ole tukena. Pahuuden taustalla epävarmuutta, ahdistusta, epätoivoa ja katkeruutta ja turhautumista.
Mielestäni tämä menee näin Raamatussakin. Sen jälkeen kun ensimmäinen lankeemus on tapahtunut, eli ihminen on halunnut arvottaa ja hahmottaa asiat niin kuin itse asiat ymmärtää eikä luottanut Jumalaan, ihmisestä tulee häpeilevä, piileksivä, toisia syyttelevä, kateellinen, ihminen löytää itsensä raskaasta elannon hankkimisen taistelusta ja sitten tapahtuu ensimmäinen väkivallanteko.
Ja sitten lumipallo lähtee pyörimään ja asiat kertautuvat
Ei!
Näiden takia ei tehdä pahaa. Vaikka nämä pitäisivätkin paikkansa niin ne eivät aiheuta pahan tekemistä. Se mitä teen ja se mitä olen, ovat kaksi eri asiaa. Se miten olen muotoutunut on kiinni näistä mainitsemistasi asioista ja se on jotakin sitä, mitä kuin on. Mutta se implikoi pahaa käyttäytymistä tai pahasti sanomista.
Ensimmäinen lankeemus on se, että ihminen ajattelee tai haluaa olevansa Jumala. Ja se johtaa siihen, että ihminen ajattelee olevansa yhtä olemuksensa kanssa. Että olen sitä mitä teen ja teen sitä mitä olen. Se ei pidä paikkansa. Ainoastaan Jumala on sitä ,mitä tekee ja tekee sitä mitä on: luo, lunastaa ja pelastaa.
Ihminen lipsuu jatkuvasti tähän ansaan. Teen jotakin väärin. Häpeän. Ajattelen että häpeä on jotenkin minussa itsessäni/olemuksessani (lankeemus). En kestä sitä. Teen jotakin jolla pääsen häpeän (essentiaalisen, olemukseeni liittyvän - fiktiivisen) tunteen yläpuolella. Yleensä satuttamalla tai loukkaamalla jotakuta. Tai poistamalla itseni pois kuvioista.
Kain tappoi Abelin koska kateus, Jumala pitää Abelista enemmän kuin minusta koska tykkäsi Abelin uhrista, mutta ei minun- olen huonompi kuin Abel - puntit on tasattava → tappo.
Minun mielestäni ja 25 v kliinisen mp-kokemuksen perusteella
D
1 tykkäys
Olen ihan samaa mieltä. En tiedä mitä oikein sanoin että ajattelet minun olevan jotain toista mieltä.
Ihmiset tekevät pahaa siksi että haluavat tehdä pahaa. Eivät siksi että ovat rikkinäisiä. Tämä on se kohta mihin puutuin ja puutun kun puhun ihmisten kanssa työssäni. Omaa huonoa käyttäytymistään ei voi puolustella tai selittää rikkinäisyydellään. Tai sitten puhutaan syyntakeettomuudesta tai oikeustoimikelvottomuudesta.
D
1 tykkäys
Oikeasti rikkinäisiä siinä mielessä että luulevat olevansa sitä mitä tekevät. Että näköala on kapeutunut eivätkä näe tilanteessaan muita vaihtoehtoja, koska kuvittelevat olevansa vain sitä.
Taustalla on usein se, että he ovat olleet vaikeissa ja kovaa ristiriidan tunnetta aiheuttavissa tilanteissa ja se on kapeuttanut näköalan koska paine selvitä on ollut niin suuri.
Ei rikkinäisiä siinä ‘sosiaalitantta’ merkityksessä että voi, voi, kyllä sinua pitää ymmärtää kun nyt olet tuollainen.
Kirjoitan yleistäen, koska olen tavannut muutaman muunkin tällaisen mutta puhun itsestäni.
Tämä avasi paremmin alkuperäistä kommenttiasi. Olen tullut hieman herkäksi tälle kukkahattutulkinnalle…
D
2 tykkäystä
Jos synti on periaatteessa erehtymistä, merkistä sivuun jäämistä. Sitä että laitetaan kaikki paukut pikkaisen väärään suuntaan stressissä virhearvioiden. Silloin perisynti on se alkuperäinen virhearvion syy. Joskus jo kasvuolosuhteet ovat kasvattaneet ihmisen luulemaan itseään Jumalaksi. Tämänkin voi lukea Raamatusta.
