Ajattelen itse jaottelua essentia - eksistenssi. Voimme luetella jostakin, esim. yksisarvisesta kaikki sen ominaisuudet, mutta mikään niistä ei takaa olemassaoloa. Luodun entiteetin essenssi ei siis takaa sen eksistenssiä. Ainoastaan Jumala voi taata sen. Sinä mielessä substanssi-aksidenssi -jaottelu on tarpeeton tai huono kristinuskoa ajatellen. Siis ihmisellä ei ole mitään sellaista substanssia joka itsessään takaisi hänen olemassaolonsa. Tunnustuskirjoilla on selkeästi vaikeuksia perisyntiä pohtiessaan hyödyntää substanssi-aksidenssi -jaottelua. Ihminen on läpikotaisin turmeltunut, mutta ihmisen substanssi ei ole, vaikka se on kyllä melkoisen turmeltunut. Eli ihminen on puhtaasti aksidentiaalinen olento jolle Jumala takaa olemassaolon.
Ei tule, älä sotke asioita. Ihmisen minuus ei katolisessa teologiassa ole sama asia kuin ihmisen olemus. Tässä puhutaan ihmisen olemuksesta.
Katollisessa mystiikassa kuitenkin käy noin. Mistä katolisesta kirjallisuudesta näen sinun selityksesi. Mikä ero katolisessa teologiassa on minuuden ja olemuksen välillä.
Sitten voisit selventää vierasperäisiä sanoja, mitä ne tarkoittavat. Monille nuo on outoja termejä.
Puheena oli ihmisen olemus. Väitit että puheeni ihmisen olemuksellisesta ei-mistään johtuu tuosta yllä olevasta esittämästäsi ajatuksesta. Todista että minuuden häviäminen tarkoittaa samaa kuin ihmisen ei-olemuksellisuus.
Ei ole minun tehtäväni todistaa sinun väitteitäsi!
Teologian ja filosofian perussanastoa. Katso googlesta. Hassua ylipäätänsä kommentoida jos ei ymmärrä mitä on puhe.
Kiitos selvennyksestä. Tulen vähän toisesta filosofisesta koulukunnasta. Siksi en näe asiaa niin, että substanssi tarkoittaa jotakin itsessään mistään riippumatonta olevaista, vaan pikemminkin subjektin sitä puolta, joka on muuttumaton ja tavallaan takaa subjektin jatkuvuuden. Toisin sanottuna substanssi viittaa subjektiin sikäli kuin se on jatkuva, pysyy tiettynä, yhtenä asiana, kun taas aksidenssi viittaa subjektiin sikäli kuin subjekti on muuttuvainen. Joskin tunnustan, että minun olisi vaikea alkaa vastailla siihen, mitä tuo muuttumaton subjektissa tarkalleen ottaen on.
Tosin en näe kuinka mysteerioiden kohdalla tuo substanssi-aksidenssi -erottelu, joka luotua koskevassa filosofiassa on hyödyllinen, olisi kovin mielekäs.
Hyvin pärjää. Ortodoksinen teologia on todellista filosofiaa. Bysantilaisessa ajattelussa erotetaan maallinen filosofia joka on hyödyllinen ja todellinen tieto. Keskustelun kannnalta et kuitenkaan tavoita, sinänsä harmi, sinulla voisi olla asiaa, mutta sitä on vaikea ymmärtää. Varmasti yrität kuitenkin parhaasi.
Suomi puuttu suurimmasta osasta viittauksista.
Voisitko esittää jotakin todistetta tälle väitteellesi ja sille miten se liittyy ihmisen olemuksellisuuteen? Lisäksi väität tuossa että ajatukseni tulee katolisesta mystiikasta. Voinet todistaa tämänkin.
Älä viitsi. Esitit väitteen ja sitten linkkaat kirjan jota ei hyllystä löydy, eikä varmaan itseltäsikään. Tai jos löytyy niin sitten pistä sieltä tekstiä. Todistustaakka on sinulla. Ei ole minun tehtäväni etsiä sellaista mitä itse väität. Teet itsestäsi naurettavan tällaisilla “Esitän väitteen ja muiden tehtävä on todistaa se” -heitoilla.
