Me lutskut pidämme kaikkia pyhinä. Kaikki kuuluvat Jumalalle.
D
1 tykkäys
Tarkemmin sanottuna kaikkia kristittyjä. Eikä tämä ole luterilainen kummallisuus, vaan Uuden testamentin normaalia kielenkäyttöä.
3 tykkäystä
Sanotaan, että pyhiä on enemmän kuin taivaalla tähtiä. Monet heistä ovat jääneet kirkon tietoisuudessa tuntemattomiksi. Ja niihin tunnettuihin tietenkin tässä yhteydessä viittasin.
Jokainen ihminen on myöskin enemmän tai vähemmän pyhä. Riippuen siitä kuinka pitkälle on kilvoituksessaan edennyt.
1 tykkäys
Kyllä minä pidän kaikkia pyhinä. Vähän ekstraa.
D
Pyhät ovat uskovia, jotka on kastettu. Apostolit tosiaan kirjoittivat kirjeitä seurakunnille, ja kutsuivat niiden jäseniä pyhiksi.
Voimme ottaa oppia muinaisten kristittyjen rukouksista ja ajatuksista. Samalla kuitenkin saadaan iloita siitä lupauksesta että kasteessa Jumala pukee meidätkin pyhyyteensä ja puhtauteensa.
Kilvoitus on uskon kilvoitusta, sen opettelemista että armo riittää. Jumalan rakkaus vuodatetaan meihin, eikä pyhyytemme perustu omiin yrityksiimme tulla pyhemmiksi. Jumala katsoo meitä uskovia ikään kuin Kristuksen läpi. Hän antaa kaiken.
2 tykkäystä
Kysymys ei ole kilvoituksesta, uskova on pyhä Jumalan toiminnan perusteella, kasteessa saamansa uskon perusteella josta pyhyys on seuraus, ei kilvoituksesta/pyhityksestä seuraava edellytys.
Kun me joka päivä lausumme Apostolisen uskontunnustuksen sanoin: “Uskon pyhän seurakunnan/kirkon”, me tunnustamme, että Kristuksen valtakunnassa ei enää ole yhtään todellista syntiä, kuolemaa eikä kirousta. Yhtä hyvin voisimme näet sanoa: “Uskon, ettei seurakunnassa ole yhtään syntiä eikä kuolemaa.” Kristukseen uskovat eivät ole syntisiä eivätkä siis kuoleman ansainneita, vaan täysin pyhiä ja vanhurskaita, synnin ja kuoleman herroja, jotka saavat elää ikuisesti. Mutta sen näkee ainoastaan uskon silmä, koskapa joudumme sanomaan: “Minä uskon pyhän seurakunnan.” Jos kysyt neuvoa järjeltä tai silmiltä, päättelet aivan toisin. Silloin näet hurskaissakin paljon sellaista, mikä loukkaa sinua. Näet heidän toisinaan lankeavan, tekevän syntiä, horjuvan uskossa, kiukuttelevan, kadehtivan ja kärsivän muistakin paheista. Seurakunta ei siis olekaan pyhä! Kiistän tämän johtopäätöksen. Jos teen havaintoja omasta tai lähimmäisen persoonasta, ei siitä pyhää tulekaan, mutta kun katson Kristukseen, kirkon sovittajaan ja puhdistajaan, kirkko on kauttaaltaan pyhä. Hän on nimittäin ottanut pois koko maailman synnit.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys
4 tykkäystä
Ai että miten kirkas teksti! Hyvä kuvaus Luteeruksella (meidän) hurskaitten porukasta. 
Mutta toisaalta, kyllä sitä seurakuntiemme ja kirkkojemme eripuraa ja törttöilyä pitää myös surra, ja sitä vastaan olisi Jumalan sanan voimalla kamppailtava.
Pointti oli kumminkin siinä, että taivastiellä ei oma hurskaus riitä vaan tarvitaan lahjaksi saatu puku… Eikä se näy aina ihmisten silmiin, pikemmin päinvastoin:
Linnunpelätin
Sateen liottama.
Tuulen pieksemä,
myrskyn repimä
linnunpelätin
seisoo keppijalassaan
mansikkamaan keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
karkoittamista.
Turmeluksen vioittama,
pirun pieksemä,
elämän repimä
saarnamies
seisoo pöntössään
ihmisten keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
kutsumista.
Repaleisia molemmat.
Suorina seisovat paikallaan,
kun on ryysyjen sisällä risti.
