Kyllä uskonvanhurskaus juuri sopii tähän kertomukseen. Eivät itse teot mitään hyödytä pelastuksen asiassa. Hengen Hedelmä, joka jää aina vajaaksi on eri asia eikä vaikuta pelastukseen ansiona. “Mitä sinulla on, ette olisi sitä saanut?” Kukaan ei voi kerskua teoillaan Jumalan edessä. (piste)
Jos ei synnin tuntoa ja omien tekojen mitättömyyttä kukistumiseen saakka tarvittaessa näe, Kristus J. ei voi kelvata luonnostaan lain alaiselle ihmiselle. (piste)
Jos tuollaista opetetaan on se harhaoppi eikä tule heikon kuunnella. En siis vielä kuunnellut, mutta arvaan.
Rosenius Elämän leipää
Otsikot: Väinö Hotti
-----------------------------
KRISTUS ON SYÖTÄVÄ KOKONAAN
“Kristus on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja
pyhitykseksi ja lunastukseksi” (1. Kor.1:30).
Moniin vanhan liiton aikana pääsiäislampaan syömisestä annettuihin
määräyksiin kuului myös se, että se oli syötävä kokonaan eikä siitä saanut
jättää mitään huomiseksi. Jos jotakin jäi yli, oli se poltettava.
Ajattele, mikä määräys: Karitsa oli syötävä kokonaan. Ymmärrätkö sinä tätä?
Ymmärrätkö, mitä Herra tällä on tahtonut sanoa sinulle? Sinä et saa ottaa
Kristuksesta ainoastaan sitä, mikä sinua miellyttää, sinun on otettava
hänet vastaan kokonaan, sellaisenaan - niin kuin hän on tullut meille
Jumalalta viisaudeksi ja vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.
Tässä ei tule kysymykseenkään oma valikoiminen, oma ajatteleminen ja
päätteleminen autuuden tiestä, vaan Jumala on jo antanut määräyksensä;
sinun on vain kuunneltava ja toteltava. Sen, joka ei tahdo viettää
pääsiäistä, ei tarvitse siitä välittää. Mutta sen, joka tahtoo, on
vietettävä sitä niin kuin on kirjoitettu - ja Karitsaa ei saa paloitella,
se on syötävä kokonaan.
Muutamat paloittelevat Karitsan niin, että he ottavat Kristuksen ainoastaan
viisaudeksi, profeetaksi ja nauttivat hänen etevistä opetuksistaan. Mutta
siinä kaikki! He eivät tarvitse häntä itseään hyödykseen; he eivät ole
syntihädässä, niin että he tarvitsisivat hänen sovitustaan ja
vanhurskauttaan - he eivät tarvitse häntä ylimmäiseksi papikseen. Ei hän
saa myöskään tulla heidän kuninkaakseen ja hallita heitä eli tulla heille
pyhitykseksi ja lunastukseksi. Nämä ovat niitä, jotka filosofoivat
kristinuskosta ja joiden koko kristinusko on päässä, selvissä, hyvin
järjestetyissä käsityksissä ja tiedoissa, mutta jotka eivät milloinkaan
ryhdy sovelluttamaan niitä itseensä, omaan sydämeensä ja elämäänsä. Oi,
kuinka kauheasti he pilkkaavatkaan Pyhää Jumalaa! Tällaisille, asioita
ainoastaan tutkiville järkikristityille Herra on kerran sanova: “Jos te
olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: ´Me näemme`,
sentähden teidän syntinne pysyy.”
Toiset ottavat Kristuksen ainoastaan esikuvakseen ja pyhityksekseen ja
arvelevat, että hänestä siten tulee heidän vanhurskautensa. He tahtovat
Kristuksen ainoastaan kuninkaakseen. He pitävät ääntä ainoastaan hänen
seuraamisestaan, siitä, mitä heidän itsensä on tehtävä ja miksikä heidän
itsensä on tultava, omasta nöyryydestään, rukouksestaan, kieltäymyksestään
yms. Ja sentähden he näyttävät mitä ilmeisimmin vakavilta kristityiltä.
Mutta kaiken tämän alla piilee syvä, ääretön kuvittelu oman vakavan
jumalisuuden arvosta, niin etteivät he senkään tähden koskaan tule oikein
sellaisiksi kurjiksi ja kadotetuiksi syntisiksi, joilla ainoastaan
Kristuksen sovintoveressä on elämänsä ja lohdutuksensa. Vaikka he
järjellään oikein tunnustavatkin uskon oppia, heidän sydämensä on kuitenkin
uponnut siihen, mitä he itse tekevät ja mitä heidän pitäisi tehdä.
