Urpo Kankaan näkemykset ovat saaneet paljon palstatilaa. Artikkelissa mainittu
Epäily syrjimissyytteestä nousee siitä, että uskonnollisten yhteisöjen täytyy itse juridisesti sitovissa asiakirjoissaan nimenomaisesti todeta, ettei niiden käsitys avioliitosta sisällä samaa sukupuolta olevia pareja.
edellyttää sitä tulkintaa, että vain kirkkolaki ja kirkkojärjestys ovat riittävän sitovia juridisessa mielessä. Muut asiakirjat, joihin mainituissa teksteissä viitataan, eivät sitä olisi.
Mielestäni tulkinta johtaa kohtuuttomaan tilanteeseen. Käytännössä esimerkiksi ortodoksisessa kirkossa pappeutensa menettävä voisi viedä kirkon oikeuteen sillä perustein, ettei kirkkolain 109§ ole kirjoitettu auki niitä asioita, jotka ovat “vastoin kirkon tunnustusta tai kanonista rakennetta”. En usko, että lainsäätäjien tarkoitus on, että vaikkapa ortodoksista kirkkoa koskevaan kirkkolakiin vietäisiin kaikki kanonit.
Huomattakoon, että liioin ortodoksisen kirkon kirkkojärjestyksessä ei puhuta mitään aviopuolisoiden sukupuolesta…
Avioliittoon vihittävistä toisen tulee olla ortodoksista
uskoa tunnustava. Jos toinen vihittävistä ei ole ortodoksista uskoa
tunnustava, kirkollinen vihkiminen voidaan toimittaa, jos ortodoksista
uskoa tunnustamaton on muun kristillisen kirkon tai kristillisen
yhteisön jäsen.Jos puolisot, joista ainakin toinen on ortodoksista
uskoa tunnustava, on vihitty muussa uskonnollisessa yhdyskunnassa tai
siviilivihkimisellä, heidät vihitään avioliittoon ortodoksisen kirkon
sääntöjen mukaan, jos he sitä pyytävät ja se on kirkon sääntöjen mukaan
mahdollista.Avioliiton esteiden tutkinnassa ja vihkimisessä noudatetaan lisäksi avioliittolakia (234/1929).
Lisäongelman Kankaan tulkinnalle teettää se, että muilla uskonnollisilla yhteisöillä kuin Ev.-lut. ja ortodoksisella kirkolla ei ole juridisia asiakirjoja siinä merkityksessä, jonka hän mainitsee. Kankaan kuvaamassa tilanteessa muut uskonnolliset yhteisöt joutuisivat epätasa-arvoiseen asemaan, sillä ne eivät voisi antaa Eduskunnan säädettäväksi sellaisia juridisia asiakirjoja, joilla voisivat osoittaa avioliittokäsityksensä. Näin ollen joudutaan mahdottomaan tilanteeseen, mikäli uskonnollisten yhteisöjen yhteisöjen itse ilmoittamia tunnustustekstejä ei pidetä Avioliittolain 16§ kannalta riittävän sitovina:
Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen
vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta,
jossa vihkiminen toimitetaan.