Liputan viestisi asiattomana.
Sieltä löytyy oikeasti apua jos et osaa englantia.
Todistus aineisto löytyy linkimästäni kirjasta. Parasta, että katsot sieltä itse. Voin jossakin vaiheessa laittaa sinulle sitaatin, nyt ei ehdi. Siellä kuitenkin tulee esille tuo ajatus.
Kun kirjoitat näitä filosofisia termejä, kirjoita mielummin niin, että niistä saa selvää. Helpoin tapa on suomentaa ne lukiaystävälliseksi. Se auttaa kaikkia foorumilaisia, ymmärtämään toistemme näkökulmia.
Eipä ole ko. kirjaa. Hommahan ei mene niin että sanotaan että katso jostain kirjasta jos ei ole tiedossa että toisella on kyseinen kirja. Sinun tehtäväsi on kaivaa se todistus sieltä. Ei minun.
Foorumilainen jolle vastasin, ilmeisesti ymmärsi. Älä tule huutelemaan sivusta jos et ymmärrö. Kyseisiä termejä käytetään täällä jatkuvasti.
Mutta ymmärrän kyllä, yrität kaataa vastuuta pois itseltäsi.
Älä valehtele. Sinä käytät niitä itsekin. Tämä on taas vain yrityksesi vältellä vastaamasta, kun et vaan pysty. Aloit peräämään noita käännöksiä vasta kun esitin sinulle kysymyksen.
Linkkini sanoihin ovat ihan valideja ja helposti käännettävissä. Google kääntää englantia hyvin.
Tässä kohtaa sanan entiteetti auki purkaminen ei ole tarpeen, eli ilmeisesti ymmärrät mistä on puhe.
Hyvin harvoin noita sanoja käytän. En kaytä niitä sanoja mitä sinä, selvyyden vuoksi ei ole paljon pyydetty, että suomennat ne selkokielelle. Haluathan että ihmiset ymmärtävät.
Oletko ihan tosissasi? Mikä sinä olet pyytämään yhtään mitään? Olet lirissä oman viestisi kanssa ja nyt yrität keplotella irti siitä vaatimalla jotain ihan triviaalia. Katso netistä. Sieltä löytyy selitykset sinullekin ihan suomenkielellä. Tai vaikkapa foorumin haullakin löytyy heti selityksiä. Ne ovat kaikkien saatavissa toisin kuin linkkaamasi kirja jota sinulla ei ilmeisesti ole itselläsi.
Ei vastauksena edellisiin, eikä mitään hienoa eikä perusteltua teologiaa, mutta otsikon aiheesta hieman: Ajattelen itse niin, että ihminen on pohjimmiltaan sekä hyvä että paha. Paha siksi, että jokaisessa on perisynti, joka vaikuttaa kaikessa tekemisessä eikä mikään hyväkään teko ole motiiveiltaan täysin puhdas. Ja hyvä siksi, että Jumala on kirjoittanut lakinsa ihmisten sydämiin, eli ilman tietoa kristinuskostakin ihmisillä on käsitys moraalista ja monella tavalla halua pyrkiä hyvään. Tässä siis vaikuttaa sekä luominen että lankeemus…
Syntisyyden synnynnäisyyden näen niin, että perisynti on jo vauvassakin tavallaan piilevänä, ja tulee näkyviin sitä mukaa kun aivotoiminta kehittyy. Voi verrata esim. sellaisiin perinnöllisiin sairauksiin, joissa itse geenivirhe on olemassa toki hedelmöittymisestä asti, mutta oireet alkavat ehkä paljonkin myöhemmin - joissain sairauksissa jopa vasta keski-ikäisenä. Tällainen piileväkin perisynti tekee lapsikasteen tarpeelliseksi ja oikeutetuksi, vaikka pieni vauva ei aktiivisesti teekään syntiä (eikä paljon mitään muutakaan).