Sentähden tämä myös on heidän “suunsa virsi”, heidän ensimmäisensä ja
viimeisensä - se ei ole se virsi, jota autuaat laulavat Siionin vuorella:
“Karitsa, joka on teurastettu ja joka on meidät Jumalalle verellänsä
ostanut.” Heidän virtensä on Karitsa, joka on meidän esikuvamme ja on
pyhittänyt meidät hengellänsä.
Tämä osoittaa sydämen varsinaisen aarteen ja lohdutuksen olevan siinä, mitä
heissä on vaikutettu, eikä siinä, minkä Karitsa itse verellänsä on meille
ansainnut. Ja mitä tästä on sanottava? Täytyy sanoa: tämä teidän
vakavuutenne ja jumalisuutenne on todella hyvä ja kiitettävä asia, mutta
vahinko vain, ettei se mene hieman syvemmälle, nimittäin siihen asti, että
te joutuisitte häpeään kaikessa tässä ja kokonaan köyhinä, kadotettuina
syntisinä oppisitte tuntemaan kaiken tämän viheliäisyyden Jumalan silmien
edessä, jonka edessä ainoastaan yksi kelpaa: Karitsa, joka on teurastettu
ja on meidät verellänsä Jumalalle ostanut.
Kolmanneksi on myös muutamia, jotka kyllä haluavat Kristuksen
sovituksekseen, mutta eivät pyhityksekseen, nimittäin nuo lihalliset
vaeltajat kristittyjen pienessä joukossa, jotka mielellänsä kuuntelevat
tuota suloista sanomaa, etteivät mitkään synnit tuomitse meitä eivätkä
mitkään hyvät teot tee meitä autuaiksi. Mutta nämä eivät tahdo kuulla
mitään lihan kuolettamisesta ja Kristuksen seuraamisesta, vaan nurisevat ja
valittavat, että sellaista opettamalla raskautetaan heidän omiatuntojansa
lailla. “He ottavat”, niin kuin Luther sanoo, “ainoastaan vaahdon
evankeliumista”, ja saattavat paljon puhua armosta ja uskosta. Mutta kun he
tulevat arkiseen elämäänsä, heissä ei ole mitään Herran pelon henkeä, vaan
he elävät vapaasti synneissänsä ja vääryyksissänsä. He ovat oksia
Kristuksessa, jotka eivät kanna hedelmää ja joita ei puhdisteta, taivuteta
eikä karsita, vaan jotka saavat kasvaa vapaasti, sellaisina kuin itse
haluavat. Kristus ei ole heille elämän ohjenuora.
Mitä heille on sanottava? Näin: teidän intonne evankeliumin ja omantunnon
vapauden hyväksi on oivallista; mutta - minkätähden te ette rakasta
kuritusta? Eivätkö Kristus ja apostolit ole puhuneet myös kehoituksen
sanoja? “Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta,
on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi
vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin
tekoihin valmistunut.”
Kuule, Karitsaa ei saa paloitella, se on syötävä kokonaan. Mutta kaikki
nämä erehtyvät siinä, että he enemmän ajattelevat kuin kuuntelevat, eivätkä
oikein tarkkaa sanaa. Huomaa sentähden: Karitsa on syötävä kokonaan (5.3).osenius
Rauhoitutaanpa siellä päässä ja käyttäydytään ekumeenisella foorumilla asiallisesti
Voisit kerrata mitä foorumin säännöissä sanotaan suojelluista henkilöistä ja instituutioista.
Ei ole hyvä,että syytät harhaoppiseksi toista kristittyä, joka on vanhemman kirkon jäsen kuin sinun kirkkosi ja kannattaa siten alkuperäisempää uskon käsitystä. Kristus itse on sanonut: Ei jokainen,joka sanoo minulle Herra, Herra pääse taivasten valtakuntaan, vaan se,joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. . .
Peruste ihmisten erottelussa on viimeisellä tuomiolla aivan sama kuin Herran jo nyt kootessa uskovaa laumaansa maan päällä. Tuomiolla tuo joukko tulee sitten näkyvästi ja tarkkarajaisesti julki, ja heidän hyvät tekonsa palkitaan.
Totta, että tällä foorumilla tällaista ei saisi olla. Siksi liputus.
Toiseksi. Kirkon ikä ei lähtökohtaisesti ole tae sen oikeaoppisuudesta ja harhaoppisuudesta. Se määritellään sen mukaan noudattaako kirkko Jumalan tahtoa vai ei. Kirkon ikä kertoo siitä, että se on kulkenut ajan läpi vikoineen ja ansioineen. Niitä ylläpitäen ja vaalien. Molempia.
