Perisynti ja ihmisluonto

Tuomion perusta on kyllä teot ja niiden perusteella kaikki voidaan oikeudenmukaisesti tuomita kadotukseen. Niitä ei kuitenkaan tuomita, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat eli ovat uudestisyntyneet Ylhäältä eli ovat saaneet itsessään ansiottomina syntinsä anteeksi Jeesuksen K. tähden ja turvautuneet uskossa Häneen s.o. uskoneet Hänen ansionsa armosta meille täysin riittävän. Muuta ei ole. Voidaan selittää kuitenkin eri sanoilla ja jokaisella on oma ainutlaatuinen tiensä Jeesuksen K. tykö. Jeesus on ainoa, joka kelpaa täydellisenä Jumalalle, me emme voi. Kaikki muu on kadottavaa harhaoppia**.**

Lahjavanhurskaus otetaan tai jätetään, muuta ei voi saada pelastukseen. Armo riittää. Jeesus on pelastajamme yksin ja ainoa.

Joka lisää jotakin Jeesuksen ansioon tai ottaa pois, ei selviä tuomiolla. Pyhän Hengen pilkka on, että ei usko Jeesusta Kristukseksi (farisealaisuus = omavanhurskas uskonnollisuus).

Lukekaa Raamattua rukoillen ja Kallis Hunajan Pisara -kirja selventää, samoin monet muut esim. Rosenius Leipäset ja Elämän leipää. Tätä on Kristinusko, muu on turhaa ja harhaa, yleisuskonnollisuutta. Aamen!

:heart: kuitenkin ja se saa saarnata ja opettaa, kuka uskoo ja osaa, Jumalan armosta ilman ansion kertymistä, oli vaikka aasi tai kivi. (Älkäämme olko sentään tyhmiä!)

Syntejämme ei katsota sormien läpi eikä rötössyntiset pääse kuin koira veräjästä, vaan siksi Tuomiopäivä, mutta Armo riittää siis kaikille, jotka tahtovat, jopa Putinille ja Trumpille, mutta tuskin heille kelpaa kääntymys. Koko maailma on siis sovitettu ja pelastusta tarjotaan kaikille jotka kuulevat ja uskovat. (Lähetystyö, evankeliointi)

“8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - 9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. 10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.”

Efesolaisille 2:8-10 R1933

Jeesus On Tie, Totuus ja Elämä. Hän On Herra.
Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Jeesuksen kautta.

Pelastuksemme:
“Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen teon / uhrin kautta.”

Ymmärrän kyllä, ja ajoittain kotomaassamme siihen välttämättä törmää, uskon yksipuolisen korostuksen vastoin Raamatun ja wanhojen kirkkojen klassista opetusta synergiasta.

Syynä siihen pidän psykologisia tekijöitä. En mene näihin kuitenkaan enempää koska tuskin osaan asetella sanojani niin ettei kukaan loukkaantuisi.

Taivaaseen päässeet ovat saaneet rakkaudettomuuden syntinsäkin anteeksi. Jos onnellinen lopputulos ei perustu anteeksiantoon, kaikki ovat hukassa.

4 tykkäystä

Myöhäistä. Loukkaannuin jo. Taustalla ajatellaan selvästi olevan jokin teologiasta lainattu kyökkipsykologinen oletus.

D

Usko synnyttää hyviä tekoja. Uskon korostaminen ei ole koskaan irrallaan Jumalalle kelpaavista teoista.

Onhan niitä pyhiä joiden hyvät teot ovat lähinnä vain rukoilua. Ei sillä nälkäisen suu kostu, tai huumeveikon viekkarit katoa.

D

Onko tämä “selkeä“ vastaus ihan oikeasti ortodoksikirkon virallinen oppi? Siis että autuus ansaitaan rakastamalla lähimmäistä?

4 tykkäystä

Minä “ virallisuudesta” tiedä: mitään.

En nyt tuotakaan itse keksinyt. Näin olen kuullut kuitenkin useammankin papin suusta.

Pikagoogletus:

Tuomiosunnuntai – Ortodoksi.net

Tuo ortodoksi.net-sivu ei kyllä ole ihan noin “selkeällä” tavalla opettamassa pelastumista teoista. Tuollahan mainitaan “Kristuksen rakkaus ja armo”, “synnintunnustus”, “katumus”, “anteeksiantaminen”. Ortodoksiteologitkaan eivät näytä kiistävän sitä Raamatun oppia, että pelastuakseen ihminen tarvitsee syntiensä anteeksisaamisen Kristuksen tähden.

2 tykkäystä

Usko+teot= synergia. Ja ilman Kristusta emme voi mitään.

