Otan alle linkatun viestin tänne talteen. Se käsittelee Skandianavian kirkkopolitiikkaa n. vv. 1150-1180.
Muiden harrastelijoiden ja ammattilaishistorioitsijoiden kommentit todella tervetulleita.
Tarkennus Uppsalan hiippakunnan historiaan. Hiippakunta perustettiin 1123 Lundin alaisuuteen ja siitä tuli arkkihiippakunta Ruotsin sisällisodan jälkeen 1164. Juuri kuningas Erik Pyhän ja piispa Henrikin seikkailujen jälkeen. Uppsalan nostamisesta arkkihiippakunnaksi oli keskustelu jo kardinaali Nicholas Breakspearen vierailun aikohin kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta Ruotsin läänitysherrat ja aatelisto ei päässyt sopuun asiasta.
Oma teoriani kuningas Erik Pyhän pyyhkiytymisestä historiasta on se, että hän oli liian kristillinen toimissaan ja yritti kirkon pohjoisen lähetystyön avulla yhtenäistää heimokuningasten hallitsemia Svean ja Götan maata liian nopeasti. Erikiin henkilöityy myös Uppsalan pakanallisen toiminnan loppuminen ja siihen liittyvien rakenteiden muuttaminen kristilliseksi katedraaliksi. Jos Erik Pyhä haluttiin pyyhkiä historiasta, on ilmeistä että piispa Henrikille kävi samoin. Pyyhkiytyminen on voinut aiheutua myös tulipaloista jotka kohtasivat Ruotsin valtiollisia arkistoja myöhemmin, mutta uskoisin että historian häivyttäminen on ollut myös tarkoituksellista.
Uppsalan perustaminen Lundin alaisuuteen oli merkittävää sillä Hampuri-Bremenin arkkihiippakunta, joka oli pitkään pitänyt hallussaan koko kirkollista valtaa Skandinaviassa, joutui antamaan Skandinaviaan alkaa päättää itse puolestaan. Tuolloin oli tapana että maallisella vallalla oli hyvin paljon sanottavaa myös kirkollisiin asioihin. Tätä valtakytköstä alettiin reformoida koko Euroopan Katolisesta kirkosta juuri näihin samoihin aikoihin. Sitä kutsutaan yleisesti sisterssiläisten aloittamaksi reformaatioksi.
Tässä on siis yksi syy miksi Uppsalaan haluttiin perustaa hiippakunta. Lundin kohottua arkkipiispakunnaksi Uppsala perustettiin Lundin alaiseksi, jolloin koko syntyvä yhtenäinen Ruotsi, sekä Henrikin aloittamana Uppsalan yhteyteen organisoitu Suomen puoli siinä mukana, saatiin järjesteltyä Hampuri-Bremenin ulottumattomiin. Motiivi tähän oli se, että Saksalais-Roomalainen keisarikunta oli yhä enenevässä määrin vastapaavien tukija. Tanskan ja Norjan maallisempi motiivi saada omat arkkihiippakunnat oli se, että vahva Saksan keisarikunta oli niille vaarallisempi uhka jos ne olivat myös kirkollisesti keisarikunnan alueen määräysvallassa. Saksassa oli jo vuosisatoja ollut tapana yhdistää kirkollinen ja maallinen valta. Pohjoismaissa taas oltiin juuri tuolloin perustamassa pohjaa nykyisille itsenäisille valtioille.
Henrikin aikalainen Lundin arkkipiispa Eskil joutui jopa Hampuri-Bremenin piispan vangitsemaksi näissä valtaväännöissä, ja lopulta maanpakoon omasta katedrastaan Ranskaan, koska Tanskan kuningas Valdemar alkoi myös vastapaavin kannattajaksi. Kyllä siihen Henrikin Suomeen tuloon ja hänen murhaansa jotain tiettyä säpinää liittyi.