Jos ikä on oikeassa olemisen mittari, niin olisimme kaikki jonkin sortin juutalaisia. Ja niin ehkä olemmekin.
D
Kris,
Uskon, että kaikkia Kristuksen seuraajia/ kr. Christianos tyydyttää Raamatun opetus, vaikka ihmisen tulkintaa on kirjoitettu “miljoonakertaa” enemmän.
Voin etsiä sinulle paikat Raamatusta, jossa rakkaudet on selkeästi esitetty. Uskon kuitenkin, että löydät ne itsekin, siis Raamatusta.
Totta, sillä oikea ja väärä on ilmoitettu sitten Paratiisin ja seuraavan kerran Jumala ilmoitti vääräänmenosta Kainille, kun viha Abelia kohti nousi, vt. 1Moos.4:7.
Ihmisen ongelma on oikean toteutus ja sen toteutuksessa ei ole ongelmia ukopuolella Raamatun.
Tällainen vastaus saa luterilaisen hiukan uteliaaksi. Onko ortodoksien keskuudessa yleinenkin sellainen asenne, että maallikon ei tarvitse tietää kirkon virallisesta opista “mitään“?
Saako tällä foorumilla kuitenkin nimittää harhaoppisiksi vapaasuuntaisia, koska he kastavat uudestaan? Minua on jäänyt kaihertamaan, että olet tehnyt niin.
Tarkoitatko ihan tosissasi, että ihminen, jonka elämänvaelluksesta näitä rakkauden tekoja puuttuu, tuomitaan sen vuoksi kadotukseen? Niin että ihmiselle ei elämän lopussa enää anneta mahdollisuutta parannukseen ja syntien anteeksisaamiseen?
Näinkin päin voisi kysyä: jos joku on ateisti, voiko hän kovasti rakkauden tekoja harrastamalla kuitenkin ansaita itselleen autuuden?
No ei. Virallinen oppi löytyy Ortodoksisista Tunnustuskirjoista. Katsomme sieltä.
Ei vaiskaan. Ei semmoisia olekaan. Nyt asia riippuu siitä mitä virallisella tarkoitetaan. Seitsemän ekumeenisen kirkolliskokouksen päätökset kai lähinnä. Ja kanonit, joita tulkitsevat piispat ja ehkä papitkin. Paikalliskirkkojen päätökset ehkä laveasti ymmärtäen. Kirkkoa edustavat vain piispat, nettikirjoittajat ajoittain korkeintaan itseään.
En tarkoita mutta katumuksen ja parannuksen aika on nyt.
En ossaa sanoa. Jumala on tuomari, minä en.
Arkkipiispamme Elia kirjoitti viitisen minuuttia sitten viitaten viimeisten päivien aikana nousseeseen kohuun:
“Meitä ei tuomita ulkoisten asioiden perusteella vaan meiltä kysytään oletko rakastanut lähimmäistä. Ja lähimmäisellä ei tarkoiteta vain lähiperhettä vaan jokaista kohtaamaamme ihmistä.”
Uudelleen kastaminen on jakamattoman kirkon silmissä harhaoppi. Sikäli kun vapaat suunnat kastavat kastamattoman, ne eivät tee väärin. Tämä on fakta joka ei sisällä mitään arvolautausta ihmisiä kohtaan.
D
Jätit vastaamatta varsinaiseen kysymykseen: mitä ortodoksimaallikon tarvitsee tietää, ja mitä hän tyypillisesti tietää opista? Jos kirkkoa edustavat “vain piispat”, niin missä suhteessa kirkon oppiin ovat ei-piispat?
Vertailun vuoksi luterilainen näkökulma: meillä jokaisen kristityn ajatellaan tarvitsevan opetusta, tietenkin yksilölliset erot huomioiden. Niinpä jokaisen kristityn pitäisikin tietää, mikä on kristillinen oppi. Esimerkkinä tällainen tiivistelmä, jonka jokaisen olisi syytä tuntea: Vähä katekismus - Luterilaiset tunnustuskirjat | Suomen ev.lut. kirkko
Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseena hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.
Tietämyksen laajuus riippuu varmaan maasta ja yksilöstä.
Suomessa vaikuttaa osallistuminen ortodoksiseen uskonnonopetukseen, kristinoppileireille, kirkossa käynnit jne. Ihan samat kuin luterilaisilla ymmärtääkseni.