3 tykkäystä

Olen parina viime tuomiosunnuntaina kuullut erinomaiset saarnat, miten tuomio tulee siitä, mitä on tehty Kristukselle, mikä näkyy jakeessa 40: “…mitä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle”. Se, miten on suhtauduttu Kristuksen veljiin (eli seurakuntaan), on olennaista, koska “vähimmät veljet” ovat itse Kristuksen ruumis. Jos sitä on siunattu ja autettu, se on oleva palkinnoksi, mutta jos siitä ei ole välitetty tai sille on tehty pahoin, se on oleva tuomioksi. Molempi tekeminen on syvimmiltään hengellistä ja ilmaisee uskoa tai epäuskoa. Siunattujen pahoja tekoja (joita aivan varmasti on ollut) ei mainita eikä toisaalta tuomittujen hyviä tekoja (joita myös on ulkoisessa mielessä varmasti ollut), koska uskon tai epäuskon asenne on ollut ratkaiseva tekojen lähteenä: edelliset palkitaan hyvien tekojen perusteella, jälkimmäiset tuomitaan pahojen tekojen perusteella.

3 tykkäystä

Mistä tulee rajaus, että vähimmillä veljillä tarkoitettaisiin vain kristittyjä? Miksi ei kaikkia hädänalaisia? Myös sisaria.

Toki se sisariakin tarkoittaa. Raamattu vain puhuu tyyliin “miehet, veljet” jne.

Kristus ei ole jokin kosminen kaikkien hädänalaisten ruumis, vaan oman kansansa, johon kuulutaan uskon kautta.

4 tykkäystä

Se tulee varmaan siitä, että UT:ssa alkuperäinen sana on μικρός (pieni) ja tässä Matt 25 kohdassa käytetään sen superlatiivia ἐλάχιστος. Sana esiintyy muuten kuin määrää ja suuruutta ja joskus pituuttakin tarkoitettaessa yleensä puhuttaessa Kristukseen uskovista. Näin esimerkiksi Mark 9:42 “Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa.”. Synoptikkojen kielenkäytössä sana ei viittaa ensisijaisesti köyhyyteen ja/tai kurjuuteen, eikä sukupuoleen.

Toki voi kysyä ovatko vähäisimmät vuohia vai lampaita ja tämäkin spekulointi johtaa myös siihen, että kyse on ennen kaikkea uskon synnyttämistä ansiollisista teoista, ei teoista joita tehdään ansiomielessä.

D

Enpä osta ajatusta vähäisimmistä vain kristittyjä koskevina. Koskaan en ole kuullut kirkossani, että vain kristittyjä tulisi auttaa. On niin julma rajaus, ettei oikein natsaa ortodoksisen kristuskuvan kanssa.

Tällöinhän ruokaa/ vettä tulisi jakaa vain kristityille. Vain kristittyjä sairaita tulisi käydä katsomassa jne. Ymmärtääkseni ev.lut. kirkon kunnioitettava diakonia ei, ainakaan Suomessa, toimi näin.

On eri asia sanoa, että vain kristittyjä pitäisi auttaa (mikä olisi epäraamatullinen rajaus), kuin osoittaa, mikä viimeisellä tuomiolla on oleva olennainen erottava tekijä pelastettujen ja kadotettujen välillä.

5 tykkäystä

Niin. Me tulemme tuomituiksi sen mukaan miten olemme rakastaneet lähimmäisiämme.

Hieno sana tuo rakkaus ja rakastaminen, mutta sen mieltäminen pelastuksen ansaitsevaksi lain täyttämiseksi tekee kristinuskosta lähinnä kristillisessä kontekstissa kuulutettavan moraalisaarnan, vaikka kristillinen hyvä sanoma on moraalisesti vajaiden pelastuminen anteeksiannon kautta parempaan paikkaan kuin helvetti.

6 tykkäystä

“Niin. Me tulemme tuomituiksi sen mukaan miten olemme rakastaneet lähimmäisiämme.”

Ihmisen rakkaus, rakastaminen on niitä tekoja, jotka on kuin likainen vaate. Inhimillinen “rakkaus” eros/filadelphia on vain ajallisessa ajassa toimivia tunteita. Eros “auttaa” lisääntymään ja täyttämään maan ja filadelfia, eli veljellis-sisarellinen rakkaus, on sosiaalipsykologian korkein muoto.

“Mutta suurin niistä on Rakkaus”, viittaa Jumalaan, joka on rakkaus. Tälle agape-rakkaudelle tilan antamisesta on kysymys.

1 tykkäys

Tämä on vanha ja aika hyvä tulkinta vaikeasta kohdasta.

Vaikeasta sikäli että se näyttää johtavan juutalaiseen lakiuskontoon joka olisi ristiriidassa apostolisen armo-opin kanssa. Tosin esittämäsi selitys ei siihen johda, vaan ikäänkuin hengellistää ja pienentää opetuksen koskemaan vain seurakuntien sisäistä rakkaudellisuutta.

Yksi tulkinta jota ehkä itse tätä nykyä toisin eniten esille, on se, että ei Jeesus tässä vertauksessa halua kumota armosta pelastumista, jonka hän elämällään ja kuolemallaan meille muuten julistaa. Tässä olisi yksinkertaisesti puhe siitä että auttaminen kannattaa henkilöön katsomatta. Tietämättään Jeesuksen kuvaamat “lampaat” palvelivat Jeesusta. Ja tietämättään vuohet hylkäsivät Jeesuksen kun eivät nähneet häntä hädässä olevissa.

1 tykkäys

Rakkaus on tekoja!

Rakkaus on se mittapuu, jolla meidät tuomitaan.