-Erkki Leminen
4 tykkäystä
Tekee mieli vielä ekumeenisellakin foorumilla kysyä, että mihin te viime kädessä vetoatte viimeisellä tuomiolla, kun siellä Raamatun mukaan kysytään (tavalla tai toiselle), että miksi juuri sinun pitäisi ‘päästä Taivaaseen’, kun jumalallistumisesi ei ole täydellistä ja olet syntiä tehnyt? (‘Piru’ pitää kyllä siitä huolen, että ilmi tulee, vaikka Jumalakin kaiken tietää ja paljastaa valossaan.)
Eli miten kestätte tuomiolla? Miten on sielusi laita? 
Itse ajattelin olla vetoamatta mihinkään. Ei ole mitään mihin vedota. En voisi sanoa “Joo, tulihan sitä kaikkea tyhmää tehtyä, mutta onneksi Kristus!”
Taidan olla hiljaa.
D
5 tykkäystä
Voitaneen varmaankin hyväksyä. Minä, joka en osaa olla hiljaa, vetoan ääneen Kristuksen J. ansioon puolestani ja yksin Häneen (luterilaisesti).
Entä @Kris ja muut? 
Kilvoitus ON Jumalan toimintaa ihmisessä. Ihan niin kuin kastekin.
Minä kilvoittelen kovasti, enkä hetkeäkään kuvittele että se olisi minun omasta ajatuksestani lähtöisin tai omilla voimillani saisin sitä tehtyä. Jumalan armoa se on.
2 tykkäystä
Raamatussa ei varsinaisesti sanota että taivaan porteilla kysytään miksi juuri minun tulisi sinne päästä. Sen sijaan siellä sanotaan että Elämän kirjassa on niiden nimet jotka taivaaseen menevät. Tuomio on yksin Jumalan.
Minäkään en luultavasti vetoa mihinkään vaan luotan Jumalan tuomioon. Jumala on ainoa jonka siinä hetkessä voi luottaa tekevän oikeat arviot (judgement, “arvion” yhteys suomen kielen tuomioon).
2 tykkäystä
Kyllä siellä kysytään, koska ollaan tuomiolla, joten olisi parempi vastata / tunnustaa uskonsa kuin olla hiljaa, koska siellä saa Tämän maailman ruhtinas (hallitsija) syyttää. Mutta kyllä Puolustaja Jeesus omansa tuntee jne.
Niin on, mutta se ei tee sinusta pyhää, vaan sinun on oltava ennen kaikkea kilvoitusta pyhä Kristuksen teon perusteella.
3 tykkäystä
Ja “vanhurskas tehköön edelleen vanhurskautta ja pyhä pyhittyköön edelleen”.
1 tykkäys
Kun asiallisesti kysytään, niin yritetään vastata.
Matti. 25: 31-46 on selkeä vastaus. Tuomion perusta on rakkaus. Se, kuinka olemme rakastaneet lähimmäisiämme.
Uskomme, että Jumala on oikeamielinen tuomari ja rukoilemme kirkossa “ hyvää vastausta hänen peljättävän tuomioistuimen edessä”. Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan ( Room. 2:6).
1 tykkäys
Eikös nämä nyt ole vain saman asian eri puolet?
Ei ole. Vanhurskautus ei ole fyysinen eikä lääkinnällinen tapahtuma, jonka ansiosta ihminen muuttuisi sisäisesti itsessään epävanhurskaasta itsessään vanhurskaaksi, vaan oikeudellinen tapahtuma siinä merkityksessä, että itsessään epävanhurskas ihminen Jumalan edessä julistetaan vanhurskaaksi.
Ja näin on aina, koko sinun uskonelämäsi ajan, et milloinkaan voi sanoa olevasi itsessäsi pyhä muutoin kuin sinulle luetun Kristukssen lahjavanhurskauden merkityksessä. Pyhitys on vain kasvamista armossa Kristuksen lahjavanhurskauden tähden. Usko ylläpitää hyviä tekoja, eivät hyvät teot uskoa.
1 tykkäys
Tässä sinä itse mielestäni kuvaat että kyse on lopulta siinä mielessä samasta asiasta, että kummankin alkuunpanijana toimii Kristuksessa meille ihmisille annettu lahjavanhurskaus.
Eli hyviä tekoja tekemällä pääsee taivaaseen.
Tuo Matt 25 puhuu pohjimmiltaan kyllä uskosta eikä teoista. Hyvät teot ovat uskon ulkoinen merkki.
D
2 tykkäystä