Kaikilla ei ole voimaa kyseenalaistaa kasvatustaan.
Raamattu ei anna alkupeisen virhearvion syyksi muuta kuin persoonallisen pahan viettelyksen.
Nämä muut prosessit mitä olen kuvannut ovat sitä mitä sitten tapahtui kun viettelykseen oli langettu.
Ihminen tekee pahaa, ei ole pahuus.
Usein eniten pahaa tekevät ovat pelkureita, niin kuin suurimmat kiusaajatkin ovat suurimpia pelkureita. Mikä on se pelon syy. Veikkaan yhdeksi syyksi sitä että pitäisi omasta mielestään olla kaikkea, ja toisten silmissä sitä ja tätä. Pelko siitä, että ei pystykään jatkuvasti ylittämään rimaa on kova. Tai sitten pelkää jäävänsä jalkoihin, että muut saavat enemmän, ja hyökkää koko ajan puolustuksekseen.
Jos taas on tieto siitä että Jumala kulkee aina mukana, niin kuin Jobilla, silloin kulkee Jumalan kanssa vaikka elämä menisi miten, Jumalan kanssa elämän merkitys ei häviä vaikka inhimillinen menestys olisi täysi floppi. Tai että olosuhteet joissa joutui elämään olisivat olleet täysin mahdottomat tasapainoiseen elämään.
Arvioni mukaan kaikki ovat rikkinäisiä ainakin joissakin määrin. Ympäristö voi toki voimistaa pahuuden ilmenemistä. Henkivaltojakaan ei pidä sulkea pois.
“Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” (Room 12:23)
EDIT: @Diakoni vastasi paremmin.
En sano tätä mitenkään sinua osoitellakseni mutta juurihan selitin mielipidettäni siitä että kantaessa yksin vastuuta oikein arvioimisesta ja hahmottamisesta, paine selviytyä ristiriitaisissa tilanteissa luo helposti lankeemuksen paikkoja kaikille. Äkillinen, oman heikkouden kautta asioiden tulkitseminen, on klassikkoesimerkki.
Joten on aika ymmärrettävää että itse kullekin on vaikeaa rakentaa yhteisymmärrystä.
Itse mietin täällä miten voisin olla tietyissä tilanteissa edistämässä sellaista ilmapiiriä että luottamusta Jumalaan voidaan kasvattaa samalla kuin yhteisymmärrystä rakennetaan.
Niin, taroitin että olen tullut itse hieman herkäksi tällä omalle tulkinnalleni, eli liian herkästi tulkitsen kukkahattuiluksi tällaiset lauseet
Pahuuden taustalla on Saatana. Ahdistus, epätoivo, katkeruus ja turhautuminen, ovat itsessään neutraaleja suhteessa hyvään ja pahaan. Ahdistunut, epätoivoinen, katkera ja turhautunut ihminen voi tehdä myös oikein. Tämänkin sanoit jotenkin tuossa edellä.
D
Periaatteellisella tasolla näin onkin. Saatana kuitenkin käyttää sekä näitä että euforiaa, nautinnonhalua luomaan omille tavoitteilleen edullista syöksykierrettä ihmisessä.
Kunkin henkilön syöksykierteen elementit on käytännöllisistä syistä hyvä tunnistaa. Sillä jonkin, sinänsä neutraalin asian avulla, Saatana tulee ihmisen elämään.
Toki myös Jumala käyttää näitä osoittaakseen että en eivät ole esteitä Hänen rakkaudelleen.
D
1 tykkäys
Olen sisäistänyt luterilaisen käsityksen perisynnistä eikä siihen voi enää mahtua muuta. Toivoisin, että esim. ortodoksit lukisivat tämän pitkän selvityksen ja miettisivät tykönänsä. Kyllä heidän käsityksensä asiasta eroaa suuresti, vaikka lopputulos kanssamme päätyy sopuun vaikeasti ymmärtäen. (Armosta, yksin Kristus J. tähden.)
1 tykkäys
Pikku pätkä keskeneräisestä työstä, eilen suomennettu. Voi miettiä, mihin porukkaan lukeutuu. Vastaväitteitä on siis vastaväitettä luterilaista näkemystä vastaan:
Quenstedt: Vastaväitteitä: 1) Filosofien, jotka ovat kirkon ulkopuolella; Seneca kirjeessä 69 toteaa: “Erehdyt, jos arvelet vikojen syntyvän kanssamme; ne ovat tulleet lisänä ja kannetut sisään.” 2) Pelagiolaisten, joiden mukaan a) Aadamista ei syntymisen kautta siirry ihmisiin mitään syntiä; b) Aadamin synnin takia ei ketään tuomita; c) kasteessa ei lapsille anneta anteeksi mitään syntiä, koska heillä ei sitä lainkaan ole; d) Aadamin synti ei siirry ihmisiin muulla tavalla kuin esimerkillä[…] 4) Joidenkin skolastikkojen, jotka opettavat, että perisynti meissä on syyn alaisuutta, ei tahraa tai rappiota; he määrittelevät, että perisynti on vain Aadamin synnin viaksi lukemista (sola imputatio)[…] 6) Kalvinistien, joista jotkut suoraan kieltävät perisynnin; näin tekevät Zwingli ja ne, jotka puolustavat häntä opettaen: “Perisynti ei ole varsinaista syntiä, vaan ainoastaan sairautta ja synnin vaikutusta.” Toiset taas kieltävät sen epäsuoraan, ja olettavat, että uskovien lapset syntyvät pyhinä ja ovat armoliitossa sekä myös Jumalan lapsia ennen kastetta; kyseisen oletuksen vallitessa itse perisynti tulee kumotuksi[…] 7) Socinolaisten, jotka pitävät perisyntiä pelkkänä tarinana[…] 8) Arminiolaisten ja Adolphus Venatorin, jotka väittävät: “Olla syntiä ja olla alkuperäistä tuottaa contradictionem in adjecto (sanan ja sen määritteen ristiriidan).” Samoin: “Pikkulapset ovat yksinkertaisia ja siinä tilassa, jossa Aadam oli ennen lankeemusta”[…] 9) Uudestikastajien, jotka väittävät, että perisynti on Kristuksen kuoleman kautta täysin poistunut ihmisluonnosta niin, että lapset Uuden liiton aikana eivät synny synneissä, vaan ovat täysin viattomia ja vailla vikoja eivätkä tarvitse lapsuudessaan kasteen pesua. (L. c. q. 8. f. 999.)
1 tykkäys
Joku ortodoksi voisi sanoa omaksuneensa ortodoksisen käsityksen “perisynnistä” eikä siihen voi enää mahtua muuta.
Se on ikävä kyllä myös totuudellinen kokemus itsestä ja muista, ihan Jumalan edessä eikä vain Lutherin.
Ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta vastasyntyneenä tai vanhuksena tai siltä väliltä pelastua muuta kuin Ristin työn (Sovituksen ja Lunastuksen) kautta ja takia. Vaikka kuinka loukkaisi, ihminen on toivoton tapaus itsessään heti syntyessään syntisenä syntiseen maailmaan, vaikka ei ole ehtinyt langeta tekosyntiin. Siksi Jeesus Kristus tehtiin SYNNIKSI…
Ei siis niin pienintäkään mahdollisuutta todellisuudessa. Jos pystyisi, ei kuolisi ja olisi taivaskelpoinen itsessään. Myöskään yhteistyö ei käy; kaikki tai ei mitään, on ehdottoman totta.
Repen kertoma on harhaa vain. Jeesus Kristus on ainoa Tie, Totuus ja Elämä. (piste)
Pyhitys (jumalallistuminen) on sekin yksin Kristuksen ansio eikä meidän. Jumala yksin vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen. Kaikki on lahjaa ja suurta armoa eikä ihmiseen katsota. Tahallinen synti on luopumista. Oikeat Hyvät teot seuraavat siis oikeaa uskoa eikä inhimillisiä lahjoja.
Synnintunto Pyhältä Hengeltä on tarpeen, muuten ei näe oikein. Sielun vihollinen (eli S) vaanii tämän maailman hallitsijana joka päivä. Oman sielumme ilmiöt mm. farisealaisuus yms. myös ja tietysti tämä maailma.
Psalmi 51
7Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. 8Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi! 9Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi. 10Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut.
1 tykkäys
Kukapa kävisi kiistämään omaa kokemustasi hengellisestä elämästä. Se on sinulle totta.
Kukapa kävisi yleistämään sitä kaikkia ihmisiä koskevaksi vastoin pyhien todistusta.
1 tykkäys
Tämä jos mikä on siguainesta. Mahtavaa.